Näytetään tekstit, joissa on tunniste #kansalaisopisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #kansalaisopisto. Näytä kaikki tekstit

perjantai 29. joulukuuta 2017

Ciao! Come stai? Benissimo, grazie. Pirjo kielikylvyssä!

http://kansalaisopisto.kuopio.fi/ 

Italiaa senioreille 1 - Bella vista 1. Ajalla 5.9.2017-28.11.2017.
l`insegnante Sara Suffa.

Italiaa puhuu noin 70 miljoonaa ihmistä äidinkielenään ja se on maailman viidenneksi opiskelluin kieli kertoo oppikirjamme. Minäkin innostuin siitä ja päätin rohkeasti lähteä kokeilemaan ihan uutta - opiskelemaan Italiaa. Ihmisen aivoilla pitää olla töitä. Kun ne oppivat uutta niihin tulee uusia "polkuja", joten uuden oppimisesta on lupa innostua. On ihmisen hyvinvointia parhaimmillaan silloin, kun aivoja käytetään aktiivisesti uusien asioiden oppimiseen sekä hyödylliseen tekemiseen.

Salve! Tekstin olen kirjoittanut jokaisen oppitunnin jälkeen päiväkirjamaisesti.

Ensimmäinen italiankielen oppituntini on nyt takana päin ja pitää todeta, että opiskelu oli erittäin mielekiintoista pitkästä aikaa. Vaikka ensin minua vähän jänskätti. Ensimmäiseltä tunnilta mieleeni jäivät tervehdykset; ciao! Salve! ja buenasera sekä kysymyslauseet come stai ja come sta? Tutustuimme italian kieleen ja opettelimme c:n ja g:n ääntämistä, tervehtimisen ilmaisuja sekä numerot 0-10. Kotiläksyä meille annettiin sopivasti ei liikaa, eikä liian vähän. Tunnin lopussa kuuntelimme laulua Nel blu dipinto di blu. Opettaja kertoi, että juuri se laulu oli voittanut Sanremon musiikkifestivaalit.
Kielikylpyni ensimmäisen tunnin osalta oli ohi ja alkuun pääsin välttävästi. Vaikka se tunti tuntui vaikealta niin innokkaasti ahkeroin mukana. Lohduttavinta oli se, että tämä oli Italian kielen alkeiskurssi, lähtötasoltaan 0  niinpä mitään aiempia opintoja tähän ei tarvittu. Siinä suhteessa kielen opiskeluni tuntui turvalliselta ja rennolta.

Toinen tunti. Mukana. Kielikylpy takana ja asennetta kohdennetaan. Tänään harjoittelimme  ääntämistä, tervehtimisen sanastoa ja numeroita. Olin aivosolmussa lähes koko oppitunnin ajan, mutta yhden uuden sanan opin ja se oli venti, 20. Numerot 11-19 tuntuivat niin vaikeilta, että itse mielessäni pohdin - opinko koskaan? Undici, dodici, tredici, quattordici, quindici, sedici, diciassatte, diciotto, diciannove. Mielessäni mietin voivatko tuollaiset sanat edes mennä päähäni, koska ne olivat jo itsessään hankalia lausua. Miksi kylvin itselleni negaatioita? Pois negaatiot! Nyt, kohti uutta asennetta ja avoimuutta peliin. Opiskelemaan positiivisesti Italiaa.
Tällä tunnilla opimme esimerkiksi h-kirjaimen salat. H:ta kun ei lausuta italian puhekielessä, mutta kuitenkin se on siinä kirjoitetussa kielessä. Oppitunnista jäi hyvä maku ja onnistumista koin kotitehtävissä. Koska olen motivoitunut opiskelija tein opiskeluilleni tavoitteet. Syksyn kurssilta  tavoitteenani on oppia kysymään nimi, osoite ja puhelinnumero, sekä tervehtimään, tilamaan kahvia ja ruokaa Italian kielellä.

Kolmas ja neljäs tunti takana. Taas innokkaana mukana nyt asenne kohdallaan. Näillä tunneilla opimme sc - ääntämistä, prepositiot di, a ja in sekä sanajärjestystä. Harjoittelimme numeroiden ja c-g äänien kanssa. Opimme lisää sanapainosta, persoonapronominit  ja olla-verbin essere. On tosi mielekästä kun etenemme hitaasti. Hitaassa etenemistahdissa tahdissa opin kielestä aina jotain uutta. Vaikka vähänkin koin sen edistykseksi. Kun italia on kaunis kieli ja minulla asenne kohdallaan siis tahtotila oppia. niin pitää pitää mieli avoimena ja kerätä rohkeutta puhevalmiuden kehittämiseksi. Kun kuuntelin tunnin päätteeksi laulun sanoja L`italiano, juoksivat kylmät väreet kehollani. "Lasciatemi cantare con la chitarra in mano Lascitemi cantare sono unìtaliano..." Miltä sinusta kuulostaa?


Viides kielikylpyni takana ja se meni ihan tutto bene. Opettelimme kansallisuusadjektiiveja ja niiden taipumista. Tutkimme Italian karttaa ja maakuntia.  Kotiläksyt olivat taas lähes kaikki oikein ja se on merkkinä jonkin asteisesta oppimisesta. Vaikka numerot 11-19 tuntuivat alkuun hankalilta ovat ne nyt tiukasti päässäni! Viisitoista vähän takkuaa. Mielenkiintoni ja uteliaisuuteni heräsivät enemmän maata kohtaan kun tutustuimme Italian maantietoon, matkailuun, kaupunkeihin ja kyliin. Nyt kielen opiskelu tuntuu vieläkin mielekkäämältä. Mukavien ihmisten kanssa rennossa ilmapiirissä on myös opiskelu kivaa.  Tunnin lopuksi kuuntelimme Eros Ramazzotin laulamana Terra Promessan.
                                                 Yleistä tietoa Italian tasavallasta.

Kuudes tunti oli viimeinen tuntimme ennen syyslomaa. On mielenkiintoista kun keskittyy ja paneutuu kuuntelemaan itsensä ääntämistä niin ilmeisen hauskaa se on. Muuta ei voi kuin hymyillä.  Omaa oppimistani huomasin kun kävimme lävitse kahvilasanastoa. On kuitenkin kohdallani niin, että jotkut sanat ja kieliopilliset asiat  ovat helppoja oppia ja ymmärtää kuin ne olisin osannut aina. Toisia italian kielen kiemuroita en tahdo ymmärtää millään ja ne pitää melkein rautalangasta vääntää. Vaikeuksista huolimatta tästä jatketaan matkaa Italian kielen parissa syysloman jälkeen. Laulumme tänään oli Luciano Pavarottin laulama ihana O sole mio. Oi, oi miten ne kylmät väreet kiemurtelivat kehollani. Opettajamme Sara Suffa on huippuosaaja, kun hän italialainen ja puhuu äidinkielenään Italiaa. Hän tuntee maan, sen tavat on kielen opetus elävää ja olemuksellista. Opetuksessa on syvyyttä, selkeyttä ja sävykkyyttä. Tieto, taito ja osaaminen ovat kiehtovasti mukana. Sara jaksaa myös innostaa ja kannustaa meitä!
Opetusta innostavasti ja kannastaen.



Seitsemäs tunti. Syysloman jälkeen. Nyt on levätty ja innokkaana italiankielen opiskelijana odotin tiistai iltapäivää kuin haukka hiirtä. Mukavaa oli mennä tunnille ja tavata niin opettaja kuin opiskelijatoverit. Tänään opimme lisää ääntämisestä, sekä  katoavan i:n ja q:n,  kahvilasanastoa ja verbit stare ja avere.  Katsoimme myös italiankielen kertausvideon. Ajatuksiini nousi, että jospa sitä joskus tuolla tavalla osaisi keskustella. Nyt on tehtävä lujasti töitä italian kielen parissa! Pitää lukea ahkerasti. Käydä läpi italian peruskielioppia. Kuunnella italialaista musiikkia. Tehdä annetut tehtävät. Katsoa televisiosta italian kielisiä ohjelmia. Ja taas lukea, etenkin erityisesti sanastoa.
Opiskelutovereita.

