Rockmusikaali Autiotalossa -Kuopion Musiikkikeskus festarifiiliksissä

Kasarimusiikkia. Dingo. Popeda. Yö. Jokin siinä kutsuu luokseen vaikkei mikään niistä silloin kasariaikaan varsinaisesti kuulunutkaan omiin Suosikkeihini ja julistekokokelmiini. Muistojako nuoruudesta? Mitä? Sehän oli ihan vasta. Apu-va. Miten aika kuluukin näin nopeasti?

Kun huomasin Palatsiteatterin mainoksen Facebookissa rockmusikaalista Autiotalossa, mukaan oli päästävä. Fiilistelemään. Musikaali kertoo 80-luvun Dingo-ilmiöstä ja samaan aikaan pinnalle nousseista Popedasta ja Yöstä. Aikahyppy kultaiselle kahdeksankymmentäluvulle. Nahkatakkisten tyttöjen, pitkien niskatukkien ja levottomien tuhkimoiden luokse. Ja kuullaanpa musikaalissa tippa myös siirappista Mambaa ja discopoppi Eveä. Viimeisimmästä ei omista mielikuvamuistoista kyllä nouse esiin enää muuta kuin kuin olemus. Voi järkky, mikä tyyli. Se oli aikaa jäähallin discot ja toppatakkinojailut.

Musikaalin kehystarina etenee jouhevasti ja väliin kuullaan määrässä tinkimättä biisejä, jotka yhdistyvät juonenkäänteisiin vieden tarinaa eteenpäin. Taustoittaen bändikeskiötä. Tarinan perhekeskiössä nähdään kasariaikaan vielä perinteinen ydinperhe: äiti, isä ja teini-ikäiset tytöt. Dingohysteria valtaa vähitellen kaikki perheen naiset. Isä sekä vävykokelas puolestaan fanittavat Popedaa.

Dingon keulakuva Pertti Nipa Neumannina esiintyy äänellään koko estradin hiljentävä Ari Koivunen, jonka olemus kasvaa musikaalin aikana täyteen mittaansa. Äidilliset tunteet herättävästä raitapaitapojasta kuoriutuu pesunkestävä röyhelöpaitadiiva, jolta ei lavakarismaa puutu. Oi Nipa. Perheen Lailaa lainatakseni: "kuin enkeli pahassa maailmassa". Popedan Pate edustaa musikaalissakin rouheankarheaa ja vähän syntisen pahismaista maskuliinienergiaa. Miestä, joka ottaa, mitä tahtoo. Mustat nahkahousut, rotsi, rintakarvat ja piiska. Eipä siihen jää lisättävää.

Yön pojat ottavat vuorollaan käsikopelolla ja tupeeratun tupsun voimin lavan haltuun. Vetävät taidolla mutta huolettomasti. Vaihtuvalla asenteella. Välillä mennään siitä, mistä rima on matalin ja välillä pannaan pöytään parasta. Viimeistäänkin sitten, kun on ihan pakko.

Musikaali huipentuu Autiotaloon. Vaikka silloin ei Kuopion musiikkikeskukseen kyllä voi yhdistää sanaa autio, mikä on ainakin tulkinnallinen synonyymi hiljaiselle. Kun "Nipa" käskee, että: "Kuopio! Nyt perseet irti penkistä!", ei yleisöstä kukaan sitä kyseenalaista, vaan savolaisten perseet todellakin nousevat penkistä. Dingohysteria tarttuu. Rytmi ja huojuvat kädet löytyvät. Minultakin. Taas apu-va. Hulluutta. Minne hävisi se hillitty nelikymppinen minä?

Kun "Pate" vielä tämän päälle täräyttää toiveet pitkästä ja kuumasta kesästä, on paketti täydellinen. Ihan hillitöntä! Äänet, kappalevalinnat, puvustus, kehystarina. Kaikki. Kaksi- ja puolituntinen hujahti hetkessä, kuten tuntematon kanssakävijä musikaalin päätteeksi tiivistäen huokaa. Kun hyvästä on kyse, ajantaju häviää. Todellakin. Enpä muista, että minäkään olisin Kuopion musiikkikeskuksella ollut aiemmin konsertissa, jossa on näin festarifiilis! Avecinani ollut ysärikymmenen esikoiseni toteaa osuvasti, että vain "tunnelmasytkärit" puuttuivat. Bingo.

Palatsiteatteri. Iso Kiitos ja Tervetuloa Meille Sawoon uudelleen!

*&*

Rakkaudella Kuopiosta

Lisätietoja:

www.palatsiteatteri.fi

www.kuopionmusiikkikeskus.fi

Kime4Kids eli Kimmon tarina vapaaehtoistyöstä

Jääkiekkoilijan työhön liittyi Amerikassa paljon vapaaehtoistyötä esimerkiksi sairaalassa vierailujen muodossa. Erityisesti paikallisen suuren juhlan, Kiitospäivän, tienoilla jaettiin myös ruokaa kodittomille. Suurin osa vapaaehtoistyöstä tapahtui joukkueen kautta, kun vielä pelasin jääkiekkoa. Suomessa olen järjestänyt joka vuosi Kime4Kids -tapahtumaa yhteistyökumppaneiden kera. Se kerää satoja ihmisiä, urheilijoita, yrittäjiä ja yksityishenkilöitä yhteen hyvää tekemään.


Vapaaehtoistyöni kohteena ovat yleensä lapset ja heidän hyvinvointinsa – se tuntuu luonnolliselta kohteelta. Amerikassa oli paljon sairaalakäyntejä erityisesti lasten osastoille ja myös Kime4Kids -lahjoituskohteet ovat valikoituneet lasten hyväksi. Ensimmäiset 6 vuotta kohde oli KYSin lasten veri- ja syöpätautien osasto. Se oli helppo kohde minulle, koska itselläni on myös verisairaus. Viime vuoden tuotto lahjoitettiin Mäntyrinteen perhetukikeskukselle ja siellä lasten hyvinvointiin.

Vapaaehtois- ja hyväntekeväisyystyöstä on tullut hienoa palautetta ja on ollut todella hienoa nähdä kuopiolaisten ja muualtakin tulleiden nauttivan Kime4Kids -tapahtumista. Se on kaikille aina ilon päivä. Haluan tässäkin yhteydessä kiittää ihmisiä, jotka ovat olleet mukana Kime4Kids -toiminnassa.

Vapaaehtoistyöstä tulee minulle lämmin olo, koska tiedän, että toiminta ja rahaa menee todella hyvään tarkoitukseen. Jonkin verran vapaaehtoistyö vaatii aikaa ja työtä, mutta toisaalta esim. tapahtuman ollessa ohi tunne on loistava! Olemme saaneet tehtyä yhdessä jotain hienoa ja pystyneet taas auttamaan kymmeniä lapsia elämässä eteenpäin. Vapaaehtoistyötä tekevän on hyvä muistaa, että pienikin asia auttaa ja mitä tahansa työtä tekeekin, olotila jälkeenpäin on lämmin ja iloinen – suosittelen sitä kaikille!

Kimmo Timonen

Olympia - ja MM-mitalisti

Kaksinkertainen Suomen mestari

Stanley Cup - voittaja

Kuvat: Harri Hämäläinen /Studio Zero

http://www.kime4kids.com

Vapaaehtoistyötä tulevaisuuden hyvinvointivaltiossa?

Kalevalaisten kantekoulu sopii kaikenikäisille. Kuva tammikuussa 2017

Vapaaehtoistoimintaa tehdään kolmannella sektorilla. Suomessa se painottuu määrällisesti kahteen keskeiseen alueeseen, urheiluun ja sosiaalialaan, johon luen myös nuorisotyön. Oma kokemukseni vapaaehtoistoiminnasta painottuu urheilun ja nuorisotyön saralle.

Yksityisen ja julkisen sektorin väliin sijoittuvaa toiminta-aluetta yhteiskunnassa nimitetään kolmanneksi sektoriksi, jota käytetään kuvaamaan yhdistysten ja järjestöjen toimintaa. Kolmas sektori yhdistetään vaikeisiin aikoihin, ja sellaisethan ajat nyt ovat. Julkisen talouden näkymät ovat äärimmäisen haasteelliset, hyvinvointierot vain kasvamaan päin, ja kansakunta jakautumassa kahtia. Sosiaalialan vapaaehtoistyö on jälleen arvossaan, mikä on hyvä asia, mutta annetaanko sille aidosti mahdollisuuksia.

Kuntatasolla yhdistysten toimintatukia leikataan ja maksuja nostetaan. Valtio osaltaan pyrkii talkootyöstä löytämään uutta verotettavaa, ja pitää sitkeästi kiinni Sääntö-Suomesta. Toiminta kannattaa käytännössä pitää pienenä, mutta ketä se motivoi. Kasvuahan kaikki toivoo, yhdistyksetkin.

Kahtiajakautumisen näkökulmasta olen julkisuudessa ottanut kantaa harrastusten vapaaehtoistyön ja kotitalouksien puolesta. Esim. monet urheilulajit ovat perinteisesti olleet ja ovat edelleen ns. matalassa sosioekonomisessa olevien harrastuksia, mutta maksut nykyisellään ”yläluokkaisia”. Mikään talkootyö ei riitä kattamaan näitä kuluja. On mentävä yhä enemmän vanhempien kukkarolle, jos siellä vielä jotain on jäljellä. Liikuntapaikkojakin suunnitellaan kaupungissa käyttöön ”markkinahintaisena” – onko järkeä?!

Urheilussa heijastuu usein konkreettisesti se, mitä yhteiskunta on sen ympärillä. Suomainen yhteiskunta on kautta aikojen pyrkinyt luomaan yhdenvertaiset mahdollisuudet nousta ja liikkua yhteiskuntaluokkien välillä kukin kykyjensä mukaan. Joskus urheilusta puhuttiin jopa sosiaalisen kohoamisen välineenä. Kovalla työllä saattoi nousta uralla eteenpäin perheen varallisuudesta riippumatta. Näin tulisi olla tulevaisuudenkin Suomessa, mutta merkit ovat huolestuttavia.

Harrastusten kustannukset ovat nousseet korkeiksi monenkaan kiinnittämättä asiaan juuri huomiota. Nuoren jääkiekkoilijan vuosikuluihin riitti vielä vuonna 2001 keskimäärin 2389€, nykyään 7431€. Jalkapalloon riitti 1378€, mutta nykyään 5694€. Edullisen harrastuksen maineessa ollut salibandy maksaa sekin jo melkein yhtä paljon.

Kotitalouksien tulot eivät ole kasvaneet, pikemminkin päinvastoin. On tullut työttömyyttä, palkat eivät ole juuri nousseet jne. Keskiarvo-kotitalous tienaa vuodessa 37.000€, mediaani 31.530€. Montako jääkiekkoilijaa tai jalkapalloilijaa niillä kotitalous voi kustantaa? Ja perheessä on yleensä useampikin urheileva lapsi. Pienituloisiksi luettavissa kotitalouksissa (14 260€) asuvien lukumäärä on jo melkein 700.000. ”Rikkaita” eli yli 50.000€ tienaavia kotitalouksia on vain 11%, ja niistäkin alle 100.000€ tuloa saavia 9,6%. 

4H tarjoaa mahdollisuuksia koko maassa ja kansainvälisestikin

Kaikesta huolimatta suomalaiset kotitaloudet tekevät edelleen vapaaehtoistyötä ja maksavat, priorisoivat ja kaivavat rahat lastensa harrastuksiin, jopa velkaantuvat sen takia. Mutta kuinka kauan?

Suomalaisen yhteiskunnan ja menestyvien suuryritysten on annettava kannustimia vapaaehtoistyöhön ja tukemaan harrastustoiminnan yhdenvertaisia edellytyksiä. Eikä se ole keneltäkään pois. Liikunnan ja nuorisotyön määrärahat ovat kuntien ja uusien SOTE-maakuntaorganisaatioidenkin aikakaudella kuitenkin korkeintaan 2% budjeteista.


Kuopiossa 12.3.2017


JAANA VASANKARI
Liikuntatieteiden maisteri, UEF:in WELMA-tohtoriohjelman opiskelija,
Pohjois-Savon Urheiluakatemiayhdistys ry:n puheenjohtaja, vapaaehtoistyötekijä

Kirjoittaja on usein nähty kannustaja tyttökiekossa.
Samalla hoituu kuskin tehtävät.

Yksin Berliinissä - liikuttunut Kuopiossa.

Anna/ Tiina Weckström ja Otto/ Jukka Pitkäen
Ohjaaja Mikko Roiha
Kuva Moe Mustafa

Miten valta rakennetaan?
Miten kunta muodostuu?
Mikä yhdistää valtakuntalaisia?
Mikä erottaa vallan ja kunnan toisistaan?
Entäs  jos valta on rakennettu valheella?
Miten valheellinen valta murretaan?

On ikuisuuteen idätetty että kynä on miekkaa vahvempi. Kynään tarttuivat aikanaan Saksan kolmannessa valtakunnassa myös Anna ja Otto. Miekalla sivallettiin Saksan vallan nimissä heidän poikansa. Haudattu poika sai Annan ja Oton teroittamaan kynänsä ja sivaltamaan miekan iskuin postikortteihin sanaa Saksan aikansa aatetta vastaan.
Kaksi vuotta, kaksi ihmistä.
Ainakin kaksi ihmistä eivät tuona saasteisena aikana suostuneet hiljaiseen hyväksyntään vaan tahtoivat taistella arvojensa mukaisesti isompaa, muttei arvoiltaan vahvempaa vastaan.


