Vuosi käyntiin -tonta ja kankeita nelikymppisiä

Voi kanki. Pää toimii mutta jalat eivät tottele. Lihakset niin pinkeät, että melkein kuulee narinan. Portaat. Tuskaa. Näin kävi, kun loppuvuoden hidastaja laittoi lihansa jälleen liikkeelle. Kuullostaako tutulta?

Tammikuu on heräämisen aikaa. Kuntosalit ja liikuntaryhmät ovat täynnä ja moni ainakin miettii, mitä vuoden alun kunniaksi taas aloittaisi. Vietetään tipa-tonta, sokeri-tonta, rasva-tonta ja loppuma-tonta ilman jotain kuukautta. Olen minäkin -tonta joskus kokeillut. Ja aina palannut samaan kehäpäätelmään. Kielloitta kohtuudella ympäri vuoden toimii minulla sittenkin parhaiten. Mutta tunnustan kyllä, että joskus sitä -tonta tarvitaan alkuun pääsemiseksi. Vanhojen tottumusten ohjaamiseksi uusille urille. Sitä viisas ihminen kun lipsuu niin helposti takaisin mukavuusalueelleen.

Oman elämäntaparemontin suurimmista käännekohdista on kulunut jo useita vuosia. Juristitermein kuvattuna lähtökohtaisen pääsääntöisesti tilanne on nyt under control. Siltikin aina välillä tulee jaksoja, jolloin liikkuminen jää vähemmälle. Huomaan myös nyt, että joulunpyhien hitaudella ja sitä edeltäneellä sairastelulla on ollut hintansa. Kehoni on kangistunut ja kestävyystasoni laskenut. Ainakin siltä tuntuu. On tahmeaa taas palata liikuntojen pariin. Mutta palaan kuitenkin, sillä tiedän liikunnan antavan paljon. Voimavaroja, virkeyttä ja hyvää oloa.

Minun liikuntani lähtivät vuoden alussa käyntiin Kansalaisopiston torstaisella kehonpainoharjoittelun kurssilla ja Antin nelikymppisillä, lihaskuntotestillä. Testin ja jälkikankeuden kautta pääsin taas kartalle, missä nyt mennään. Syntymäpäivänäni kesän kynnyksellä haastan itseni uudelleen. Asetan tavoitteekseni, että parannan tulostani vähintäänkin yhdellä kierroksella. Noin kaksi kertaa oma ikä nelikymppistä per liike riittää kevään tavoitteeksi minulle. Bonusta on, että kroppa vielä taipuukin testin jälkeen. Kesän koittaessa en halua olla enää vuoden alun kanki Kirsi.

Joulun pyhien aikana tuli hidastelun lomassa lueskeltua myös Jenniemilian kirjaa "Rakastan siis olen". Näin lihaskuntotestin jälkimainingeissa mieleen nousevat kirjan kohdat, joissa puhuttiin tavoitteiden asettamisesta ja sitoutumisesta. Monet meistä ovat taitavia asioiden aikaansaamisessa, kun puhutaan käytännön asioista, esimerkiksi keittiöremontista. Kun taas puhutaan meistä itsestämme, olemmekin tavoitteidemme suhteen monesti hukassa. Kun tavoitteet on asetettu, on vielä uskallettava sitoutua. Sitoutuessaan sitä on valmis tekemään tavoitteensa eteen töitä. Silloinkin, kun askel horjuu."Menestystä ei mitata harha-askeleiden määrällä, vaan periksiantamattomuudella, joka vie eteenpäin esteistä huolimatta", kirjoittaa Jenniemilia. Niin.

Kannustankin myös sinua näin vuoden alussa pieneen elämäntapapohdintaan. Asetatko itsellesi joitain hyvinvointiasi lisääviä tavoitteita tälle vuodelle? Mikä sinua innostaa, kannustaa ja motivoi? Miten rakastat itseäsi?

********

Kuopion Kansalaisopiston tarjonnasta löytyy vielä paljon omaan hyvinvointiin liittyviä kursseja, joilla on tilaa (kansalaisopisto.kuopio.fi). Myös minun kurssilleni "Kehonpainoharjoittelun perusteet" mahtuu vielä. Kehonpainoharjoittelun syksyn kurssista olen kirjoittanut erillisen blogin "You got the power", jos kiinnostuit enemmälti lajista. Blogin löydät nimeni alta lupainnostua.blogspot.fi-blogista. Samasta paikasta löydät myös ihan ensimmäisen blogikirjoitukseni "Kyllä! Nyt on lupa innostua ja myös onnistua". Siinä on valotettu minun elämäntaparemonttini taustoja.

Myös kulttuuri on iso osa hyvinvointia. Kevään tarjontaa kulttuurin saralla löytyy juuri ilmestyneestä kaupungin "Kohtaamisia" -lehdestä, johon on koottu koko kevään tapahtumat Kuopiossa. Omaan kevään kulttuuri- ja tapahtumakalenteriini kuuluvat ainakin Sotkun kulttuurikeitto ja taidemuseon "My Silence" yhdessä hyvinvointilähettiläskollegoideni kanssa, Onnen aika -häämessut yhdessä morsiameni kanssa (olen ensi kesän kaaso) sekä teatterilla mentalisti Pete Poskiparran Mielenkääntäjä. Näistä siis ainakin blogeja luvassa tässä kevään aikana.