Kahdeksas tunti. Mitä pidemmälle kielen opiskeluissa mennään sitä innokkaammin olen mukana. Rohkeus uuden kielen oppimiseen kasvaa. Tänään opettelimme substantiivin suvun. Harjoittelimme monikkomuotoja, yksikön artikkeleita ja kahvilasanastoa parityöskentelynä. Aluksi ne tuntuivat hankalilta, mutta sitten kielelliset aivosolmut avautuivat ja ymmärsin annetun tehtävän parini kanssa.  Oppitunnin lopuksi katsoimme hauskan videon italialaisista. Menevän ja mukaansatempaavan.

Yhdeksäs tunti. Opettelimme z:n ääntämistä ja numeroita 20-100 sekä luimme tekstiä kappaleesta Che lavoro fai? Teimme myös harjoituksia ja lopuksi kuuntelimme vauhdikkaan ja mukaansa tempaavan laulun Bella ciao. Eloisa tunti kaiken kaikkiaan ja tunnilla opin monta uutta sanaa.  Uusien sanojen oppiminen ei ole minulle helppoa.  Olen  aiemmin huomannut, että minulle vieraiden kielten opiskelu on vaativaa, haastavaa ja hankalaa ja joudun tekemään ahkerasti töitä päästäkseni  asettamiini tavoitteisiin.

Kymmenes tunti. Opimme paljon uusia sanoja tällä tunnilla. Opettelimme ammattinimikkeitä, teimme niistä harjoituksia parityöskentelynä ja kävimme läpi tärkeitä kielioppi asioita. Kotiläksyt olivat oikein ja se tuntui erityisen mukavalta. Teimme tunnilla tuttavuutta myös La moka kahvinkeittimeen. Kuuntelimme euroviisukappaletta Non ho l` eta, joka sai minut nostalgisiin fiiliksiin ja kyynelehtimään. Äitini, joka on jo taivaan kodissa, lauloi tätä usein -60 luvulla. Palatakseni takaisin muistoistani tähän päivään vain todetakseni. että meidän ryhmä on ahkera ja tunnollinen. Lähes jokaisella tunnilla ovat kaikki opiskelijat olleet mukana. Meidän ryhmässä on siis inspiroituneita ja motivoituneita ihmisiä.
Italiaa senioreille opiskelijoita.

Luokkahuoneen seinällä kaikenlaista Italiasta.



11 tunti. Mukava keskusteleva, rento ja innostava tunti kuten aina. Uuden oppiminen ja kurssitovereiden kohtaaminen on mielekästä ja kivaa. Tällä tunnilla teimme harjoituksia sekä numeroiden että lauseiden kanssa. Opimme säännölliset are-verbit ja harjoittelimme numeroita. Teimme tehtäviä ja erityisesti nopan kanssa tekemämme tehtävä oli mielenkiintoinen. Kuuntelimme lopuksi lahjakkaan Arisan  laulun Controvento. Olipa hyvä esitys ja artistilla upea ääni.

12 tunti. Viimeinen tunti ennen joululomaa. Meillä oli pikkujoulumainen tunnelma ja tänään me söimme suklaata, pandoroa ja panettonea. Puhuimme myös italialaisesta joulusta ja pelasimme tombolaa. Meillä oli erittäin hauskaa yhdessä. Asettamiini tavoitteisiin pääsin, josta iloitsen. Sujuvaa italiankielen taitoni ei ole mutta osaan tilata kahvia, syömisiä gluteenittomana (senza glutine) ja juomisia, sekä kysyä ihmisen nimeä ja puhelinumeroa. Opin tarvittavat sanat ja kysymyslauseet. Jatkossa päätavoitteeni kuitenkin on käytännön kielitaito, jolla selviytyisin arkielämän tilanteissa vaivatta.


Tombola.


Italiaa senioreille kurssi oli suunniteltu etenemistahdin mukaisesti, ja meillä tahti on ollut verkkaista.  Mielestäni italiankielen opiskelu on ollut mielenkiintoista, vaikka välillä olen kohdannut vaikeutta, niin sen avulla mielekkyys kieleen on säilynyt. Olen saanut haastaa itseäni. En kilpaile oppitunneilla/kotitehtävissä kenenkään kanssa, teen vain oman parhaani ja se riittää. Rohkeasti, avoimin mielin ja asenne kohdallaan. Aivoja on nyt jumpattu uudella kielellä. Hienolla ja kauniilla italian kielellä ja se on ollut kaikkine haasteineen iso ilo. Nyt odotan kevättä ja sen tuomia uusia tuulia italian kielen parissa. Olen motivoitunut.

