perjantai 29. tammikuuta 2016

Kun kyyhkyset katosivat









Sofi jakaa Äidin rakkauttaan jo useammalle lapselle. 
Osa Sofin lapsista ovat valloittaneet jo koko maailman; ainakin melkein koko maailman. 
Sofi ei itse valitse lapsiaan vaan lapset valitsevat  Sofin, Äitinsä. 
Yksi Sofin lapsista, Kun kyyhkyset katosivat, on saapunut Kuopioon.

Lapsi on syntynyt, ei vain muutaman hetken humauksesta, 
vaan kypsynyt jyvästä kirjailijan sisällä hänen lapsuudestaan saakka. 
Lapsi on imenyt napanuoran kautta Äidiltään vaikutteita 
kahden yhteiskuntajärjestelyn vivahteikkaista väreistä,
 mutta saanut kasvuunsa lisää voimaa  
Äidin tunnollisen ja äärimmäisen tarkan historian tutkinnan kautta.
 Lapsi on kasvanut kuunnellen Äitinsä sydämen jokaisen lyönnin 
ja ottanut lyönnit omaksi rytmikseen.
Äiti on kypsyttänyt lastaan huolellisesti ja pitkään. 

Lapsi on Sofille selvästikin enemmän kuin rakas.

  Sofi ei ole vain tunteettomasti jättänyt 
ja hyljännyt luomaan lastaan Kuopion kaupunginteatterin 
kulmikkaille rappusille 
vaan hän on hellästi sylistään luottamuksella luovuttanut 
omansa teatterilaisten rakastavaan syliin. 

Sofi on valintansa lapsen haltijakummien osalta tehnyt.

 Sofi ei voi pitää lasta vain itsellään. 
Lapsen on päästävä lentoon kyyhkysen lailla. 
Lapsi on päästettävä vapauteen.

Lapsen on annettava lentää vapaana
valloittaen sanomallaan koko maailman.

Lapsi on kokeillut siipiään jo aiemmin Helsingissä, 
mutta lapsen siivet vahvistuvat ajallaan siipien iskujen lisääntyessä. 
Lapsi tarvitsee vahvistuakseen 
vahvan, luotetun ja vapaan 
Kuopion kaupunginteatterin 
kasvualustakseen voimaantuakseen 
jakamaan valittua sanomaa. 
Lapsen sanoma on arvokas, 
äärimmäisen arvokas juuri nyt. 

Lapsi ei valehtele.

Tällä lapsella on erityisen ihmeellinen voima.
Lapsen voima on puhua kielellä,
 jota maailmaa kuuntelee.

"Kaunokirjallisuus voi muuttaa maailmaa."



 Lapsen kasvun ja kehityksen taatakseen 
valittuun suuntaan luotetussa ympäristössä 
Äiti on valjastanut 
virolaisen Kasvattajan oppaaksi matkalle mukaan.
 Tämä virolainen Kasvattaja tuntee lapsen ja Äidin ulkopuolisen kasvuympäristön hyvin.

Kasvattaja rakkaudella ja rohkeasti 
ottaa oppaan roolinsa opastaen myös lapsen haltijakummeja.  
Haltijakummit suojelevat lasta rakkaudella 
sekä vapauttavat lapsen lentoon kera sanoman.

Minä uskon, en tiedä, 
tunteeko Sofi omaa luomustaan omaksi lapsekseen,
 mutta minä koen teoksen hänen luomanaan lapsena.
 Tämän lapsen kautta tunnen 
kuinka tämä päivä ja historia kättelevät toisiaan. 
Kättelevät vahvasti, 
mutta myös vaarallisesti toistaen jo ennen koettuja kohtaloita.


Lapsen mukana Sofi ei jättänyt meille vain palaa itsestään.
Hän jätti meille palan maailmaa.


Sofin matkoilla mukana muutama vuosi sitten lahjaksi saatu nukke


Sofi Oksanen,  mikä on päämääräsi kirjailijana?
 Kirjoittaa paremmin.

Kuopion kaupunginteatterista lisää:
http://kuopionkaupunginteatteri.fi
https://www.facebook.com/kuopionkaupunginteatteri/?fref=ts

Kävin viime vuonna kurkkaamassa Kuopion kaupunginteatterin kulisseihin:
Kuusi työpäivää viikossa, työpäivä jaettuna kahteen osaan: tervetuloa tunteiden taloon Kuopion kaupunginteatteriin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti