Kuopio on tanssin taivas

Kuopio on tanssin taivas! 

Kesällä kaupunkimme valloittaa 

14.-20.06.2017 

nykytanssifestivaali Paikallisliike 

sekä koko maailman 

Kuopio Dance Festival. 

Kuopion Lupa innostua-hyvinvointilähettiläinä 

olemme koonneet 

Sinulle 

kokemuksiamme 

tanssin maailmasta. 

Blackpool http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/06/kurkistus-kilpatanssin-kulisseihin.html

Pro Patria http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/06/pro-patria-suomi-neidon-tarina-tanssien.html

Miss Katastrofi Kuopiossa http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/06/katastrofi-kuopiossa-miss-katastrofi.html

Lisätietoja  Paikallisliike - nykytanssifestivaalista http://itak.fi/paikallisliike/

Kuopio Tanssii ja Soi kokemuksia: 

Pirjo  & Street styles eli katutanssin kiemuroista 
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/06/katutanssin-kiemuroita.html

Reetta ja 2 x Kirsi aikuisbaletin alkeet kokemuksia
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/06/en-kysy-mita-baletti-on-ilman-minua.html

Hennan perhe Puistojameissa kesällä 2015
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/06/jammailua-pikkuvaen-puistojameissa.html

Tuula Gaalassa
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/06/kuopio-tanssii-ja-soi-gaala.html


Kuopio Tanssii ja Soi-kulkue ja Kirsi Tähti
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/06/pikku-myyn-paivassa-kuopio-tanssii-ja.html

Kirje Kuopio Tanssii ja Soin taiteelliselle johtajalle Jorma Uotiselle
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/02/jorma-sinulle-on-postia.html
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/03/jorma-sinua-kiitan.html

Kuopio Tanssii ja Soi 2017:

http://www.kuopiodancefestival.fi

Kurssiohjelma:

http://www.kuopiodancefestival.fi/fi/kurssit2017

Kuopio Designmarket 2017 22.-23.4.2017

Tuotemerkit ympäri Suomea valtasivat Savonian Opistotien kampuksen. Ohessa vain muutamia herkkupaloja monien upeiden tuotteiden ja yrittäjien joukosta!

www.kuopiodesignmarket.fi

@kuopiodesignmarket

SEKKI www.sekkicompany.com

EK for kids www.emiliakarenina.fi

Sekäettäneuleet Irja Olkkonen www.sekaettaneuleet.galleria.fi



moico Craft & Design

IKI KORU www.ikikoru.fi

MUOTO2 www.muoto2.fi

METKA TUOTE www.metkatuote.fi

Tytti Lindström www.tyttilindström.fi

KAVERINI www.kaverini.fi

ÖRKIT www.orkit.fi

MAP Oulu www.mapoulu.fi

Vaneriblokki www.tulostamo.fi

Tuoni Ny www.tuoni-ny.webnode.fi



HIMMEE www.himmee.com

Viikonlopun tapahtuma keräsi mukavasti ihmisiä. Järjestäjien mukaan paremmin kuin viime vuonna. Itse odotan jo innolla ensi vuoden markettia. Erittäin mukava tapahtuma! Nyt ihastelen kotiin ostettuja ihanuuksia...Riikka 

Lastenteatteri Tammenrannan Tuhkimo - tarina samanarvoisuudesta

Lastenteatteri Tammenrannan Tuhkimo on omasta lapsuudesta ja äitiydestäkin tuttu vanha tarina vähän uudessa kuosissa. Tarinan lumo ja sadun opetukset eivät kuitenkaan ole vanhentuneet. Oikeudenmukaisuus ja ystävällisyys sekä hyvän ja pahan taistelu ovat aina ja vaan ajankohtaisia. Myös tämän päivän maailmassa.

Siitä kertoo myös Valoharjun takaseinään asti yleisöstä pullisteleva esityssali. Jokainen paikka on käytössä. Sali on täynnä pikku prinsessoja mekoissaan sekä prinssejä dinosauruksineen. He elävät vielä vahvasti sadun maailmassa. Uskoen ja luottaen siihen, että hyvä voittaa aina pahan.

Ajanhenkiseeen puvustukseen ja lavastukseen on panostettu ja ääni kuuluu hyvin. Esitys on mitä parhaimmillaan laadukasta ja viimeisteltyä lasten ja nuorten teatteria, jossa on mukana monenikäisiä näyttelijälupauksia. Hyvin tehty ja toteutettu. Tätä on ilo katsoa. Onnistumista ei haittaa se, että meidän näytöksessämme kaksi näyttelijää varsin keskeisissä rooleissa on sairastunut ja varamiehet ovat tuuraamassa.

