Syksyisellä mattopyykillä

Viime viikolla hoksasin kotia siivotessa, että matot oli jääneet tänä kesänä pesemättä. "Voi ei, mut minkäs teen, kesä on ohi, ei voi mittää". Seuraavana päivänä läksin lenkille Haapaniemelle. Se on vakioreittini, sillä se on yksi Kuopion kauneimmista rantateistä . Tavallisesti katselen kävellessäni järvelle päin, mutta tällä kertaa olivat matot vielä mielessä ja monesti silloin huomio kiinnittyy ajatuksiin liittyviin asioihin. Niinpä huomasin uuden matonpesupaikan. No vau, sattuipa sopivasti.

Kaksi vanhempaa rouvaa oli jo mattopyykillä, joten menin jututtamaan heitä ja tutustumaan paikkaan. Rouvat opastivat ystävällisesti mitä toimintoja pesupaikalla oli ja ihmettelivät miten en ollut huomannut, kun lehdessäkin on ollut juttua. Lisäksi he kertoivat, että pesuvesi on vesijohtovettä, joten puhdasta tulee varmasti.

Viikonlopuksi oli luvassa intiaanikesää, joten kipaisin saman tien kotiin matonhakuun. Nyt ne saisi kuivumaan nopeasti.  Monet tykkäävät matonpesusta, niin minäkin.  Siinä voi samalla nauttia lämpimästä kesäpäivästä, auringosta ja läträtä vedessä. Se näyttää olevan myös sosiaalista touhua, sillä monet ihmiset tulivat juttelemaan.  Ja niinpä pesun aikana olikin mukavia kohtaamisia hyväntuulisten ja myönteisten ihmisten kanssa.  Yhtään moitetta ei kuulunut, kiitoksia sitäkin enemmän. Siis kiitoksia kaupungille, joka on järjestänyt meille niin hienot pesumahdollisuudet.

Muutama nainen kävi kyselemässä paleltuvatkosormet. Eivät paleltuneet, sillä vesi ei ollut kylmää. Mäntynestesaippua tuoksui hyvälle, syksyinen kesäpäivä lämmitti ja maalliset murheet hävisivät pois mielestä mattoja hangatessa ja huuhdellessa. Se on parasta tietoisuustaitoharjoitusta, kun siinä ihan luonnollisesti keskittyy vain tähän hetkeen. Ja jos murheet ovat tiukemmassa, voi kokeilla mielikuvaharjoitusta, jossa mattoa hangatessa samalla puhdistaa mieltään ikävistä asioista.  

Koska seuraavana päivänäkin oli lämmintä, päätin jatkaa mattopyykkiä. Menin heti aamusta, mutta yksi pariskunta oli jo lopettelemassa omaa urakkaansa. He olivat keksineet tehdä pesuasut roskasäkeistä. Minun puseroni kastui molempina päivinä ihan likomäräksi, joten ensi kesänä aion pukeutua pariskunnan syysmuodin mukaiseen 250 litran roskasäkkiin. Rouvan asussa oli tosi trendikkäät korkeat ja terävät olkapäät ja miehellä upea köysivyö. Molemmilla oli myös mainio huumorintaju, joten pesun ohessa saimme muutamat makeat naurutkin.

Mankelilla sain enimmät vedet pois ja sitten jätin vielä matot valumaan telineille. Hain kotoa lukemista ja syömistä ja tulin istumaan odotusajaksi rantapenkille. Mieli lepäsi viimeisen kesäpäivän lämmössä ja hyvässä mielessä – mukavista kohtaamisista, kivasta touhusta, hyvistä tuoksuista ja puhtaista matoista. Ihana päivä!

Kiitokset kaupungille!  Noin upeasta pesupaikasta on lupa innostua ensi kesänäkin.  

Matonpesuterveisin Tuula

www.Kuopio.fi

  

Maria Jotunin puistossa, Päivärannassa, Julkulassa, Jynkänlahdessa, Kirveslahdessa, Pitkälahdessa (Valkamanranta), Karttulassa, Vehmersalmella, Riistavedellä ja Nilsiässä on kuivalle maalle tehdyt viemäröidyt matonpesupaikat. Nilsiässä matonpesupaikka toimii Nilsiän virastotalon asiakaspalvelukeskuksesta saatavilla avaimilla, muut ovat vapaassa käytössä.