Paljonko pahuutta maailmaan mahtuu?
Paljonko pahuus muuttaa muotoaan?
Paljonko ihminen oppii ajaltaan ja omalla ajallaan?

Vaikka Saksan kolmannen valtakunnan saastekoneisto on yrittänyt tehdä aikansa ihmisistä koodattuja robotteja, jotka heiluttavat käsiään robottien lailla ilman omia arvoja. Silti täsmällinen, mutta arvoton koneisto ajallaan tuhotaan.
Arvot ja ihmisyys ovat vahvempi voima kuin vallitseva valheellinen voima.
Onneksi, jossa onni  muuttuu myös  arvoilla tulevaisuudeksi. Meidän nykyisyydeksi.

Teoksen koettuani Tanssiteatteri Minimin Sotkulla jälkeen voin vain istua Citroeeni ja ajaa pois. Lämpöinen koti, ilman pelkoa kohteenani.
Kukaan ei tuomitse sanojani. Kukaan ei valjasta ajatuksiani. Kukaan ei teloita vaikka sivaltaisin kynälläni vahvemmin kuin aikani miekka.
Olen vapaa. Olen onnekas.

Voisin väittää olevani onnekas. Saan asua rauhan maassa. Saan vapaasti ilmaista ajatukseni jopa kirjoittamalla niitä julkisesti. Saan kirjoittaa ilman tuomituksi tulemisen pelkoa.

Ennen kaikki oli toisin. Mutta samalla ajattelen, onko tulevaisuudessa kaikki toisin?

Annan ja Oton kohtaaminen on äärimmäisen vaikuttava. Anna ja Otto ovat vanhempi saksalainen Saksan kolmannen valtakunnan saastuttamia aikalaisia, jotka tahtovat taistella vallitsevaa saastaista ajatusmaailmaa vastaan pienin elein, suurin ajatuksin. Postikortti kerrallaan, ajatus arvoineeen ajallaan.

Kapina se on pienikin kapina. Ilman hyvyyden  kapinaa maailma ei muutu.
Ilman hyvyyden kapinaa ihmiset ei muutu. Sana kerrallaan. Ihminen ja ajatus kerrallaan.

Iso ja lämmin suositus teokselle Yksin Berliinissä, joka sai aikaan liikuttuneen Kuopiossa.

Seuraavat esitykset 23.3. , 24.3. ja 25.3.

Muut ajankohdat ja lisätietoja Tanssiteatteri Minimin sivuilta:

https://minimi.fi

Riitan tarina vapaaehtoistyöstä seurakunnassa

                                                       






Teen seurakunnassa vapaehtoistyötä.
Ystäväni pyysi minut mukaan noin 25 vuotta sitten.
Olen ollut lähimmäisenä, lähetys- ja yhteisvastuutyössä.
Lähimmäistä minulla ei tällä hetkellä ole, koska olen kahdella vammaisella henkilökohtaisena avustajana.
Lähetystyössä olen ollut erilaisissa keräyksissä esimerkiksi myyjäisissä.
Yhteisvastuukeräyksessä olen ollut lipaskerääjänä ja mukana jokavuotisessa puuroviikolla torilla.
Neulamäessä toimii Ystävän tupa ja siellä on kutomo , jota olen vetänyt noin 20 vuotta.


Itse olen saanut vapaaehtoistyön myötä uusia ystäviä ja sisältöä elämääni. Suosittelen jokaiselle jolla on mielenkiintoa ja auttamisen halua, ottamaan yhteyttä vapaaehtoistoiminnan tiimoilta esimerkiksi omaan seurakuntaan.

Autettavia ja yksinäisiä ihmisiä on paljon niin palvelutaloissa kuin kodeissakin.


Riitta Viinikainen

https://www.vapaaehtoistyo.fi/kuopio

Hyvvee päevee, sanoi presidentti

Naisen ääni -konsertti Kuopion Musiikkikeskuksessa Minna Canthin päivänä.  Kuva: Kuopion kaupunki.


Ei ole meillä kuninkaallisia, mutta onhan meillä - tuttavallisesti - Sauli ja Jenni. Nykyajan presidenttipari, jossa yhdistyy viisas valtiojohto sekä lämmin inhimillisyys.

"Täällä ei tarvitse olla yksin", presidentti Sauli Niinistö totesi torilavalle noustuaan. Kuopiolaisten määrä torilla lienee yllättänyt kyynisemmätkin. Kun olisi ollut tikapuut tai rohjennut hypätä keikkumaan jonkin Ison - vaikka Pekka Kantasen hartioille, olisi saattanut nähdäkin.

Mutta hyvä kello kauas kuuluu. Niin kuului presidentin puhe. Siinä kuului rauhansanoma. Rauhaan tarvitaan työtä ja tahtoa sekä Euroopan unionia. Siinä kuului jokaisen velvollisuus vastuunottamiseen yksinäisistä ja syrjäytyneistä.

Nykyajan presidenttipari rikkoo kaavamaisuuksia.

Naisen ääni -konsertissa Musiikkikeskuksessa puhuikin rouva Jenni Haukio, Kalevala -korun Naisen ääni -rintasolki puvussaan. "Ensimmäinen ehto naisen edistymiselle on persoonallinen ja henkinen vapaus", hän lainasi Minna Canthia, päivänsankaria. Heikompien puolustaminen ja tyttöjen mahdollisuudet piispaksi ja presidentiksi asti olivat puheen punaisena lankana.

Nykyajan presidenttipari liikuttuu - vaikkapa kuunnellessaan Marco Hietalan koskettavaa Savo´s Song -tulkintaa. Ja antoihan Kuopio -osaaminen muutoinkin presidenttiparille - ja meille kaupunkilaisille parastaan. Kutsuja linnan juhliin satelee varmasti.

En päässyt selfie -etäisyydelle. Puheen loppuhuipennuksen sen sijaan kirjasin. "On mukavampi mennä nukkumaan, kun on auttanut. Onnellista elämää teille kaikille."

Niin myös teille, herra presidentti ja rouva Haukio. Kiitoksia käynnistä.

WILHELMIINA HONKANEN

Kirjoittaja on päätoimittaja (el.) sekä Kuopion kaupungin hyvinvointilähettiläs.

http://www.kuopionmusiikkikeskus.fi/web/musiikkikeskus

Vapaaehtoistyö - sydämen asialla

Muutin Nilsiään 15 vuotta sitten. Toimin alkuun Aholansaaressa talkoolaisena. Aholansaareen leiriä pitämään tullut seurakunnan diakonissa huomasi minut ja pyysi mukaan toimimaan seurakunnan vapaaehtoisena. Siitä se ajatus sitten lähti. Yhtäkkiä olinkin jo monessa mukana, paitsi seurakunnassa myös SPR:n Ystäväpalvelussa ja Nilsiän UA:ssa.
Seurakunnan toiminnassa olen ollut mukana vaikka missä. Olen ollut mukana päivä- ja perhekerhossa, auttanut siivous- ja ruoanlaittotöissä, tehnyt pieniä huoltotöitä ja avustanut leirityössä esimerkiksi eri tavoin vammaisia ihmisiä. Kesäisin olen ollut kirkko-oppaana ja melkein minkä vaan työn keksivät, olen sen pystynyt hoitamaan.

Seurakunnassa toimiminen tuo elämääni vaihtelua.
Olen ollut pitkään työttömänä.  Olen ulospäinsuuntautunut ja aktiivinen ihminen, en halunnut jäädä kotiin makaamaan vaan tehdä jotain hyödyllistä toisten auttamiseksi.
Vapaaehtoisena toimiminen ja toisten auttaminen on minulle tärkeää ja siitä tulee itsellekin hyvä mieli, kun tietää tekevänsä jotain hyvää.
Kun työtä saa tehdä sydämestään eikä se ole pakkopullaa, se antaa myös itselle elämään sisältöä.

Suosittelen lämpimästi omien kokemuksieni kautta seurakuntaa vapaaehtoistyön kanavaksi. Jos on olo, että haluaa auttaa tai tehdä jotain hyödyllistä, niin seurakunnasta aina riittää tekevälle töitä.
Ja kysyvä ei tieltä eksy.

Mies 55 vuotta

https://www.vapaaehtoistyo.fi/kuopio

DREAM Kuopion taidemuseolla

Jääkuningatar alias Anna Hautaniemi-Salo.

Meidän perheessä ei ole liiemmin harrastettu taidenäyttelyitä. Kun hiihtolomaviikolla kysyn lapsilta, että kiinnostaisiko heitä lähteä käymään taidemuseossa, innostus on laimeahko. Molemmat kuitenkin lupaavat lähteä. Päiväksi valikoituu esikoisen 20-vuotis syntymäpäivä. Niin hänelle kuin minullekin päivä on erityinen. Silloin vuosia sitten yksi omista unelmistani toteutui: minusta tuli ensimmäisen kerran äiti. Siitä lähtien ja jo sitä ennenkin meidän perheessä on rakastettu tarinoita. Myös unia on kerrottu, pilvilinnoja rakenneltu ja unelmia jaettu. Unelmien osalta sellainen kummallisuus on huomattu, että yhteisesti jaettuina  ne alkavat helpommin toteuttaa itseään.

Kuopion Taidemuseon Dream astuu unien ja unelmien maailmaan ja herättää meissä monenlaisia ajatuksia. Adjektiivein lasten suusta ja omista ajatuksista poimittuna. Jännittävä. Haaveellinen. Virtaava. Karu. Kaksimielinen. Jäkättävä. Eksoottinen. Creepy. Aavemainen. Jämä. Outo. Narahtava. Kun tyylisuuntana on surrealisimi, voi järjen äänen unohtaa ja antaa mielikuvitukselle vallan. Ei ole rajoja tai rajoitteita, mitä voi tai ei voi yhdistää. Asiaa ajatuksen tasolla hieman taiteen ulkopuolellekin laajentaen: kukapa se niitä rajoitteita yleensäkin ensinnä asettaa, jos ei jokainen itselleen.

Näyttelyn puhuttelevin teos on meille  jokaiselle omansa. Esikoiselle se on akvarelliteos Snowfield. Kuopukselle se on näyttelyn perimmäisestä nurkasta löytyvä kokemuksellinen äänikaappi, jonne mennään painajaiskäytävän läpi, kuten hän matkan varrella olevaa mustavalkovalokuvateosta kuvailee. Ja romuromanttiselle kierrättäjä minulle se on nenäliinateos Dream. Ihan vaan vinkkinä. Tätä kannattaa häpeilemättä kurkistaa myös helman alle. Ehkäpä viidenkympin villityksessä jo minullekin tuollaiset.

Marja Kolu ja Tarja Laaksonen (ääni), Äänikaappi, 1989.

Kaappiin.

Kaapissa.

Kierroksemme päätteeksi näyttelysali täyttyy iloisesta puheensorinasta ja pienistä päiväkotilaisista hoitotäteineen. Oppaanaan heillä on lasten pakkaspäiviltä tuttu hahmo, jääkuningatar, jolta yllättäen mekin saamme huomiota. Hän tulee kysymään, mitä ajatuksia näyttely meissä herättää. Hän myös kertoo tulleensa Kuopion taidemuseoon hyperhiihtoloman ajaksi toimiakseen oppaana lapsille, nuorille ja vähän varttuneemmillekin kävijöille matkalla kuvataiteen äärelle.

Tämän päivän taidemuseo ei ole enää se lukioaikojen melkein aavemaisen hiljainen paikka, jossa baskeripäiset taiteen harrastajat viiksiään sivellen itsekseen omituisesti mutisten hiipivät hiljakseen kiertelemässä esillä olevia teoksia. Kynnys liittyä joukkoon oli silloin suuri. Entä, jos en tunnistakaan jonkun teoksen tyylisuuntaa? Paljastanko oman osaamattomuuteni vai leimaudunko samanlaiseksi omituiseksi höpöttäjäksi minäkin?

Tietty rauhallisuus taidemuseon näyttelytilassa liikkumisessa tuntuu edelleenkin luontevalta ja ääntä tulee puhuessa madallettua liki automaattisesti. Tila on kuitenkin elävä ja tunnelma sillä tavoin kynnyksetön, että siihen on helppo päästä sisään. Taviksenakin. Antaa mielikuvitukselle valta tulkita teoksia ilman, että tarvitsee osata enempää. Hyväksyvällä ja hyväntuulisella mielellä. Taidetta ei voi tulkita väärin ja jokaisen taidekokemus on aito ja oikea. Ymmärsipä taiteen tyylisuunnista kaiken tai ei mitään.

Kokemuksestaan kiittävät suuret surrealistit Helmi ja Kirsi sekä Aleksi, joka on kuvan näkymätön, kolmas, viiksekäs mies. Anna mielikuvituksellesi valta, niin näet hänetkin.

Lisätietoja:

http://taidemuseo.kuopio.fi/

Dream-näyttely on esillä Kuopion taidemuseolla 10.2.-27.5.2017 välisen ajan.

Näyttelyyn on mahdollista tutustua myös asiantuntijaoppaiden mukana.
18.3. klo 13.00 oppaana on kirjailija Jouni Tossavainen ja
8.4. klo 10.00 kapellimestari Atso Almila. 

Laiskan sohvaperunan tunnustus - kävin kuntopiirissä!

Lähtisitkö kanssani Siikarannalle?, hyräilen Paven laulua mukaillen kääntyessäni Tasavallankadulta Särkiniemeen päin. Bellanrannan aktiviteettikeskuksen parkkialue on talviloman kunniaksi täynnään autoja, mutta löytyi sieltä hyvin lepopaikka minunkin koslalle.

Odottelen Oheisharjoittelukeskuksessa kuntopiirin alkamista. Hoplopin puolelta kantautuu lapsosten ilon kiljahduksia. Missä vaiheessa liikunnasta tulee pakkopullaa? Ihan käy lapsia kateeksi, on hassut kiipeilytelineet ja liukumäet ja kaikki.

Jarmo Malinen vetää Oheisharjoittelukeskuksessa muun muassa kuntopiirejä.

 

Lämmittelyn kautta hikeen

Kuntopiirin vetäjä Jarmo Malinen kertoo osallistujia olevan yleensä 10 – 20, mutta tällä kertaa meitä oli vähemmän talvilomailun verottamana. Mutta sepä ei hikirinkiä haitannut vaan tunnelma oli mukava, melkeinpä saatoin unohtaa tulleeni kiusaamaan kroppaani.

Lihaskuntoharjoittelu aloitetaan lämmittelyllä. Vauhdikkailla liikkeillä lihaksiin tulee lämpöä ja vetreyttä sekä syke nousee kivasti. Jarmo ensin näyttää ja opastaa kuinka liikkeet tehdään. Tarkoitushan ei ole tehdä liikeratoja huonosti tai väärin. Jotenkuten hosuminen voi rikkoa paikkoja tai toivottavaa tehoa ei ole. Erilaiset harjoitukset tehdään ripeässä tahdissa ja lyhyen ajan kerrallaan. Miten viimeiset viisi sekuntia voikaan tuntia niin pitkältä lihasten tapaillessa Hoosiannaa! Mutta sitten vaan reippaasti seuraavan liikesarjan kimppuun.

Kukin kuntonsa mukaisesti

Kuntoillessa huomaa missä kohdin sujuu hyvin ja missä voisi olla parantamisen varaa. Minulla eniten rasitusta tuntui erilaisissa askelkyykkysarjoissa, reidet kun ovat viettäneet siestaa viime ajat. Vatsarutistukset onnistuivat varsin kehnosti, keskivartalossa on siis myös petrattavaa. Muutoin liikkeet tuntuivat hyviltä mutta toki raskailta, sopivan raskailta. Loppu vaiheessa minun iki ihana iskias ilmoitteli olemassaolostaan. Jarmo opasti korvaamaan liike sellaiseen joka ei rasita alaselkää. Lopuksi venyteltiin ja rentoutettiin lihakset.

Oheisharjoittelukeskuksen kuntopiirissä osa harjoitteista tehdään liikkeessä, seisten tai makuulla. Oma kroppa toimii painona ja vastuksena. Parissa liikkeessä apuvälineenä oli pieni jumppapallo.

Kuntopiiri tuntui tehokkaalta, sillä siinä käytiin eri lihasryhmiä läpi monipuolisesti. Jarmon opastuksella tuli käytyä minulle kosolti uusia liikesarjoja. Erilaisissa kuntopiireissä on varmasti paljon jumppaliikkeitä joita pystyy itse kukin tekemään oman kuntonsa mukaisesti. Sopivasti haasteellisuutta mukaan, niin kunto kohenee vähitellen. Aerobisen ja lihaskuntoharjoittelun yhdistelmä on tehokas paketti.

Vaikein osuus on sohvalta nousu

Ennen kuntopiiriin tulemista pohdiskelin kroppa poloiseni kuntoa. Että ilkeääkö mihinkään mennä jumppailemaan. Niin ja kun laiskottaakin. Ihan höpölöpöä. Hikisen tunnin päättyttyä olen ylpeä itsestäni. Kuntopiiri sujuikin ihan hyvin, paria liikettä lukuunottamattaa mikään ei ollut ylivoimaista. Kroppa on lämmin ja kaikkensa antanut. Mieli on hyvä ja energinen. 

Vaikkei yleiskunto ihan priima olisikaan, niin sinne vaan liikkumaan, siitä se kehittyy. Ja jos saat kaverin mukaan, niin silloinhan on tuplasti mukavampaa.

Kokemukseni kuntopiiristä Oheisharjoittelukeskuksessa

+ mukava tunnelma

+ Jarmon opastus selkeää

+ Jarmon kannustus tsemppaa

+ hyvä kokonaisuus, lihasryhmiä käytiin tehokkaasti läpi

+ sopivan pituiset sarjat

+ oman kehon vastus ja paino, jokaiselle sopiva

+ samalla osa liikkeistä kävi tasapainotteluharjoituksena

+ musiikkia ei ollut, mutta en sitä kaivannutkaan

+ lihaksissa tuntuu!

+ mieli herää liikkumista kohtaan

+ tunti on sopiva kuntopiirin pituus, itse en olisi enempää jaksanutkaan, heh.

+ kuntopiiriin osallistutaan siinä kunnossa kuin on, muista mukaan vain iloinen mieli ja vesipullo

Nettisivuille toivoisin enemmän tietoa ja esittelyä kuntoilijoille suunnatusta tarjonnasta.

 

Tammikuussa avautunut harjoittelukeskus tarjoaa tiloja yksilö- ja joukkuelajeille.

 Mikä on Oheisharjoittelukeskus?

Tammikuussa toimintansa aloittanut Oheisharjoittelukeskus on 1000 m2 kokoinen kolmeen osaan jaettava harjoittelukeskus yksilö- ja joukkuelajeille. Muunneltavista tiloista löytyy kuntoalue, kamppailualue ja pelialue. Uutuutena on alue myös golfharrastajien käyttöön.

Yrityksen puuhamiehinä ovat Kimmo Timonen, Teemu Hartikainen, Tuomas Kiiskinen ja Jarmo Malinen.

Kuntourheilijoille tarkoitetulla 40 euron hintaisella kuukausikortilla pääsee ohjatuille tunneille sekä harjoittelemaan vapaana oleville alueille. Kuntoilijoille tarjotaan 3-5 kertaa viikossa ohjattua liikuntaa, kuten kuntopiiri, kuntonyrkkeily, kiertoharjoittelu ja pilates.

Oheisharjoittelukeskus

Siikaranta 9, Kuopio

Mitä muuta kaikkea Bellanrannasta löytyy, katsopa tästä.

Haluatko kuulla miten päädyin katsomaan elokuvan Moonlight?

No, minäpä kerron sen kuitenkin.

Huomasin facebookissa ilmoituksen, jossa haettiin heijastimien jakajia kuopiolaisille ihmisille ystävänpäivän aamuna. Hain paikkaa ja sain sen toisen hyvinvointilähettilään kanssa. Kaiken kaikkiaan meitä sydämen muotoisten Waltti-heijastimien jakajia oli viisi.
Emme jakaneet vain heijastimia jaoimme ihmisille myös hymyjä hyvän huomenen kera.

Aina hymyillen! Hyvää huomenta, hymy sinulle ja teille kaikille.

Jaoimme n. 600 kpl:tta sydämellisiä W-heijastimia.

Kiitokseksi saimme elokuvalipun.

Lipullani päädyin katsomaan Moonlight elokuvan 17.2. monen muun katsojan kanssa.
Elokuva oli lajityypiltään draama ja sen oli ohjannut Barry Jenkins.

Pääosissa olivat Naomie Harris, Andre Holland, Mahershala Ali, Janelle Monae, Ashton Sanders, Trevante Rhodes, Jharrel Jerome

Kesto: 1h 51 min

Ikäraja: 12

Elokuva oli saanut arvostelussa neljä tähteä. 

"Moonlight on ajaton kertomus ihmisten välisestä yhteydestä ja itsensä löytämisestä. Elokuva kertoo herkästä nuoresta miehestä, joka yrittää löytää oman paikkansa maailmassa levottomalla asuinalueella Miamissa."

http://www.finnkino.fi/movies/kuopio

Mielestäni elokuva oli koskettava, rankka ja se herätti minussa paljon erilaisia tunteita. Kyllä, liikutuin herkkänä, koska pystyin samaistumaan siihen  ja katsoessani elokuvaa kyyneleet valuivat ajoittain. Joissakin kohtauksissa oli laitettava silmät kiinni. Elokuvan katsomisen aikana mieleeni nousi muisto kouluajoistani. Alaluokan opettaja veti minut kainaloonsa ja sanoi:"Sinä olet niin herkkä, mutta eihän se sinun syysi ole." Niinpä. Eipä se ole ihmisen syy millaisena persoonana syntyy. Ihmisiä tulee kohdella ihmisinä, ei esineinä tai kiusattuina. Kun asenne on kohdallaan, ei tarvitse vaarantaa tai vahingoittaa toista ihmistä.

Elokuvan herkkä lapsi kasvoi herkäksi nuorukaiseksi ja oli koko ajan kiusattuna. Sielun kumppanikin joutui lyömään lyötyä nuorukaista. On se kumma juttu, että herkät joutuvat kiusatuiksi ja lyödyiksi, toisten ihmisten syntipukeiksi sekä lattiamatoiksi. Kiusattu joutuu aina väistymään. Ja herkät ihmiset eivät saa oikeutta. Eikä sitä paikkaakaan maailmassa tahdo löytyä. Tämän elokuva näytti oikeinkin hyvin.

Elokuva sisälsi kaikki draaman ainekset. Se oli onnistunut loppua myöten ja rakennettu mielenkiintoiseksi. Kun lopussa elokuvan tähti ajoi upealla autollaan kultakäädyt kaulassa kohti rakkaimpaansa, niin se tuntui oikealta. Vaikka sai rahat luksuselämäänsä epämääräisin keinoin.

Kun elokuva kylvettää tunteita ja pesee aisteja, on se mielestäni hyvä. Tämä teki sen. Sukelsi tunteisiini sekä aisteihini ja siksi minun piti sulatella Moonlightia pitkään, jotta sain omat tunteeni tasapainoon. Toivon, että monet ihmiset katsoisivat sen ja hiukan edes muuttaisivat asenteitaan.

Näyttelijä suoritukset olivat huippuluokkaa, miten upeasti tumma ihoiset sen tekivätkään ja elokuva oli hyvin ohjattu. Saihan se parhaan elokuvan Oscarin.
Annan elokuvalle täydet pinnat, on se sen ansainnut. *****.

Meidän sata vapaaehtoistarinaa rakkaudella Kuopiosta

Suomi 100 juhlavuoden kunniaksi kokoamme yhdessä sata vapaaehtoistarinaa Kuopiosta. 

Tarinoiden takana ovat oman alueemme ihmiset vapaaehtoistyön ääreltä. 

Kuopion Lupa innostua-Hyvinvointilähettiläät/ Kirsi Koponen
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/01/sata-vapaaehtoistarinaa-rakkaudella.html

Pohjois-Savon Syöpäyhdistys/ Saattohoito/ Wilhelmiina Honkanen
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/01/elaman-ytimessa.html

Tukipilari/ Minna Mielonen
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/11/lupa-innostua-vapaaehtoistyosta.html

Vertaistuki: Leena Rosenberg
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/09/vertaisuus-ja-vertaistuki-auttavat.html

Mannerheimin Lastensuojeluliitto/ Krista Sutinen
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/02/tarina-vapaaehtoisuudesta.html

Suojatiesuojelija/ Mari Korhonen
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/02/minusta-ei-saa-enkelia-tekemallakaan.html

Nuorten Palvelu/ Julia Pakarinen
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/02/viiden-tahden-tekoja-musapaja-kuopiossa.html

Kapuamalla apua/ Tukipilari/ Kaisa Haatainen/ Minna Mielonen
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/02/kapuamalla-apua-erilaista.html

Ilkan tarina vapaaehtoistyöstä
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/03/ilkan-tarina-vapaaehtoistyosta.html

Sydämen asialla vapaaehtoistyöstä Mies 55 v Nilsiästä.
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/03/vapaaehtoistyo-sydamen-asialla.html

Riitan tarina vapaaehtoistyöstä seurakunnassa
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/03/riitan-tarina-vapaaehtoistyosta.html?m=1

Tulevaisuuden vapaaehtoistyötä pohtii Jaana
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/03/vapaaehtoistyota-tulevaisuuden.html

Kimmo Timosen tarina vapaaehtoistyöstä
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/03/kime4kids-eli-kimmon-tarina.html?m=1

Eeva-Liisan sanoin hyvä kiertoon vapaaehtoistyössä
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/04/hyva-kiertoon.html

Vertaisohjaaja Kostin kertomus omaishoidon vapaaehtoistyöstä
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/05/ihana-kun-olet-olemassa-siina.html

Eskon sanoin vapaaehtoistoiminnasta sijaisisänä ja tukihenkilönä
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/05/vapaaehtoistoimintaa-tukihenkilona-ja.html

Liisan silmin omaishoitajana
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/05/osallistujan-silmin.html

Vertaisohjaaja Annaliisan tarina
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/05/vesivoimistelu-ihanaa-kuntosali-mukavaa.html

Liisan matka Viipurista vapaaehtoiseksi
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/05/liisa-tytto-viipurista.html

https://www.vapaaehtoistyo.fi/kuopio

Ilkan tarina vapaaehtoistyöstä

Olen Ilkka Sormunen, 67 v. eläkeläismies Neulamäestä (Kuopion Alavan srk.). Asun vaimon
kanssa kahdestaan. Lapsia meillä on kaksi, lastenlapsia seitsemän.

Olen aina ollut kiinnostunut uskonasioista. Minkäänlaista seurakuntayhteyttä minulla ei kuitenkaan
nuorenpana ollut. Sen sijaan elämässäni oli alkoholin käyttö hyvin keskeisellä sijalla.
Lopulta minun alkoholiongelmani oli niin paha, että vaimoni alkoi käydä hengellisissä tilaisuuksissa hakemassa apua ja voimia itselleen. Minäkin lähdin lopulta mukaan. Hyvin epäluuloisena ja
arvosteluhenkisenä. Tilaisuuksissa puhuttu sana alkoi kuitenkin puhutella minua välittömästi ja
aloin ymmärtää, että minun elämäni suunta oli täysin väärä. Olin silloin 42 vuotias, ujo ja hyvin
täynnä estoja. Selvinpäin en saanut juurikaan sanaa suustani muiden seurassa.


Tutustuin Kansan Raamattuseuraan ja Kansanlähetykseen. Minulla heräsi samalla myös voimakas
halu päästä mukaan johonkin hengelliseen vapaaehtoistyöhön.
Ensimmäiset vapaaehtoistyöt olivat lähinnä talkoisiin osallistumista ja kolehdinkantoa. Näitä
tehtäviä oli kuitenkin vain harvoin. Olisin halunnut olla mukana paljon useammin.

Aloin rukoilla itselleni tehtäviä. Rukoukseni oli "Herra, anna minulle vapaaehtoistyötä. Ei kuitenkaan sellaista, missä pitää esiintyä". Alkoholi oli jäänyt pois elämästäni uskoontulon myötä, ujous
ja ihmispelko eivät olleet hävinneet minnekään.
Toistin rukoustani viikkoja, turhaan. Mitään ei tapahtunut. Lopulta muutin rukoustani muotoon
"Herra, anna vapaaehtoistyötä. Mitä tahansa."
Seuraavana päivänä soi puhelin. Eräs tuttavani soitti. Hän oli mukana järjestämässä Tuomasmessua
Alavan kirkkoon. Messun suunnittelijat olivat päättäneet, että pyydetään synnintunnustajaksi joku
sellainen, joka ei ole aikaisemmin ollut mukana. Niin he sitten ajattelivat pyytää minua, satunnaista
kolehdinkantajaa.
Ymmärsin heti, että tämä on rukousvastaus. Päätin hetken kestäneen sisäisen taistelun jälkeen suostua vaikka minua pyydettiin tekemään sitä, mitä minä pelkäsin kaikkein eniten.
Minua pyydettiin esiintymään. Mutta messuun oli vielä kuukausi aikaa. Kyllä asia jotenkin selviää,
ajattelin.

Lopulta koitti messupäivä. Pelkäsin hirveästi. Tajusin, että en pysty lukemaan synnintunnustusta.
Käteni tärisivät ja ääni puuroutui. Kun aikaa messun alkuun oli puoli tuntia rukoilin hädissäni
"Jeesus auta. Minä pelkään". Silloin tapahtui ehkä suurin ihme minkä olen kokenut. Pelko poistui.
Tunne oli hyvin epätodellinen. Luin synnintunnustuksen täysin rauhallisena. Ajattelin, että pelko
palaa myöhemmin takaisin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja minulle aukeni aivan uudenlaisia
mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön.


Siitä on nyt kulunut yli 20 vuotta.
Tehtäväkenttä on laajentunut moneen suuntaan. Olen mukanaKansanlähetyksen työssä seurapuhujana ja joskus saarnaan jumalanpalveluksessa Kansanlähetyksen kirkkopyhänä. Olen myös vankilatyössä mukana. Alavan seurakunnassa toimin Neulamäen Raamattu- ja rukouspiirin vetäjänä ja jumalanpalvelusavustajana. Olen mukana seurakunnan kuvaelmissa jouluna ja pääsiäisenä, yhteisvastuukerääjänä ja erilaisissa tilapäistehtävissä. Käyn pitämässä hartaustilaisuuksia palvelutaloissa. Alavan alueella sekä myös muualla. Erilaiset talkootehtävät ovat myös edelleen mukana kuvioissa.
Myös vaimoni on mukana vapaaehtoistyössä. Hän toimii Kansanlähetyksessä tarjoiluporukassa ja
Alavan Srk:ssa lähimmäispalvelijana. Minä olen toisinaan näissä tehtävissä vaimon mukana. Haluan tehdä mahdollisimman monipuolisia töitä. Ja ideoida myös jotakin uutta.

Muutama vuosisitten otimme käyttöön "työpalvelu" lahjakortin. Mietimme vaimon kanssa yhdessä, kenelle kortin voisi antaa. Sitten vaimon allekirjoituksella varustettu lahjakortti lähetetään lahjan saajalle:

TYÖPALVELU LAHJAKORTTI 

Tämä lahjakortti oikeuttaa teettämään Ilkalla ilmaiseksi neljä (4) tuntia 

mitä tahansa sellaista työtä mitä Ilkka pystyy tekemään. 

Ulkotöitä, siivousta, autolla kuljettamista, ym. 

Työt voidaan tehdä yhtenä päivänä tai 

ne voidaan jakaa usealle eri päivälle. 

Lahjakortin viimeinen voimassaolopvm. 30.04.2016. 

(vaimon allekirjoitus)

Yleisimmät työpalvelut, mitä lahjakortin saaneet ovat halunneet, ovat mattojen kopistelu ja
autolla kuljettaminen.


Kun on monessa mukana niin tekevälle sattuu. Olin pitämässä hartaustilaisuutta Kuopiolaisessa
palvelutalossa. Tilaisuuden jälkeen yli 90- vuotias mummo tuli luokseni. Hän otti minua kahdella
kädellä kiinni käsistä, katsoa napitti silmiin ja sanoi "Kiitos hyvästä puheesta". Sitten mummo
piti hetken tauon ja jatkoi "Vaikka en minä siitä mitään kuullut".
Kukaan ei ollut muistanut laittaa mummon kuulolaitetta päälle.


Siunausta ja antoisaa vapaaehtoistyötä,
Ilkka Sormunen

https://www.vapaaehtoistyo.fi/kuopio

Huippua Huipussa !

Huippu Center

Kävin tutustumassa yhden kuukauden ajan  eli kymmenen kertaa Huippu Centerin 700 neliön kuntosaliin. Salilla on tilaa ja kokoa. Vaikka salilla olisi enemmänkin väkeä, niin se ei siltä tunnu, sillä laitteita ja tilaa on paljon. Kuukausi jäsenyys maksaa 39€, joten hinnallisesti puhumme yhdestä Kuopion huokeimmista kuntosaleista. Huippu Center sijaitsee Bellarannassa, entisissä Fenestran tiloissa. Autoille on järjestetty hyvin ilmaista parkkitilaa aivan ulko-oven välittömään läheisyyteen. Ohessa linkki erilaisille jäsenyyspaketeille: http://huippupaikka.fi/palvelut/liity-jaseneksi/

Monella salilla olen treenannut, mutta Huippu Centerin ilmanvaihto tuntuu loistavalta. Ilman kosteus pidetään vakiona sillä ilma talviaikaan tahtoo olla kuiva. Pakkasella katossa höyryää kostuttimet ja pitävät ilman sopivan kosteana. Ilma tuntuu happirikkaalta, joten treenaaminen on mieluisaa.

Jaksaa, jaksaa...

 Laitteet ovat uusia ja moderneja. Niissä on helppo löytää itselle sopivat asetukset. Toki aina uudessa ympäristössä ja laitteilla tarvitaan totuttelua. Muutaman käyntikerran jälkeen pystyi täysipainoiseen harjoitteluun. Laitteiden säädöt oli opittu ja painomäärät testattu. Toki vapailla painoilla ei sen suurempia testauksia tarvinnut, vaan päivän kunto määräsi painot ja toistokerrat.

Kun kyse on uudesta salista, niin kaikki ovat uusia asiakkaita salilla. Tunnelma salilla oli leppoisa ja ihmisten kanssa keskustelun avaaminen helppoa. Aina löytyi vapaa laite tai paikka missä treenata. Ikähaarukka salilla oli nuorista +60 ikävuoteen, niin naisia kuin miehiäkin. Henkilökunta hymyilee ja auttaa halukkaita tutustumaan laitteisiin. Huipussa toimii myös personal trainereita, jotka antavat henkilökohtaista tai pienryhmä  opastusta. Personal trainereilla on erilaisia palvelupaketteja jokaisen tarpeisiin. Personal trainereiden paketteihin voi tutustua oheisesta linkistä: http://huippupaikka.fi/palvelut/valmennus-personal-training/

Laitteista ei ole pulaa

Ryhmäliikuntaakaan ei ole unohdettu, vaan Huippu Centerissä toimii virtuaali ryhmäliikuntatunnit. Eli 280 neliön ryhmäliikuntatila, missä voit valita itsellesi tai ryhmällesi sopivan virtuaalitunnin laajasta valikoimasta. Oheisesta linkistä voit tutustua ryhmäliikunta mahdollisuuksiin:  http://huippupaikka.fi/tunnit/ryhmaliikunta/ .

Laajasta kuntolaitevalikoimasta löydät varmasti omat suosikkisi. Jokaiselle lihasryhmälle löytyy laitteista useita vaihtoehtoja. Joten varmasti saat itsesi kipeäksi - siis lihakset. Laitteet ovat erinomaisia, sillä ne on suunniteltu niin, että liikkeesi tulee aina oikein. Näin ollen harjoittelu on turvallista, etkä satuta itseäsi väärin tehdyllä liikkeellä. Aina jos on vähänkin epäileväinen omasta liikkeen oikeellisuudesta, niin kannattaa kysyä henkilökunnalta. Henkilökunta on ammattitaitoista, iloisia ja neuvovat mielellään asiakkaita oikeanlaisiin liikkeisiin. Jos olet epätietoinen kuinka kannattaa aloittaa harjoittelu, niin suosittelen ottamaan muutama tunti personal trainerin kanssa. Personal trainer tekee mielellään ohjelman ja auttaa alkuun.
Miksi minä treenaan ? Energia tasoni on erittäin hyvä ja jaksan olla positiivinen vaikka erilaiset vastoinkäymiset varjostavat välillä elämää. Kun kunto on hyvä, niin kaikki muukin tuntuu helpommalta.
Treenin jälkeen on huippu fiilis koko päivän.

Huipun huippu henkilökunta toivottaa sinut tervetulleeksi Huippu Centeriin

Mikäpä se kruunaisi loistavan fiiliksen treenin jälkeen ? Noh, sauna tietysti. Sauna on lämmin (+80°C) aamusta iltaan. Tiukan treenin jälkeen saunaan ja kylmää juotavaa => ei voisi parempaa toivoa. Huippu Center on avoinna jäsenille klo 5-24, joten voit sovittaa treenisi oman aikataulun mukaan. Vinkkinä kannattaa kokeilla ennen työpäivän alkamista käydä treenaamassa 45-60min => antaa loistavan potkun päivään.
Tutustu tarkemmin paikan päälla ja Huipun kotisivuilla osoitteessa: http://huippupaikka.fi/meista/huippu/

Uppo-Nallen jääliukumäen avajaiset Kuopion torilla

Uppo-Nallen Talvitapahtumassa 21.2.17 torilla nähtiin Uppo-Nalle ystävineen.
Lapset pääsivät laskemaan mäkeä upouudessa jääliukumäessä ja leikkimään lumivuorilla. Upeat jääveistokset saivat aikaan ihailevia huokauksia. Suut saimme makeaksi namuista ja lämmin mehu keksin kera lämmitti mukavasti pakkassäässä.
Mäenlaskusta tulee hymy huulille muistellen sitä aikaa, kun itsekin lapsena talvella laski mäkeä melkein joka päivä. Ja kyllä näin aikuisenakin mäenlasku edelleen maistuu...olenkin päättänyt, että lasken niin kauan kun kunto kestää :)

Ei muuta kuin suuntana Kuopion tori ja pyllymäkeä testaamaan...tänään olemmekin virallisesti jo keväässä, joten ihania kevätpäiviä jokaiselle!

Riikka

upeita jääveistoksia

välillä jono kiemurteli pitkänä matona

valtavista jääpaloista syntyy jäätaidetta

kuka hyppää pisimmälle...

lämmikkeeksi mehua

Lähettiläs Kirsi myös mukana :)

Lisätietoja Kuopion torin tapahtumista:
http://www.kuopiontori.fi