Joulun ja uuden vuoden toivotukset.

Joulun noita.


Facebook sivu italiasta kiinnostuneille.

Italialainen joulukatu.

Kaksi italialaista jouluateria kattausta.

















sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Naurujooga B ajalla 15.1-29.1.2017, Puistokartano

http://kansalaisopisto.kuopio.fi/ 


"Naurujooga on intialaisen lääkäri Madan Katarian kehittämä menetelmä, jolla pyritään edistämään terveyttä nauramalla erilaisten harjoitusten avulla.

Naurujooga sai alkunsa maaliskuussa 1995, kun Madan Kataria kirjoitti terveyslehteen naurun terveellisistä vaikutuksista. Hän innostui miettimään, miten voisi lisätä naurua omaan elämäänsä. Yöllä hän kehitti idean nauruklubista ja lähti aamulla puistoon kävelylle kysyen usealta sadalta ihmiseltä, lähtisivätkö he nauramaan hänen kanssaan. Vain viisi lähti sinä aamuna, mutta nauru tarttui ja pian puistossa oli nauramassa viitisenkymmentä ihmistä. Nykyään Intiassa nauravat sadat tuhannet aamuisin.

Aluksi naurujoogassa naurettiin vitseille, mutta pian huomattiin, että vitsit eivät toimineet kaikille ja osa ihmisistä koki jotkut niistä loukkaavina. Oli pakko keksiä metodi, jotta kaikki voisivat nauraa. Apu löytyi yllättävästä suunnasta. Menetelmän kannattajien mukaan nauraakseen ei nauru tarvitse syytä. Naurun voi aloittaa menetelmän kannattajien mukaan "tietoisesti", jolloin elimistö seuraa perässä ja nauraminen muuttuu pian "aidoksi". Tämän huomion jälkeen naurujoogan metodin kehittämistä jatkettiin. Pranayaman eli joogisten hengitysharjoitusten tuominen mukaan harjoituksiin yhdisti joogan nauruun. Katsekontakti lisää naurun määrää ja on tärkeä osa naurujoogaa. Niin myös harjoitusten tuoma liike, joka menetelmän kannattajien mukaan lisää tunnetta. Naurujoogan perusta on menetelmän kannattajien mukaan kuitenkin leikkimielisyys ja heittäytyminen.

Suomeen naurujooga tuli vuonna 2001. Ensimmäiset ohjaajat kävivät Ruotsissa kouluttautumassa. Vuonna 2003 Essi Tolonen oli ensimmäinen tri Madan Katarian kouluttama naurujoogaohjaaja sekä kouluttaja Suomessa. Vuonna 2009 kouluttajia oli parikymmentä ja naurujoogaohjaajia parisataa."
Lähde: Wikipedia


                     
Kaunis luminen kuusi Puistokartanon vieressä. Tulee hyvä mieli.


NAURUJOOGA, tavoitteena kehon ja mielen hyvinvointi.
Ohjaaja Tuovi Kasurinen

Ohjaaja näyttää kuinka varpaat kohdennetaan oikeaan suuntaan

siitä se liike lähtee oikein

eikä virheasentoa synny alkuunkaan

nyt on hyvä alkuasento asanalle

Ohjaaja ja ohjattavat heittäytyvät

Kobrat ja kobran ssssihisevä-nauru


lattialla alustan päällä valmistaudutaan kobra-asanaan
Tästä se lähtee kirkkoveneellä soutaminen...

jatkuu...

...jatkuu...

ja jatkuu...

iloa ja naurua.

Taas heittäydyttiin - ihan huisaa ,

ja hauskaa oli.

Venyttelyä vyön kanssa - on muuten tehokas venytys.

Loppurutistus - nauretaan, nauretaan lähes 10 minuuttia.

Lötkötellään, pötkötellään!

Ihastuttava ohjaajamme.

Muistetaan nauraa. siitä on lupa innostua. Näytät terveemmältä ja tunnet olosi paremmaksi.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Kansalaisopistolla sai nauraa ja itkeä, eikä kenestäkään tullut naurettava.

