Parkour on itsensä kehittämistä kaikilla tasoilla!

Ketteriä kuin gebardit, hiipiviä kuin agentit ja sulavia kuin kissat. Tätä on parkour. Minusta taas tuntuu, että olen ketterä kuin norsun poikanen, yhtä hiipivä kuin karhu ja kepeä kuin jättiläinen. Parkour haastaa liikkumaan uudella tavalla.

pienen pojan rolli

ison pojan rolli

                                  hippaa pyllyt maassa

ylitys

Mukavinta on, että jokainen tekee omalla tasollaan ja haastaa itseään juuri sen verran kun tuntuu hyvältä. Pienin ryhmässämme on Tytti 2v. Varsin taitava pikkuneiti.

parkourtyttö

Mitä on parkour? (lainattu Parkour Akatemian sivuilta)

Ensimmäinen nimi Ranskassa 1980-luvulla syntyneelle lajille oli L'art du deplacement, vapaasti käännettynä liikkumisen taito tai taide. Ajan myötä laji sai muita nimiä, kuten parkour ja freerunning. Nimi ei kuitenkaan ole koskaan ollut niin tärkeä, kuin lajin metodit ja henki.

Parkourissa keskitytään kehittämään liikkumiseen tarvittavia perusominaisuuksia, kuten tasapainoa, voimaa, dynaamisuutta, kestävyyttä, tarkkuutta, tilan hahmotusta ja luovuutta. Se on tapa harjoittaa kehoa ja mieltä toiminnallisempaan ja tehokkaampaan suuntaan. Parkour on yksinkertaisimmillaan juoksemista, hyppäämistä ja kiipeämistä. Siinä mm. tasapainoillaan, ylitetään esteitä, sujahdellaan ahtaista väleistä, kiivetään seinille, hypitään erilaisille pinnoille ja heilutaan puissa. Liikkumistä jokapäiväisessä ympäristössä, ympäristön antamia mahdollisuuksia hyödyntäen. 

Voidaan sanoa, että parkour on itsensä kehittämistä kaikilla tasoilla. Laji vaikuttaa ensisilmäyksellä todella fyysiseltä ja haastavalta, mutta lajin vahvuus on juuri se, että sitä voi harrastaa kukin tyylillään ja omien taitojen mahdollistamalla tavalla. Fyysisen puolen lisäksi mukana on merkittävänä osana henkinen puoli. Parkour on laji, joka paljastaa sinulle henkiset ja fyysiset rajasi sekä tarjoaa samalla keinot ylittää ne. Opit tuntemaan itsesi paremmin ja käsittelemään haasteita, esteitä ja pelkoa uudella tavalla, myös elämän muilla tasoilla. Parkour ei ole extreme-laji, päinvastoin. Turhia riskejä ei oteta, vaan huimat ja haastavat asiat suoritetaan aikanaan varmuudella ja taidolla pitkän harjoittelun tuloksena. 

Parkour on yksilölaji, mutta lajille on kuitenkin tyypillistä on vahva yhteisöllisyys. Jokainen harrastaja vastaa itsestään ja omasta harjoittelustaa, mutta yhdessä harjoittelu tuo itsensä ylittämiseen uutta voimaa. Kavereilta saat energiaa ja mahdollisesti myös vinkkejä, sekä pääset jakamaan elämykset heidän kanssaan. Lajin parissa saat nopeasti todella paljon hyviä ja pitkäaikaisia uusia ystäviä. Parkour-yhteisö on todella avoin ja ystävällinen, joten ei kannata pelätä mukaan hyppäämistä uutena harrastajana!

*******************************************************************************************************************

Parkour ei ole kilpailulaji vaan sitä harrastetaan intohimosta, omaksi iloksi. Näin kertoo Jussi opettajamme, valmentajamme. Hänelle laji on ollut oma jo monta vuotta ja taidoistahan sen huomaa, ettei laji ole ihan uusi tuttavuus. Sillon kun hypyt esteiden yli ja loikat paikasta toiseen ovat huikean pitkiä. Sekä tasapainoilut putkien päällä ja kierähdykset matolla näyttävät äärimmäisen helpoilta, on tekniikkaa hiottu kymmeniä, satoja tunteja. Jussin apuvalmenta Kamer on huippu hänkin, taitava ja ketterä. Kaksi lajin lahjakkuutta haluaa jakaa oppejaan meille.

Jussi & Kamer

Meille parkour tuli kuin tilauksesta. Poikamme Severi 7v. ja Sisu 3v. olivat katsoneet parkour-videoita YouTubesta ja hyppineet sekä sisällä että ulkona samantyyppisesti parkouraten. Molemmat lapset pääsivät harrastamaan samaan ryhmään, joten se oli ajanhallinnan kannanta oikein hyvä juttu. 

Tunnilla Vanhemmat eivät vain katso vierestä vaan osallistumme treeneihin samalla tavalla kuin lapsetkin. Tulee oikea tekemisen meininki, yhdessä. En voi sanoa, että olisin itse ihan mukavuusalueellani, mutta toisaalta on uskallettava haastaa välillä itseäkin. Huomaan että pelko ottaa välillä ylivallan eikä oikein tahdo uskaltaa kokeilla täysillä. "entäs jos tipahdan ja käsi murtuu, entäs jos käy kipeästi". Nämä pelot ovat kyllä turhia. Saattaa se käsi murtua vaikka tasamaallakin. Ikä taitaa tehdä tepposiaan ;) 

Sisu kokeili seinästä ponnistusta

Treenit koostuu alkuverryttelystä, peleistä, tekniikasta ja loppupelistä venyttelyineen. Tunti hurahtaa nopeasti ja tahti on aika mukavan sopiva. Jokainen saa osallistua omien taitojen mukaan ja ei olla turhan tarkkoja, jos varsinkin pienimmät kulkevat omia polkujaan. Näin tunnelma säilyy rentona ja mielekkäänä. Meille perheenä parkour on osoittautunut oikein mukavaksi yhteiseksi jutuksi lauantai iltapäiviin. Pojat tykkäävät ja se on pääasia. 

Kuka pelkää parkourihmistä?

Juttelin opettajamme Jussin kanssa blogiin liittyen ja hän heitti loppuun, että tulikohan puhuttua ohi suunsa...mutta juurikin päinvastoin. Kun Jussi puhuu, huomaa että parkour on vienyt sydämen. Vuodesta 2005 laji on tullut tutuksi ja sieltä löytyi pikkuhiljaa oma porukka. Kun harrastaa omaksi ilokseen, haluaa oppia uutta ja ylittää omia rajojaan, ei harrastamiselle voisi olla parempaa pohjaa. Parkour ei ole kilpalaji ja harrastajamäärältään pieni. Tosiharrastajia Kuopiossakin vain pieni kourallinen. Mutta kiihtyvässä määrin harrastajamäärä on kasvanut ja ryhmät Kuopiossakin ovat täyttyneet. Kesäleireillekin ilmoittautuneita jo noin 90. Ja meidänkin perhe on lmoittautunut mukaan...

Mutta kuka on hyvä parkouraaja? hän on sulava ja varma liikkeinen...taas todella hyvä on se, jolla tekeminen lähtee lihasmuistista. Se muisti kehittyy toistojen kautta ja rakkaudesta lajiin.

Kun Jussi sanoo "joo, otetaanpas uudestaan", tietää silloin, 

että ihan ei taidettu olla ketteriä kuin gebardit ja sulavia kuin kissat :)

Riikka

Lisätietoa ja ilmoittautuminen kursseille! 

www.parkourakatemia.fi

Avovesijuoksua Kirveslahdessa 24.7.2016

Hyvinvointia avovesijuoksusta, siis on lupa innostua!

