Polku, matka ja kartta – erikoinen tapahtuma väritti harmaata päivää

Kuopion Steinerkoulun tiloissa porisi ja pulppusi jännittävät ja värikkäät aiheet hyvinvoinnin ympärillä. Elämänvoimaa-tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa Paula Karjalaisen ja Kirsi Laitisen voimin yhdeksäs syyskuuta. Olen epäileväinen ihminen, mutta päätin astua sisään avoimin mielin.

Näytteilleasettajia oli monenlaisia tuotteineen ja palveluineen. Paikalla oli ihmisiä jotka tekevät tunnekehohoitoa, hyvinvointikartoituksia, akupunktiota, vyöhyketerapiaa, enkeliterapiahoitoa ja homeopatiaa. Siellä sai halutessaan Deeksha Ykseyden siunauksia, selvännäkökatselmuksia, intialalaista päänhierontaa ja jopa viestejä edellisestä elämästä. Paljoudesta jäi varmasti jotain mainitsematta, sillä kiirehdin Markkasen luennolle. 

Epävarmuudesta pois luottamuksen mielentilaan

Henkisen hyvinvoinnin ohjaaja ja sosiaalipsykologi Leena Markkanen kertoi ihmiskunnalla olevan menossa tietoisuuden evoluutio. Alamme ymmärtää keitä olemme tässä planeetassa ja mitä olemme tekemässä täällä, hän sanoi. Markkanen kertoi niinkin suuresta asiasta kuin elämäntarkoituksesta, hänen mukaansa se on sisäinen valon löytäminen. Ensin pitää löytää rakkaudellisuus itseään kohtaan ja työstää kahlitsevat pelot – ne äänet jotka olkapäälläsi komentavat ja vähättelevät sinua.

Markkanen kannustaa uskaltautumaan olemaan oma itsensä ja ymmärtämään oman arvonsa. Hän esitteli tiiviisti  moniportaista prosessia. Helpolta se ei vaikuttanut, sillä kriisin kautta havahtuminen ja peloista irrottautuminen sekä muun muassa syyllisyydestä ja vihasta irti pääseminen vaativat itsensä kohtaamista ja paljon itsensä kanssa työstämistä. Mutta se on mahdollista, kertoi valoisa Markkanen pohjautuen omiin kokemuksiinsa.

Leena Markkasen tavoitteena on ohjata ihmisiä löytämään oma sisäinen valopolkunsa.

”Itsensä rakastaminen lähtee aivoista”

Arto Ukko Hämäläinen aloittaa yhteisen tuokiomme lyhyellä rummuttamisella kertoen kutsuvansa seuraamme auttajia. Hämäläinen kehoittaa meitä valmistautumaan matkalle ja kiinittämään turvavyöt. Suljin silmäni ja naurahdin mielessäni, että hyvä jos pystyn edes keskitt- ja sittenpä mentiin! Minut valtasi hyvin lämmin olo ja suuret kyyneleet valuivat silmistäni. Tärisin. Näin itseni jossain ihan muualla. Rummuttelun ja laulannan hiljentyessä oloni tasaantui, mutta tärinä jatkui vielä pitkään. Kokemus ei ollut pelottava, mikä se sitten olikaan.

Mikä minä olen väittämään etteikö Hämäläisen vierellä olisi auttavaista henkiopasta jos hän niin väittää. Minulle luennolla kerrotut asiat ovat uusia ja hämmentäviä mutta suurella ystävyydellä ja rakkaudella kerrottuja. Hämäläinen sanoo meidän ihmisten olevan yhteydessä suureen mysteeriin.

Hän kertoo myös järjen, sydämen ja sielun merkityksistä, esittelee alkuperäiskansojen tietoa aurinkokuntamme matkasta ja aikajaksoista. Meillä on vapaa tahto, ei ole jumalaa joka sanoo ”valaistu” vaan jokaisen on tehtävä se itse ja elättävä se todeksi, lempeä Hämäläinen sanoo. Hän mainitsee, että nyt syntyy paljon lapsia joilla on missio. Meidän tulisi antaa näille erityislapsille turvaa ja rakkautta, ei niinkään diagnooseja.

Lopuksi Hämäläinen rummuttaa ja toivottaa pyytämilleen auttajille hyvää matkaa.

Arto Ukko Hämäläisen rummuttelun myötä pääsi matkalle.

Tavoitteeksi tiedostava kuluttaminen

Päivän viimeisenä luennoitsijana oli tunnettu ruoka- ja lääkebisneksen kyseenalaistaja ja omalla persoonallaan puhtaan ruuan ja superfoodin puolestapuhuja, Olli Posti. Hän kertoi uskovansa Hippokrateen aikaiseen ajatukseen ”ruoka on lääkkeesi ja lääke on ruokasi”. Postin mukaan on hyvä oivaltaa logiikka ja systeemi kuinka medikalisoitunut yhteiskunta, suuri lääkebisnes ja mahtava mediamaailma vaikuttavat siihen mitä ruokaa syömme ja mitä lääkkeitä käytämme. Säkevöivän ja energisen Postin mukaan meidän tulisi keskustella terveydestä ja hyvästä ruuasta, ei niinkään yksittäisistä vitamiineista tai hiilihydraateista. Terveyskeskutelua ohjaa ne tahot joilla on valtaa, Posti väittää.

Suomi on mainostuksen luvattu maa. Posti neuvoo kauppojen hyllyillä katsomaan ennemmin tuoteselosteita kuin brändiä. Vähemmän mainostettu tuote saattaa olla ravitsemuksellisesti paljon parempi kuin julkisuuden henkilön naamalla varustettu. Saimme neuvoja etsiä esimerkiksi makeanhimoon terveellisiä vaihtoehtoja joita on nautinnollista syödä ilman huonoa oloa. Posti kannustaa ihmisiä oman terveytensä osaajiksi.

Miksi, oi miksi, hyvän ruuan ostaminen on niin vaikeaa, mietin itsekseni. Posti vertaa elämäämme ruokakaupassa viidakkoon saalistajineen kaikkineen. Viidakkomiehen tulevaisuudenkuva on kuitenkin positiivinen. Hän visioi terveellisten ruokien valikoimien laajenevan ja ehkä tulevaisuudessa kaikki syömämme on terveellistä. Tämä riippuu pitkälti kuluttajien tietoisuudesta.

Karkea kartta riittää löytämään terveellisen ravinnon perusteet, sanoi Olli Posti.

Kuuntelin osan päivän annista ja sain mukaani paljon pohdittavaa. Yhteistä kuulemilleni kolmelle luennoitsijalle oli mielestäni elämän vaikeuksien kohtaamiset ja käsittelyt sekä omanlaisen elämänpolun löytymiset. He kertovat nyt itselleen tärkeistä asioista muillekin. Heidän sanomansa oli rohkaista parantamaan elämänlaatua ja panostamaan hyvinvointiin. Ei liene pahitteeksi kenellekään.

Elämänvoimaa-tapahtuma oli erikoinen ja siksikin niin jännittävän kiehtova. Tunnelma oli keskusteleva ja avoin. Kiitos järjestäjille ja talkooväelle. Toivon tapahtumasta tulevan säännöllinen, sillä kiinnostunutta väkeä piisasi runsaasti.

Tapahtuman nettisivut

http://elamanvoimaa.fi/etusivu/

Silkkiliinan sisällä - ilmajoogaa

Ilmajoogatunti alkaa aina silkkiliinan sisältä. Tai silkiltä liina ainakin tuntuu. Ensivaikutelma olotilasta liinan sisällä on kuin silkkiperhosen toukalla kapalokotelossa; pieni joustava puristus ympärillä liina keinuttaa hiljakseen ja raamittaa kehon tarvitsemaa tilaa. Keho löytääkin suht' helposti paikkansa mutta menee hetki, että pää tottuu liikkeeseen ja luottamus löytyy. Melkein kuulen, kun liina kuiskaa toisen ensikertalaisen kanssaharjoittelijan huoleen: "Olet turvassa. Kannattelen kyllä sinua. Täältä et voi tippua."Hetken päästä silmien sulkeminenkin jo onnistuu ilman, että tulee etova olo. Jälkeenpäin tunnin ohjaava  Kirsi Laitinen kertoo, että juuri tämä turvallisuuskokemus on ilmajoogassa useimmiten se ensimmäinen tykätty juttu, joka nousee asiakkaiden palautteissa esille.

Mutta mitä muuta on ilmajooga? Eroaako se matolla tehdystä joogasta? Kykeneekö siihen ilman aikaisempaa joogataustaa? Ja mitkä ovat kehon tuntemukset harjoituksen jälkeen?

Minulla on enempi vähempi säännöllistä mattojoogataustaa vajaata neljä vuotta. Sillä  kokemuksella tunnistan tunnin kuluessa ilmajoogassa paljon matolta tuttuja asanoita liinalle sovitettuna. Osaa liikkeistä liina helpottaa antaen tukea. Ja osalle liikkeistä liina taas antaa lisähaastetta haastaen erityisesti  kehon tasapainoa ja koordinaatiokykyä.

Harjoituksen voi kuitenkin helposti sovittaa omalle tasolleen ja liikkeiden puolesta ilmajoogassa on paljon samaa kuin mattojoogassa. Haastavimpana osuutena koen tunnin loppuosan ylösalaisin tehtävät asennot. Tässä mennään jo reilusti oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Rohkaistun kuitenkin Kirsin kannustamana kokeilemaan ylösalaisin osuuden aloitusasentoa. Tunne on vapauttava, joskaan ei (vielä) kovin rento.

Oman kokemukseni perusteella aikaisempi joogatausta auttaa ilmajoogaharjoituksen ymmärtämisessä. Kun on tehnyt samoja asioita matolla, on helpompi löytää liike liinan kanssa. Sanoisin myös, että liina antaa mattojoogalle uuden ulottuvuuden. Ikäänkuin juurille siivet. Mattojoogaharjoituksessa olen kokenut erityisesti juurtumisen alustaan tärkeänä osana harjoitusta. Ilmajoogassa juurtuminen tulee eri tavalla. Välillä liinan lempeän mutta ei niin helposti itse hallittavan puristuksen kautta ja välillä ihan perinteisesti jalkapohjien kautta.

Joogaan lajina kasvetaan harjoittelun myötä. Ei siis ole suuresti väliä, aloittaako harjoittelun maasta vai ilmasta. Aloittelijalle joogaharjoitus on joka tapauksessa alkuun enemmän fyysinen. Kehotuntemusten kautta liike avaa vähitellen ovet myös energialle. Kun oppii ensin kuuntelemaan, mitä ja miten keho puhuu mielelle. Omalla kohdallani koen, että sain ilmajoogaharjoituksesta paljon jo ensimmäisellä kerralla, kun jooga oli matolta lajina tuttu. Vähän niinkuin olisi katsonut tuttua asiaa uudesta, vähän laajemmasta, näkökulmasta. Haastaen totutut tavat. Koin antoisana myös sen, että liinan tuella onnistuin epämukavuusalueellanikin.

Kehon tuntemukset tunnin jälkeen olivat sellaiset kuin hyvän joogaharjoituksen jälkeen kuuluu ollakin. Olo oli samalla sekä rento että energinen. Aineenvaihdunta lähti liikkeelle ja ylösalaisin asennon bonuksena tuli asennon aikana auennut pitkittynyt niskajumi. Mikä tunne, kun pää pitkästä aikaa kääntyi molemmille puolille ilman liikerajoitusta. Tunnilla nousi pieni lämpö pintaan ilman suorittamisen tunnetta. Seuraavana päivänä harjoituksen lihasvaste tuntui erityisesti selän puolen lihaksissa. Tuntini kuului vielä Nina Massan pienen ja idyllisen salin kesälukujärjestykseen. Tunnilla yhdisteltiin sekä lempeän että voimatunnin asanoita. Jo käynnissä olevassa syyslukujärjestyksessä molemmille on erikseen omat tuntinsa.

Tälle syksylle Kirsillä on viikkotuntien ohella tarjolla myös ilmajoogan peruskursseja. Peruskursseilla käydään läpi perusteellisemmin liinan käyttöä ja edetään muutenkin rauhallisempaan tahtiin. Peruskurssilta on siis hyvä aloittaa, jos normaalille viikkotunnille osallistuminen arveluttaa. Ja se, mikä tälle syksylle on täysin uutta, on nuorten ilmajoogakurssi! Siitä loppuun vielä muutama sananen ihan tuoreeltaan.

Äitinä olen kaivannut nuorten joogatuntia jo pitkään tänne Kuopioon. Sitä ei ole ollut mattojoogassakaan tarjolla enkä ole huomannut, että aiemmin olisi ilmajoogassakaan.  Kun bongasin tämän nuorten kurssin Ilmajooga Kuopion sivulta Facebookista, ei asiaa tarvinnut kauan miettiä. Ajatusta kurssille osallistumisesta ei myöskään isommin tarvinnut myydä omalle nuorelle. Kiinnostus lajiin heräsi perheti. Liina houkutteli. Nuorten tunti oli tasoltaan selvästi haastavampi kuin omani. Se, mihin meidät aikuiset piti lämmitellä ja johdatella, lähti nuorilta ihan luonnostaan jo heti tunnin alussa. Myös ohjeet menivät perille kerralla ja liinan käyttö pujotteluineen sekä asentojen purkamisineen luonnistui helposti. Tunnilla nähtiin ihailtavan notkeita nuoria leijonia ja supernaisia. Myös ylösalaisin ja korkealla oltiin monta kertaa. Jo harjoituksen puolivälin juomatauolla tytär supisi, että äiti tämä on tosi kivaa. Ja liinan sisällä olisi ihana nukkua. No sepä ei vauvamuistojen perusteella tullut yllätyksenä. Kapalo kun toi jo silloin levottomalle nukahtajalle turvallisuuden tunteen. Se ilmajoogan ensimmäinen tykätyin juttu nousi siis esille myös oman nuoren kokemuksista.

Ilmajooga on hyvä tapa herättää nuorten kiinnostus joogaan lajina. Kirsi oli koostanut ikäryhmälle esiteinit ja teinit oivan harjoituskokonaisuuden. Liinan mahdollistamat akrobatiaosuudet toivat tuossa iässä ehkä muuten liian verkkaiseen lajiin sopivasti extremeä. Kenties tunnista jo jäi mukana olleille se pieni kiinnostuksen kipinä, joka myöhemmin tuo takaisin joogan pariin, matolle tai ilmaan tai sekä että.  On oikeasti harmi, että ohjatuille joogatunneille on Kuopiossa pääsääntöisesti tarjonnan puuttuessa mahdollista päästä vasta aikuisena, jolloin sekä keho että mieli alkavat jo jäykistyä. Onneksi Kirsi kuitenkin järjesti tämän ainutlaatuisen mahdollisuuden. Ainakin meillä kovasti jo odotetaan, että nuorten ilmajoogakurssi saisi vielä jatkoa. Myös kaverirekrytointi on jo käynnistynyt. Ja kokemukset puhuvat ilmajoogan puolesta.

Namaste Kirsi sekä äidin että tyttären puolesta.

Kaksi ylintä kuvaa: Kirsi Laitinen.

Lisätietoja:

Ilmajooga Kuopio

Nina Massa / ilmajoogan viikkotunnit varauskalenteri

 
 

Sshhh...-pilateksen tunnussävel

Hektisen työpäivän aikana hengitys muuttuu helposti pinnalliseksi. Huomio on samanaikaisesti yhdessä, jos toisessakin asiassa. Mieli laukkaa päässä risteilevien ajatusten tahtiin ja jossain vaiheessa huomaa, että sitä vaan unohtaa hengittää. Tai no, hengittäähän sitä, kun on pakko, mutta lähinnä vain pysyäkseen elossa. Ei hengitykseen oikeasti keskittyen ja sitä tiedostaen.

Pilates palauttaa yhteyden omaan keskukseen ja se tapahtuu ennen kaikkea hengityksen kautta. Sshhh...tarkoittaa pilatestunnilla paljon enemmän kuin, että nyt pitää olla hiljaa. Uloshengittäminen ääneensihisten pakottaa sekä keskittymään että ottamaan kehon pehmeiden kerrosten alla uinuvat syvät osat käyttöön. Pilates vaikuttaakin erityisen hyvin kehon syviin lihasryhmiin. Niihin, joita on ilman hengitystä vaikea havainnoida tai jännittää.

Marin tunnit kansalaisopiston pilatestunnilla alkavat aina samalla tavalla. Haetaan hyvä perusasento. Noin periaatteessa kuullostaa melkein itsestäänselvyydeltä, mutta onko sittenkään? Kuinka usein tulee oikeasti kiinnitettyä huomiota siihen, miten oikein seisonkaan? Onko paino jakaantunut tasaisesti molemmille jaloille? Miten kädet asettuvat vartalon vierelle? Entä pää? Keuliiko se, vai nouseeko se vartalon jatkeena kehon kruunuksi ylöspäin? Ja niin. Huoh... Se levoton mieli. Joko se kiirepäivän päätteeksi viimeinkin hetkeksi nukahtaa?

Marilta sataset sujuvat jo nauraen.

Kevään mittaan muutaman vuoden takaisen alkeiskurssin asiat alkavat palata vähitellen mieleen. Ou jeah. Sataset ja selän luonnolliset notkot. Alan päästä taas jyvälle. Muutamilla tunneilla käytetään apuna, vai pitäisikö ennemminkin sanoa lisähaasteena, rullaa. Minun lempparivempele. Love it. Niin monikäyttöinen. Samat liikkeet rullan päältä tehden saavat ihan uuden ulottuvuuden. Vierestä kuuluu "mätkähdys", kun vierustoveri luisuu rullalta matolle. Ääni saa aikaan ketjureaktion ja omakin keskittyminen herpaantuu hetkeksi. Ja mitäpä siitä voi muuta seurata kuin mätkähdys omalla matolla. Tasapainoilu näyttää tosi iisiltä, mutta käytännössä vaatii sekä keskittymistä että kehonhallintaa.

Minua pilateksessa viehättää erityisesti liikkeen työstäminen hengityksen kautta ja sitä kautta huomion keskittäminen kehon keskukseen. Liike kulkee aina navan ja sen takaosien kautta. Myös alati vaeltavan mielen on pilatestunnilla pakko pysähtyä. Elementit kuullostavat vähän samalta kuin joogassa. Kyllä, mutta pilates on jotenkin teknisempi ja suoraviivaisempi laji kuin jooga. Lisäksi suorittavampi, sanoisin. Taustafilosofioilla ei ole roolia, vaan tunnilla keskitytään puhtaasti tekemiseen.

Alkeistasolla pilates ei ole hikiliikuntalaji. Monella onkin tunnilla jalassaan villasukat. Jos siis haet sykettä kohottavaa ja nopeaa liikuntamuotoa, valitse joku muu. Mutta, jos haluat tutustua itseesi, pilates on hyvä valinta. Vaikka hiki ei ehkä tulekan, vaste tuntuu kyllä seuraavana päivänä jossain syvällä. Paikoissa, joissa ei lihaksia edes ajattele olevankaan. Pilates on myös laji, joka ei aukene ensimmäisellä eikä ehkä vielä toisellakaan harjoituskerralla. Minulla on tämän kevään jälkeen takana jo toinen kurssi ja tunnen vieläkin itseni aloittelijaksi. Toisaalta pilates on niin helppoa, että kuka tahansa pääsee siihen mukaan. Toisaalta se on laji, jossa riittää oppimista eliniäksi. Ja joogan tavoin harjoituksia voi tehdä melkein missä vain, kun perusasiat on opittu. Oman kehon paino harjoitusvastuksena kulkee aina mukana.

Yksi juttu vielä. Juuri nyt on oikea aika ilmoittautua kansalaisopiston syksyn pilatestunneille. Jotta ei käy niin kuin minulle nyt keväällä: parhaat ajat menevät muille. Tässä ei jahkailu kannata. Kevään kurssilla suuri haaste itselleni oli nimittäin ennättää töistä ajoissa tunneille, kun piti joutua jo puoli kolmeksi. Siispä kipin kapin kurssihakuun (linkki alla) ja ilmoittautumaan tunneille mukaan!

Kiitokset vielä Marille ja kanssaharjoittelijoille!

***

Lisätietoja:

Kansalaisopiston kurssihakuun

Kuopion kansalaisopiston verkkosivuille

Matolta arkeen -joogaa jokapäivään

Kissat ovat luonnostaan joogeja. Ne osaavat yhdistää sekä asanat että mielen harjoittelun. En varmasti koskaan lakkaa hämmästelemästä niiden notkeutta, voimaa ja sulavuutta sekä loppumatonta kärsivällisyyttä. Ja tietysti hetkessäelämisen taitoa. Vaikka takana olisi tiukka kolmiodraama, se unohtuu hetkessä. Samoista raameista myös löytyy yhtä aikaa niin lempeä kehrääjä kuin kylmäverinen tappajakin. Valoa ja pimeyttä. Kaksi toisiaan täydentävää perusvoimaa.

Joogaopettajani Paula kansalaisopiston kurssilta sanoo aina, että vie jooga matolta arkipäivään. Kissat ovat oivaltaneet tämän. Niitä seuraamalla ja samalla Paulan sanoja makustellen minäkin alan päästä ytimeen, mitä jooga arjessa ehkä voisi tarkoittaa. Asanaa ja pranayamaa sopivasti arkiaskareiden väliin. Asenteen hiomista elämän antamien mahdollisuuksien äärellä. Olevan hyväksymistä vastustamisen sijasta. Tunnustamista, että elämä on välillä ihan perseestä ja välillä se on yhtä aurinkoa. So what. Yhtä hyviä tahi huonoja tuntemuksia molemmat. Tuntemuksia, joista molemmista voi päästää irti.

Jooga tuli omaan elämääni kolmisen vuotta sitten. Olin silloisessa elämäntilanteessani katkeamispisteessä mutta en itse ymmärtänyt sitä. Piti ensin katketa ja käydä pohjalla. Kokea se, miten vahvasti keho puhuu mielelle. Näin jälkeen päin tämä kokemus on ehkä paras lahja, joka minulle on annettu. Kehomieliyhteys avautui. Konkreettisesti. Onnekseni olin tuolloin jo löytänyt tieni joogatunneille. Ja sinne minä poroksi palanut rikkinäinen aina vaan raahauduin. Tunnin jälkeen tulin aina hiukan ehjempänä takaisin. Mieli taipui samalla, kun hiukset kääntyivät kiharaan.

Nykyään jooga merkitsee minulle ennen kaikkea elämänasennetta. Mielen harjoitusta elämän eteen tuomissa tilanteissa. Ja niitähän riittää. Mutta myös kroppa huutaa, jos mieli ei ymmärrä antaa keholle riittävästi rasitusta. Anna mulle asanaa ja hengitä, niin hiljenen! Toisinaan tarvitsen lempeää, toisinaan dynaamisempaa harjoitusta.

Mitään joka asentoon taipuvaa "käärmenaista" minusta tuskin koskaan tulee mutta etenen asanoissa omalla tasollani. Se onkin yksi joogan vahvuuksista. Jokaiselle löytyy se oma taso ja jooga sopii sille tasolle sovitettuna ihan kaikille. Ikään, kokoon, kuntoon ja lähtönotkeuteen katsomatta. Ja tekee hyvää. Hoitaa niin mieltä kuin kehoakin. Aina ei harjoitusvastukseksi edes tarvita arkiaskareita kummempaa. Tekemisen väliin voi annostella vahvistavan soturisarjan tai läsnäoloon juurruttavan puun. Mielen harjoitusalustaksi puolestaan käy vaikka perjantai-illan kassajono Prismassa. Mitä vain, missä ärsytyskynnys ja x-käyrä alkaa helposti nousta.

Kotona on harvoin niin hiljaista, että olisi mahdollistakaan tehdä pidempää asanasarjaa ilman keskeytyksiä. Ehkä vielä joskus sekin aika tulee, mutta tässä hetkessä joogatunneilla kodin ulkopuolella on paikkansa. Bonuksena tulee aina myös ryhmäenergiaa. Ja väliin on hyvä käydä hakemassa oppia ja lisämausteita omaan harjoitukseenkin. Kanssaolo kehittää.

Olen kokenut, että on hyvä käydä eri joogaopettajien tunneilla. Tähän kannusti jo ensimmäinen joogaopettajanikin. Ja oli siinä kyllä oikeassa. Kaikilla opettajilla on oma tyylinsä opettaa ja jokaisella on eri asioita annettavanaan. Havahtumisen siemeniä, joita opettajan oma kokemuspohja ja mennyt elämä linjaa. Paulalla on hyvin lempeä tyyli opettaa. Tunneilla on käyty asanoiden lisäksi joogan filosofista taustaa, mikä on minulla aiemmin ollut enemmän itseopiskelun varassa. Olen tykännyt tästä kovasti. Paulan tunneilta omaan harjoitteluun ovat tulleet mukaan myös ohjatusti apuvälineet. Vyö ja tiilet, jotka helpottavat asanoiden linjaamista.

Lopuksi pitää vielä todeta, että tämän kevään joogakurssi kansalaisopiston tuntitarjonnasta  oli haasteellista valita. En oikein osannut arvioida omaa "tasoani" kurssikuvausten perusteella. Valitsin ensimmäisenä täysin vääräntasoisen kurssin. Sen sijaan, että olisin "tyytynyt kohtalooni", otin heti yhteyttä kansalaisopistoon ja kerroin asiasta. Minulle tarjottiin saman tien vaihtokurssia ja pääsin mukaan jo seuraavan viikon tunnille. Sain erinomaisen asiakaspalvelun lisäksi myös rahoilleni vastinetta. Oman kokemuksen perusteella suosittelen samaa muillekin. Jos selkeästi huomaatte olevanne täysin väärässä ryhmässä tai kurssilupaus ei vastaa todellisuutta, tuokaa asia esille. Myös palautteen antaminen kurssisisällöistä kannattaa. Vain niin kurssit voivat kehittyä.

Kesää kohti mennään ja luonto tarjoaa ihanat puitteet. Matolle ja minulle. Ehkä myös sinulle?

Namaste
Paula ja Puistokartanon tiistairyhmän joogit!

Oli ilo kulkea hetki kanssanne.

***

Kansalaisopiston kurssitarjonta löytyy osoitteesta kansalaisopisto.kuopio.fi. 

Ja Paulan kotisivut osoitteesta www.joogaolo.fi.

Kansalaisopistolla sai nauraa ja itkeä, eikä kenestäkään tullut naurettava.

Hymy ja nauru tekevät hyvää niin itselle kuin muille. Niinpä uskon, että hymyilemällä ja nauramalla voimme saada aikaan hyviä asioita kehollemme ja mielellemme. Ja nyt naurujoogaan...

  

http://kansalaisopisto.kuopio.fi/fi/etusivu/

Naurujooga A

ajalla 2.10.–30.10.2016 klo 18–19.15.

Ohjaaja: Tuovi Kasurinen 
 

Kansalaisopiston esitteessä kerrotaan näin: "Naurujooga on menetelmä, jonka avulla opitaan nauramista. Naurutuntien aikana huollat kehoasi ja mieltäsi pehmeästi ja hauskasti."

Kuopion Kansalaisopisto Puistokartano.

Odotin koko sunnuntaipäivän nauruintoa täynnä naurujoogatunnin alkua. Kassiini oli pakattu alusta, villasukat ja vesipullo. Jo kotona laitoin päälleni joustavat vaatteet ja huolsin itseni naurukuntoon. Hyppäsin Kantotien pysäkiltä bussiin numero 4 klo 17.27 jolla "körryyttelin" Puistokartanolle.  http://joukkoliikenne.kuopio.fi/

Kantotien bussipysäkki.

Kolmas kerta toden sanoi, kun etsin ovea oikeaan opetusluokkaan. Avattuani oven tiesin, että olen oikeassa paikassa, oikeaan aikaan koska jumppamatot lepäsivät lattialla kuin auringonsäteet. Ilokseni huomasin muitakin osallistujia. Naurujoogaan oli ilmoittautunut 11. Sinä iltana paikalle oli tulla tupsahtanut yhdeksän innokasta naurujoogaajaa. Kuinka ihanaa.

Siniset jumppamatot oli levitetty jo lattialle.

Ensimmäisen naurujooga tuntimme aloitimme sillä, että ohjaaja esitteli itsensä sekä kertoi mistä ja miten kyseinen laji oli saanut alkunsa. Sitten vuorossa oli osallistujien esittelyä, jonka jälkeen ohjaaja kertoi totista asiaa. Sen, että virtsaa voi karata housuihin kun nauretaan. Ohjaaja kehotti käymään vessassa. Moni otti neuvosta vaarin, minä en - otin riskin. Tämä oli asiallista ohjausta, koska ihmisen ponnistaessa, aivastaessa, yskiessä ja nauraessa virtsa voi karata ja se tuntuu monen ihmisen mielestä erittäin kiusalliselta. Vaikkakin virtsaaminen on yhtä luonnollinen asia kuin syöminen, juominen tai nukkuminen.

Naurujooga harjoitukset alkoivat lattiatasolta lempeään tapaan. Sittenpä naurujoogaharjoitukset jatkuivat levollisesti seisoaltaan. Aluksi esittelen muutamia esimerkkejä naurujoogatunnin kulusta. Muun muassa keräsimme ostoskärryihin erilaisia ruokatarvikkeita. Maksoimme ostokset kassalla, laskun saatuamme nauroimme ääneen kuvitteelliselle kassatyöntekijälle. Se oli hauskaa, ja me osallistujat revittelimme ja nauroimme ihan tosissaan kaupan kassalla. Kaikenlaista muutakin hauskaa teimme, esimerkiksi löimme nyrkeillä rintaan ja hohottelimme.  Tervehdimme toisiamme silmiin katsoen ja nauroimme ääneen. Lopuksi nauroimme yhtä soittoa useita minuutteja. Tavoite oli 10 minuuttia, mutta siihen ei päästy. Tunnin lopuksi vuorossa oli venyttelyä ja lämmittävä loppurentoutus.

Tunti kului nopsaan. Koin hyvin miellyttävänä, kun tunnin lopuksi ohjaajamme kyseli tuntemuksiamme. Ne olivat miellyttävät. Itse olin rentoutuneen, hieman uuvahtaneen oloinen pehmeästi ja hauskasti. Tunti oli sitä, mitä esitteessä luvattiin. Siellä opeteltiin nauramaan hauskasti. Vaikka ääneen nauraminen on voimakas tapahtuma ei virtsa kuitenkaan  karannut...

Toinen naurujooga tunti alkoi lupaavasti. Meitä oli tullut paikalle 11 henkilöä, joten joukossamme oli kaksi uutta tulokasta. Mukavaa. Meitä oli yhdeksän naista ja kaksi miestä ja hauskaa oli kuten ensimmäiselläkin kerralla. Esimerkkinä mainitsen, että menimme lattialle istumaan peräkanaa lähekkäin ja soudimme kirkkoveneellä. Sitten retkahdimme toisiamme vasten, päätä painaen toisen rintaa vasten ja nauroimme. Se oli lempeää, mielenkiintoista, turvallista, lämmittävää ja positiivista. Teimme myös avaavia asanoita, venyttelimme, nauroimme ja rentouduimme. Kuulin miten hersyvästi joogatoverit nauroivat. Se tarttui. Nauru on tarttuva lajissaan. Mutta ei meitä kielletty itkemästäkään, onhan nauru ja itku hyvin lähellä toisiaan.

Kolmannen naurujoogatunnin olin poissa. Olin matkoilla. Sain kuitenkin kuulla, että tunti oli ollut hauska ja rentouttava.

Neljäs ja viimeinen kerta oli sitten lokakuun viimeinen sunnuntai. Sisälläni oli pieni haikeuden poikanen. Nytkö se kurssi jo loppuu. Ulkona oli pimeää ja sataa tihkutti vettä. Sisällä Puistokartanossa oli valoisaa ja lämmintä. Meitä osallistujia oli tullut viimeiselle tunnille seitsemän. Ohjaajan vetämä tunti oli taas hauska, rentouttava ja hyvä. Naurettiin, ja hieman tarinoitiin. Se oli iloista kun maattiin päillämme toistemme vatsojen päällä. Olimme kiemurtelevina matoina lattialla ja nauroimme. Mukavasti toverin vatsa hytkyi pääni alla.

Kokonaisuutena kurssi oli hyvä. Se sisälsi neljä ohjauskertaa, oppitunteina 6,66. Kurssimaksu 21 euroa, oli ihan kohtuullinen. Tämä pehmeän lempeä kehonhoitomuoto, mielen ja kehon hyvinvointiin tähtäävä naurujooga sopii mielestäni kaikenikäisille ihmisille. Hengitykseen yhdistetyt venyttävät ja avaavat liikesarjat vaikuttavat kaikkialle kehoon kuten nauraminenkin. Kun, hengitys on liikkeessä mukana se vahvistaa niin syviä kuin ryhtilihaksia. Nauraminen hieroo sisäelimiä ja nauraessa erittyy hyviä hormoneja, endorfiinejä, jotka esimerkiksi lievittävät kipua. Miinuksena koin ko. kurssin lyhyyden.

Mitä koin naurujoogassa, nauraessa. Uupumusta ja virkistymistä nauru uuvutti hyvällä tavalla samalla virkistäen. Samalla tavalla kuin pitkä kävelylenkki tekee. Vatsan alueen lihakset heltyivät rennoiksi, pallea ja kasvot rentoutuivat ja olotilani oli raukea mutta kuitenkin virkeä. Oli hyvä nauraa luvalla, hyvällä tavalla, samalla lailla nauravien ihmisten kanssa. Suosittelen naurujoogaa ilolla, lämmöllä ja sydämeni äänellä. Ohjaaja oli erinomainen, tunnit olivat hauskoja ja nauraa sai sydämen kyllyydestä. Tämä oli siistiä. Naurujoogaan kannattaa tutustua. Ottaa siitä selvää, mitä se on ja mitä se antaa. Naurujoogasta on lupa innostua.

Kiitos kukkia ohjaajalle ja Kansalaisopistolle.

Gepardin ja kilpikonnan kesytys yogaboxingin avulla

Kehoni on liikkeissä hidas kuin kilpikonna ja mieleni juoksee gepardin lailla. 

Olen kokonaisuudessaan kahden hyvin erilaisen eläimen sekoitus: helpompia yhdistelmiäkin on maailmaan luotu.

Viime vuoden hain rauhaa mielelleni Kuopion kansalaisopiston "Meditaation taito"- kurssilta ja sain gepardin hännänpäästä kiinni. Vielä gepardini kaipaa taltutusta aktiivisilla harjoitteilla. 

Meditoinnin avulla olen oppinut jollain tasolla kuitenkin gepardiani hallitsemaan ja suuntamaan säntäilyä mielenkiintoni mukaan.

Kilpikonnamaista kehoni liikkeitä olen availlut juoksuharrastuksen avulla. Hitaasti mutta varmasti juoksuni voimistuu harjoitteluni edetessä. 

Nyt saatkin mielikuvan mieleesi minusta juoksevana kilpikonnana. 

Haluan kehoni liikkeisiin luotua edes palasen mieleni nopeasta gepardisuudesta. Siksipä ilmoittauduin tälle syksylle Yogaboxing- kurssille Kuopion kansalaisopistolle.

Joogaa ja nyrkkeilyä? Ei niitä saa eikä voi yhdistää yhdeksi! 

Joogahan on sielultaan kaikkea rauhaa ja rakkautta ja nyrkkeily edustaa väkivaltaa. 

Ei, ei ja ei.

Yogaboxingin opettaja ja lajin luoja Kari Timonen ajattelee toisin. Jooga on jo aikoinaan ollut sotureiden laji, jossa mielelle rauha on löytynyt vaativien kehon liikkeiden avulla. Nyrkkeily jos mikä vaatii kehon ja mielen hyvää hallintaa kuten joogakin. Nyrkkeily ei ole vain mätkimistä vaan mielen ja kehon rytmitystä. Nyrkkeilyssä joudut samalla iskujen myötä puolustamaan ja hyökkäämään nopeasti reagoiden tähän hetkeen, samalla miettien jo omaa sekä vastustajan seuraavaa siirtoa. Nyrkkeilyssä et käytä vain nyrkkejäsi vaan koko kehoasi mielesi johdolla. Jalkasi ottavat perhosen kevyesti tanssiaskeleita rytmittäen kehoa seuraavaan siirtoon.

Menin ensimmäiselle tunnille avoimin mielin jalassani villasukat. Kuvitelmissani ajattelin että tuntimme alkaa rauhallisesti joogan avulla kehoa avaten. Mutta, todellisuus olikin aivan toinen. Sain siirtää villasukkani ja joogamattoni liikuntasalin reunalle ja aloittaa lämmittelyn juoksupiirissä. Rivakan alkulämmittelyn jälkeen joogan kautta puimme pistehanskat käsiimme ja aloitimme pariharjoittelun. Hikisen tunnin päätteeksi seinäjoogailun kautta hymyilevänä suihkuun. 

Keho ja mieli kiittävät yogaboxingista. 

Gepardin ja kilpikonnan kesytys jatkuu.

Opettaja Kari Timonen

Koetko Sinä itsesi gepardin ja kilpikonnan sekoitukseksi? 

Tai kiinnostaako kehon ja mielen kuntotreeni? 

Jos vastasit kyllä, tule Yogaboxingin perjantain tunnille Kuopion kansalaisopistolle!

http://kansalaisopisto.kuopio.fi/fi/etusivu/

"Meditaation taito" kurssista

Kuopion kansalaisopiston kursseista Hyvinvointilähettiläiden kokemuksia

Kansalaisopistossa on lupa innostua!

Kurkistus kevääseen keskellä talvea?

 Kyllä! 

Kuopion kansalaisopiston kevät 

kutsuu liikkeelle 

NYT!

Kuopion Lupa innostua - Hyvinvointilähettiläinä
olemme koonneet
Sinulle
kokemuksiamme kansalaisopiston
kursseista

SYKSY 2016

Naurujoogan kokemuksia Pirjolta
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/11/kansalaisopistolla-sai-nauraa-ja-itkea.html

Terveyttä ruuasta: nyhtökauraa ja Tempe- kurssin kokemuksia Riikalta
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/10/terveytta-ruuasta-nyhtokaura-ja-tempe.html

"Chocoholics anonymous vol 7" in English kokemuksia Tähden Kirsiltä 
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/09/chocoholics-anonymous-baking-american.html

Yogaboxing kokemuksia Koposen Kirsiltä
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/09/gepardin-ja-kilpikonnan-kesytys.html

SYKSY 2015 - KEVÄT 2016

Luovuus ja hyvinvointi kokemuksia Sarilta
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/03/kerrankin-on-lupa-mokata-kunnolla.html

Kehonpainoharjoittelun perusteet kokemuksia Tähden Kirsiltä
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/10/you-got-power-oman-kehon-painolla.html
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/01/vuosi-kayntiin-tonta-ja-kankeita.html

Muksujumppa kokemuksia MerjaRiitalta
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/10/kansalaisopiston-muksujumppa-hauskaa.html

Naisten palloilu kokemuksia Hennalta
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/12/nappivalinta-naisten-palloilukurssi.html

Miesten kokkailu kokemuksia Anssilta
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/11/miehet-kokkaavat-kuopiossa.html

Koruja hopealusikoista kokemuksia Reetalta
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/10/hopealusikka-suussa-ei-kun-kaulassa.html

Punonta kokemuksia Riitalta
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/10/me-punomme-kehdosta-hautahan.html

Voimaa kuvista kokemuksia Tuulalta
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/10/kansalaisopiston-voimaa-kuvista.html

Meditaation taito kokemuksia Koposen Kirsiltä
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/09/mielen-hyvinvointia-meditoimalla.html

Kaikki kurssit löydät 

Kuopion kansalaisopiston nettisivuilta:

http://kansalaisopisto.kuopio.fi/fi/etusivu/

Ole hyvä, Sinulla on lupa innostua!

Avovesijuoksua Kirveslahdessa 24.7.2016

Hyvinvointia avovesijuoksusta, siis on lupa innostua!

Sunnuntai iltana sää suosi avovesijuoksijoita vaikka päivä oli ollut harmaiden pilvien peittämä. Aurinko pilkisteli mukavasti poutapilvien lomasta, oli tyyntä ja ilmassa lämpöä hieman yli +20 astetta. Tunnelma oli muutenkin mukava ja tarttuva. Kaikki vesijuoksijat olivat hyvällä tuulella ja innoissaan. Mikä siinä sitten, kun kaikki on kohdallaan, matkaan vaan ja menoksi. Viisi reipasta naista starttasi matkaan kellon näyttäessä19.03 Kirveslahden rannasta Kielosaaren ympäri. Matka taittui reilussa tunnissa. Kellon viisarit näyttivät aikaa 20.18 kun avovesijuoksijat palasivat takaisin rantaan. Yhtä hyväntuulisina ja hyvävoimisina kuin lähtiessään. Liikunnalla on ihmeitä tekevä vaikutus ihmiseen - ja mitä tekevätkään endorfiinit elimistössämme? Liikunnasta on lupa innostua.

Avovesijuoksijat Kirveslahdella lähtötunnelmissa.

Miltä tämä kaikki minun silmissäni näyttäytyi kun herkuttelin tapahtumalla veneestä käsin. Täysin rinnoin ja into pinkeenä.

Järvi vesi tuntui käteeni viileälle, joten tarvittiin muitakin varusteita kuin uimapuku ja vesijuoksuvyö. Kokemuksesta tiedän, että kun oleilee pitkään vedessä niin tulee kylmä vaikka siellä liikkuisikin. Joten jaloissa naisilla oli tossut ja uimapuvun päällä märkäpuku. Eräs naisista läksi urheasti matkaan uimapuvussa ja ainoana turvanaan hänellä oli vesijuoksuvyö. Pidin peukaloita pystyssä hänen puolestaan, jottei vilu yllätä.

Matkaan vain ja menoksi kohti Kielosaarta.

En ole perehtynyt avovesijuoksuun millään tavoin. Olen, ja olin täysin noviisi, siis kaikki oli minulle uutta. Toki olin kuullut siitä ja kaksi vuotta sitten satuin Kirveslahden rannalle kun samanlainen tapahtuma oli tarjolla. Avoimin mielin menin katsomaan tapahtumaa ja kyllä se vaikutti hyvältä. Aktiiviset ja liikunnalliset naiset porhalsivat eteenpäin vedessä kuin hidastetussa filmissä. Se näytti hauskalta, ja kun vielä iloinen rupattelu kantautui korviini niin tiesin, että he jaksavat juosta avovedessä suunnittelemansa lenkin.
Ihailin naisten aktiivisuutta tässä liikuntalajissa. Täytyy myöntää, he eivät olleet noviiseja he olivat mestareita.

Liikunnalla on niin monet myönteiset kiistattomat vaikutukset ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin.

Avovesijuoksua parhaimmillaan.

Säännöllinen liikunta edistää terveyttä esimerkiksi ehkäisemällä valtimosairauksien riskitekijöiden kehittymistä. Se myös vahvistaa tuki-ja liikuntaelimistöä. Liikunnan tiedetään vähentävän sekä lievittävän masennus- ja ahdistusoireita. Myös monipuolisen liikunnan myötä motoriset taidot ja fyysinen toimintakyky kehittyy ja pysyy yllä, ja, painokin pysyy kohdillaan. Viileä vesi tekee myös hyvää kivuille ja säryille. Ei muuta kuin enemmän liikuntaa ja vähemmän istumista. Suosittelen nyt lämpimästi avovesijuoksua se näytti niin hyvältä, että siitä on lupa innostua.

Matka on juostu, lähestytään jo Kirveslahden rantaa.

Kuopion seudun avovesijuoksijat Facebookissa:
https://www.facebook.com/groups/796284927072597/?fref=ts