Liian paksu perhoseksi

Tuo elokuvaksikin kuvattu kulttuurin lahja "Liian paksu Perhoseksi" kertoo Suomen historian 60-luvun tapahtumista Pohjanmaalla. Romaanin tarina muovautui hienolla tavalla Kuopion kansalaisopiston näytelmäkerhon käsissä teatterinäytökseksi. Katja Väänäsen ohjaamana kurssilaiset tekivät hienoa jälkeä. Jos tämä olisi kuten kokkiohjelma "maksa jos tykkäsit !" niin varmasti yli 90% olisi maksanut: itse siihen joukkoon kuuluneena.

Kansalaisopiston kurssilaiset,  "Lliian paksu perhoseksi" näyttelijät ensi-illassa 17.4.2016 Kultuuriareenalla

Kurssilaiset ovat opiskelleet Kansalaisopiston näytelmäkerhossa osa vuoden ja osa kaksi teatterin maailmaa. "Liian paksu perhoseksi" näytelmää yhdessä he olivat syksystä saakka harjoitelleet 3h/vko. Vaikka virallisia harjoittelutunteja ei paljon takana ollutkaan, niin lopputuolos oli kuitenkin loistava. Kurssilaiset tekivät itse myös lavasteet, joten aikaa ja tunteja ei ole säästelty. Omaa aikaa on jouduttu käyttämään, eikä ohjaaja Katjakaan ole tuntejaan laskeskellut. Voisin todeta, että kun ihmisellä on riittävästi intohimoa niin jälki näkyy ja välittyy myös yleisölle. Jos jotain kehityskohteita yrittää esityksestä etsiä, niin ehkä äänenkäyttö voisi olla hieman reippaampaa.
Nyt on mahdollisuus päästä katsomaan hienoa teatteriesitystä todella huokeaan 10€ hintaan seuraavasti: Kulttuuriareenalla, Kauppakatu 44, Kuopio

Ryhmä loppukumarruksessa

Torstai 21.4. Klo 19          
Keskiviikko 27.4. Klo 19
Lauantai 7.5. Klo16

Ohjaaja Katja Väänänen tuli mukaan loppukumarrukseen yleisön antaessa aplodeja. Katja seisoo punaisissaan kukkakimppu kädessä tarinan Kaisun ja Ernin välissä. Monelle tämä oli elämänsä ensimmäinen esitys. Hienosti jokaiselle löytyi itselleen ominainen rooli ja näin ollen esityksen valinta oli ohjaajalta onnistunut.

Kaisu ja Erni

Tarinan keskiössä olivat Kaisu ja Erni, joiden kivikkoista rakkaustarinaa näytelmässä kuvailtiin. Kun tarinassa olevaa sanomaa ja tapahtumia vertaa nykyaikaan, niin kyllä tapahtumiin voi samaistua nykyaikanakin. Vaikkakin nuo asiat ovat nykyään puettu hieman erilaisiin puitteisiin ja kokonaisuuksiin, niin ongelmien peruskysymykset ovat samat. Näin teatterista ymmärtämättömän silmissä pääosien esittäjät eivät yhtään häpeä ammattilaisille. Kummankin suoritus ansaitsee ehdottomasti amatööri "Emman" tai "Oscarin". Lavastuksen askeettisuus ja ajanomaiset tavarat  täydensivät 60-luvun henkeä. Samoin pukeutuminen sopi ajanhenkeen osuvasti. Väliajalla oli tarjolla kahvia ja edullisia leipomotuotteita, niin makeaa kuin suolaistakin. Ensi-illassa oli noin 100 henkilöä, mutta hieman enemmänkin olisi paikalle mahtunut. Kaiken tämän näkeminen ja kokeminen vaatii paikan päälle saapumisen, joka kannattaa. Teatteri on kulttuuria parhaimmillaan, sillä siinä on kaikille jotakin: draamaa, jännitystä, komediaa, henkilöhahmoja jne....


Minulla on lasten vanhemmille sellainen viesti, että kun viet lapsesi teatteriin, niin on todennäköistä hänen käyvän teatterissa myös aikuisenakin: näin kävi minullekin.

Blogin kirjoittajat Anssi ja Riikka

http://kansalaisopisto.kuopio.fi/fi/etusivu/