Sunnuntai iltana sää suosi avovesijuoksijoita vaikka päivä oli ollut harmaiden pilvien peittämä. Aurinko pilkisteli mukavasti poutapilvien lomasta, oli tyyntä ja ilmassa lämpöä hieman yli +20 astetta. Tunnelma oli muutenkin mukava ja tarttuva. Kaikki vesijuoksijat olivat hyvällä tuulella ja innoissaan. Mikä siinä sitten, kun kaikki on kohdallaan, matkaan vaan ja menoksi. Viisi reipasta naista starttasi matkaan kellon näyttäessä19.03 Kirveslahden rannasta Kielosaaren ympäri. Matka taittui reilussa tunnissa. Kellon viisarit näyttivät aikaa 20.18 kun avovesijuoksijat palasivat takaisin rantaan. Yhtä hyväntuulisina ja hyvävoimisina kuin lähtiessään. Liikunnalla on ihmeitä tekevä vaikutus ihmiseen - ja mitä tekevätkään endorfiinit elimistössämme? Liikunnasta on lupa innostua.

Avovesijuoksijat Kirveslahdella lähtötunnelmissa.

Miltä tämä kaikki minun silmissäni näyttäytyi kun herkuttelin tapahtumalla veneestä käsin. Täysin rinnoin ja into pinkeenä.

Järvi vesi tuntui käteeni viileälle, joten tarvittiin muitakin varusteita kuin uimapuku ja vesijuoksuvyö. Kokemuksesta tiedän, että kun oleilee pitkään vedessä niin tulee kylmä vaikka siellä liikkuisikin. Joten jaloissa naisilla oli tossut ja uimapuvun päällä märkäpuku. Eräs naisista läksi urheasti matkaan uimapuvussa ja ainoana turvanaan hänellä oli vesijuoksuvyö. Pidin peukaloita pystyssä hänen puolestaan, jottei vilu yllätä.

Matkaan vain ja menoksi kohti Kielosaarta.

En ole perehtynyt avovesijuoksuun millään tavoin. Olen, ja olin täysin noviisi, siis kaikki oli minulle uutta. Toki olin kuullut siitä ja kaksi vuotta sitten satuin Kirveslahden rannalle kun samanlainen tapahtuma oli tarjolla. Avoimin mielin menin katsomaan tapahtumaa ja kyllä se vaikutti hyvältä. Aktiiviset ja liikunnalliset naiset porhalsivat eteenpäin vedessä kuin hidastetussa filmissä. Se näytti hauskalta, ja kun vielä iloinen rupattelu kantautui korviini niin tiesin, että he jaksavat juosta avovedessä suunnittelemansa lenkin.
Ihailin naisten aktiivisuutta tässä liikuntalajissa. Täytyy myöntää, he eivät olleet noviiseja he olivat mestareita.

Liikunnalla on niin monet myönteiset kiistattomat vaikutukset ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin.

Avovesijuoksua parhaimmillaan.

Säännöllinen liikunta edistää terveyttä esimerkiksi ehkäisemällä valtimosairauksien riskitekijöiden kehittymistä. Se myös vahvistaa tuki-ja liikuntaelimistöä. Liikunnan tiedetään vähentävän sekä lievittävän masennus- ja ahdistusoireita. Myös monipuolisen liikunnan myötä motoriset taidot ja fyysinen toimintakyky kehittyy ja pysyy yllä, ja, painokin pysyy kohdillaan. Viileä vesi tekee myös hyvää kivuille ja säryille. Ei muuta kuin enemmän liikuntaa ja vähemmän istumista. Suosittelen nyt lämpimästi avovesijuoksua se näytti niin hyvältä, että siitä on lupa innostua.

Matka on juostu, lähestytään jo Kirveslahden rantaa.

Kuopion seudun avovesijuoksijat Facebookissa:
https://www.facebook.com/groups/796284927072597/?fref=ts

-20 kg ja 2 vuotta sen jälkeen

Mietin pitkään haluanko kertoa näin henkilökohtaista julkisesti blogissa. Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen kuukausi sitten ja olen kirjoittanut ja deletoinut tekstiä sitä mukaa kun sitä on syntynyt. En ole asiantuntija kirjoituksessani vaan mutu-tuntija. Mietin pitkään mitä sukulaiset, ystävät ja tekstin äärelle pysähtyvät työkaverit miettivät minusta. Lopulta tulin siihen tulokseen, että jos saan edes yhden kuopiolaisen tai suomalaisen pysähtymään ja päättämään, että yrittää olla kahden vuoden päästä parempi versio itsestään niin silloin tämän kirjoituksen julkaiseminen on kannattanut.