Mutta mikä olikaan tarinan tärkein opetus? Onko ilkeydellä mitään rajaa? Ja kuka on sydämeltään kaunis? Entä mitä oikeastaan tarkoittaa samanarvoisuus? Muun muassa näitä kysymyksiä jään pohtimaan esityksen jälkeen. Tuhkimon tarina on edelleen tätä päivää. Vaikka on kysymys lasten sadusta, esitys antaa paljon myös aikuiselle. Tällä lupauksella sain kutsun tulla katsomaan esitystä ja se täyttyi. Kiitos lastenteatteri Tammenranta. Tänäkin vuonna toteutitte hienon esityksen, jota eteläkuopiolaisen ylpeydellä voin lämpimasti suositella! Mutta kannattaa olla nopea, sillä vain muutama esitys on enää jäljellä. Lisätietoja on alla.

***

Lisätietoja:

http://www.tammenranta.fi

Esitys sopii kaikenikäisille. Lipun hinta on 8 euroa / henkilö. Liput pitää varata etukäteen joko sähköpostilla vehmasmaennuorisoseura@gmail.com tai puhelimitse 044 362 3565 (klo 12-17). Maksu tapahtuu paikan päällä käteisellä.

Tämän kevään loput näytökset ovat:

ke 26.4.2017 klo 18.00
su 30.4.2017 klo 14.00
su 7.5.2017 klo 14.00 (ylimääräinen näytös)

Paikalla kannattaa olla ajoissa, niin saa parhaat paikat. Esitykset ovat Valoharjulla (osoite Kurkimäentie 12). Parkkipaikkoja on myös tien toisella puolella Ilveskasinon pihassa.

Esitys kestää vajaan 1,5 tuntia ja näytösten välissä on väliaika. Väliajalla on tarjolla kahvia, mehua ja pullaa sekä muuta pientä naposteltavaa. Kannattaa varata käteistä myös herkkuhetkeen.

Lukeminen kannattaa aina!

Moi, minä olen Sylvi. Olen karkeakarvainen kääpiömäyräkoira, kohta viisi vuotta ja toimin kirjastossa lukukoirana. Taidan olla Kuopion kaupungin karvaisin vapaaehtoistyöntekijä (ja ehkä myös söpöin?). Minulle voi tulla lukemaan, jos lukeminen on hankalaa tai tylsää tai jos muuten vain haluaa lukea luppakorvalle. 

Toimin lukukoirana kirjastolla  pari-kolme kertaa kuukaudessa ja joskus pääsen tapaamaan lukijoita myös kouluille. Hommanani on kuunnella: minulle saa jokainen lukea ihan omalla tyylillään ja sanatkin voivat mennä sekaisin, minä en korjaa enkä huomauttele virheistä.  Minulla on aina aikaa kuunnella, en hoputa lukijaa, en vilkuile kelloa tai ala päivittää Facebookia kesken kaiken (sen homman hoitaa sihteeri puolestani).

(Kuva: Suvi Pitkänen)

Lukukoiran työstä en saa palkkaa, mutta VIP-kortillani olen päässyt moneen paikkaan, minne tavallisilla koirilla ei ole asiaa. Olen käynyt mm. museossa, Musiikkikeskuksella, yliopistolla - ja jopa teatterissa tapaamassa Herra Hakkaraista. Vierailuilla toimin lukemisen ja kirjaston lähettiläänä; näistä ja muistakin seikkailuistani kerron omassa vlogissani.

Lukukoiran työssä parasta on mukavien lukijoiden tapaaminen ja tarinoiden kuunteleminen. Kolmen vuoden aikana minulle on ehditty lukea satoja kirjoja. Mutta vaikka kuulisin saman kirjan moneen kertaan, en koskaan kyllästy: jokainen lukukerta on kuitenkin aina erilainen. Tarvittaessa kuuntelen lukemista myös vieraalla kielellä. Lukuvastaanotot ovat viikkoni kohokohta, ja täytyy sanoa, että työpäivän päätteeksi syöty possunkorva maistuu erityisen hyvälle.

Muuten olen sitä mieltä, että lomat ovat ihan yliarvostettuja. Kennelliiton vapaaehtoistyösopimuksen mukaan en saa tehdä lukukoiran hommia kuin tietyn määrän kuukaudessa, etten muka rasittuisi liikaa. HAH. Lomailu voi pitemmän päälle olla todella tylsää, onneksi sentään joskus pääsen emäntäni mukana retkille tai reissuun. Mutta kyllä vapaaehtoistyö silti loman voittaa. Lomalla en koskaan saa toteuttaa rotutyypillisiä ajotaipumuksiani jänisten tai kauriiden parissa. Kirjastossa sentään ymmärretään, että mäyräkoira on ajava koira: olen päässyt ajamaan kirjastoautoa. Mitäs siihen sanotte!

            
                      Lukukoira Sylvi kirjastoautossa from Kirjastokaista on Vimeo.

Lisätietoja lukukoiratoiminnasta

Ei juoksemiseen kurssia tarvitse ...Vai onko siitä jotain hyötyä?

 Ensimmäinen juoksukoulun ryhmäkokoontuminen oli 20.4. Bellanrannassa urheilukeskus SAWOn salissa. Osallistujat ovat iältään varmaan suurinpiirtein itseni ikäisiä. Osalla on takana urheilullista taustaa ja jopa juoksukokemusta. Yhteistä meille on juoksuharrastuksen aloittaminen tai jatkaminen sekä sen kehittäminen. Kullakin on mielessään oma tavoite - jokin matka tai ylipäätään kunnonkohotus.

Itse kertoilin hölkkäileväni silloin tällöin metsäpoluilla lyhyitä matkoja. Pidän pitkistä kävelylenkeistä ja joskus tekee mieli juostakin. Haluan kehittää juoksutaitoani ja parantaa yleiskuntoani, nämä päällimmäisenä mielessäni. Mutta mitään kovaa tavoitetta en uskaltanut sanoa. Tietty juoksijoilla on timmi kroppa, en minä sillä ettei sekin siinnä mielessäni… 

Ensimmäinen hankintani uutta harrastusta varten olivat uudet juoksutossut.

Miksi osallistun juoksukouluun?

Talvikuukaisien aikana syödyt suklaat ja liikunnan vähentyminen ovat tehneet tehtävänsä. Kevätauringon yllyttäessä plösähtäneet kroppa ja mieli hinkuavat ulos jotain tekemään. Teki mieli jotain tehokasta ja helposti aloitettavaa harrastusta. Kun näin SAWOn ilmoituksen juoksukoulusta, niin hetipä välähti! 

Mikä on juoksukoulu?

Kurssin ilmoituksessa kerrotaan, että SAWOn juoksukoulussa tutustutaan laajasti juoksemisen eri osa-alueisiin ja niiden vaatimuksiin. Harjoittelu tapahtuu radalla, maastossa, maantiellä ja salilla.
Juoksukoulua suositellaan kaiken ikäisille ja kuntoisille. Tavoitteeksi voi asettaa peräti puolimaratonin.

Juoksukoulun kesto on kaksi kuukautta ja se sisältää alkutapaamisen, ryhmän harjoitusohjelman,
yhteistreenit kerran viikossa ja valmentajan tuen.

Harjoitusryhmää vetää juoksija Matti Röppänen. Hän kertoi osallistuneensa hyvällä menestyksellä kansallisiin juoksukilpailuihin, muun muassa 400 ja 800 metrin matkoille. Kaiken kaikkiaan hänellä on 25 vuoden urheilukokemus takanaan. Varsin kovan osaamisen omaava on siis meillä kurssilaisilla käytettävissä.

Röppäsen mukaan kaikilla on omanlaisensa juoksutekniikka, joka kehittyy ja muuttuu taloudellisemmaksi juoksuharrastuksen edetessä.

Nyrkkisääntönä voisi pitää ettei aloita juoksuharrastusta revittelemällä vaan maltilla. Siten voi välttää lihaskipuja ja vammoja. Ja ennen kaikkea, tärkeintä on lähteä juoksemaan, sanoi Röppänen. 

Matti Röppänen on menestyksekäs juoksija, joka kannustaa nousemaan ylös, ulos ja lenkille.

Ja sitten juoksemaan!

No sittenpä tuli ensimmäinen säihkähdys! Menemme yhdessä lenkille! Ulkona oli varsin vilakka ilma. Mietin itsekseni pysynkö edes perässä. Aloitimme yhteislenkin maltillisella vauhdilla. Kysyin siinä samalla matkatessamme alkulämmittelyn tarpeellisuudesta. Röppönen ohjeisti ettei kevyelle peruskestävyyslenkille lähdettäessä tarvitse erikseen lihaksia lämmitellä. Ne lämpiävät siinä samalla. 

Yritin keskittyä vauhdin pitämiseen tasaisena, mutta sitten alkoi hengästyttää ja palleaa pistelemään. Veren maku suussa emme olleet lenkillä vaan hiljensimme vauhtia reippaaksi kävelyksi muutaman kerran alkutaipalleella. Hengitykseni tasaantui ja kipu hävisi.

Huomasin puolivälissä, että hengitys kulki tasaisesti ja pystyin nostamaan vauhtia. Lihakset alkoivat lämmetä, mutta sormia kylmi. En aloittelijana osannut ajatella ottaa käsineitä mukaan. Jolkottelin etiäpäin. Miltei perillä päässä soi Robinin Hula Hula. Jaahas, syke taitaa nousta liiaksi, arvelin. Mutta olo oli siedettävä, henki ja juoksu kulki takaisin Bellanrantaan hyvin. Ilahduttavan hyvin. Olin niin yllätynyt jaksamisestani. Viisi kilometriä ja rapiat! Aatelkaas! Postiviinen tsemppaava lenkki ammattilaisen opastuksin, tästä se juoksuharrastus lähtee hyvään alkuun!

Yhteislenkin päätteeksi sovimme seuraavasta tapaamisesta. Lisäksi saimme käytännön vinkkejä ja harjoitustehtävät, joita teemme tykönämme.

Vilakka ilma ei haitannut yhtään kun juoksukoululaiset lähtivät yhteiselle lenkille. Kuvassa osa ryhmästä.

Kysyn otsikossa tarvitseeko juoksemiseen mitään kurssia käydä. Jo aloituskerran jälkeen totean, että varmastikin voi itsekseenkin juosta, mutta mikäli mielessäsi on tavoitteellinen juokseminen ilman aloittelijan virheitä ja turhautumista, on juoksukoulun vinkeillä ja turvallisella aloituksella paikkansa.

Kirjoittaja on 40-vuotias nainen joka aloittaa juoksukoulun ansiosta uuden harrastuksen. Kurssin annista ja tuloksista tulee juttua vielä myöhemminkin.

Jos kiinnostus juoksuharrastuksen aloittamisesta tai kehittämisestä houkuttelee, niin otapa yhteyttä SAWOn porukkaan. Kyseessä on monipuolinen urheilukeskus monentasoisille liikunnaharrastajille. Sieltä löytyvät muun muassa CrossFit Svartbox, paino- ja voimanostosali.

SAWO

Bellanranta

http://www.voimaonvoimaa.fi/

Siikaranta 9

Parkour on itsensä kehittämistä kaikilla tasoilla!

Ketteriä kuin gebardit, hiipiviä kuin agentit ja sulavia kuin kissat. Tätä on parkour. Minusta taas tuntuu, että olen ketterä kuin norsun poikanen, yhtä hiipivä kuin karhu ja kepeä kuin jättiläinen. Parkour haastaa liikkumaan uudella tavalla.

pienen pojan rolli

ison pojan rolli

                                  hippaa pyllyt maassa

ylitys

Mukavinta on, että jokainen tekee omalla tasollaan ja haastaa itseään juuri sen verran kun tuntuu hyvältä. Pienin ryhmässämme on Tytti 2v. Varsin taitava pikkuneiti.

parkourtyttö

Mitä on parkour? (lainattu Parkour Akatemian sivuilta)

Ensimmäinen nimi Ranskassa 1980-luvulla syntyneelle lajille oli L'art du deplacement, vapaasti käännettynä liikkumisen taito tai taide. Ajan myötä laji sai muita nimiä, kuten parkour ja freerunning. Nimi ei kuitenkaan ole koskaan ollut niin tärkeä, kuin lajin metodit ja henki.

Parkourissa keskitytään kehittämään liikkumiseen tarvittavia perusominaisuuksia, kuten tasapainoa, voimaa, dynaamisuutta, kestävyyttä, tarkkuutta, tilan hahmotusta ja luovuutta. Se on tapa harjoittaa kehoa ja mieltä toiminnallisempaan ja tehokkaampaan suuntaan. Parkour on yksinkertaisimmillaan juoksemista, hyppäämistä ja kiipeämistä. Siinä mm. tasapainoillaan, ylitetään esteitä, sujahdellaan ahtaista väleistä, kiivetään seinille, hypitään erilaisille pinnoille ja heilutaan puissa. Liikkumistä jokapäiväisessä ympäristössä, ympäristön antamia mahdollisuuksia hyödyntäen. 

Voidaan sanoa, että parkour on itsensä kehittämistä kaikilla tasoilla. Laji vaikuttaa ensisilmäyksellä todella fyysiseltä ja haastavalta, mutta lajin vahvuus on juuri se, että sitä voi harrastaa kukin tyylillään ja omien taitojen mahdollistamalla tavalla. Fyysisen puolen lisäksi mukana on merkittävänä osana henkinen puoli. Parkour on laji, joka paljastaa sinulle henkiset ja fyysiset rajasi sekä tarjoaa samalla keinot ylittää ne. Opit tuntemaan itsesi paremmin ja käsittelemään haasteita, esteitä ja pelkoa uudella tavalla, myös elämän muilla tasoilla. Parkour ei ole extreme-laji, päinvastoin. Turhia riskejä ei oteta, vaan huimat ja haastavat asiat suoritetaan aikanaan varmuudella ja taidolla pitkän harjoittelun tuloksena. 

Parkour on yksilölaji, mutta lajille on kuitenkin tyypillistä on vahva yhteisöllisyys. Jokainen harrastaja vastaa itsestään ja omasta harjoittelustaa, mutta yhdessä harjoittelu tuo itsensä ylittämiseen uutta voimaa. Kavereilta saat energiaa ja mahdollisesti myös vinkkejä, sekä pääset jakamaan elämykset heidän kanssaan. Lajin parissa saat nopeasti todella paljon hyviä ja pitkäaikaisia uusia ystäviä. Parkour-yhteisö on todella avoin ja ystävällinen, joten ei kannata pelätä mukaan hyppäämistä uutena harrastajana!

*******************************************************************************************************************

Parkour ei ole kilpailulaji vaan sitä harrastetaan intohimosta, omaksi iloksi. Näin kertoo Jussi opettajamme, valmentajamme. Hänelle laji on ollut oma jo monta vuotta ja taidoistahan sen huomaa, ettei laji ole ihan uusi tuttavuus. Sillon kun hypyt esteiden yli ja loikat paikasta toiseen ovat huikean pitkiä. Sekä tasapainoilut putkien päällä ja kierähdykset matolla näyttävät äärimmäisen helpoilta, on tekniikkaa hiottu kymmeniä, satoja tunteja. Jussin apuvalmenta Kamer on huippu hänkin, taitava ja ketterä. Kaksi lajin lahjakkuutta haluaa jakaa oppejaan meille.

Jussi & Kamer

Meille parkour tuli kuin tilauksesta. Poikamme Severi 7v. ja Sisu 3v. olivat katsoneet parkour-videoita YouTubesta ja hyppineet sekä sisällä että ulkona samantyyppisesti parkouraten. Molemmat lapset pääsivät harrastamaan samaan ryhmään, joten se oli ajanhallinnan kannanta oikein hyvä juttu. 

Tunnilla Vanhemmat eivät vain katso vierestä vaan osallistumme treeneihin samalla tavalla kuin lapsetkin. Tulee oikea tekemisen meininki, yhdessä. En voi sanoa, että olisin itse ihan mukavuusalueellani, mutta toisaalta on uskallettava haastaa välillä itseäkin. Huomaan että pelko ottaa välillä ylivallan eikä oikein tahdo uskaltaa kokeilla täysillä. "entäs jos tipahdan ja käsi murtuu, entäs jos käy kipeästi". Nämä pelot ovat kyllä turhia. Saattaa se käsi murtua vaikka tasamaallakin. Ikä taitaa tehdä tepposiaan ;) 

Sisu kokeili seinästä ponnistusta

Treenit koostuu alkuverryttelystä, peleistä, tekniikasta ja loppupelistä venyttelyineen. Tunti hurahtaa nopeasti ja tahti on aika mukavan sopiva. Jokainen saa osallistua omien taitojen mukaan ja ei olla turhan tarkkoja, jos varsinkin pienimmät kulkevat omia polkujaan. Näin tunnelma säilyy rentona ja mielekkäänä. Meille perheenä parkour on osoittautunut oikein mukavaksi yhteiseksi jutuksi lauantai iltapäiviin. Pojat tykkäävät ja se on pääasia. 

Kuka pelkää parkourihmistä?

Juttelin opettajamme Jussin kanssa blogiin liittyen ja hän heitti loppuun, että tulikohan puhuttua ohi suunsa...mutta juurikin päinvastoin. Kun Jussi puhuu, huomaa että parkour on vienyt sydämen. Vuodesta 2005 laji on tullut tutuksi ja sieltä löytyi pikkuhiljaa oma porukka. Kun harrastaa omaksi ilokseen, haluaa oppia uutta ja ylittää omia rajojaan, ei harrastamiselle voisi olla parempaa pohjaa. Parkour ei ole kilpalaji ja harrastajamäärältään pieni. Tosiharrastajia Kuopiossakin vain pieni kourallinen. Mutta kiihtyvässä määrin harrastajamäärä on kasvanut ja ryhmät Kuopiossakin ovat täyttyneet. Kesäleireillekin ilmoittautuneita jo noin 90. Ja meidänkin perhe on lmoittautunut mukaan...

Mutta kuka on hyvä parkouraaja? hän on sulava ja varma liikkeinen...taas todella hyvä on se, jolla tekeminen lähtee lihasmuistista. Se muisti kehittyy toistojen kautta ja rakkaudesta lajiin.

Kun Jussi sanoo "joo, otetaanpas uudestaan", tietää silloin, 

että ihan ei taidettu olla ketteriä kuin gebardit ja sulavia kuin kissat :)

Riikka

Lisätietoa ja ilmoittautuminen kursseille! 

www.parkourakatemia.fi

Koirien Kalevala

Miksi Koirien Kalevalan kertojana on kissa? Miksi kissat naukuvat? Miksi koirien elämä on nykyään nin helppoa? Ja miksi koirat ja kissat ovat nykyään vihollisia keskenään?

Nämä ja monet muut suuret kysymykset saavat järkeenkäyviä selityksiä suoraan kansalliseeposestamme. Tai no. Sen Mauri Kunnas -versiosta. Ei kuitenkaan pelkästään haukkuen, naukuen eikä ulvoen, vaan Suomi 100 -juhlavuoden arvokkuudella. Eeppisenä äänilajina on ooppera, jota taustakuoro ja orkesteri täydentävät.