Hymy ja nauru tekevät hyvää niin itselle kuin muille. Niinpä uskon, että hymyilemällä ja nauramalla voimme saada aikaan hyviä asioita kehollemme ja mielellemme. Ja nyt naurujoogaan...
  

Naurujooga A
ajalla 2.10.–30.10.2016 klo 18–19.15.
Ohjaaja: Tuovi Kasurinen 
 
Kansalaisopiston esitteessä kerrotaan näin: "Naurujooga on menetelmä, jonka avulla opitaan nauramista. Naurutuntien aikana huollat kehoasi ja mieltäsi pehmeästi ja hauskasti."
Kuopion Kansalaisopisto Puistokartano.
Odotin koko sunnuntaipäivän nauruintoa täynnä naurujoogatunnin alkua. Kassiini oli pakattu alusta, villasukat ja vesipullo. Jo kotona laitoin päälleni joustavat vaatteet ja huolsin itseni naurukuntoon. Hyppäsin Kantotien pysäkiltä bussiin numero 4 klo 17.27 jolla "körryyttelin" Puistokartanolle.  http://joukkoliikenne.kuopio.fi/
Kantotien bussipysäkki.
Kolmas kerta toden sanoi, kun etsin ovea oikeaan opetusluokkaan. Avattuani oven tiesin, että olen oikeassa paikassa, oikeaan aikaan koska jumppamatot lepäsivät lattialla kuin auringonsäteet. Ilokseni huomasin muitakin osallistujia. Naurujoogaan oli ilmoittautunut 11. Sinä iltana paikalle oli tulla tupsahtanut yhdeksän innokasta naurujoogaajaa. Kuinka ihanaa.

Siniset jumppamatot oli levitetty jo lattialle.
Ensimmäisen naurujooga tuntimme aloitimme sillä, että ohjaaja esitteli itsensä sekä kertoi mistä ja miten kyseinen laji oli saanut alkunsa. Sitten vuorossa oli osallistujien esittelyä, jonka jälkeen ohjaaja kertoi totista asiaa. Sen, että virtsaa voi karata housuihin kun nauretaan. Ohjaaja kehotti käymään vessassa. Moni otti neuvosta vaarin, minä en - otin riskin. Tämä oli asiallista ohjausta, koska ihmisen ponnistaessa, aivastaessa, yskiessä ja nauraessa virtsa voi karata ja se tuntuu monen ihmisen mielestä erittäin kiusalliselta. Vaikkakin virtsaaminen on yhtä luonnollinen asia kuin syöminen, juominen tai nukkuminen.

Naurujooga harjoitukset alkoivat lattiatasolta lempeään tapaan. Sittenpä naurujoogaharjoitukset jatkuivat levollisesti seisoaltaan. Aluksi esittelen muutamia esimerkkejä naurujoogatunnin kulusta. Muun muassa keräsimme ostoskärryihin erilaisia ruokatarvikkeita. Maksoimme ostokset kassalla, laskun saatuamme nauroimme ääneen kuvitteelliselle kassatyöntekijälle. Se oli hauskaa, ja me osallistujat revittelimme ja nauroimme ihan tosissaan kaupan kassalla. Kaikenlaista muutakin hauskaa teimme, esimerkiksi löimme nyrkeillä rintaan ja hohottelimme.  Tervehdimme toisiamme silmiin katsoen ja nauroimme ääneen. Lopuksi nauroimme yhtä soittoa useita minuutteja. Tavoite oli 10 minuuttia, mutta siihen ei päästy. Tunnin lopuksi vuorossa oli venyttelyä ja lämmittävä loppurentoutus.

Tunti kului nopsaan. Koin hyvin miellyttävänä, kun tunnin lopuksi ohjaajamme kyseli tuntemuksiamme. Ne olivat miellyttävät. Itse olin rentoutuneen, hieman uuvahtaneen oloinen pehmeästi ja hauskasti. Tunti oli sitä, mitä esitteessä luvattiin. Siellä opeteltiin nauramaan hauskasti. Vaikka ääneen nauraminen on voimakas tapahtuma ei virtsa kuitenkaan  karannut...

