DREAM Kuopion taidemuseolla

Jääkuningatar alias Anna Hautaniemi-Salo.

Meidän perheessä ei ole liiemmin harrastettu taidenäyttelyitä. Kun hiihtolomaviikolla kysyn lapsilta, että kiinnostaisiko heitä lähteä käymään taidemuseossa, innostus on laimeahko. Molemmat kuitenkin lupaavat lähteä. Päiväksi valikoituu esikoisen 20-vuotis syntymäpäivä. Niin hänelle kuin minullekin päivä on erityinen. Silloin vuosia sitten yksi omista unelmistani toteutui: minusta tuli ensimmäisen kerran äiti. Siitä lähtien ja jo sitä ennenkin meidän perheessä on rakastettu tarinoita. Myös unia on kerrottu, pilvilinnoja rakenneltu ja unelmia jaettu. Unelmien osalta sellainen kummallisuus on huomattu, että yhteisesti jaettuina  ne alkavat helpommin toteuttaa itseään.

Kuopion Taidemuseon Dream astuu unien ja unelmien maailmaan ja herättää meissä monenlaisia ajatuksia. Adjektiivein lasten suusta ja omista ajatuksista poimittuna. Jännittävä. Haaveellinen. Virtaava. Karu. Kaksimielinen. Jäkättävä. Eksoottinen. Creepy. Aavemainen. Jämä. Outo. Narahtava. Kun tyylisuuntana on surrealisimi, voi järjen äänen unohtaa ja antaa mielikuvitukselle vallan. Ei ole rajoja tai rajoitteita, mitä voi tai ei voi yhdistää. Asiaa ajatuksen tasolla hieman taiteen ulkopuolellekin laajentaen: kukapa se niitä rajoitteita yleensäkin ensinnä asettaa, jos ei jokainen itselleen.

Näyttelyn puhuttelevin teos on meille  jokaiselle omansa. Esikoiselle se on akvarelliteos Snowfield. Kuopukselle se on näyttelyn perimmäisestä nurkasta löytyvä kokemuksellinen äänikaappi, jonne mennään painajaiskäytävän läpi, kuten hän matkan varrella olevaa mustavalkovalokuvateosta kuvailee. Ja romuromanttiselle kierrättäjä minulle se on nenäliinateos Dream. Ihan vaan vinkkinä. Tätä kannattaa häpeilemättä kurkistaa myös helman alle. Ehkäpä viidenkympin villityksessä jo minullekin tuollaiset.

Marja Kolu ja Tarja Laaksonen (ääni), Äänikaappi, 1989.

Kaappiin.

Kaapissa.

Kierroksemme päätteeksi näyttelysali täyttyy iloisesta puheensorinasta ja pienistä päiväkotilaisista hoitotäteineen. Oppaanaan heillä on lasten pakkaspäiviltä tuttu hahmo, jääkuningatar, jolta yllättäen mekin saamme huomiota. Hän tulee kysymään, mitä ajatuksia näyttely meissä herättää. Hän myös kertoo tulleensa Kuopion taidemuseoon hyperhiihtoloman ajaksi toimiakseen oppaana lapsille, nuorille ja vähän varttuneemmillekin kävijöille matkalla kuvataiteen äärelle.

Tämän päivän taidemuseo ei ole enää se lukioaikojen melkein aavemaisen hiljainen paikka, jossa baskeripäiset taiteen harrastajat viiksiään sivellen itsekseen omituisesti mutisten hiipivät hiljakseen kiertelemässä esillä olevia teoksia. Kynnys liittyä joukkoon oli silloin suuri. Entä, jos en tunnistakaan jonkun teoksen tyylisuuntaa? Paljastanko oman osaamattomuuteni vai leimaudunko samanlaiseksi omituiseksi höpöttäjäksi minäkin?

Tietty rauhallisuus taidemuseon näyttelytilassa liikkumisessa tuntuu edelleenkin luontevalta ja ääntä tulee puhuessa madallettua liki automaattisesti. Tila on kuitenkin elävä ja tunnelma sillä tavoin kynnyksetön, että siihen on helppo päästä sisään. Taviksenakin. Antaa mielikuvitukselle valta tulkita teoksia ilman, että tarvitsee osata enempää. Hyväksyvällä ja hyväntuulisella mielellä. Taidetta ei voi tulkita väärin ja jokaisen taidekokemus on aito ja oikea. Ymmärsipä taiteen tyylisuunnista kaiken tai ei mitään.

Kokemuksestaan kiittävät suuret surrealistit Helmi ja Kirsi sekä Aleksi, joka on kuvan näkymätön, kolmas, viiksekäs mies. Anna mielikuvituksellesi valta, niin näet hänetkin.

Lisätietoja:

http://taidemuseo.kuopio.fi/

Dream-näyttely on esillä Kuopion taidemuseolla 10.2.-27.5.2017 välisen ajan.

Näyttelyyn on mahdollista tutustua myös asiantuntijaoppaiden mukana.
18.3. klo 13.00 oppaana on kirjailija Jouni Tossavainen ja
8.4. klo 10.00 kapellimestari Atso Almila. 

Hullu. Syyllinen. Huora. ???? - 7 valheellista nimeä

Kuva: © Katri Hernesmaa & Riitta Piltonen

Seitsemän teosta. Ne puhuvat, kun niitä kuuntelee.  Kertovat tarinaa. Ravistelevat. Näyttävät samanaikaisesti sekä kauneutta että rumuutta. Pimeyttä ja valoa. Kulisseista riisuttuna. Kaikessa alastomuudessaan.

Teoksilla on yksi yhteinen nimittäjä. Parisuhdeväkivalta. Aihe, josta ei yleensä haluta puhua tai kuulla. Ei edes ilmiönä. Koska se ei ole sopivaa. Eikä se ei kuulu turvallisiin smalltalk-aiheisiin. Asiasta mieluummin vaietaan, sillä se on tabu.

Katri Hernesmaan, Riitta Piltosen ja Marita Husson näyttely 7 nimeä VB-valokuvakeskuksella ei vaikene, vaan tuo parisuhdeväkivallan päivänvaloon voimaannnuttavan valokuvauksen menetelmällä. Hernesmaa on teosten päähenkilö. Hän käy kuvien kautta läpi omia kokemuksiaan. Hernesmaa toteaa näyttelyä koskevassa haastattelussaan Savon Sanomille: "Elämän onnellisista käännekohdista otetaan usein valokuvia, mutta ikävät jutut jäävät taltioimatta. Olen kokenut hirveän lohduttavana katsoa näitä kuvia. Että miltä minusta tuntui silloin ja miltä minusta tuntuu nyt. Ja että on hienoa, että olen tässä. Väkivallasta jää ikuinen jälki, joka aktivoituu aina eri elämänvaiheissa. Kuvat ovat etäännyttävä työkalu, jonka kautta voin tarkastella elämääni ajan kuluessa."

Niin. Kuvattavalle valokuvat ovat etäännyttävä työkalu. Henkilökohtaisesta helvetistä. Meille muille kuvat ovat työkalu kohdata parisuhdeväkivalta turvallisesti ja keino ymmärtää ilmiön taustoja. Omia sisältökokemuksia ei tarvita. Tunteen tasolla teokset imaisevat sisäänsä. Videolta kuuluva ääni ei kaunistele, vaan puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Hetkessä parisuhdeväkivalta tulee iholle ja sen kohtaaminen vaatii rohkeutta myös kuulijaltaan. Ei mitään kevyttä kamaa ja perinteistä perjantaiviihdettä. Minulta meni enemmän kuin seitsemän päivää prosessointiin. Ja vieläkin tuntuu, että lyö tyhjää. Sanat eivät järjesty. Näyttelyn sanoma hiljentää äärelleen.

7 nimeä ei ole läpihuutojuttu. Se on kertaluokassaan suuri pieni näyttely, jolla on väkevä ja pysäyttävä sanoma. Se kuiskaa: "Rikkokaa hiljaisuus".

Lisätietoja:

VB-valokuvakeskus

Katri Hernesmaan, Riitta Piltosen ja Marita Husson 7 nimeä - näyttely on esillä
Ateljeetilassa ajalla 26.2.-3.4.2016.

"7 nimeä -näyttely kertoo parisuhdeväkivallan kohteena olemisesta ja siitä irtautumisesta. Se pohjautuu voimauttavan valokuvauksen menetelmällä tuotettuun kuvasarjaan. 7 nimeä viittaa nimittelyihin ja syytöksiin, joita moni parisuhteessa väkivaltaa kokenut nainen kantaa pitkään arpina kaltoinkohtelusta. Näyttely sisältää viestin kaikille väkivaltaa kokeville tai kokeneille: häpeä ei kuulu teille, rikkokaa hiljaisuus! Näyttelyyn kuuluu myös informaatio-osuus perheissä ja parisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta ja siihen suhtautumisesta tämän päivän Suomessa."

vb.kuopio.fi 

www.voimauttavavalokuva.net

My Silence - Hiljaisuuden ääni Kuopion taidemuseossa

Ihana hiljaisuus.
Hiljaisuus ja uteliaisuus sisälläni ovat auki. Olen ottanut hetkeni haltuun.
Olen valmis: Kuopion taidemuseo ja ovesta sisään.
Ei.
Eihän täällä olekaan hiljaista.
Huilu ja kitara lumoavat luokseen vetäen ovelta sisäänpäin.
En uskalla keskeyttää sävelien lumousta lompsimalla näyttelysaliin sisään vaan istahdan hetkeksi ikkunan ääreen. Lumoudun hetkeen.
Kuopion taidemuseolla on juurikin musiikkituokio kera Mikko Siirolan ja Salla Savonlahden, mutta epäonnekseni saavun myöhässä. Mutta, nautin pienestäkin hetkestä musiikin lumoissa.
Musiikki hiljenee ja vieraat poistuvat näyttelysalista, joten Kuopion taidemuseo on minun - ainakin hetken.

Tiedän ennakkoon näyttelystä vain nimen  ja ettei taiteilijoiden eikä teosten tietoja ole esillä näyttelyssä.
Pelkkä nimi My Silence - Hiljaisuuden ääni on houkutteleva: kaipaan hiljaisuutta.
Tokihan halutessani teoslistan voisin pyytää museon henkilökunnalta, mutta haluan mennä ilman. Ilmassa leijuu vapaus.

Nautin näyttelykierrokseni yksin. Olen lumoutunut vallitsevasta rauhasta ympärilläni. Saan katsojana vain keskittyä teoksiin. Kaikki teokset ovat koruttomia, yksinkertaisia mutta syvällisiä, koskettavia, ajatuksia herättäviä. Jokaisella teoksella on oma hiljainen äänensä.
Kohtaan teokset ilman mitään sidoksia selittäviin sanoihin.
Tutkin teosten materiaaleja tarkemmin.
Luon itse tarinaa teoksille.
Kuuntelen ja tarkkailen mitä jokaisen teoksen ääni puhuu minulle. Ja puhuuhan ne.

Kuulen näyttelyssä kuinka  voimakas meri pauhaa.
Kuulen kuinka pienet jalat varpaillaan kipuaa herkkiä valkeita portaita ylöspäin ja toisaalla ne sipsuttavat kevyesti alaspäin.
Kuulen sodan jälkeisen poltetun maan rätinän.
Kuulen kuinka vahva koristeltu mänty kertoo tarinaansa.
Kuulen pysähtyneen tuulen.
Kuulen usvan suhisevan.
Kuulen paljon ääniä hiljaisuudesta.
Kuulen äänet silmieni kautta.

Kuulen teosten keskeltä myös vaimean viulun äänen. Otan askeleet kulman taa ja istahdan tuolille. Televisioon pyörähtää video tekstillä "My dinner with Andre". Videoinstallaatiossa kaksi miestä kohtaavat illallisen merkeissä: ei ole puhetta, vain eleet ja illallisen ympärillä olevat ravintolan äänet. Videoinstallaatiosta on poistettu kaikki kohdat, joissa on puhetta. Seuraan tarkasti miesten silmien ja käsien liikkeitä.  Tuntuu kuin itse istuisin samaisessa ravintolassa yksin omassa pöydässäni seuraten miesten keskustelua eleiden ja ilmeiden perusteella. Herkullista ja antoisaa. Nautin tästä illallisesta.

Jokaisella teoksella näyttelyssä on sanoma. Toiset teokset kertovat minulle katsojana enemmän kuin toiset. Jokaisella taiteilijalla on oma valittu sanomansa teoksessa, mutta nyt oli vapauttavaa kiertää näyttely ilman mitään taustatietoja tietäen. Kylläkin mieleni lähti tunnistamaan teosten perusteella taiteilijaa, mutta sekin antoi hauskan lisän kierrokselle.

Ensimmäinen kierros näyttelyssä oli valloittava ja vapauttava.
Mutta halusin vielä enemmän. Vai olinko se minä haluineni vai puhdas uteliaisuuteni, joka tahtoi toiselle kierrokselle näyttelyyn?  Uteliaisuuteni tai minä itse pakotti minut hakemaan teoslistan ja kiertämään näyttelyn heti uudestaan. Minulle ei riittänyt vain omat tarinani teoksista vaan halusin tietää teosten tarinaa.
Hiljaisuuden ääni puhui ja puhutteli.
Näyttelystä löysin mielelleni rauhan, ainakin hetkeksi.
Näin minä koin näyttelyn My Silence - Hiljaisuuden ääni.

On outoa kertoa Sinulle näyttelystä, kun en kerro Sinulle taiteiljoista mitään.
En kerro miltä mikäkin teos näytti. En kerro myöskään mitään mitä aikaa näyttelyn teokset edustavat. En kerro, koska en halua pilata vapauttavaa kokemustasi näyttelyn My Silence - Hiljaisuuden ääni  osalta.
Mene ja kuuntele Sinä mitä Sinulle Hiljaisuuden ääni puhuu.


http://taidemuseo.kuopio.fi

My Silence - Hiljaisuuden ääni Kuopion taidemuseolla 28.05.2016 saakka.

Kuopion taidemuseolla myös 21.05. saakka Hummani hei! - näyttely, jonka ratsaille lukijana pääset Helmi ja Kirsi Tähden mukana blogissa:http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/11/patsastelua-ja-holkkaa.html

Sunnuntaina 29.05. Kuopion taidemuseo järjestää Patsashölkän, jolle on vapaa pääsy. Sain viime syksynä olla mukana hölkkäämässä ja patsastelemassa - suosittelen!  http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/11/patsastelua-ja-holkkaa.html

Hummani hei! hirnuu Kuopion taidemuseo

Kuopion taidemuseon Hummani hei! -näyttely on pelkkää hevosta: viivoina, väreinä ja metallina, Kaksi- ja kolmeulotteisena, Perinteisesti ja modernimmin. Jopa satulatuntumaan pääsee. Siis ehdottomasti. Elämystaidetta kaikenikäisille hevosten ystäville. -Nää on hienoja! kommentoi oma Helmini heti ovella. Hän on tänään taidemuseon taiteilijoiden matkassa elämänsä ensimmäistä kertaa.

Etukäteen mietin, että mahtaakohan kymmenvuotiasta vielä taidenäyttely kiinnostaa. Onko kommenttina orastavan esiteinin vakio: "tylsää". Mutta ei, Kyllä jaksaa. Aihe on rakas. Yli puolet elämästään ratsailla viettänyt Helmini tutkiii Hummani hei! -näyttelyä ensimmäisestä työstä alkaen intensiivisesti ja yksityiskohtia havainnoiden. Samalla puoliääneen pohtien sitä, miten työt on toteutettu.

Sitä ihan parasta hevosta on näyttelyssä lähestytty monelta kantilta. Yksi näyttää mustangilta ja toinen andalusialalaiselta. Käsin melkein kosketeltava "Bramiini" on yksinkertaisesti vain perushyvä hevonen. Niin puhdaslinjainen. Löytyypä hevosten joukosta yksi selvä aasikin. Ja tällä kertaa ei tarkoiteta äitiä :). Helmin mielestä hauskin työ on ehdottomasti "Tandemratsu" ja oudoin "Mannekiiniaskel".  Molemmat Reijo Koskelan teoksia 1970-luvulta. Oman huoneen seinälle kelpaisi Nina Ternon vauhdikas tussityö "Hevonen".  - Ihan niin kuin minä ja Ants. Siinä on sitä jotain. Sitä, mikä hevosissa ja ratsatuksessa on sitä ihan parasta sen lisäksi, että ne on eläimiä. Vauhtia ja voimaa. Olemista. -Siks munkin kriittisyys aina ratsailla unohtuu, pohtii Helmi.
 

Varsinaisen näyttelyn päätteeksi löydämme sen melkein oikean hevosen ja ihan oikean satulan. Hetki mielikuvaratseille. - Kato. Näin kevennetään, Vaikka on nää jalkkarit kyllä ihan liian lyhyet mulle.

Näyttelyyn liittyy myös hevostyöpaja, jossa voi värittää hevosaiheisia värityskuvia tai tehdä pieniä hevosaskarteluja. Askarteluissa on hyvin huomioitu eri ikäisten valmiudet, Löytyy neljää vaikeustasoa. Tekemistä ihan pienimmillekin. Helmikin innostuu värittämisestä. Ja mikäpä muu kuvasta kehkeytyykään kuin se oma lempiratsu:

Hevonen. Tuo uljas ja uskollinen ihmisen seuralainen. On jaksanut ja jaksaa edelleen innostaa olemuksellaan. Taiteeseen ja tekemiseen. Liikkeeseen ja voimaan, jotka sulautuvat yhdeksi. Äitinä en hevosen ihmeellistä lumovoimaa enää ihmettele. Tyttäreni kautta olen sitä oppinut ymmärtämään. Ensimmäiset vuodet kentän laidalla jännittäen. Tippuuko? Seuraavat vuodet kehitystä hämmästellen. Miten taitavasti ja varmasti hän ystäväänsä ohjaakaan! Pienin, tuskin havaittavin liikkein. Kuin ajatuksen voimalla. Samalla kehittyy niin ryhti kuin lihasvoima sekä keskivartalon hyvä hallinta. Kehomieliyhteyttä unohtamatta. Tallilta kotiutuukin lähes poikkeuksetta hyväntuulinen ratsastaja olipa päivä sitten muuten ollut minkälainen hyvänsä. Jotakin mystistä ja alkukantaista ja samalla niin rauhoittavaa siinä on. Hevosessa. Tuo uljas ja ihmeellinen ihmisen seuralainen on todellakin oman taidenäyttelynsä ansainnut!

Lisätietoja:

taidemuseo.kuopio.fi

www.facebook.com/Kuopiontaidemuseo

Hummani hei!- näyttely sopii kaikenikäisille hevosten ystäville.

Näyttely ja siihen liittyvä omatoiminen hevostyöpaja on avoinna 21.5.2016 saakka.

Hiihtolomaviikolla (vko 10) näyttelyä opastetaan to ja pe 10.-11.3.2016 klo 14.00
ilmaiseksi alle 18-vuotiaille. 

Huhtikuussa näyttelyn oheistapahtumana järjestetään myös keppihevostyöpaja ja keppihevosten temppuratsastus. Niistä on lisätietoa Kuopion taidemuseon verkkosivuilla (kohdassa ajankohtaista).

Taidemuseolla toimii myös omatoimikahvio, josta voi pikkurahalla ostaa pientä purtavaa.