Tarvitseeko tuota sinänsä ihmetellä? Eihän täällä liikkuessa kovin helposti välty näkemästä veden kimmellystä. Yleisiä uimarantoja on peräti 25 kappaletta ja niiden lisäksi uimahallit ja kylpyläpalveluita tarjoavia hotelleja. Talviuintiakin voi harrastaa jäsen- tai kertamaksulla ainakin Vänärillä ja Sorsasalossa, moottoritien kupeessa. Oivallisista vesiliikuntapuitteista huolimatta on paljon kuopiolaisia, joille äärellä oleva järvi on täysin hyödyntämätön luonnonvara. 'Minä uin kerran kesässä', 'Vesi on liian kylmää'. Ja sitten matkustetaan etelään, merenelävien armoille.
Juuri noin sanoin itsekin vielä joitakin vuosia sitten, kunnes ystäväni Tiina sai minut houkuteltua kokeilemaan pulahdusta järveen kylmempänä vuodenaikana, syksyisen maratonitapahtuman jälkeen Rauhalahden Jätkänkämpällä. Olin pitänyt itseäni klassisena vilukissana, mutta uskaltauduin kuitenkin ystävälleni luvattua kokeilemaan. Siitä se alkoi! Parina ensimmäisenä talvena kävin vain kastautumassa järvessä ensin saunassa lämmiteltyäni, sittemmin olen jo rohjennut uida kylmässä vedessä, joka ei enää tunnu ollenkaan pahalta. Pidän erityisesti Sorsasalon saunasta: istuessani rentona saunan lauteilla voin katsella vasemmalla moottoritiellä ohikiitäviä autoilijoita tai oikealla avautuvaa järvimaisemaa, joka usein illaksi tyyntyy. Saunakeskustelut ja -seura ovat vaihtelevia ja enimmäkseen leppoisia.
Minusta tuli saman tien myös kesäuimari. Kesäiset työpäivät värittyvät lomanomaisiksi, kun piipahdan lähirannalle ja suuntaan lyhyen kävelymatkan kotiin pyyhe ympärilläni - kohdaten paluumatkallani ymmärtäväisellä hymyllä rannalle vasta suuntaavan lähinaapurin. Joskus sade yllättää ja viiletän nopeasti kauempana olevalta uimapaikalta pyörällä kotiin. Kesä kuivaa minkä kastelee.
Viime keväänä haastoin naamakirjassa ystäviäni uimaan tulevana kesänä vähintään kymmenen kertaa. Moni otti haasteen vastaan ja onpa heitä näkynyt vedessä talviaikanakin. En voi muuta kuin suositella - tulevana kesänäkin on lupa innostua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti