Liisa oli 15-vuotias lähtiessään härkävaunujen kyydissä evakkoon alkavaa sotaa. Ennen tätä Liisan elämä Viipurissa oli turvattua. Perhe oli hiljan rakentanut ison hirsinen omakotitalon, isä työskenteli veturinkuljettajana ja äiti toimi ompelijan ammatissa.
Sota alkoi Antin päivänä, Liisa muistaa sen hyvin, sillä perhe oli juuri silloin valmistelemassa Antti-isän juhlia siivoten ja leipoen. Kattauksesta puuttui vain kerma ja Liisan tehtäväksi jäi hakea sitä kaupalta. Kauppamatkan aikana pommitukset alkoivat. Liisan ensimmäinen ajatus oli huoli pikkusiskosta, sillä sisko oli vielä koulussa siihen aikaan päivästä. Liisa lähti juoksemaan koulua kohti ja matkalla häntä neuvottiin kulkemaan ojanpohjia myöten piilossa pommikoneilta. Ojanpohjia pitkin Liisa haki siskon kotiin ja vielä samana Antin päivän iltana perhe nousi härkävaunujen kyytiin.
Sodan aikana kotirintamalla tehtiin monenlaista työtä. Liisa paikkasi sotilaiden vaatteita, hoiti kenkävarastoa, auttoi sotilaita, toimitti posteja ja kävi kaupassa. Yksi Liisan tehtävistä oli käydä kuuntelemassa joka ilta uutiset radiosta, tämän jälkeen kylän väki kokoontui yhteen kuulemaan uutiset. Sodan aikana kotirintamalle jaettiin komentoja erilaisiin työtehtäviin. Liisa muistelee, että hänelle tulleita komentoja olivat: työskennellä viikon verran maatalossa sekä tehdä motillinen halkoja.
Liisa kertoo, että sota-ajan kokemukset ja karjalaistausta ovat opettaneet hänelle periksi antamattomuutta ja sitkeyttä. Hyväntahtoisena, avuliaana ja puheliaana ihmisenä Liisa on jäänyt monien mieleen ja yhteyttä pidetään edelleen ihmisten ja perheiden kanssa, jotka hän tapasi kotirintamalla työskennellessään. Vapaaehtoistyö on kulkenut Liisan elämässä mukana läpi vuosikymmenten ja ottanut matkan varrella eri muotoja. Nykyisin Liisa toimii omaishoitajana ja osallistuu Kuopion Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n vapaaehtoistyöntekijöiden järjestämään toimintaan.
www.kuopionomaishoitajat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti