Näytetään tekstit, joissa on tunniste # hyvinvointilähettiläät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste # hyvinvointilähettiläät. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. marraskuuta 2017

Kuopio. Mieluisia muistoja ja -paikkoja. Yksi kuva tuhat sanaa!

Kirveslahti. Tärkeä paikka. Talviuinti on wow!

Valkeisenlammenpuisto. Silmä lepää.

Neulamäki. Kun mäen nousee on se parempaa kuin porraskävely.
Särkilahti. Silta ja järvet. Tykkään.
Savilahden ruusut. Kesän kaunemmat muistot.
Neulamäen näköalatorni. Upeita maisemia.
Neulamäen kuntolenkin varren puro. Purot ovat mieleisiä. Ne solisevat.
Musiikkikeskus. Aina silloin tällöin.
Neulamäen kentän vieressä oleva Pihlaja. Tämä oli kuin sadusta.
Neulamäen kuntolenkki. Hikilenkki, on nousuja ja laskuja.
Täydessä kukassa oleva omenapuu. Tuoksuva muisto kesästä.

Koko perheen paikka. Hoplopissa lapsenlapsen perheen kanssa. Touhua riittää. Lupa innostua.

Koti on paras paikka siellä saa leipoa vaikka pullaa. Kohta uuniin laitettava Bostonkakku.

Täällä on kiva tallustella. Lupa innostua.

Suurenmoista syksyistä kauneutta koti Kuopiossa. Lupa innostua.

 https://fi-fi.facebook.com/Petosentalviuimarit/

https://www.kuopio.fi/kaupunkipuistot

http://kuopiossa.fi/web/neulamaen-kaupunginosayhdistys/virkistys

https://www.kuopio.fi/fi/etusivu

https://www.kuopio.fi/kuntopolut-ja-ladut

https://www.hoplop.fi/?gclid=CjwKCAiAxarQBRAmEiwA6YcGKOW13bpmHNfUMK7rhjsMGvZ05jMRaymecSocAiKGFaGjr0wSF68hdBoC-ngQAvD_BwE

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Lukeminen kannattaa aina!

Moi, minä olen Sylvi. Olen karkeakarvainen kääpiömäyräkoira, kohta viisi vuotta ja toimin kirjastossa lukukoirana. Taidan olla Kuopion kaupungin karvaisin vapaaehtoistyöntekijä (ja ehkä myös söpöin?). Minulle voi tulla lukemaan, jos lukeminen on hankalaa tai tylsää tai jos muuten vain haluaa lukea luppakorvalle. 

Toimin lukukoirana kirjastolla  pari-kolme kertaa kuukaudessa ja joskus pääsen tapaamaan lukijoita myös kouluille. Hommanani on kuunnella: minulle saa jokainen lukea ihan omalla tyylillään ja sanatkin voivat mennä sekaisin, minä en korjaa enkä huomauttele virheistä.  Minulla on aina aikaa kuunnella, en hoputa lukijaa, en vilkuile kelloa tai ala päivittää Facebookia kesken kaiken (sen homman hoitaa sihteeri puolestani).

(Kuva: Suvi Pitkänen)
Lukukoiran työstä en saa palkkaa, mutta VIP-kortillani olen päässyt moneen paikkaan, minne tavallisilla koirilla ei ole asiaa. Olen käynyt mm. museossa, Musiikkikeskuksella, yliopistolla - ja jopa teatterissa tapaamassa Herra Hakkaraista. Vierailuilla toimin lukemisen ja kirjaston lähettiläänä; näistä ja muistakin seikkailuistani kerron omassa vlogissani.

Lukukoiran työssä parasta on mukavien lukijoiden tapaaminen ja tarinoiden kuunteleminen. Kolmen vuoden aikana minulle on ehditty lukea satoja kirjoja. Mutta vaikka kuulisin saman kirjan moneen kertaan, en koskaan kyllästy: jokainen lukukerta on kuitenkin aina erilainen. Tarvittaessa kuuntelen lukemista myös vieraalla kielellä. Lukuvastaanotot ovat viikkoni kohokohta, ja täytyy sanoa, että työpäivän päätteeksi syöty possunkorva maistuu erityisen hyvälle.

