Näytetään tekstit, joissa on tunniste #suojatiesuojelija. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #suojatiesuojelija. Näytä kaikki tekstit

maanantai 13. helmikuuta 2017

Minusta ei saa enkeliä tekemälläkään





Näin ajattelin itsekin vielä jokin aika sitten. Minä mustatukkainen melkein 40-vuotias, kylmä ja tunteeton ihminen, minustako enkeli? Ja vapaaehtoistyö, sitähän tekevät vain jotkut hihhulit tai eläkeläiset, joilla ei ole muuta tekemistä. Kuka nyt ilmaiseksi mitään tekisi nykymaailmassa .

Se oli syksyinen ja pimeä aamu, kun ajelin kotoa töihin. Näin edessäni enkelin, ei -ei se voi olla -ajattelin.
Nyt olen seonnut tai näen unta. Ei, kyllä se oli enkeli jolla oli siivet. Mitä ihmettä? Jatkoin matkaa töihin ja totesin työkaverille että nyt tarvitsen lääkityksen koska näin jo enkelin.
Niinhän se piti sitten mennä internetin ihmeelliseen maailmaan ja tutkia asiaa enemmän että mistä oli kyse.

Mikä sai minut sitten ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi suojatiesuojelija enkeliksi?
No tietenkin se, että saisin pukeutua enkeliksi, on hienot siivet ja kaikki.
Olen aina rakastanut pukeutua milloin miksikin hahmoksi, kuten piruksi naamiaisiin 
tai maskotiksi lapsen synttäreille.
Mutta tärkein syy on kuitenkin se, että tämä asia kolahti ja kovaa kolahtikin minuun.
Oma poikani aloittaa tänä vuonna koulutaipaleen ja on vielä aivan onneton suojatiekulkija. Ajattelen, että olisipa enkeli turvaamassa joka päivä minunkin poikani taivalta.

Brittitutkimus kertoo että vapaaehtoistyön vaikutus mielenterveyteen alkaa näkyä 40-vuotiailla.
Keski-iässä ja vanhempana tehty vapaaehtoistyö on tutkimuksen mukaan yhteydessä henkiseen hyvinvointiin. Myös aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet vapaaehtoistyön vaikutuksen terveyteen. Jo 1990-luvulla todettiin, että vapaaehtoistyötä tekevät elävät myös pitempään.
Suomessa havaittiin keväällä Sukupolvien ketju -tutkimuksessa, että vapaaehtoistyötä tekevät ovat myös onnellisempia. Joka viides suurten ikäluokkien edustaja kertoi tehneensä vapaaehtoistyötä.

Enkelinä oleminen on antanut tunteen että olen hyvä ihminen, minusta löytyy lähimmäisen rakkautta ja en olekaan niin itsekäs. Vapaaehtoistyö on piristänyt minua ja hektistä arkeani, olen saanut uusia tuttavuuksia ja mikä parasta, poikani ei häpeä äitiään vaan on ylpeä siitä että äiti on enkeli!

Joulukauden avajaisissa Kuopion torilla me enkelit olimme kuin julkkiksia, joita haluttiin jututtaa, kuvata ja ottaa jopa yhteiskuvia sekä lasten että aikuisten kanssa. Vastaanotto oli iloista ja kiittävää eikä kateellista päästä varpaisiin tuijottamista. Enkelinsiipiä haluttiin koskea ja kertoa kuinka olemme hyvällä asialla. Se rakkauden ja ilon määrä, tarpeellisena kokemisen tunne, sitä jokainen tarvitsee ja sitä minä saan tästä.

Työelämän kovat paineet ja kilpailu sekä arjen hektisyys vie vuodesta toiseen mennessään ja sitä yrittää selviytyä vaan päivästä toiseen. Enkelinä unohdan kaiken ikävän ja keskityn nauttimaan siitä hetkestä kun saan antaa iloa ja hyvää mieltä. Ja tunnen iloa vielä senkin jälkeen vaikka varpaita paleltaa, kädet ovat kohmeessa ja yritän silti kiinnittää heijastinta lähimmäiselle.

Mieleenpainuvin kommentti on tullut miespuoliselta henkilöltä: ”olet mahottoman kaunis enkeli, mutta sinulla on väärän väriset hiukset. ”Tai ajatuksia herättävä lapsen kommentti: ”meidän perhe ei kuulu kirkkoon ja en voi ottaa enkeliltä mitään vastaan.”
Olenko siis uskonnollinen hahmo, itse en koe niin.
Olen enkeli , joka haluaa turvata jokaisen suojatiekulkijan taipaleen- olit sitten lapsi tai aikuinen, kuulut kirkkoon tai et.

