Diego, viimeinen kirjeeni Sinulle. -Frida-

Kuvassa Frida Kahlo/ Virpi Rautsiala
Kuva: Alias Studiot/ Petra Tiihonen

Tiistai 13.07.1954

 Coyoacán

Diego,
Pullukkani olet kummallinen. Olet yhtä kummallinen kuin minä - sinun Friduchitasi.
Sinä, Pullukkani olet elämäni onnettomuus. Raitiovaunun kaide lävisti lantioni, mutta Sinä lävistit sydämeni.
Rakastan sinua Diego.
Et voi käsittää miten vahvasti tunnen. Tunnen joka solullani mieleäni myöten.
Tunnen voimakkaasti virtaavaa rakkautta, kipua, iloa - elämää - sinua.
Tunnen eläväni kun tiedän kuolevani.

Yhdessä Diego me olemme voima.
Yhdessä katulamputkin valaisevat suudelmamme.
Yhdessä me saamme maailmamme loistamaan.
Yhdessä me kaksi vajavaista olemme voimakas me.

Rakkautesi on lumoava kuin tuli.
Rakkautesi on vaarallinen kuin tuli.
Palan sinusta.
Palan sinussa.
Palan rakkauden tulessa.
Tunnen rakkauden äärettömän kuumuuden.
Tunnen rakkauden mielipuolisuuden.
Rakastan tultasi.
Tanssin tulessasi.
Tanssin kuin hullu.

Sinä olet sielu, jota rakastan.
Sinä sivelet värisi minuun.

Rakastan intohimoasi elämään.
Rakastan vasemmistolaista voimaasi.
Rakastan siveltimesi luomuksia.
Rakastan Sinua enemmän kuin itseäni.
Rakastan Sinua.

Huudan itseni kankaalle.
Huutoni on kipuni.
Rakkautesi on värini.
Huudan värien voimalla kipuni ulos teoksiini.
Kankaani ei ole koskaan tyhjä.

Sinä Diego olet voimani.
Rakkauteni Sinuun saa minut unohtamaan kehoni huutavan kivun.
Olen tuomittuna kehooni, mutta vapaa on mieleni.
Olen onnellinen vapaasta mielestäni.
Lennän mieleni avulla kivusta korkeuksiin - kivusta vapauteen.
Mieleni luoma siveltimeni isku antaa sielulleni siivet.
Lennän.
Annat lennolleni voimaa.

Tunnen tequilan huulillani.
Tunnen sinut huulillani.
Juovun Sinusta enemmän kuin pullollisesta tequilaa.
Tequiloissani unohdan tuskani.

Kehomme ei yhdessä pysty luomaan elollista elämää.
Kehoni on rikki.
Kehoni on rikottu.
Rikottu kehoni huutaa kuolemaa.
Kuolema kuulee ja kuuntelee. Kuolema istahtaa olalleni.

Kehoni huutaa rakkauttasi.
Huudan rakkauttani tyhjyyteen.
Sinä Sika jaat kehoasi muille naisille.
SikaSikaSikaSika.
Huudan tuskaani.
Mutta sieluasi sinä et jaa. Sielusi on minun.
Huudan rakkauttani.
Huudan elämääni.
Huudan sinua tyhjälle kankaalle
Jaan kehoani sitä haluaville: niinhän sinäkin teet.
Et luvannutkaan olla uskollinen.

Kuvassa Diego Rivera/ Ilkka Pentti
Kuva: Sami Tirkkonen

Kuolema hivelee kehoani kutsuen tanssiin.
Kuolema syleilee minua.
Kuulen naulojen iskeytyvän arkkuuni.
Kuulen jokaisen iskun. Tunnen jokaisen naulan pistoksen kehossani.
Kuolema tanssittaa minut kohti valoa.

Tunsin eläväni kun tiesin kuolevani.
Kuolema on uskollinen.

Elämäni kanssasi ei ole ollut helppoa, mutta kuka helppoa elämää lupasikaan?
Ei kukaan.
Elämäni kanssasi oli Elämää.
Rakastan sinua Diego, Pullukkani.


Viva la vida,
Frida  

Kuvassa Kuolema/ Sari Harju
Kuva Sami Tirkkonen

Näin minä, Kirsi Maria, olisin Fridana kirjoittanut viimeisen kirjeeni Diegolle.

Kävin kokemassa Fridan Kuopion kaupunginteatterilla 15.04.2016 . En voi ilmaista käyneeni vain katsomassa katsomossa Fridaa. Elin teoksen jokaisella solullani, jokaisella tunteellani.
Teos on niin vahvasti rakkaudella luotu Kuopion kaupunginteatterissa että teos tulee kokonaisvaltaisesti kehossa sisään vallaten myös mielen.
Taidokas. Todella taidokas teos.
Kiitos.

Eläköön elämä!

Eläköön Frida!

Eläköön Kuopion kaupunginteatteri!

http://kuopionkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto/frida

"Toivon, että lähtö on riemullinen - ja toivon, etten koskaan palaa takaisin"

Frida

Fridan viimeiset sanat päiväkirjassa. 

Lähteenä Hayden Herrera: Frida Kahlo