Tammikuu 2013: 2 lasta ja mahakumpu

Tammikuussa 2013: parin viikon ikäinen vauva ja esikoinen 1v8 kk. Yksi harvoista kuvista mitä minusta on tuolta ajalta.

Olin ollut koko elämäni normaalipainoinen ennen kuin tulin raskaaksi ensimmäisen kerran 29-vuotiaana. Tammikuussa 2013 kuopuksen kohdalla synnytyssalissa puntari näytti hämmentävät 93 kg. Parin viikon päästä olin 10 kg kevyempi kuin synnytyssalin puntarilla, mutta loppu oli sellaista mitkä olivat kertyneet kahden raskauden aikana ja siinä välissä, koska syvä väsymys, koska nesteturvotus, koska jatkuva nälkä, koska selkäongelmat, koska liitoskivut koska koska koska.. Imetys ei ollut minun oikotie kevyempään elämään kummankaan lapsen kohdalla sillä hormonit pitivät kiinni kaikista kiloista joita olin haalinut runkooni. 

Marraskuu 2013: Herätys todellisuuteen pulla suussa

Facebook päivitys helmikuussa 2014.

Mitä sitten tein? 85% muutoksesta tuli ruokaremontista ja 15% liikunnasta. Aloin syömään runsaasti kasviksia, juureksia, vihanneksia, salaatteja ja marjoja. Sokerit tiputin minimiin ja viljojen määrän pyrin pitämään pienenä, koska totesin niissä olleen suurimman ongelman ruokavaliossani. Piilosokerien määrä yllätti kun aloin tarkemmin syynäämään tuoteselosteita kaupassa, joten ruoanvalmistus alkoi perusraaka-aineista eikä puolivalmisteista. En punninnut ruokia tai laskenut kaloreita. Pyrin vain siihen, että lautasella oli yli 75% kasviksia yms ja enintään 25% proteiinia jossain muodossa. Koko perheenä siirryttiin täysjyvä vaihtoehtoihin ja kun tein lapsille makaronilaatikkoa niin vuoan toiseen päähän tein kukkakaali-jauheliha version itselleni. Lasagnelevyjen sijaan käytin kesäkurpitsasiivuja ja iso salaatinlehti vehnäisen tortillalätyn sijaan. Hyvästä ruoasta ei tarvinnut kieltäytyä ollenkaan, sillä herkullisia vaihtoehtoja on olemassa maailma pullollaan. Itse asiassa söin paremmin kuin vuosiin.

Tsemppasin alussa itseäni mantralla: "Olen ansainnut itseni fyysisesti paremmin voivana ja jos nyt jätän tämän herkun ottamatta niin pidän itseäni maailman parhaimpana tyyppinä 6 kk:n päästä.". Mantraa toistelin varmasti 1001 kertaa ensimmäisen 6 kk:n aikana ja onnistuin ehkä 80% kerroista. Vuosikausien tottumusten muuttaminen ei tapahdu parissa viikossa vaan siihen vaaditaan maratoonarin kärsivällisyyttä ja satoja toistoja ja kymmenittäin epäonnistumisia. Vaikeinta oli leivän jättäminen pois. Vasta puolen vuoden jälkeen maustamattoman jogurtin syöminen marjojen kera aamuisin tuntui normaalilta tavalta aloittaa päivä.

2 vuotta sitten alkukesästä olin päässyt tavoitteeseeni eli -20 kg oli saavutettu. Sitten alkoi seuraava vaihe, jonka päättymistä voin nyt tuulettaa onnistujan elkein!

2014-2016: Painonpudotus helppoa, mielenhallinta hankalaa?

Tutkimusten mukaan noin 20% ihmisistä onnistuu elämäntaparemontissa. Se on pelottavan pieni luku. Kun on saavuttanut tavoitepainonsa niin vasta kahden vuoden päästä siitä voi arvioida onko onnistunut. Ajattele.. jos nyt olet kevään tsemppauksen ja upean painonpudotuksen jälkeen tavoitteessasi niin 2 vuoden päästä voit kertoa onnistuneesi. Tyyyyyylsän pitkä aika, eikö? Minä olin tuossa tilanteessa kaksi vuotta sitten ja ahdistunut ajatuksesta: "Täytyykö tähän hommaan oikeasti sitoutua vielä 2 vuodeksi?". 

Painonpudotus ja elintapojen muutos ei ole sprinttikisa vaan tuskastuttavan pitkä maraton. Nykyisessä maailmassa, jossa kaikki pitäisi olla nyt-heti-välittömästi tapahtuvaa on vaikea asennoitua siihen, että onnistumisen voi todeta vasta parin vuoden päästä. Mutta aika kuluu kuitenkin, päivä kerrallaan sinne kahden vuoden päähän. Joka päivä voi tehdä valinnan millainen ihminen haluaa olla kahden vuoden päästä. Viimeiset kaksi vuotta olen jokaisena päivänä valinnut, että haluan olla nykyisissä mitoissa tästä hetkestä kauas tulevaisuuteen. 

Elämässä tulee olla nautintoja, mutta kohtuullisessa määrin. Itselleni painonhallinta on ollut myös mielenhallinnan opettelua. Koska rakastan hyvää ruokaa enkä aio kieltäytyä siitä ikinä niin viimeiset kaksi vuotta olen etsinyt tasapainoa mielihalujen ja hyvinvoinnin välillä. Olisiko elämäntaparemontin tehneiden ja painoa pudottaneiden onnistumisprosentti isompi, jos keskityttäisiin ruokavalion hallinnan lisäksi mielenhallintaan ja etsittäisiin keinoja miten jokainen voisi pitää itseään onnistujana 2 vuoden päästä?

 

Kevättalvella 2016 lomareissulla perheen kanssa

Kesä 2016: Aina on jotain parannettavaa..

Nyt kun urakalla olen tässä kehunut ja taputellut itseäni selkään voin samalla myös heristää sormeani. Vuosi sitten keväällä tehtiin Kuopion kaupungin liikunnanohjaajan kanssa kehonkoostumusmittaus kun starttailtiin hyvinvointilähettiläiden elämää. Ajattelin olevani "laihaläski", sillä reilun neljän kotiäitivuoden aikana liikkumalla liikkuminen oli jäänyt lähes kokonaan. Yllättäen mittaus osoitti, että minussa on keskimääräistä huomattavasti enemmän lihasta. Lasten kanssa jatkuva liikkeellä olo aamusta iltaan ja tavallinen hyötyliikunta riittivät loistavaan tulokseen. 

Vuosi sitten heinäkuun alussa hyppäsin ruuhkavuosiputkeen. Syyskuussa 2,5 kk töiden aloittamisen jälkeen seuraavassa kehonkoostumusmittauksessa todettiin, että 8 tuntia päivässä istumatyötä olivat verottaneet lihasmassaa. Damn..

"Eihän sinun tarvitse tehdä mitään kun olet hoikka.". Tähän lauseeseen on helppo tuudittautua ja nyökytellä mukana. Kuitenkin tänä vuonna 35-vuotta täyttävänä on todettava, että ikää alkaa tulla ja kropan ja terveyden kannalta lihaksilla on suuri rooli terveyden ylläpitämisessä. Joka päivä voin tehdä valinnan millainen ihminen haluan olla 2 vuoden päästä. Olisiko se tällä kertaa se, että olen vahvempi ja paremmassa kunnossa kuin nyt? Kuinkas se minun mantra nyt menikään? Olen ansainnut itseni fyysisesti paremmin voivana?

Mikä motivoi sinua omassa elämässäsi? Millainen ihminen haluisit olla juhannuksen alla 2 vuoden päästä 22.6.2018? Se on ihan oikeasti mahdollista! Jokainen noista päivistä kuluu kuitenkin, joten eikö olisi sama päättää tehdä niinä päivinä jotain mikä saa tämän hetken sinut pitämään itseäsi mahtavana tyyppinä parin vuoden päästä? 

You got the power – oman kehon painolla Kansalaisopistolla

Liikunnan pitää olla ennen kaikkea hauskaa.

Kansalaisopiston syksyn 2015 uutuus on ollut kehonpainoharjoittelun perusteet. Laji on Suomessa vasta lasten kengissä ja Kuopiossakin kehonpainoharjoittelun nimellä tarjontaa on vielä vähän. Kehonpainoharjoittelu on voimaharjoittelun muoto, jossa vastuksena käytetään oman kehon painoa. Vastusta kasvatetaan vaikeuttamalla tehtäviä liikkeitä, kun painoharjoittelussa vastusta kasvatetaan lisäämällä painoja. Tyypillisiä liikkeitä ovat kyykyt, punnerrukset, leuanvedot, vatsa- ja selkärutistukset sekä erilaiset staattiset pidot. Tavallaan siis aika tuttua mutta eri vaihtoehtoineen silti jotain uutta. Liikkeet osallistavat monipuolisesti koko kehon ja kehittävät voiman lisäksi myös kehon hallintaa. Omaa kehoa samalla tiedostaen ja kuunnellen.

Kehonpainoharjoittelun kurssia vetää aina niin hyväntuulinen liikunnanohjaaja ja maajoukkuetasolla taidoa harrastanut Antti Korhonen. Meidän sekundaattori ja tsemppari. Häneltä löytyy sekä helppoja että haastavia vaihtoehtoja suhteutettuna kaikkien kurssilaisten taitotasoon. Olemme tehneet ”vain elämää” -tahtiin kuntopiirin omaista kiertoharjoittelua ja tabataa, heavyvarioitua asahia ja staattista tasapainoilua nimimerkillä lankkua eteen ja molemmille sivuille sekä tähän mennessä ehkä eniten ”out of my comfortable zone” ylösalasseisontoja. Sekä yksin että pariharjoitteina. Kurssikerrat ovat olleet sisällöltään monipuolisia ja hiki pinnassa posket punoittaen on harjoituksista aina kotiin lähdetty.  Jotain on tapahtunut myös sisällä, sen on tuntenut seuraavana päivänä. Ei kuitenkaan niin, etteikö olisi liikkeelle päässyt, vaan juuri sopivasti. Oma keho haastaa, mutta myös tunnistaa, mikä on minulle se juuri sopivasti. Antti jaksaa myös aina korostaa, että kannattaa kiinnittää huomiota ennemmin liikkeen puhtauteen ja syvyyteen kuin toistojen määrään. Tekniikan kautta vasta sitten lisäämään toistoja.

Tuija, Tanja ja Heidi pumppaavat vatsoja trx-kuminauhoissa ja

Ossi jaksaa lankuttaa vaikka maailman tappiin.

Tunneilla on ollut alusta loppuun positiivinen tekemisen meininki, jota Antin hymyn huulille saavat taustamusiikkivalinnat säestävät. Pakko sanoa, että ihan loistavaa tsemppimusiikin kirjoa on tullut kuultua, vaikka musiikki ei olekaan tämän tunnin pääasia. Joku kerta on pitänyt itsensä ihan hillitä, ettei ole tullut laulettua ääneen. Vaikeinta tällä saralla ehkä oli, kun staattisen tasapainon testissä stereoista rämähti päälle nuoruusvuosien 18th and life. Toi tosiaan lisähaastetta, kun mieli karkaili menneisyyteen.

Tanja ja Heidi (selin) alkulämpän koordinaatiohaasteessa,
Molemmilla käsillä ja myös jaloilla oma tehtävä.