Toinen naurujooga tunti alkoi lupaavasti. Meitä oli tullut paikalle 11 henkilöä, joten joukossamme oli kaksi uutta tulokasta. Mukavaa. Meitä oli yhdeksän naista ja kaksi miestä ja hauskaa oli kuten ensimmäiselläkin kerralla. Esimerkkinä mainitsen, että menimme lattialle istumaan peräkanaa lähekkäin ja soudimme kirkkoveneellä. Sitten retkahdimme toisiamme vasten, päätä painaen toisen rintaa vasten ja nauroimme. Se oli lempeää, mielenkiintoista, turvallista, lämmittävää ja positiivista. Teimme myös avaavia asanoita, venyttelimme, nauroimme ja rentouduimme. Kuulin miten hersyvästi joogatoverit nauroivat. Se tarttui. Nauru on tarttuva lajissaan. Mutta ei meitä kielletty itkemästäkään, onhan nauru ja itku hyvin lähellä toisiaan.

Kolmannen naurujoogatunnin olin poissa. Olin matkoilla. Sain kuitenkin kuulla, että tunti oli ollut hauska ja rentouttava.

Neljäs ja viimeinen kerta oli sitten lokakuun viimeinen sunnuntai. Sisälläni oli pieni haikeuden poikanen. Nytkö se kurssi jo loppuu. Ulkona oli pimeää ja sataa tihkutti vettä. Sisällä Puistokartanossa oli valoisaa ja lämmintä. Meitä osallistujia oli tullut viimeiselle tunnille seitsemän. Ohjaajan vetämä tunti oli taas hauska, rentouttava ja hyvä. Naurettiin, ja hieman tarinoitiin. Se oli iloista kun maattiin päillämme toistemme vatsojen päällä. Olimme kiemurtelevina matoina lattialla ja nauroimme. Mukavasti toverin vatsa hytkyi pääni alla.

Kokonaisuutena kurssi oli hyvä. Se sisälsi neljä ohjauskertaa, oppitunteina 6,66. Kurssimaksu 21 euroa, oli ihan kohtuullinen. Tämä pehmeän lempeä kehonhoitomuoto, mielen ja kehon hyvinvointiin tähtäävä naurujooga sopii mielestäni kaikenikäisille ihmisille. Hengitykseen yhdistetyt venyttävät ja avaavat liikesarjat vaikuttavat kaikkialle kehoon kuten nauraminenkin. Kun, hengitys on liikkeessä mukana se vahvistaa niin syviä kuin ryhtilihaksia. Nauraminen hieroo sisäelimiä ja nauraessa erittyy hyviä hormoneja, endorfiinejä, jotka esimerkiksi lievittävät kipua. Miinuksena koin ko. kurssin lyhyyden.

Mitä koin naurujoogassa, nauraessa. Uupumusta ja virkistymistä nauru uuvutti hyvällä tavalla samalla virkistäen. Samalla tavalla kuin pitkä kävelylenkki tekee. Vatsan alueen lihakset heltyivät rennoiksi, pallea ja kasvot rentoutuivat ja olotilani oli raukea mutta kuitenkin virkeä. Oli hyvä nauraa luvalla, hyvällä tavalla, samalla lailla nauravien ihmisten kanssa. Suosittelen naurujoogaa ilolla, lämmöllä ja sydämeni äänellä. Ohjaaja oli erinomainen, tunnit olivat hauskoja ja nauraa sai sydämen kyllyydestä. Tämä oli siistiä. Naurujoogaan kannattaa tutustua. Ottaa siitä selvää, mitä se on ja mitä se antaa. Naurujoogasta on lupa innostua.

Kiitos kukkia ohjaajalle ja Kansalaisopistolle.


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Terveyttä ruuasta! Nyhtökaura- ja Tempe


Etualalla valmistamani lupiinitempe pihvit avokadon, salaatin ja chilikastikkeet sekä majoneesin kera. Kuvassa myös täytetyt munakoisot, paahdettu kukkakaali ja kookos-limekastike, juuresraastepihvit, nyhtökaurapyörykät ja härkkispihvit!

Lähdin avoimin mielin Kansalaisopiston ruokakurssille tutustumaan Nyhtökauraan ja muihin raaka-aineisiin, jotka lisäävät terveyttämme. Nyhtökaurasta olin kuullut ja nähnyt vilauksen kaupassa, mutta koskaan en ollut vielä maistanut ennen tätä kurssia. Nyhtökauran saaminen marketeista on vielä haasteellista, koska lähetys viedään käsistä. Kysyntä on kovaa. Tempe oli minulle ihan uusi tuttavuus.