Koirien Kalevala tuo tutun tarinan Sammosta ja sen ryöstöstä esille kiinnostusta herättävästi ja nykyajan ihmisille sopivasti kevennettynä. Niin, että kalevalainen runomitta ja suomalainen kansanperinne avautuvat viihteeksi koko perheelle sen pienimmästä vanhimpaan jäseneen. Ensi-illan yleisön ikäjakaumaa katsellessa voisi ajatella, että hyvinkin monelle esitys voi olla ensikosketus niin Kalevalaan kuin oopperaankin. Mutta toisaalta myös niin, että täällä ovat juuri ne kuopiolaiset, jotka matkaavat joka kesä Savonlinnaan oopperajuhlille ja tuntevat myös suomalaisuuden juuret.

Omalta kouluajalta Kalevalasta mieleen nouseva tunnemuisto on lähinnä runomitasta kumpuava sävelen melankolisuus mutta se ei Koirien Kalevalassa näyttäydy. Tarina on kauttaaltaan puettu hauskuuden värikkäisiin vaatteisiin. Ooppera äänilajina antaa kuitenkin esityksen sanomalle sellaista arvokkuutta, voimaa ja ryhtiä, mikä ei pelkästään puhuttuna pääsisi täyteen mittaansa. Aveccini Helmi ja Jenni ovat ehtineet koulussa jo opiskella ja näytelläkin Kalevalaa. He huomaavat esityksestä monta yksityiskohtaa unohtamatta muutamaa alkuperäisestä kerronnasta poikkeavaa faktaa, joita itse en enää muistanutkaan. Myös kotimatka alkaa Kalevalan tahtiin, kun runot alkavat nousta. On näköjään olemassa joitain asioita, jotka kerran opittuaan tulevat suoraan selkärangasta. Siitä juuresta, joka tekee meistä suomalaisia. Sitä sarjaa on kalevalainen runomitta ja "va-ka van-ha Väi-nä-möi-nen, tie-tä-jä i-än-i-kui-nen..." Nousuja ja laskuja, joita ei voi vain lausua, vaan laulamiseksi menee.

Koirien Kalevalan ensi-ilta on viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty. Tiedän jo etukäteen kirjoittavani kokemuksestani ja olisin halunnut tehdä taustatyöt kunnolla. Verkkokirjaston haulla yritän päästä varaamaan kirjaversion Koirien Kalevalasta. Turha toivo. Näyttää siltä, että sen lisäksi, että kaikki koiraoopperan esitykset ovat jo ensi-iltana loppuunmyytyjä, myös kaikki Koirien Kalevala -kirjat ovat Kuopiossa lainassa. Kunnaksen koirat ja suomalainen kansanperinne ovat lumonneet meidät savolaiset. Sen voi todeta myös ensi-illan loppuaploodeista. Niistä ei meinaa loppua tullakaan.

Tällaiselle koko perheen houkuttelevalle ja hauskalle matkalle suomalaisuuden perinteisiiin on selvästikin tilausta. Juuret kiinnostavat. Erityisesti tietenkin Suomi 100 -juhlavuonna. Mutta muutenkin. Ainakin uskoisin. Mites olisi Kuopion kaupunginteatteri: Sampo pyörimään ja lisää Kunnasta kehiin. Seitsemän koiraveljestä työn alle?

Kiitos!

Lisätietoja:

http://kuopionkaupunginteatteri.fi

Linkin takaa Koirien Kalevala -esitystä klikkaamalla löytyy myös useita
tutustumisenarvoisia verkkopolkuja Kalevalan jännittävään maailmaan. 

HOX!
Kuopion kaupunginteatteri vinkkaa verkkosivuillaan,
että vaikka kevään Koirien Kalevala -esitykset on loppunmyyty,
kaikkia lippuja ei ole vielä lunastettu.
Eli vapaita paikkoja loppuihin esityksiin kannattaa kysyä,
sillä peruutuksia voi aina tulla.

Matolta arkeen -joogaa jokapäivään

Kissat ovat luonnostaan joogeja. Ne osaavat yhdistää sekä asanat että mielen harjoittelun. En varmasti koskaan lakkaa hämmästelemästä niiden notkeutta, voimaa ja sulavuutta sekä loppumatonta kärsivällisyyttä. Ja tietysti hetkessäelämisen taitoa. Vaikka takana olisi tiukka kolmiodraama, se unohtuu hetkessä. Samoista raameista myös löytyy yhtä aikaa niin lempeä kehrääjä kuin kylmäverinen tappajakin. Valoa ja pimeyttä. Kaksi toisiaan täydentävää perusvoimaa.

Joogaopettajani Paula kansalaisopiston kurssilta sanoo aina, että vie jooga matolta arkipäivään. Kissat ovat oivaltaneet tämän. Niitä seuraamalla ja samalla Paulan sanoja makustellen minäkin alan päästä ytimeen, mitä jooga arjessa ehkä voisi tarkoittaa. Asanaa ja pranayamaa sopivasti arkiaskareiden väliin. Asenteen hiomista elämän antamien mahdollisuuksien äärellä. Olevan hyväksymistä vastustamisen sijasta. Tunnustamista, että elämä on välillä ihan perseestä ja välillä se on yhtä aurinkoa. So what. Yhtä hyviä tahi huonoja tuntemuksia molemmat. Tuntemuksia, joista molemmista voi päästää irti.

Jooga tuli omaan elämääni kolmisen vuotta sitten. Olin silloisessa elämäntilanteessani katkeamispisteessä mutta en itse ymmärtänyt sitä. Piti ensin katketa ja käydä pohjalla. Kokea se, miten vahvasti keho puhuu mielelle. Näin jälkeen päin tämä kokemus on ehkä paras lahja, joka minulle on annettu. Kehomieliyhteys avautui. Konkreettisesti. Onnekseni olin tuolloin jo löytänyt tieni joogatunneille. Ja sinne minä poroksi palanut rikkinäinen aina vaan raahauduin. Tunnin jälkeen tulin aina hiukan ehjempänä takaisin. Mieli taipui samalla, kun hiukset kääntyivät kiharaan.

Nykyään jooga merkitsee minulle ennen kaikkea elämänasennetta. Mielen harjoitusta elämän eteen tuomissa tilanteissa. Ja niitähän riittää. Mutta myös kroppa huutaa, jos mieli ei ymmärrä antaa keholle riittävästi rasitusta. Anna mulle asanaa ja hengitä, niin hiljenen! Toisinaan tarvitsen lempeää, toisinaan dynaamisempaa harjoitusta.

Mitään joka asentoon taipuvaa "käärmenaista" minusta tuskin koskaan tulee mutta etenen asanoissa omalla tasollani. Se onkin yksi joogan vahvuuksista. Jokaiselle löytyy se oma taso ja jooga sopii sille tasolle sovitettuna ihan kaikille. Ikään, kokoon, kuntoon ja lähtönotkeuteen katsomatta. Ja tekee hyvää. Hoitaa niin mieltä kuin kehoakin. Aina ei harjoitusvastukseksi edes tarvita arkiaskareita kummempaa. Tekemisen väliin voi annostella vahvistavan soturisarjan tai läsnäoloon juurruttavan puun. Mielen harjoitusalustaksi puolestaan käy vaikka perjantai-illan kassajono Prismassa. Mitä vain, missä ärsytyskynnys ja x-käyrä alkaa helposti nousta.

Kotona on harvoin niin hiljaista, että olisi mahdollistakaan tehdä pidempää asanasarjaa ilman keskeytyksiä. Ehkä vielä joskus sekin aika tulee, mutta tässä hetkessä joogatunneilla kodin ulkopuolella on paikkansa. Bonuksena tulee aina myös ryhmäenergiaa. Ja väliin on hyvä käydä hakemassa oppia ja lisämausteita omaan harjoitukseenkin. Kanssaolo kehittää.

Olen kokenut, että on hyvä käydä eri joogaopettajien tunneilla. Tähän kannusti jo ensimmäinen joogaopettajanikin. Ja oli siinä kyllä oikeassa. Kaikilla opettajilla on oma tyylinsä opettaa ja jokaisella on eri asioita annettavanaan. Havahtumisen siemeniä, joita opettajan oma kokemuspohja ja mennyt elämä linjaa. Paulalla on hyvin lempeä tyyli opettaa. Tunneilla on käyty asanoiden lisäksi joogan filosofista taustaa, mikä on minulla aiemmin ollut enemmän itseopiskelun varassa. Olen tykännyt tästä kovasti. Paulan tunneilta omaan harjoitteluun ovat tulleet mukaan myös ohjatusti apuvälineet. Vyö ja tiilet, jotka helpottavat asanoiden linjaamista.

Lopuksi pitää vielä todeta, että tämän kevään joogakurssi kansalaisopiston tuntitarjonnasta  oli haasteellista valita. En oikein osannut arvioida omaa "tasoani" kurssikuvausten perusteella. Valitsin ensimmäisenä täysin vääräntasoisen kurssin. Sen sijaan, että olisin "tyytynyt kohtalooni", otin heti yhteyttä kansalaisopistoon ja kerroin asiasta. Minulle tarjottiin saman tien vaihtokurssia ja pääsin mukaan jo seuraavan viikon tunnille. Sain erinomaisen asiakaspalvelun lisäksi myös rahoilleni vastinetta. Oman kokemuksen perusteella suosittelen samaa muillekin. Jos selkeästi huomaatte olevanne täysin väärässä ryhmässä tai kurssilupaus ei vastaa todellisuutta, tuokaa asia esille. Myös palautteen antaminen kurssisisällöistä kannattaa. Vain niin kurssit voivat kehittyä.

Kesää kohti mennään ja luonto tarjoaa ihanat puitteet. Matolle ja minulle. Ehkä myös sinulle?

Namaste
Paula ja Puistokartanon tiistairyhmän joogit!

Oli ilo kulkea hetki kanssanne.

***

Kansalaisopiston kurssitarjonta löytyy osoitteesta kansalaisopisto.kuopio.fi. 

Ja Paulan kotisivut osoitteesta www.joogaolo.fi.

Hyvä kiertoon

Kuva: Kuopion kaupunki

Sairastuin lapsena vaikea-asteiseen nivelreumaan ja tarvitsin ystävien apua ja henkistäkin tukea. Sitä sainkin kiitettävästi. Tuolloin mieleeni syöpyi ajatus, että haluan auttaa reumaa sairastavia ihmisiä ja tasoittaa heidän tietään kaikin mahdollisin tavoin. 

Innostus liikuntaryhmätoimintaan heräsi, kun yli 20 vuotta sitten pääsin ensimmäisen kerran laitoskuntoutukseen. Osallistuin siellä erilaisiin ryhmäjumppiin ja kotiin tultuani pyysin yhdistyksen hallitukselta lupaa saada aloittaa tuolijumpparyhmä. Sain luvan ja tätä jumppaa olen ohjannut siitä lähtien. On tanssittu tuolitansseja ja tehty lihaskunto-harjoituksia, joskus pidetään kuntopiiriä ja keväällä mennään puistoon mölkkyä pelaamaan. Parasta palkkaa on se, kun joku ryhmäläisistä kertoo ”vertyvänsä” jumpassa. Myös se palkitsee, kun osallistujat tulevat jumppaan huonosta kelistä ja kivuista huolimatta. Itsekin olen vetänyt jumppaa aika huonossa kunnossa leikkauksen jälkeen. Sieltä vaan ei malta olla poissa. Ryhmässä on hyvä tunnelma; ajankohtaiset asiat käsitellään ja tukea annetaan sitä tarvitsevalle. Jos joku sairastuu pidemmäksi aikaa eikä pääse jumppaan, hänestä pidetään huolta. Ollaan yhteyksissä ja muistetaan vaikka kortilla. 

Ruokahalu kasvoi syödessä ja halusin lisää vertaisohjaajia yhdistykseemme. Itselläni oli jo sen verran kokemusta, että suunnittelin rungon koulutuspäivien ohjelmaksi ja sain värvättyä erittäin hyvin reumaan perehtyneen fysioterapeutin kouluttamaan uusia vertaisohjaajia. Koulutukseemme osallistui myös yhteistyöyhdistystemme jäseniä. Samalla tuli luotua verkostoa yhteistyöhön. Meitäkin on kutsuttu heidän järjestämiinsä koulutuksiin.  

Parikymmentä vuotta sitten aloitin kuntosaliharjoittelun. Se tuntui hyvältä ja edisti omaa kuntoani niin hyvin, että halusin jakaa tätäkin hyvää muille. Kävin neuvotteluja terveydenhuollon päättäjien kanssa ja vihdoin saimme kuntosalin käyttöömme kolmena iltana viikossa. Ensin piti kouluttaa ohjaajia. Terveyskeskuksemme fysioterapeutti perehdytti meitä ja pian myös Kuopion kaupunki alkoi järjestää starttikursseja vertaisohjaajille. Alussa innostus oli tarjontaa runsaampaa, mutta ketään ei jätetty rannalle. Kuntosaliryhmämme toimivat edelleen ja kävijöitä on riittänyt. Ei tosin enää ruuhkaksi asti, koska kaupunkiin on tullut seniorikuntosaleja, joihin osa on ohjautunut. Olen saanut pidettyä lihaskuntoani yllä käymällä säännöllisesti kuntosalilla ohjaamassa ja samalla olen saanut itsekin harjoitella. 

Jo muutaman viikon tauko alentaa lihaskuntoa merkittävästi. Siksi olemme päätyneet harjoittelemaan myös kesäaikaan. 

Vapaaehtoistyössä on sellainen etu palkkatyöhön verrattuna, että voin tehdä juuri sitä työtä, mistä nautin ja mitä koen osaavani. Määränkin saan itse säädellä jaksamiseni mukaan.  

Vapaaehtoistyö on tuonut elämääni paljon mielekkyyttä. Sanotaan, että jos haluat olla onnellinen, ryhdy puutarhuriksi. Minä koen olevani onnellinen, kun teen jotain hyvää toisille.  Vertaisohjaaja jakaa omastaan. Työ on antamista ja samalla saamista. Olen tutustunut muihin vertaisohjaajiin. Tuuraamme tarvittaessa toisiamme ja vaihdamme kokemuksia. Oma yhdistys kiittää meitä työstämme järjestämällä meille vuosittain virkistyspäivän.  Kaikki edellä kerrottu tukee jaksamista vertaisohjaajan työssä. 

Eeva-Liisa Tuomainen