Mahdollisuuksien hevonen Sorsasalossa kokosi heppahöperöt taas yhteen

Suomenhevonen on hevosrotuna tänä vuonna jo 110-vuotias. Rotu on ainoa täysin Suomessa kehitetty hevosrotu ja se on kulkenut uskollisesti suomalaisten rinnalla koko itsenäisen Suomen historian ajan. Suomen ja suomenhevosen juhlavuoden kunniaksi Sorsasalon raviradan elokuisessa hevostapahtumassa "Mahdollisuuksien hevonen"  rodun monipuolisuus olikin nostettu hyvin esille. Suomenhevonen on kumppani, joka käy melkeinpä kaikkeen: työhevoseksi, kouluratsuksi, esteratsuksi, ravihevokseksi ja valjakkoajoonkin. Tapahtumassa nähtiin, että samanaikaisesti voimakas ja sulavalinjainen suomenhevonen vetää kevyesti yli oman painonsa, liikkuu pienin avuin kouluratsuna, taipuu räjähtävään vauhtiin montessa ja toisaalta ei hyydy pidemmälläkään matkalla raveissa, valjakkoajoa ja esteitä unohtamatta. Yllättävää oli myös huomata, että rodusta löytyy niin montaa väriä. Mielikuvissa kun suomenhevonen nousee esiin rautiaana liinakkoharjana. Tapahtumassa kuitenkin nähtiin, että rodussa esiintyy useita muita värejä.

Komea suomenhevosori Igor Kuu ja 15-vuotias Martta Tiainen  ovat kisanneet yhdessä vasta vuoden.
Tällä kertaa tuli voitto  kouluratsastuksen tasolla helppo B.

Jasun Jatsi veti tapahtuman vetonäytöksessä kevyesti yli 900 kg.

Mäntymäen Velmu vauhdikkasti valjakkoajossa.

Kun edellisvuoden Sorsasalon hevostapahtumassa ihasteltiin maailman suurimpia hevosrotuja shiret mukaan lukien, oli tapahtumassa tänä vuonna suomenhevosen ohella edustettuna maailman pienimpiä hevosrotuja. Rapsuttelemaan pääsi sekä eurooppalaista että amerikkalaista minihevosta.

Amerikkalainen minihevonen Macho omistajansa Susanne Ylikestin kanssa.

Macho -nimensä veroinen tukkajumala.

Turpaterapialla on ihmeellisiä vaikutuksia.

Eurooppalainen minihevonen Harmony tekee Susannen kanssa käyntejä mm. vanhainkoteihin.
Vielä tätä kirjoittaessanikin Susannen kertomat Harmonyn ja ikäihmisten kohtaamiset herkistävät.

Erikoisuusosastolla tapahtumassa pääsi tänä vuonna tutustumaan mm. vikellykseen. Vikellys on voimistelua ja tanssia hevosen selässä. Laji vaatii notkeutta, voimaa ja tasapainoa mutta ennen kaikkea vahvaa yhteistyötä. Kehityksen myötä askellaji muuttuu vähitellen käynnistä laukaksi.

Siilinjärven Vikeltäjien tyylinäytteet.

Kuten asiaan kuuluu, tapahtumassa oli esillä myös hevosurheilun varusteita, toimijoita ja alan koulutusta.

Sen lisäksi, että ständillä kisattiin hevosenkenkien heitossa, kuultiin myös asiaa koulutusmahdollisuuksista.
Kiuruveden Hingunniemessä voi opiskella hevosalaa monipuolisesti. 

Peltolan maatilalla on osattu yhdistää hevoset ja tietoisuustaidot. Maatilalla järjestetään teemaretriittejä ja HeLMi -ohjausta.
Samaan pöytään olivat päässeet suomalaiset Sola luomu- ja luonnonsaippuat.
Kotiinviemisiksi omaan kassiin Valjaskulman pinteleiden ohella päätyivät "luomu plörö" ja "inkivääriin ilo".

Sokerina pohjalla. Jotkut asiat ne eivät vanhene. Niin kuin kepparikisat. Näitä oli edellisvuodesta asti odotettu ja osallistumista hartaasti suunniteltu, Liekö myös harjoiteltu. Laji on selvästi edelleen tapahtuman kestosuosikki. Siinä palataan hevosurheilun alkulähteille. Kepparit ovat usein ne pienten hevostyttöjen ja -poikien ensimmäiset hoitohevoset.  Sillä erotuksella, että kepparit jaksavat yhä vaan kiinnostaa, vaikka oikeiden hevosten parissakin jo puuhataankin. Kepparitallin omistajan äitinäkin sitä jo tietää, mitä eroa on kolmi- ja kaksipalaisella kepparilla ja miksi suullinen on suutonta parempi.

Hevosmies Lauri kisasi hienosti alle 5-vuotiaiden sarjassa.

Helmin...

...Nellin...

...ja Jennin tyylinäytteet isompien sarjoissa.

Kepparikisat kilpailtiin näillä Helmin kepparitallin kotitekoisilla ratsuilla.

Koko päivä meillä tapahtumassa sitten vierähti ihan huomaamatta. Ja vielä piti neitokaisia houkutella pois. Mätsärit jäivät kesken ja suomenhevosten esteet näkemättä. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan ensi vuotta, että mitäköhän seuraava Sorsasalon hevostapahtuma tuo tullessaan. Ehkäpä ollaan jo mukana osallistumassa poniraveissa tai mätsäreissä oman Iisan kanssa.

Ensimmäiset kärryharjoitukset omalla Iisalla.

Kiitos ITIS aluejaosto ja tervetuloa taas Sorsasaloon. Siellä nähdään.

Lisätietoja:

Mahdollisuuksien hevonen -tapahtumainfo

http://www.ratsastus.fi/ita-suomi

Suomen hevonen

Kuopion kaupunginteatterissa  25.1.2017 ennakkonäytöksen siivittämänä teos
Suomen hevonen pääsi valloilleen.
Tarina kertoo maalla asuvien onnesta ja ongelmista. Tässä tapauksessa lähes tulkoon vain ongelmista. Tarina on höystetty sanavalmiilla huumorilla, joka kumpuilee mukavasti ongelmien keskellä.
Vaikka lähes koko näytelmä on nykyaikaisten maalla asuvien ihmisten ongelmien ratkaisemista ja selviytymistä, niin sarkastinen huumori pitää näytelmän kepeänä ja viihdyttävänä.

Kuopion kaupunginteatteri iltavalaistuksessa

Yleisö oli löytänyt hyvin Suomen hevosen ennakkonäytöksen, sillä Minna-näyttämö oli lähes täysi. Vaikka yleisön keski-ikä oli ennakkonäytöksessä +60 v, niin uskon tämän viihdyttävän kaiken ikäisiä katsojia.
Näytelmässä sai hyvän käsityksen maalla-asumisen ja selviytymisen haasteista. Nykyajan tuoman tekniikan sisällyttäminen maalaistalon ympäristöön köyhyyden keskelle oli tehty onnistuneesti. Vaikka tila olikin "takapajula" kaukana sivistyksestä, niin osa nykyajan tekniikasta oli sinne saapunut.
Näytelmässä on hyvin tuotu esiin eri sukupolvien näkemykset ja aikaan kuuluvat muutokset. Suomen hevosessa ollaan kolmessa sukupolvessa. Ikäjakauman antamat kokemukset muuttuvassa maailmassa on hyvin havaittavissa. Näyttelijät osaavat antaa roolihahmoilleen paikkaan ja aikaan kuuluvan realistisen oloiset kuvaukset ja tunnelmat.

Väliajalla

Harmi, että esityksen aikana ei saanut kuvata.
Näyttämön lavasteilla siirryimme ajassa 50-luvulle, vaikka tätä päivää kuvattiinkin. Maalla tuvat näyttävät pitkälti vielä samalta kuin 50-60 vuotta sitten. Poikkeuksen tunnelmaan tuovat mikroaaltouuni ja televisio. Lavasteet olivat tehty taidokkaasti ja tarkoitusta mukaillen. Samoin näyttelijöiden puvustus oli onnistunut luomaan vaikutelman maalaishenkisyydestä ja henkilöhahmojen stereotypioista.

Väliaikatarjoilu

Väliajalla oli tarjolla erilaisia virvokkeita ja toinen toistaan herkullisempia leivonnaisia.
Teatterikokemus vaatii kupin kahvia ja jotain makeaa, sekä lasillisen kuohuvaa. Koska väliaika on vain 20minuuttia niin, että kaikki ehtivät nauttia väliajalla haluamansa. Tarjoilun voi tilata ennakkoon, jolloin se on valmiiksi pöytään katettuna. Tarjoilupisteitä on kuitenkin kolme, joten pitkiä jonoja ei ehtinyt muodostumaan.
Suosittelen lämpimästi maistuvia leivonnaisia. Monelle maistui myös viini tai konjakki.

Suomen hevonen on mielestäni ns. matalan kynnyksen teatteriesitys.
Eli jos ei ole aikaisemmin käynyt teatterissa, niin tässä on hyvä mahdollisuus korjata tilanne.
Esitys on helppoa katsottavaa, mutta siitä voi löytää monia ulottuvuuksia: huumoria ja surua,  maataloudessa elävien ihmisten sosiaalinen asema eri ikäluokissa, periksiantamattomuutta, romantiikkaa, suuria odotuksia, pettymyksiä ja oppimista.  Jokainen voi keskittyä omaan mieli alueeseensa. Näyttelijöiden vuorosanat kannattaa kuunnella tarkasti, silloin näytelmästä saa paljon irti. Voidaankin sanoa, että käsikirjoitus on soljuvaa huumoria alusta loppuun, vaikka juoni onkin hieman surullinen.
Suomen hevosen kävisin katsomassa mielelläni uudestaan.

Lisätietoja Suomen hevosesta ja Kuopion kaupunginteatterin ohjelmistosta:
http://kuopionkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto/suomen-hevonen