Ryhmämme on ikäjakaumaltaan varsin heterogeeninen, mikä kertoo sen, että tämä todellakin sopii kaikille. Nuorin kehonpainoilijamme Aaro on vasta 14-vuotias ja kurssilla äitinsä Heidin kanssa. Me muut Ossi, Heidi, Tanja, Tuija, minä ja muut sitten iältämme siitä n-vuotta ylöspäin. Yläikärajaa kurssille ei ole.  Myös kuntotasomme vaihtelee. Liikevaihtoehdot kuitenkin takaavat sen, että jokainen voi kehopainoilla omalla tasollaan ja silti voimme olla ryhmä.

Antti opastaa päälläseisonnan vaihtoehtoja.

Ennen kaikkea hallitun keskivartalon liike tämäkin.

Aaro ja Heidi käsillä. Helppoa, kun sen osaa.

Kehonpainoharjoittelun kurssille osallistuessani omana tavoitteenani oli saada lisää voimaa ja parantaa erityisesti keskivartalon hallintaa. Ja siinä tunnen jo puolivälissä syksyn kurssia edistyneeni. Myös henkilökohtaiset rajani ovat tulleet kurssilla vastaan eniten ylösalasseisonnoissa. Voi olla, että raja oli enemmän henkinen kuin fyysinen, kun siitä on kuitenkin jo yli puoli ikää, kun viimeksi olen ollut kuperkeikka- saatikka päälläseisontaiässä. Olen myös saanut kurssin aikana Antilta tekniikkaohjausta lankuttamiseen, punnertamiseen sekä allien hallintaan. Entisistä inhokkiasanoista on alkanut tulla kavereita, jos nyt ei ihan bestiksiä, niin siihen suuntaan kuitenkin.

Vielä kesällä kehonpainoharjoittelu oli minulle terminä täysin tuntematon. Lajista minulle ensimmäisenä vinkkasi ja oikeastaan kiinnostuksen kurssille osallistumiseeni myös sytytti joogaopettajani. Namaste siitä E.T. Kehonpainoharjoittelu oli todellinen löytö ja on hyvä aisapari myös joogalle. Myös mille tahansa muullekin lajille. Olen kurssin myötä oppinut suhtautumaan omaan kehooni eri tavalla kunnioittaen. Nämä 172 senttiäni ja normiraameihin menevä elopainoni ovat minulle juuri se oikea harjoitusvastus, enempää ei tarvita. Toki lisäpainojakin voi joskus käyttää, mutta tällä iällä koen voimailun omalla kehollani jotenkin enemmän omakseni tai ehkä oikeammin sanottuna riittäväksi. Harjoittelussa ei ole enää pakonomaista tarvetta tähdätä koko ajan nousujohteisesti korkeammalle, vaan enemmänkin hakea liikkumisen kautta hyvää oloa välillä vähän mukavuusalueen reunoja haastaen. Se poweri ja parantunut keskivartalonhallinta, mitä oman kehon painolla harjoittelun kautta on kohtuudella saavutettavissa, on minulle kyllin hyvä.

Kehonpainoharjoitteluryhmäämme mahtuu hyvin vielä uusia jäseniä jo syksyllä. Syksyn loput harjoituskerrat saa nyt edullisesti puoleen hintaan eli maksettavaa jää vajaat 22 €. Ja tämä kurssihan jatkuu myös keväällä. Harjoittelemme sekä syksyllä että keväällä torstaisin klo 16-17 Puistokartanon liikuntasalissa (B061-B072). Tunti ajoittuu ainakin minun aikatauluihini juuri sopivasti suoraan työpäivän jälkeen. Syyslukukaudella tunnit jatkuvat marraskuun loppuun saakka ja kevätlukukaudella harjoitukset alkavat 14.1.2016. Tule mukaan yhdeksi meistä ja opi tuntemaan oman kehosi mahdollisuudet: you got the power.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen Kuopion Kansalaisopiston verkkosivuilla osoitteessa:

kansalaisopisto.kuopio.fi