Näytetään tekstit, joissa on tunniste #MinnaCanth. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #MinnaCanth. Näytä kaikki tekstit

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Hyvvee päevee, sanoi presidentti



Naisen ääni -konsertti Kuopion Musiikkikeskuksessa Minna Canthin päivänä.  Kuva: Kuopion kaupunki.


Ei ole meillä kuninkaallisia, mutta onhan meillä - tuttavallisesti - Sauli ja Jenni. Nykyajan presidenttipari, jossa yhdistyy viisas valtiojohto sekä lämmin inhimillisyys.

"Täällä ei tarvitse olla yksin", presidentti Sauli Niinistö totesi torilavalle noustuaan. Kuopiolaisten määrä torilla lienee yllättänyt kyynisemmätkin. Kun olisi ollut tikapuut tai rohjennut hypätä keikkumaan jonkin Ison - vaikka Pekka Kantasen hartioille, olisi saattanut nähdäkin.

Mutta hyvä kello kauas kuuluu. Niin kuului presidentin puhe. Siinä kuului rauhansanoma. Rauhaan tarvitaan työtä ja tahtoa sekä Euroopan unionia. Siinä kuului jokaisen velvollisuus vastuunottamiseen yksinäisistä ja syrjäytyneistä.

Nykyajan presidenttipari rikkoo kaavamaisuuksia.

Naisen ääni -konsertissa Musiikkikeskuksessa puhuikin rouva Jenni Haukio, Kalevala -korun Naisen ääni -rintasolki puvussaan. "Ensimmäinen ehto naisen edistymiselle on persoonallinen ja henkinen vapaus", hän lainasi Minna Canthia, päivänsankaria. Heikompien puolustaminen ja tyttöjen mahdollisuudet piispaksi ja presidentiksi asti olivat puheen punaisena lankana.

Nykyajan presidenttipari liikuttuu - vaikkapa kuunnellessaan Marco Hietalan koskettavaa Savo´s Song -tulkintaa. Ja antoihan Kuopio -osaaminen muutoinkin presidenttiparille - ja meille kaupunkilaisille parastaan. Kutsuja linnan juhliin satelee varmasti.

En päässyt selfie -etäisyydelle. Puheen loppuhuipennuksen sen sijaan kirjasin. "On mukavampi mennä nukkumaan, kun on auttanut. Onnellista elämää teille kaikille."

Niin myös teille, herra presidentti ja rouva Haukio. Kiitoksia käynnistä.

WILHELMIINA HONKANEN

Kirjoittaja on päätoimittaja (el.) sekä Kuopion kaupungin hyvinvointilähettiläs.








maanantai 6. helmikuuta 2017

Minna Canth alkoi hengittää











Murtukoon riemumielin.
Se ikoninen mielikuva totisesta topakasta tantasta, joka leveähelmaisena, patsasmaisen arvokkaasti  vaelsi Kuopion katuja. Avautukoot lukot uuden ajan tulisielulle,  kiihkeälle, intohimoiselle, tulenpalavalle  kirjailijalle, uteliaalle lehtinaiselle ja tinkimättömälle kuopiolaiselle vaikuttajalle.

Kansallisteatterin "Kertomus uuden ajan ihmisistä" alkaa siitä, kun Minna Canth (Cécile Orblin) 36 -vuotiaana jää seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi, ja muuttaa Jyväskylästä Kuopioon. Mutta hän, joka odottaa esityksestä kronologista elämäkertaa, pettyy. Niin myös hän, jolle teatteri on perinteistä siirtymää kohtauksesta toiseen.

Kansallisteatterin esitys on "näytelmä näytelmässä". Lyhyissä kohtauksissa esityksen sisällä nähdään nopeaan vaihtuvat katkelmat Canthin näytelmistä Murtovaras, Työmiehen vaimo, Köyhää kansaa, Papin perhe, Sylvi, Anna-Liisa ja Agnes.

Helsingin Sanomien kriitikko Lauri Meri kirjoitti kohtausten tekevän esityksestä sekavan ja Minna Canthin häviävän kuin savuun (jota näyttämöllä on paljon). Ei tee sekavaa eikä häviä. Päinvastoin kirkastaa sekä Canthin tuotantoa että sitä kulttuurin ilmapiiriä, jossa hän eli. Kaikki henkilöt ovat aikanaan todella eläneitä. Esitys on osa suomalaisen teatterin historiaa.

Siellä ovat Suomalaisen Teatterin ensimmäinen johtaja Kaarlo Bergbom (Jukka Puotila), diivojen diiva, draamakuningatar Ida Aalberg (Kristiina Halttu) sekä traaginen Niilo Sala, josta kaavailtiin Suomalaisen Teatterin johtajaa Bergbomin jälkeen (näyttelijänä kuopiolaislähtöinen Jussi Lehtonen).

Nämä kohtaukset auttoivat varmasti pitämään aloillaan sen 150 -päisen koululaisten joukon, jonka viisas äidinkielenopettaja oli samana iltana tuonut katsomoon.

Näitten kohtausten huuto kaikuu korvissa pitkään.
Se on Marin toivottomuuden huuto lapsensa arkun äärellä. Vierellä pappi ja lääkäri, jotka kovin sanoin argumentoivat sitä, milloin kärsimyksen suuruus on ihmisen kestokyvylle liikaa.
Se on Topra-Heikin kolkko raivo työmiehen oikeuksista.
Se on papin perheen Maijun alistunut ulina isänsä ylivallan edessä.

Ohjaaja Kaisa Korhosella oli tarve palata Minna Canthin nuoruudenkuvaan. "Minnan kova julkisuuskuva, yhteiskunnan hänelle antama rooli hajosi. Nainen, jolle lopulta annettiin oma liputuspäivä, alkoi hengittää", Kaisa Korhonen sanoo.
Jäljelle ei jäänyt äkäinen rouvashenkilö, vaan elinvoimaa uhkuva uuden ajan ihminen.

Rautahäkki murtuu ja patsas murenee. Lopputulos on ihaileva ihmettely ja suuri haikeus.

WILHELMIINA HONKANEN
Kirjoittaja on päätoimittaja (eläkkeellä) sekä Kuopion kaupungin hyvinvointilähettiläs.

Kertomus uuden ajan ihmisistä.
Kansallisteatteri. Helsinki.
Käsikirjoitus: Seppo Parkkinen. Ohjaus: Kaisa Korhonen.

Yksi esityksen koskettavimmista kohtauksista on Minna Canthin suru tyttärensä Hannan kuolinvuoteella.
Kuvat: Kansallisteatteri/media.

http://www.kansallisteatteri.fi


torstai 23. kesäkuuta 2016

Elämää, tarinoita ja Ihmisiä - Kuopion Iso hautausmaa









Täällä on rauhaa.
Täällä on hiljaista.
Täällä silmä, sielu ja ruumis lepää.
Täällä lepään minäkin, kuten muutkin aikalaiseni.
Ei tämä paikka vain kuolleille ole.
Eikä tämä paikka ole vain kuolemaa täynnä.
Paikka on täynnä elämää, tarinoita ja Ihmisiä elämäntarinoiden takaa.
Paikka on Kuopion Iso hautausmaa.


Kuopiosta tuli viimeinen leposijani vaikken täällä syntynytkään. Synnyin 1844 Tampereella isäni silmäteräksi kantaen nimeä Ulrika Wilhelmina Johnson. Isäni ei syntyessään saanut sukunimeä Johnson köyhyytensä vuoksi vaan Finlaysonin tehtaanjohtaja antoi nimemme. Eihän tehtaanjohtaja sukunimeä hyvää hyvyyttään antanut vaan erottaakseen työläisensä toisistaan.
Tunnet minut paremmin Canthin Minnana, oletan.
Canth nimi onkin minulle erityisen arvokas. Canth nimi maksoi minulle koulutukseni verran. Vastasin tahdon lehtorilleni ja samalla jouduin jättämään paikkani Jyväskylän seminaarissa. Ei aikanaan ollut rouvana soveliasta kouluttautua.

Ette te meistä, aikalaisistamme päässeet vaikka astuimme ylös taivaisiin. Sanamme, tekomme ja tarinamme elävät kaupungissamme edelleen. Tai, paremminkin teidän kaupungissanne - Kuopio on nyt teidän. Omistatte nyt Kuopion, kuten me aikanamme. Aikanamme me loimme teidän Kuopiota - tiesittehän sen? Te luotte nyt tulevaisuuden Kuopiota - ymmärrättehän sen?
Hengittäessäni Kuopion 1800- luvun kauppiaselämää, kaupastani ei jokaiselle löytynyt hakemaansa tavaraa. Silloin ohjasin kulkijat Lignell & Piispasen sekatavarakauppaan asioimaan. Yhteistyössä oli jo voimaa tuolloinkin. Yhteistyötä herrat tekivät myös yhdistämällä makuja yhteen. Alkoholia ja mesimarjaa Lignell ja Piispanen yhdistivät niin että syntyi makeaa likööriä. Mesimarjalikööri maistui meillekin ja näkyy olevan makoisaa menestystä Kuopiosta maailmalle tänäkin päivänä.

Täällä on muitakin merkittäviä kuopiolaisia kuin minä.  Jokainen kivi, jokainen risti ja jokainen patsas on merkki merkittävästä henkilöstä, joten älä jää vain minun kivelleni seisomaan. Tutustu muihinkin tarinoihin hautausmaakävelyllä ja tiedät enemmän.


Kuopion hautausmaakävelyistä sekä ajankohdista lisää:
http://www.kuopionseurakunnat.fi/hautausmaat/hautausmaakavelyt-kesalla-2016

Kirjailija Eero Salmelaisen haudalle ilmestyy joka kesä kaunis linnunsulka.
Tiedätkö Sinä tarinan linnunsulan takaa?


Kuopiossa järjestetään monenlaisia kävelyjä:
Kuopion Taidemuseon lapsille suunnattu Onnellinen Oksapoika ystävineen-patsaskävely:
http://taidemuseo.kuopio.fi/ajankohtaista
Kokemuksia viime kesän kävelyltä voi lukea Saa katsoa. Saa koskea. Saa kuvitella.
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/06/saa-katsoa-saa-koskea-saa-kuvitella.html

Kuopion liikuntaohjaajien opastama patsaskävely
https://www.kuopio.fi/documents/12135/2574719/Liikunnanohjaajien+kesä+2016.pdf/7ecbc5d2-5c1e-4543-b561-a78309675454
Viime kesänä patsaskierros mentiin hölkäten:
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/11/patsastelua-ja-holkkaa.html

MerjaRiitan kokemuksia viime kesän hautausmaakävelyltä:
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/06/kulttuurin-historian-ja-luonnon-perassa.html