Telttaillen terveeksi

Reilu viikko aiemmin satoi viimeisin lumi. Nyt toukokuun puolivälissä maa oli jo sulanut ja ilma lämmennyt niin, että teltan saattoi pystyttää takapihalle. Pikkuneiti 2+vee tulisi nukkumaan seuraavan yön, ensimmäisensä, teltassa. Myöhemmin kesällä teltta sijoitettaisiin lähemmäs luontoa ja syvemmäs metsään, mutta kotipihasta oli hyvä aloittaa harjoittelu.

Päälle kerrasto ja lämmin pusero, kaulaan kauluri, päähän kunnon pipo ja jalkaan villasukat - siinä pikkuneidin varustelut. Hampipesun ja iltapisun ja -pusun jälkeen iloinen neiti 2+vee asteli lipokkaillaan telttaan. Maa hohki vielä koleutta sen verran, että alumiinipatja ja kunnon nukkumapatjat olivat tarpeen. Alkukesän valoisuus pisti neidin pyörimään, nousemaan välillä makuupussista ja taas painamaan pään tyynylle. Tätä ei onneksi jatkunut toivottoman kauan, kun uni vei mukanaan.

Teltta on pieni investointi terveydestä. Sen äiti sai aamulla herättyään jälleen todeta. Viimeiset pari viikkoa flunssan kylkiäisenä tulleet astmaoireet helpottuivat yöllä. Ei yskänyskäisyä koko yönä, kun edellisinä oli pitänyt imaista astmapiipusta reilut hönkäykset rintakehää ravistelevaan köhimiseen.

Teltta ja ulkoilma auttoivat siinä, että työpaikan sisäilmasta sairastunut äiti saatiin yhteiskunnan kukkaroa ja terveydenhuoltoa rasittamasta takaisin terveiden kirjoihin. Kun takana oli yhdeksän vuotta homeisessa rakennuksessa ja viisitoista vuotta sisäilmaongelmaisissa taloissa, oli rasitteena reilut neljäkymmentä oiretta ja astma, uskaltauduin lähes tyhjän päälle virkavapaalle.

Asuin kaksi kesää ja syksyä teltassa ja olin kaiken mahdollisen ajan ulkona. Ja hups, kaikki oireet hävisivät, jopa sellaiset, joiden yhteyttä sisäilmaan en ollut tajunnut aiemmin. Muun muassa migreenit, päänsäryt, flunssaputket, jatkuva lämpöily, vatsavaivat, niveloireet, ihottumat, kuolemanväsymys, masennus, aivosumu, heikentynyt muisti, keskittymisvaikeudet, äänenmenetykset - ne kaikki kaikkosivat. Sen jälkeen ei ole löytynyt yhtään kystaakaan, kun niitä tuli sisäilmaongelmaisimmassa tilassa työskennellessäni tämän tästä. Kun homemömmöt lähtivät kehosta, mahtui pian tilalle jotakin suurta ja ihanaa: vauva.

Nyt tämä vauva on jo neiti 2+vee, joka opettelee telttailua ja luonnontuntemusta, tunnistaa jo sorsan, harakan, talitintin ja punatulkun äänen. Aamulla herättyään hän odotti aikansa, että äitee saatiin hereille. Kun ei jaksanut odottaa, niin ilmassa raikui: "Äiti, herää, on jo aamu!" Ja kun kysyin, vieläkö telttaillaan joskus uudestaankin, hän vastasi harvinaisen painokkaasti: "Joo!"

Telttaretkelle ei tarvitse lähteä takapihaa kauemmas. Itselläni upeimpia telttailukokemuksia ovat ne, kun teltta on ollut kotipihalla (riittävän kaukana maaseudulla): lehtokurppa on iltalennollaan päästänyt sammakon kurnutusäänensä, aamuyöstä olen havahtunut teerien puputukseen, ja kuovit ja taivaanvuohet ovat heräilleet ja ilmoittaneet olemassaolostaan. Avot - mitä ääniä!

Metsän puolella unohtumattomia ovat ne kerrat, kun yöllä majava läiskytti viereisen veden pintaa osoittaen minun olevan hänen valtakunnassaan ja aamulla orava kiersi useamman lenkin teltan ympäri raapien telttakankaan pintaa. Tai kun jokin lähellä liikkunut isoaskelinen on jäänyt nimeämättä: hirvi, ihminen vai jokin muu. Tai kun olen syksyn pimeinä iltoina otsalampun valossa neulonut tai huovuttanut teltassa (kyllä, sekin onnistuu), ja jokin pieni vipeltäjä on kiinnostunut ja suunnannut kohti valoa.

Suomen Latu innostaa suomalaisia nukkumaan teltassa, laavussa tai taivasalla luonnonpäivänä, lauantaina 17.6.2017, Nuku yö ulkona -tempauksella : http://tapahtumat.suomenlatu.fi/fi/nuku-yo-ulkona.html