Muuten olen sitä mieltä, että lomat ovat ihan yliarvostettuja. Kennelliiton vapaaehtoistyösopimuksen mukaan en saa tehdä lukukoiran hommia kuin tietyn määrän kuukaudessa, etten muka rasittuisi liikaa. HAH. Lomailu voi pitemmän päälle olla todella tylsää, onneksi sentään joskus pääsen emäntäni mukana retkille tai reissuun. Mutta kyllä vapaaehtoistyö silti loman voittaa. Lomalla en koskaan saa toteuttaa rotutyypillisiä ajotaipumuksiani jänisten tai kauriiden parissa. Kirjastossa sentään ymmärretään, että mäyräkoira on ajava koira: olen päässyt ajamaan kirjastoautoa. Mitäs siihen sanotte!

            
                      Lukukoira Sylvi kirjastoautossa from Kirjastokaista on Vimeo.


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Koirien Kalevala


Miksi Koirien Kalevalan kertojana on kissa? Miksi kissat naukuvat? Miksi koirien elämä on nykyään nin helppoa? Ja miksi koirat ja kissat ovat nykyään vihollisia keskenään?

Nämä ja monet muut suuret kysymykset saavat järkeenkäyviä selityksiä suoraan kansalliseeposestamme. Tai no. Sen Mauri Kunnas -versiosta. Ei kuitenkaan pelkästään haukkuen, naukuen eikä ulvoen, vaan Suomi 100 -juhlavuoden arvokkuudella. Eeppisenä äänilajina on ooppera, jota taustakuoro ja orkesteri täydentävät.

Koirien Kalevala tuo tutun tarinan Sammosta ja sen ryöstöstä esille kiinnostusta herättävästi ja nykyajan ihmisille sopivasti kevennettynä. Niin, että kalevalainen runomitta ja suomalainen kansanperinne avautuvat viihteeksi koko perheelle sen pienimmästä vanhimpaan jäseneen. Ensi-illan yleisön ikäjakaumaa katsellessa voisi ajatella, että hyvinkin monelle esitys voi olla ensikosketus niin Kalevalaan kuin oopperaankin. Mutta toisaalta myös niin, että täällä ovat juuri ne kuopiolaiset, jotka matkaavat joka kesä Savonlinnaan oopperajuhlille ja tuntevat myös suomalaisuuden juuret.


Omalta kouluajalta Kalevalasta mieleen nouseva tunnemuisto on lähinnä runomitasta kumpuava sävelen melankolisuus mutta se ei Koirien Kalevalassa näyttäydy. Tarina on kauttaaltaan puettu hauskuuden värikkäisiin vaatteisiin. Ooppera äänilajina antaa kuitenkin esityksen sanomalle sellaista arvokkuutta, voimaa ja ryhtiä, mikä ei pelkästään puhuttuna pääsisi täyteen mittaansa. Aveccini Helmi ja Jenni ovat ehtineet koulussa jo opiskella ja näytelläkin Kalevalaa. He huomaavat esityksestä monta yksityiskohtaa unohtamatta muutamaa alkuperäisestä kerronnasta poikkeavaa faktaa, joita itse en enää muistanutkaan. Myös kotimatka alkaa Kalevalan tahtiin, kun runot alkavat nousta. On näköjään olemassa joitain asioita, jotka kerran opittuaan tulevat suoraan selkärangasta. Siitä juuresta, joka tekee meistä suomalaisia. Sitä sarjaa on kalevalainen runomitta ja "va-ka van-ha Väi-nä-möi-nen, tie-tä-jä i-än-i-kui-nen..." Nousuja ja laskuja, joita ei voi vain lausua, vaan laulamiseksi menee.

Koirien Kalevalan ensi-ilta on viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty. Tiedän jo etukäteen kirjoittavani kokemuksestani ja olisin halunnut tehdä taustatyöt kunnolla. Verkkokirjaston haulla yritän päästä varaamaan kirjaversion Koirien Kalevalasta. Turha toivo. Näyttää siltä, että sen lisäksi, että kaikki koiraoopperan esitykset ovat jo ensi-iltana loppuunmyytyjä, myös kaikki Koirien Kalevala -kirjat ovat Kuopiossa lainassa. Kunnaksen koirat ja suomalainen kansanperinne ovat lumonneet meidät savolaiset. Sen voi todeta myös ensi-illan loppuaploodeista. Niistä ei meinaa loppua tullakaan.


Tällaiselle koko perheen houkuttelevalle ja hauskalle matkalle suomalaisuuden perinteisiiin on selvästikin tilausta. Juuret kiinnostavat. Erityisesti tietenkin Suomi 100 -juhlavuonna. Mutta muutenkin. Ainakin uskoisin. Mites olisi Kuopion kaupunginteatteri: Sampo pyörimään ja lisää Kunnasta kehiin. Seitsemän koiraveljestä työn alle?

Kiitos!



Lisätietoja:


Linkin takaa Koirien Kalevala -esitystä klikkaamalla löytyy myös useita
tutustumisenarvoisia verkkopolkuja Kalevalan jännittävään maailmaan. 

HOX!
Kuopion kaupunginteatteri vinkkaa verkkosivuillaan,
että vaikka kevään Koirien Kalevala -esitykset on loppunmyyty,
kaikkia lippuja ei ole vielä lunastettu.
Eli vapaita paikkoja loppuihin esityksiin kannattaa kysyä,
sillä peruutuksia voi aina tulla.


keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Rockmusikaali Autiotalossa -Kuopion Musiikkikeskus festarifiiliksissä


Kasarimusiikkia. Dingo. Popeda. Yö. Jokin siinä kutsuu luokseen vaikkei mikään niistä silloin kasariaikaan varsinaisesti kuulunutkaan omiin Suosikkeihini ja julistekokokelmiini. Muistojako nuoruudesta? Mitä? Sehän oli ihan vasta. Apu-va. Miten aika kuluukin näin nopeasti?

Kun huomasin Palatsiteatterin mainoksen Facebookissa rockmusikaalista Autiotalossa, mukaan oli päästävä. Fiilistelemään. Musikaali kertoo 80-luvun Dingo-ilmiöstä ja samaan aikaan pinnalle nousseista Popedasta ja Yöstä. Aikahyppy kultaiselle kahdeksankymmentäluvulle. Nahkatakkisten tyttöjen, pitkien niskatukkien ja levottomien tuhkimoiden luokse. Ja kuullaanpa musikaalissa tippa myös siirappista Mambaa ja discopoppi Eveä. Viimeisimmästä ei omista mielikuvamuistoista kyllä nouse esiin enää muuta kuin kuin olemus. Voi järkky, mikä tyyli. Se oli aikaa jäähallin discot ja toppatakkinojailut.

Musikaalin kehystarina etenee jouhevasti ja väliin kuullaan määrässä tinkimättä biisejä, jotka yhdistyvät juonenkäänteisiin vieden tarinaa eteenpäin. Taustoittaen bändikeskiötä. Tarinan perhekeskiössä nähdään kasariaikaan vielä perinteinen ydinperhe: äiti, isä ja teini-ikäiset tytöt. Dingohysteria valtaa vähitellen kaikki perheen naiset. Isä sekä vävykokelas puolestaan fanittavat Popedaa.

Dingon keulakuva Pertti Nipa Neumannina esiintyy äänellään koko estradin hiljentävä Ari Koivunen, jonka olemus kasvaa musikaalin aikana täyteen mittaansa. Äidilliset tunteet herättävästä raitapaitapojasta kuoriutuu pesunkestävä röyhelöpaitadiiva, jolta ei lavakarismaa puutu. Oi Nipa. Perheen Lailaa lainatakseni: "kuin enkeli pahassa maailmassa". Popedan Pate edustaa musikaalissakin rouheankarheaa ja vähän syntisen pahismaista maskuliinienergiaa. Miestä, joka ottaa, mitä tahtoo. Mustat nahkahousut, rotsi, rintakarvat ja piiska. Eipä siihen jää lisättävää.

Yön pojat ottavat vuorollaan käsikopelolla ja tupeeratun tupsun voimin lavan haltuun. Vetävät taidolla mutta huolettomasti. Vaihtuvalla asenteella. Välillä mennään siitä, mistä rima on matalin ja välillä pannaan pöytään parasta. Viimeistäänkin sitten, kun on ihan pakko.

Musikaali huipentuu Autiotaloon. Vaikka silloin ei Kuopion musiikkikeskukseen kyllä voi yhdistää sanaa autio, mikä on ainakin tulkinnallinen synonyymi hiljaiselle. Kun "Nipa" käskee, että: "Kuopio! Nyt perseet irti penkistä!", ei yleisöstä kukaan sitä kyseenalaista, vaan savolaisten perseet todellakin nousevat penkistä. Dingohysteria tarttuu. Rytmi ja huojuvat kädet löytyvät. Minultakin. Taas apu-va. Hulluutta. Minne hävisi se hillitty nelikymppinen minä?


Kun "Pate" vielä tämän päälle täräyttää toiveet pitkästä ja kuumasta kesästä, on paketti täydellinen. Ihan hillitöntä! Äänet, kappalevalinnat, puvustus, kehystarina. Kaikki. Kaksi- ja puolituntinen hujahti hetkessä, kuten tuntematon kanssakävijä musikaalin päätteeksi tiivistäen huokaa. Kun hyvästä on kyse, ajantaju häviää. Todellakin. Enpä muista, että minäkään olisin Kuopion musiikkikeskuksella ollut aiemmin konsertissa, jossa on näin festarifiilis! Avecinani ollut ysärikymmenen esikoiseni toteaa osuvasti, että vain "tunnelmasytkärit" puuttuivat. Bingo.

Palatsiteatteri. Iso Kiitos ja Tervetuloa Meille Sawoon uudelleen!
*&*
Rakkaudella Kuopiosta



Lisätietoja:

tiistai 28. helmikuuta 2017

SAWO Punttikoulu

LIIKKUVUUS - LIIKERATA - LIIKENOPEUS - KUORMA. 

Tässä järjestyksessä asioita lähdetään opettelemaan Sawolla. Punttikouluun tullessa ajattelin sen olevan "piece of cake" sekä "no, kerrataanpa nyt vähän vanhaa" -ajattelumallilla. Palautus maan pinnalle, hyvinkin pikaisesti. Minulta sattuu puuttumaan kaiken voimaharjoittelun perusta, nimittäin liikkuvuus. Silloin tällöin venyttely sekä satunnainen keppijumppa-lämmittely ei ole ilmeisesti kehittänyt liikkuvuuttani vielä voimaharjoittelijan tasolle (kumma juttu..). Painon- ja voimanostajat eivät varmastikaan kovin mielikuvissa ole kovin notkeita, mutta tämäkin mielikuva tuhoutuu kertaheitolla, kun valmentajamme heittää jalkansa korkealla olevan tangon päälle, ja venyttää takareittä lähes spagaatti-asennossa.

Okei, ehkä minäkin joku päivä. 

Maastavedon opettelua, vielä suhteellisen pienillä painoilla tekniikkapainotteisesti.
Punttikoulussa käydään läpi voimanoston sekä painonnoston perusteet. Lyhyesti suomennettuna voimanosto on siis maastaveto, penkkipunnerrus sekä jalkakyykky. Painonnostossa taas perinteiset olympianostot, eli työntö ja tempaus. Jälkimmäinen on selvästi haastavampi kokonaisuus, sillä liikkeet ovat teknisesti monimutkaisempia. 

Kurssiin sisältyy yhteensä 8h opetusta (4 kertana), joissa liikkeet käydään läpi hyvin perinpohjaisesti, ensin kepillä mallaten ja sen jälkeen joko pelkällä tangolla tai pienillä painoilla harjoitellen. Valmentaja on kokoajan vieressä tarkkailemassa, jotta kukaan ei riko paikkoja huonolla tekniikalla.

Jos tähän asti kaikki kuulostaa silkalta heprealta, tai mietit mielessäsi miksi et vain kävisi tavallisella salilla heilumassa tutuissa ja turvallisissa laitteissa, niin maltathan lukea loppuun asti!

Hiii-op ja painot ylös! Valmentaja vahtii taustalla, että tekniikka pysyy kasassa.
Itselleni voimanosto oli jo periaatteessa tuttua juttua, mutta sain silti monia kullanarvoisia vinkkejä jo pelkästään suoritustekniikkaan. Painonnostoakin olen joskus kokeillut, mutta siitä muistikuvat olivat hyvin hatarat. Omasta liikuntataustani mainitakseni; olen käynyt säännöllisesti kuntosalilla jo 5 vuotta, sekä harrastanut välissä milloin mitäkin lajia enemmän tai vähemmän; salibandya, lenkkeilyä, luistelua, tennistä, laskettelua, kuntonyrkkeilyä.. Tällä hetkellä keskityn kuntosaliin sekä tennikseen, kerran viikossa käyn sähläämässä pallon perässä ja talvisin laskettelu sekä luistelu ovat myös usein viikkokalenterissani.

Kuntosaliharjoittelua takana siis jo 5 vuotta - tosin sanotaanko, että niistä viimeisimmät 2 vuotta olen mennyt vasta tavoitteellisemmin. Silti liikkuvuuteni sekä voimatasoni eivät ole huiman korkealla tasolla - kysymys kuuluukin miksi? Koska tekemiseni ei ole ollut kovin ohjelmoitua, tai pidemmän päälle suunniteltua. Menen paljolti fiiliksen mukaan ja harrastan juuri sitä mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Tämä mallihan sopii varmasti monille, mutta jos haluaa oikeasti treenata tavoitteellisesti, niin siihen tarvitaan suunnitelma.

Niin painon- kuin voimanostossa on hyvin kokonaisvaltaisia liikkeitä, jotka kuormittavat kokonaisvaltaisesti kehoa, tasapainoa sekä liikkuvuutta. Vapailla painoilla tehdessä myös korsetti, eli keskivartalo kehittyy aivan eri tavalla, kuin kuntosalilaitteissa istuessa. Ja tehdään tunneilla paljon muutakin, kuin vain perusliikkeitä; liikkuvuusharjoitteita, avustavia liikkeitä, vatsalihaksia.. Valmentajat pitävät huolen, että sinulla on edellytykset kehittyä sekä parantaa jokaista osa-aluetta, jotta pääset liikuttamaan myös isompia kuormia. Sinun ei tarvitse kuin ilmestyä paikalle - valmentaja kertoo, mitä treeneissä tehdään ja minkälaisilla kuormilla - kuinka helppoa!



SAWOn aukaistua ovet, aukeni minullekin loistava tilaisuus vihdoin päästä treenaamaan ja kehittymään tavoitteellisesti - saada oikeasti tuloksia aikaan! Puitteet ainakin ovat kunnossa, niin tilojen kuin valmentajien osalta. Parastahan tässä mallissa on se, että joku todella valvoo tekniikkasi vieressä, joten tiedät aina tekeväsi oikeita asioita, oikealla tavalla. Heti ensimmäisellä kerralla huomasin, että SAWOlla tehdään asioita hyvällä fiiliksellä, tosissaan mutta ei totisesti. Vaikka ilmeeni kuvissa on hyvinkin totinen, niin treeneissä sai kyllä nauraakin.

Tällä hetkellä itseäni kiinnostaa enemmän voimanosto, mutta aion käydä myös painonnoston tunneilla tilaisuuden sattuessa, jotta tekniikka pysyisi mielessä. Samalla kuukausimaksullahan pääsee niin voimanosto-tunneille, kuin painonnostoon, kehonhuoltoon, kahvakuulaan sekä myös crossfit-tunneille (Onramp-kurssin kautta/perusteet oltava hallussa).  Itse ainakin suunnittelin tähtääväni säännölliseen kehonhuolto-rutiiniin, niin ohjatuilla tunneilla (joista saa vinkkejä myös omatoimiseen harjoitteluun!) kuin kotona kymppiuutisia katsellessa.

Seuraava punttikoulu starttaakin jo 4.3 ja SAWOn muuhun tarjontaan, sekä valmentajiin voit tutustua osoitteessa voimanonvoimaa.fi .

Punttikoulu vei minut mennessään vapailla painoilla harjoitteluun - ehkäpä sinutkin? Saa nähdä millaisia painoja sitä liikutellaan puolen vuoden - tai vaikka vuoden kuluttua!

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Naurujooga B ajalla 15.1-29.1.2017, Puistokartano

http://kansalaisopisto.kuopio.fi/ 


"Naurujooga on intialaisen lääkäri Madan Katarian kehittämä menetelmä, jolla pyritään edistämään terveyttä nauramalla erilaisten harjoitusten avulla.

Naurujooga sai alkunsa maaliskuussa 1995, kun Madan Kataria kirjoitti terveyslehteen naurun terveellisistä vaikutuksista. Hän innostui miettimään, miten voisi lisätä naurua omaan elämäänsä. Yöllä hän kehitti idean nauruklubista ja lähti aamulla puistoon kävelylle kysyen usealta sadalta ihmiseltä, lähtisivätkö he nauramaan hänen kanssaan. Vain viisi lähti sinä aamuna, mutta nauru tarttui ja pian puistossa oli nauramassa viitisenkymmentä ihmistä. Nykyään Intiassa nauravat sadat tuhannet aamuisin.

Aluksi naurujoogassa naurettiin vitseille, mutta pian huomattiin, että vitsit eivät toimineet kaikille ja osa ihmisistä koki jotkut niistä loukkaavina. Oli pakko keksiä metodi, jotta kaikki voisivat nauraa. Apu löytyi yllättävästä suunnasta. Menetelmän kannattajien mukaan nauraakseen ei nauru tarvitse syytä. Naurun voi aloittaa menetelmän kannattajien mukaan "tietoisesti", jolloin elimistö seuraa perässä ja nauraminen muuttuu pian "aidoksi". Tämän huomion jälkeen naurujoogan metodin kehittämistä jatkettiin. Pranayaman eli joogisten hengitysharjoitusten tuominen mukaan harjoituksiin yhdisti joogan nauruun. Katsekontakti lisää naurun määrää ja on tärkeä osa naurujoogaa. Niin myös harjoitusten tuoma liike, joka menetelmän kannattajien mukaan lisää tunnetta. Naurujoogan perusta on menetelmän kannattajien mukaan kuitenkin leikkimielisyys ja heittäytyminen.

Suomeen naurujooga tuli vuonna 2001. Ensimmäiset ohjaajat kävivät Ruotsissa kouluttautumassa. Vuonna 2003 Essi Tolonen oli ensimmäinen tri Madan Katarian kouluttama naurujoogaohjaaja sekä kouluttaja Suomessa. Vuonna 2009 kouluttajia oli parikymmentä ja naurujoogaohjaajia parisataa."
Lähde: Wikipedia


                     
Kaunis luminen kuusi Puistokartanon vieressä. Tulee hyvä mieli.


NAURUJOOGA, tavoitteena kehon ja mielen hyvinvointi.
Ohjaaja Tuovi Kasurinen

Ohjaaja näyttää kuinka varpaat kohdennetaan oikeaan suuntaan

siitä se liike lähtee oikein

eikä virheasentoa synny alkuunkaan

nyt on hyvä alkuasento asanalle

Ohjaaja ja ohjattavat heittäytyvät

Kobrat ja kobran ssssihisevä-nauru


lattialla alustan päällä valmistaudutaan kobra-asanaan
Tästä se lähtee kirkkoveneellä soutaminen...

jatkuu...

...jatkuu...

ja jatkuu...

iloa ja naurua.

Taas heittäydyttiin - ihan huisaa ,

ja hauskaa oli.

Venyttelyä vyön kanssa - on muuten tehokas venytys.

Loppurutistus - nauretaan, nauretaan lähes 10 minuuttia.

Lötkötellään, pötkötellään!

Ihastuttava ohjaajamme.

Muistetaan nauraa. siitä on lupa innostua. Näytät terveemmältä ja tunnet olosi paremmaksi.