Lastenteatteri Tammenrannan Tuhkimo - tarina samanarvoisuudesta

Lastenteatteri Tammenrannan Tuhkimo on omasta lapsuudesta ja äitiydestäkin tuttu vanha tarina vähän uudessa kuosissa. Tarinan lumo ja sadun opetukset eivät kuitenkaan ole vanhentuneet. Oikeudenmukaisuus ja ystävällisyys sekä hyvän ja pahan taistelu ovat aina ja vaan ajankohtaisia. Myös tämän päivän maailmassa.

Siitä kertoo myös Valoharjun takaseinään asti yleisöstä pullisteleva esityssali. Jokainen paikka on käytössä. Sali on täynnä pikku prinsessoja mekoissaan sekä prinssejä dinosauruksineen. He elävät vielä vahvasti sadun maailmassa. Uskoen ja luottaen siihen, että hyvä voittaa aina pahan.

Ajanhenkiseeen puvustukseen ja lavastukseen on panostettu ja ääni kuuluu hyvin. Esitys on mitä parhaimmillaan laadukasta ja viimeisteltyä lasten ja nuorten teatteria, jossa on mukana monenikäisiä näyttelijälupauksia. Hyvin tehty ja toteutettu. Tätä on ilo katsoa. Onnistumista ei haittaa se, että meidän näytöksessämme kaksi näyttelijää varsin keskeisissä rooleissa on sairastunut ja varamiehet ovat tuuraamassa.

Mutta mikä olikaan tarinan tärkein opetus? Onko ilkeydellä mitään rajaa? Ja kuka on sydämeltään kaunis? Entä mitä oikeastaan tarkoittaa samanarvoisuus? Muun muassa näitä kysymyksiä jään pohtimaan esityksen jälkeen. Tuhkimon tarina on edelleen tätä päivää. Vaikka on kysymys lasten sadusta, esitys antaa paljon myös aikuiselle. Tällä lupauksella sain kutsun tulla katsomaan esitystä ja se täyttyi. Kiitos lastenteatteri Tammenranta. Tänäkin vuonna toteutitte hienon esityksen, jota eteläkuopiolaisen ylpeydellä voin lämpimasti suositella! Mutta kannattaa olla nopea, sillä vain muutama esitys on enää jäljellä. Lisätietoja on alla.

***

Lisätietoja:

http://www.tammenranta.fi

Esitys sopii kaikenikäisille. Lipun hinta on 8 euroa / henkilö. Liput pitää varata etukäteen joko sähköpostilla vehmasmaennuorisoseura@gmail.com tai puhelimitse 044 362 3565 (klo 12-17). Maksu tapahtuu paikan päällä käteisellä.

Tämän kevään loput näytökset ovat:

ke 26.4.2017 klo 18.00
su 30.4.2017 klo 14.00
su 7.5.2017 klo 14.00 (ylimääräinen näytös)

Paikalla kannattaa olla ajoissa, niin saa parhaat paikat. Esitykset ovat Valoharjulla (osoite Kurkimäentie 12). Parkkipaikkoja on myös tien toisella puolella Ilveskasinon pihassa.

Esitys kestää vajaan 1,5 tuntia ja näytösten välissä on väliaika. Väliajalla on tarjolla kahvia, mehua ja pullaa sekä muuta pientä naposteltavaa. Kannattaa varata käteistä myös herkkuhetkeen.

Täältä tulee Pekka Töpöhäntä

”Olethan sinä tietenkin kuullut juttuja Pekka Töpöhännästä? Pekka Töpöhännällä ei ole häntää, semmoinen töpö vain. ”

Ai että olenko? Meillä kotona asuu sen luokan Töpöhäntä-fani, että riemastus oli koko perheen yhteinen, kun huomasimme Vehmasmäen lastenteatterin esittävän kissaimaista teatteria tänä keväänä. Ennakkonäytös osui sopivasti tämän fanin kolmivuotissynttäreiden seutuun ja siellä pääsimme käymään koko perheellä – olipahan elämys!

Kolmivuotias tuntee Töpöhännän tarinat kohtalaisen läpikotaisin ja esityksessä olikin sitten riemua, kun kirjasta kuullut tarinat heräsivät eloon näyttämöllä.  Lavalla oli 24 valloittavaa lasta, tyttöjä ja poikia hauskasti kissoiksi ja koiriksi puettuina. Jokaiselle lapsinäyttelijälle oli löytynyt sopiva rooli: Pekka Töpöhäntä oli juuri niin kiltti kuin oli ajateltu ja se ilkeä Monni  kissamaisen ovela. Monnin hassut apurit  naurattivat yleisöä, mutta eivät tietenkään itse Monnia. 

(kuva: Satu Manninen)

Kotimatkalla kysyttäessä kolmivuotias nimesi nopeasti esityksen parhaan annin: ne hienot kisut. Mukaan lähinnä isosiskon toiveesta otetun yksivuotiaan palautteeksi riittäköön se huomio, että menevä nuori mies jaksoi ihmetellä noin tunnin kestävää esitystä paljon tarkkaavaisemmin kuin Pikku Kakkosta koskaan. Isommille lapsille näytelmän hauskat sanankäänteet avautuvat varmasti vielä paremmin kuin näille tirriäisille ja uskon, että vertaisten taitavan esiintymisen seuraaminen on kiinnostavaa. Aikuisen sydänalaan lämmintä tunnetta toi lasten silminnähden keskittynyt läsnäolo ja heittäytyminen. Se on selittämätön juttu, kuinka ainoatakaan esiintyjistä tuntematta mieleen nousi ylpeys näistä lapsista. Ilo heidän onnistumisestaan. Herkistyminen loppukiitosten aikaan, kun näki miten silmät loistaen nämä ottivat aplodit vastaan. Teki mieli huutaa Hyvä Te tai vähintän pistää tanssiksi niin kuin kolmivuotias pisti.

(kuva: Satu Manninen)

Lopuksi vielä hatun kohotus sinne Vehmasmäen suuntaan. Ajatella, että kylällä toimii noin loistava ja aikaansaava lastenteatteri! Varmasti jokaisen vanhemman toive on, että oma lapsi löytää kussakin elämänvaiheessa paikan, johon kuulua. Katsomossa ei jäänyt epäselväksi se, että näillä lapsilla sellainen paikka oli. Melkoinen mainos kylälle. Ja kun se kolmevee kotona sitten kuiskasi iltapusujen jälkeen, että äiti minäkin haluaisin joskus esittää teatteria siellä lavalla, niin pitihän se seudun asuntotarjonta käydä vilkaisemassa...

Käykää muutkin ihastelemassa, mitä isolla työllä on saatu aikaan. Menkää oikein joukolla Valoharjuun, mukaan saatavan hyvän mielen vuoksi ja ihan vaikka kannatuksen vuoksi – tällaista lasten harrastustoimintaa tukee nimittäin mielellään.

Esitykset huhtikuussa Valoharjulla Hiltulanlahdessa. Liput (7e) kannattaa varata ennakkoon. Kesto n. 1h, sisältää väliajan. 

http://www.vehmasmaennuorisoseura.fi/teatteritoiminta/vehmasmaen-lastenteatteri/2016-pekka-topohanta/

Hei kelaa!

Elämääkin suurempia kysymyksiä. Vastauksista kumpuavia uusia kysymyksiä. Mahdollisia ja mahdottomia. Järkeen käypiä ja filosofisia. Ihmettelyä ja arkisenkin kyseenalaistamista. Sitä on Konttisen ja Vänttisen vauhdikas, tanssin siivittämä ja ajattelua herättelevä seikkailu kosmisessa epätodellisuudessa pullollaan.

Alkuräjähdystä odotellessa otollisessa atmosfäärissä kysymyksiä alkaa meiltä yleisöltäkin jo nousta. 

 Onko näyttämönä sateenvarjo vai muna?
Kumpi oli ensin muna vai kana?
Ja vielä, miten täällä voikin olla näin paljon tuttuja?
Hei kelaa!
Onhan kysymyksessä sentään ensi-ilta. 

Minä olen minä ja sinä olet sinä. Mutta entäs jos... 

Me ollaankin toistemme kopioita?

Voikos se olla niin?

Entäs jos...
Minun aivot olisivat sinun, niin olisinko sitten sinä?

Olenko totta vai r...a?

Siis, keitä me ollaan ja mistä me tullaan?

What?

Kuka loukkaantui alkuräjähdyksessä?

Onkos aivoissa tungosta? Mites aivot nukahtaa?

Ja voiko ajattelemisesta tuomita kuolemaan? 

Onkos se problema vai dilemma?

Kelaa!

Miten menee brain dance? 

Entä katsomofunk? 

Mikä yhdistää lukua 42 mansikkajäätelöön?
Entä elämän tarkoitukseen? 

Ihan loogista, kun sitä kelaa.

 

Kysynpä vielä:

Mikäs se parhaiten palauttaa tähän hetkeen?

Antaa tuntumaa jokaiseen retkeen.

Tuntuu muurahaisina iholla, kutituksena niskassa.

Aina saa aikaan hyvän mielen aukaisten meille yhteisen kielen.

K.......ko?

Esityksen jälkimainingeissa on epäilemättäkin selvää, että mielikuvituksen ja ajattelun siivin voi siirtyä sekä ajassa että tilassa ihan mihin vain, koska vain. Konttisen ja Vänttisen johdolla se ei ole edes vaikeaa. Hei kelaa! Haastaa ja hauskuuttaa +8 veet ja vähän vanhemmatkin.

Lisätietoja:

www.kuopionkaupunginteatteri.fi

www.minimi.fi