perjantai 5. toukokuuta 2017
Vapaaehtoistoimintaa tukihenkilönä ja sijaisisänä
Pieni ihminen katsoo arasti ja epäillen äidin takaa. Luottamus herää hitaasti, mutta vähän ajan kuluttua askartelemme yhdessä legoilla. Tämä oli ensitapaaminen.
Pienet kädet ojentuvat tervehdykseen jo ovella ja hyvin pian kuuluu kahvipöydän äärestä käsky: Esko keskeen! Tämä oli eräs toinen ensitapaaminen.
Olemme toimineet puolisoni kanssa tukiperheenä ja nämä ovat muistoja tukilasteni ensitapaamisista. Tukiperhe on perhe, johon lapset tulevat yleensä viikonlopuksi esimerkiksi kerran kuussa. Tapaamisia voi olla useamminkin ja ne voivat kestää myös pitempiä jaksoja. Tapaamisista sovitaan yhdessä sosiaalitoimen ja lapsen vanhempien kanssa.
Tukitoiminnan tarkoitus on tukea lapsen hyvinvointia antamalla lapsen vanhemmille levähdystauko. Tukiperheeltä vaaditaan tasapainoista elämäntilannetta ja kykyä huolehtia lapsen tarpeista. Mutta ei mitään sen erikoisempaa.
Tapaamisissa aika kuluu pääasiassa tavallisissa kodin askareissa. Käymme joskus elokuvissa, pelaamme korttia ja leikimme piilosta. Mökillä uimme, saunomme, soudamme ja kalastamme. Talvella laskemme pulkkamäkeä. Joskus lasten mukana on kavereita.
Kun ensivaikutelmat tukihenkilöstä on saatu, tulee aika kokeilla rajoja. Silloin tukihenkilön on oltava johdonmukainen ja muistettava kasvatusvastuunsa. Kun rajat on asetettu ja tehty selviksi, on lapsella turvallista.
Tukiperhe, lapsen vanhemmat ja sosiaalityöntekijä tapaavat säännöllisesti ja tarkentavat käytäntöjä tilanteen mukaan. Lapsen parhaaksi tavoitellaan yleensä pitkää suhdetta. Ilokseni meillä näyttää syntyvän elinaikaisia suhteita.
Olemme toimineet myös sijaisperheenä. Sijaisperheenä vastuu ja tekemisen määrä on suurempi. Ennen sijoitusta lapsi on saattanut kokea vaikeita asioita. Lapsen murheet ilmenevät arjen tilanteissa. Tilanteiden käsittely vaatii sijaisvanhemmalta kärsivällisyyttä, mutta ratkaisujen löytäminen on palkitsevaa.
Tuki- ja sijaisvanhempana toiminen on tuottanut minulle iloa. On liikuttavaa, kun lapsi luettelee rakkaimpiaan ja asettaa minut luetteloon jo lähiomaisten ja lemmikkikoiransa jälkeen.
Esko Koistinen
Tunnisteet:
#100vapaaehtoistarinaa,
#hyvinvointilähettiläät #lupainnostua,
#rakkaudellaKuopiosta,
#sijaisisä,
#sijaisperhe,
#Suomi100,
#tukiperhe,
#vapaaehtoistoiminta,
#vapaaehtoistyö
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti