"Mutta kun oireet viittaa netin mukaan sydänkohtaukseen ja tämä on toinen kerta tänä yönä. Pitäisikö soittaa kuitenkin päivystykseen?"
"Ei. Kunhan vain saan nukuttua nyt. ."
Keskustelu mieheni ja minun välillä helmikuun yönä klo 01-05 välillä kotona.
Aamulla jalat alle sängystä ja kohti vessaa. Matkaa taittuu viisi metriä ja hups! Jään makaamaan lattialle ja nyt olikin aika ehkä soittaa ambulanssi paikalle. Varmistin kuitenkin vielä päivystyksestä soittamalla kertoen oireet, kunnes sain kysymyksen: "Onko muita kotona? Sano miehelle että menee ovelle vastaan ja tilaa välittömästi ambulanssi. Tulevat kiireellisenä. "
Makaan lattialla.
Lapset ympärillä, joten en voi näyttää henkistä murtumistani, hätää ja kipua mitä tunnen. Nytkö se kuolema jo tuli? Ei voi tulla! Nyt kun elämän onnelliset palaset on koottuna vain kasausta vaille valmiiksi .
Ei tullut kuolema, tuli ambulanssi ja ensihoitajat.
Ensihoitajat saavat selville että pulssini on epätasainen ja nopea: rytmihäiriö. Kyyti vei Kysiin ja kaikki tapahtui nopeasti: EKG, verikokeet, pää- ja keuhkokuvaukset, tiputuksella yritetään sydämen rytminsiirtoa ja lopuksi nukutuksen kautta rytminsiirtoon sähköllä. Kaikki hoitotoimenpiteet hoitui nopeasti vaikkakin ajatukseni kävivät hitaasti käyden lävitse mennyttä kolmeakymmentäkuutta vuotta. Siis kyllä: 36-vuotias, nainen, neljän alle viisi vuotiaan lapsen äiti, ei tupakoi, kaksi kuppia päivässä kahvia, perusterve ja alkoholia liian vähän käyttävä makaa rytmihäiriön vuoksi sairaalassa. Rytmihäiriöisiä tuntui Kysin ensiavussa olevan todella monta muutakin: Ikäluokkaa plusmiinus 80-vuotiaita. Ja minä 36- vuotias. Mutta onneksi 36 onnellista vuotta.
Unessa ja levossa hieman vajetta: ollut hieman flunssia ja korvatulehduksia perheessä.. Selitän lääkärille. EI: turha enää KYSin pedissä rytmihäiriöissään valehdella hieman pienestä univajeesta vaan myönnettävä todellinen tilanne todellisesta univajeesta.
Herätys Kirsi, NYT on aika nukkua!
Täytyy levätä ja nukkua, jotta sydän jaksaa. Nukkua ja levätä: helpommin sanottu kuin tehty neljän pienen lapsen äidille. Mutta tehtävä on, muuten kuolema tulee ennen ensihoitajia.
Nyt kaksi kuukautta myöhemmin sydämen rytminsiirrosta, olen nukkunut jopa viisikin tuntia putkeen. Nyt olenkin kysynyt itseltäni, mitä minulle kuuluu? Miten minä voin? Näihin vastaukseksi olen nostanut lenkkarini kaapista; kylläkin 0 km vielä liikuttamatta niitä pihalla. Mutta nosto kaapista on jo ensi askel hyvinvointiin. Toinen askel oli pääsy Kuopion Hyvinvointilähettiläisiin. Seuraava askel onkin minun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti