Vihaan hämähäkkejä.
Hämähäkit, nuo pienet, piileskelevät tappajat.
Hämähäkit kutovat omassa pienessä rauhallisuudessaan verkkoansa. Odottavat piiloissaan oikeaa hetkeä.
Oikeaa hetkeä petollisen rauhallisesti, hiljaa hivuttautuen, mutta aggressiivisesti iskien kohteeseensa.
Pienuudessaan hämähäkkiä on äärimmäisen vaikea havaita. Et välttämättä lainkaan huomaa hämähäkkiä ennen kuin jäät verkkoon kiinni. Verkko ei tartu vain kohteeseen vaan jokaiseen joka on lähellä kohdetta.
Verkko on äärimmäisen vahva vaikkakin ohut kuin maailman ohuin lanka. Verkko on punottu säntillisen säännöllisen säännöttömään muotoon: lanka kerrallaan, päivittäin uudestaan.
Ennen kuin hämähäkki pistää myrkkynsä kohteeseensa, voi vielä voimakas tuuli
tai onni vapauttaa takaisin elämään.
Mutta kun irti ei pääse ja hämähäkin myrkkyannos laukeaa: kuolio kohteessa leviää. Kuolio etenee järjestelmällisesti lamaannuttaen kohteen kehon kuten mielenkin.
Lähellä oleviin myrkky ei fyysisesti leviä, mutta verkkonsa avulla hämähäkki lamaannuttaa jokaisen lähellä olevan mielen.
Hetki hetkeltä myrkyn edetessä kohde muuttuu nestemäiseksi, joten hämähäkin on helppo imaista kohteen sisälmykset itseensä.
Kun kohde on nesteestä tyhjennetty, on hämähäkin aika irroittaa kuivat jäänteet verkosta ja
heittää kohteen kuoret pois.
Hämähäkki on kuin syöpä.
Vihaan syöpää.
Taistelen vihaani syöpää kohtaan päivittäin. Olen jäänyt syövän kutomaan verkkoon. En ole hyökkäyksen kohteena ollut itse, mutta olen seisonut ja sukeltanut verkossa syvälle yrittäen pelastaa hämähäkin pistoksen kohteen. Mutta onnistumatta.
Yksi taisteluista hävitty.
Mutta.
Syöpä on onneksi voitettavissa.
Jokainen päivä joku kohteista eli Taistelija pääsee irti verkosta ja saa luvan olla terve. Kunhan vain viisi vuotta on ollut fyysisesti irti syövästä. Henkisesti pala verkkoa kulkee silti ikuisesti mukana.
Lääkkeet, hoidot, seulonnat ja ennalta ehkäisevä tieto taistelussa syöpää vastaan auttavat ja pelastavat.
Mutta.
Kun syöpä lataa täydet myrkyt Taistelijaan.
Kun irti ei enää pääse.
Kun toivoa ei enää ole.
Kipua lievitetään lääkkeillä, mutta pelastavia hoitoja ei enää voida jatkaa.
On aika ottaa askel lähemmäksi kuolemaa: saattohoito.
Saattohoitoon saapuessa kiire kuolee.
Ei enää hoitorumbaa.
Ei enää rimpuilua verkossa.
Ei enää jossittelua vaan kaikki on nyt.
Tämä elämä, tämä hetki on nyt tässä.
Mutta.
Saattohoito ei ole pelkkää kuolemaa vaan myös kohtaamista. Kohtaamista mennyttä elämää ja elämän ihmisiä kohtaan. Rakkautta ja rakkauden tilinpäätöstä keskellä kuoleman kasvoja.
Rakkaus saattohoidossa on joskus niinkin vahvaa ettei omalla pahalla olollaan halua kuormittaa läheisiään. Ei kuormitusta itse Taistelijalle eikä läheisille enää yhtään enempää kuin on pakko.
Silloin voi olla helpompi puhua aivan jollekkin vieraalle ihmiselle. Vieraalle ihmiselle voi puhua muustakin kuin syövästä. Olla hetki muutakin kuin syöpä. Olla Ihminen Taistelijan takana. Tai olla juurikin se syöpä täysin sairaan rehellisesti ilman pelkoa kuormittavansa lisää tuskaa läheisille.
Kuopion Saattohoito-osastolla on vajaan puolen vuoden ajan toiminut Ilontuoja-ryhmä Pohjois-Savon Syöpäyhdistyksen toimesta. Nämä vihreä liiviset Ilontuojat ovat kahdeksantoista vapaaehtoista auttajaa, kuuntelijaa, tukijaa saattohoito-osastolla. Ilontuojat ovat tukena niin Taistelijalle kuin läheisillekkin. Ilontuojilla on tehtävänä olla läsnä, ilman sairaanhoidollista suorittamista.
Saattohoidossa Taistelijat eivät jaksa välttämättä enää liikkua tai saatikka puhua, silloin hetki lähellä on Ilontuojien tehtävä: pitää kädestä, silittää otsaa, kostuttaa kuivuneita suupieliä - olla läsnä lähellä.
Ilontuojat antavat elämänkokemuksensa avulla tukea ja iloa saattohoidon keskellä. Mutta mistä ihmeestä nämä Ilontuojat saavat voimaa vapaaehtoistyöhönsä?
"Elämästä. Elämä antaa voimaa." kertoo Ilontuojien koordinaattori Wilhelmiina Honkanen.
Pohjois-Savon Syöpäyhdistys tahtoo tulevaisuudessa laajentaa saattohoidossa Ilontuojien- toimintaa koko Pohjois-Savon alueelle. Tahto on levittää Ilontuojien vapaaehtoistyötä myös kotona hoidettavien Taistelijoiden ja läheisten avuksi.
Mikäli Sinä tahdot olla mukana auttamassa Pohjois-Savon Syöpäyhdistyksen Ilontuojissa tai kaipaat omaisena tukea saattohoidossa, ota yhteys Honkasen Wilhelmiinaan:
saattohoito@pohjois-savonsyopayhdistys.fi , 044-523 6996.
http://www.pohjois-savonsyopayhdistys.fi
Haluatko auttaa tai tarvitsetko apua?
http://vertaistuki.kuopio.fi
https://www.vapaaehtoistyo.fi/kuopio
Riipaisevan hyvä kirjoitus. Kiitos. Saattohoito, on tärkeää kaikille osallisille, niin potilaalle kuin läheisillekin, jotka saavat hengähdystauon sillä aikaa, kun joku toinen on lähellä.
VastaaPoistaKiitos Ritva <3 !
VastaaPoista