Nyhtökauraan kannattaa ehdottomasti tutustua!

Nyhtökaura on kasviproteiinia, miellyttävän makuinen ja monikäyttöinen. Koostumus on murea. Sitä voi  käyttää moniin ruokiin, jotka ehkä aiemmin valmistit jauhelihasta, kanasta tai soijasta. Makuvaihtoehtoja on kolme. Nyhtökaura sisältää tarpeellisen määrän kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja. Aminohapot ovat tärkeitä elimistömme rakennusaineita. Niillä kaikilla on omat roolinsa ja tehtävänsä solujen ja koko ihmisen hyvinvoinnissa, tärkeimpinä lihasten ja luuston terveys.





Toisin kuin eläinproteiinit, nyhtökaura sisältää myös ruoansulatukselle erittäin tärkeää ravintokuitua, josta suurin osa on erityistä, sydänterveyttä edistävistä ominaisuuksistaan kuuluisaa kauran liukoista kuitua, beetaglukaania. Myös nyhtökauran rasvahapot ovat lähtöisin kauran omasta öljystä ja rypsiöljystä.


Terveyttä ruuasta!




Kun tehdään yhdessä, voi syntyä uskomattomia herkkuja!

Tempe on runsaasti proteiinia sisältävä, helppokäyttöinen kasvisvalmiste. Sen rakenne on tiivis ja se on hyvin monikäyttöistä. Tempestä valmistat aterian helposti ja nopeasti: pilko, paista ja mausta. Tempe on arkiruokaa Indonesiassa, jossa soijatempellä on jo tuhatvuotiset perinteet. Muualla maailmassa tempe on vasta tulossa tunnetuksi. Palkuaisen tempet valmistetaan suomalaisista palkokasveista: herneestä, sinilupiinista ja härkäpavusta. Palkokasvit ovat erinomaisia valkuaisen eli proteiinin lähteitä. Kaura, tattari, hamppu ja pellava sopivat papujen seuraan.

Alkuvalmisteluihin kannattaa käyttää aikaa!

Meitä kurssilaisia oli paikalla täyden kurssin verran. Tämä on osoitus varmasti siitä, että terveellinen ruoka kiinnostaa entistä useampaa ja oma terveyden lisääminen ruuan kautta on muodostunut meille tärkeäksi. Ei ole ihan sama, mistä saamme polttoaineemme. Itselleni ruuan merkitys on korostunut viime vuosina ja olen tietoisesti muuttanut ruokavaliotani. Käytän enemmän aikaa ja selvitän, mitkä ovat hyväksi minulle ja ennen kaikkea myös lapsilleni.   

Minä pääsin tekemään näitä!

Alkuluennon ja ohjauksen jälkeen pääsimme tositoimiin, köökin puolelle valmistamaan illan menyytä. Kävimme yhdessä reseptit läpi, jotta työhön tarttuminen olisi helpompaa. Tiimimme oli huikean innostunutta ja jokainen auttoi toinen toistamme. Kaikki sujui mutkattomasti naurun ja yhteisen innostuksen saattelemana. Minä pääsin tekemään kaalisalaattia eli coleslawta ja lupiinitempeä. Tempe oli minulle aivan uusi raaka-aine. Uskon että tempeä tarttuu kaupasta mukaani jatkossa, mutta sen käyttömahdollisuuksiin täytyy hieman vielä tutustua lisää. Nyt marinoin sen tomaattipestolla. Kaalisalaatin maustaminen mintulla oli ihana makuyhdistelmä. Enpä olisi itse hoksannut laittaa.

Ruoka yhdistää! ilta mukavassa seurassa...

Kansalaisopistoista löytyy paljon mm. erilaisia ruokakursseja. Varmasti jokaiselle joku mieleinen. Käy tutustumassa Kuopion kurssitarjontaan www.kansalaisopisto.kuopio.fi

www.versofood.fi
www.goldandgreenfoods.com
www.tempe.fi
Ihanat herkut odottaa syöjäänsä...kiitos opettajalle & kurssitovereille!

...minä lähden metsästämään nyhtökauraa :) Riikka