Rakkaudella Kuopiosta,

Mari Korhonen


lauantai 17. syyskuuta 2016

Feel Your Movement 2016 Kuopio-hallissa

Meillä oli aika jännä päivä tänään lauantaina 17.09.2016.
Me mentiin Kuopio-hallille liikkumaan. On käyty siellä ennenkin. Olen pomppinut siellä tosi paljon ja äiti juoksi siellä kilpailunkin. Äiti osallistui joskus eilen, ehkä sata vuotta tai dinosaurusten aikaan Kuopion omalle maratonille.
Äiti voitti sen juoksukilpailun, ehkä, tai sitten ei voittanut. Tänään Äiti sanoi että hallilla on "Feel Your Movement" liikuntatapahtuma, jossa on kaikkea kivaa tarjolla ilman rahaa.


Kuopio-hallin pihassa oli kauniita Suojatiesuojelijoita, jotka auttoi meidät turvallisesti tien yli. 
Kivoja tätejä. 
Minullakin on kotona siivet, mutta ne on perhosen siivet.


Ensin mentiin hakemaan ilmapallot meille kaikille. Minä, Helmi 3vee sain palloni kotiin asti ehjänä, 
mutta isot veljeni Veikko, Toivo ja Väinö hajoitti omansa melkein heti.


Autoja oli tosi monta. Minusta komein auto oli palomiehillä ja sotilailla 
hallin ulkona, mutta isoveljeni Veikko 3 vee ihastui pieneen punaiseen ralliautoon. 




Isoveli Veikko tykkää myös palloilla. Veikko löysikin amerikkalaisen jalkapallon ja vei sen kivalta setältä. 
Setä oli nimeltään Steelers. Steelers-setä joutui juoksemaan aika kovaa että sai pallon itselleen takaisin. 


Toivo 4 vee on tosi kova taklailemaan kotona. Toivo saikin toiselta Steelers-setältä sen pelipuvun päälle. Puku ja kypärä päällä Toivo sai taklata toisen Steelers-sedän, joka lensi tosi kovasti kaaressa selälleen. Setään ei tainnut onneksi paljon sattua, kun ei kovin paljon itkenyt. Toivon olisi ehkä pitänyt pyytää anteeksi, mutta sanoi vain kiitokset Steelers-setälle.



Kuopio-hallissa juostiin ja liikuttiin koko perhe tosi kovaa, mutta saatiin me katsoakin kun muut liikkui. Cheerleaderit teki tornin tytöistä. Aika huimia tyttöjä! 
Meidän yks serkkukin on cheerleader
ja mietiittiin ettei vain tippuisi alas tyttötornista kun harjoittelee..



Temppurata oli tosi kiva. Piti kävellä ja pomppia ja hyppiä esteiden yli. Meillä oli oma setäkin mukana, mutta se ei uskaltanut temppuilla yksin vaan piti minua kädestä kiinni 
koko temppuradan ajan.



Kotona me pelataan jalkapalloa pihassa, mutta Kuopio-hallissa se oli tosi erilaista. 
Piti kummallisen, vähän niinkuin kanamunan muotoista palloa potkaista seinässä olevaa reikää kohti.  Väinö 6 vee sai pallon maaliin melkein yhdellä potkulla.
Täti sanoi että pelataan rugbya. Aika kumma sana tuo rugby, mutta tosi kiva peli.


En koskaan ole nähnyt oikeita miekkailijoita. Olikohan nämä ihan ritarimiekkailijoita tänään? 
Kotona meillä on isin tekemät puumiekat ja niillä miekkaillaan aina. 
Isot veljet tahtoo olla ritareita. 
Joten aika tuttu juttu tämä miekkailu.


Tällä tätillä oli myös hienoja miekkoja esittelypöytä täynnä. 
Täti sanoi että harrastaa Taijia. Kumma sana Taijikin. 
Tätillä oli tosi kauniita viuhkoja ja niitä sai kokeilla. Olin aivan kuin oikea Prinsessa viuhkoineni.
Tai, Prinsessa Helmihän minä olen aina. 


Tykkään tanssista tosi paljon. Minun yks serkku tanssii balettia ja on tosi taitava ballerina.
 Kuopio-hallissa soi tänään tango ja tätit tanssivat tosi kauniisti. Hameiden helmat täteillä heilui ja kauniit hymyt valloittivat maailmaa. Minäkin tanssin kun musiikki soi, mutta tänään en uskaltanut lavalle asti.



Nämä setät ja tätit lentää tosi kovaa ja tosi korkealla. Näillä on tosi paljon voimaa, ilmavoimaa.


Tänään tapahtui ihme. 
Mun isot veljet oli puoli tuntia ihan hiljaa ja paikoillaan. 
Me nautittiin Kuopion sirkuksen esityksestä ja karatesta ja kaikesta muusta 
ja kaikki vain ihaili ihan hiljaa. 
Tosiaan ihmeitä voi tapahtua. 





Tänään opin taas paljon uutta.
Nyt minä tiedän mitä poliisit ja palomiehet tekee kun ne ei pelasta meidän maailmaa. 
Ne menee pallojen sisään ja juoksee pallon perässä yhdessä. 
Aika hassun näköistä peliä.

Meillä oli kiva päivä tänään. Ihan kaikesta kivasta ei saatu 
kuvia kun oli niin paljon kivoja juttuja paljon.

Kiitos FYM16, me tullaan ihan varmasti ensi vuonna uudestaan!