Näytetään tekstit, joissa on tunniste #sienestäminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #sienestäminen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 2. syyskuuta 2017

Sienineuvojan opissa

Hyvinvointilähettiläs-lukukoira Sylvi sai kunnian lähteä sienimetsään kuopiolaisen sienineuvojan seurassa. Parin tunnin retken aikana Sylville kerrottiin sienestämisen perusteet:

Sieniretkellä tarvitaan sienikori ja -veitsi. Myös kartta ja kompassi ovat tarpeen, jos liikutaan vieraassa metsässä. Nelijalkainen sieniretkeläinen täytyy pitää hihnassa ainakin luonnonsuojelualueilla.


Kuopiolaisilla on hyviä sienimetsiä ihan nurkan takana.  Puijolta sienestäjä löytää tällä hetkellä esimerkiksi kangas- ja haaparouskuja, joista voi tehdä perinteistä sienisalaattia. Kehnäsienistä ja vaaleista orakkaista syntyy vaikkapa sienimuhennosta. Puijon metsissä kasvaa myös lampaankääpiä, joista syntyy maukkaita pihvejä.





Sienineuvojan tärkein ohje on: syö vain niitä sieniä, jotka varmasti tunnistat ruokasieniksi! Jos haluaa kerätä tuntemattomia sieniä myöhempää tunnistamista varten, kannattaa varmistaa, etteivät ne mene korissa sekaisin ruokasienten kanssa. Ruokasienistäkin keittämistä vaativat sienet, kuten rouskut, on näppärintä pitää erillään suoraan pannulle laitettavista sienistä. Sienet myös kannattaa siivota samantien, metsää on turha kantaa korissa kotiin asti.



Kaikki sienet eivät ole ihmiselle ravinnoksi kelpaavia, mutta ne ovat silti tarpeellisia. Ihmiselle kelpaamattomat ja myrkylliset lajit ovat puiden korvaamattomia kumppaneita. Ilman sieniä puut eivät pystyisi kasvamaan suuriksi. Lahopuilla kasvavat käävät huolehtivat metsän  ja maaperän ravinnetasapinosta: kun ne lahottavat puuta, ne palauttavat ravinteita takaisin maaperään. Lahopuissa asuvat hyönteiset arvostavat kääpiä vähintään yhtä paljon kuin me ihmiset ruokasieniä!



Suomessa kasvaa tuhansia sienilajeja, joten uusien lajien oppiminen on elinikäinen harrastus. Martat ja Kuopion luonnontieteellinen museo järjestävät syksyisin sieniretkiä ja sieniopastuksia, joilla on helppo päästä alkuun sienien opettelussa.

Jos taas haluaa opiskella ominpäin, kirjastosta löytyy kymmeniä sienikirjoja. Nämä ovat sienineuvojan omat suosikkikirjat:

Sienet: tunnista - poimi - varo
Oiva opus aloittelijoille. Tuntomerkit ovat selkeät ja samalla sivulla esitellään usein samannäköisiä lajeja.

Suomen sieniopas
Kattavin kirja kaikista Suomessa kasvavista sienilajeista, vaikka tästäkään ei löydy ihan kaikkia sienilajeja. Sopii edistyneemmän harrastajan käyttöön.

Suomen käävät
Kirja esittelee Suomen 251 kääpälajia perusteellisin tuntomerkein ja upein kuvin. Tämän kirja kuuluu jokaisen kääpäharrastajan kirjahyllyyn.

Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut
Kirjassa on esitelty yleisimmät ruokasienet ja helppoja perusreseptejä.

Sienestäjän suosikit: parhaat ruokasienet ja reseptit
Suonenjoella asuvan pitkän linjan sieniharrastajan Kirsti Eskelisen reseptikirja. Kirjassa on sekä perinteisiä että moderneja reseptejä (esim. sikurirouskukorppuset ja mustikkaiset mesimuffinit)


Mukavia sieniretkiä kaikille!












keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Sukellus sienten maailmaan!

Lähdin mukaan Kuopion luonnontieteellisen museon järjestämälle sieniretkelle Neulaniemeen. Meidän oppaanamme toimi Luontopedagogi Mari Wikholm. Mari otti meidät ystävällisesti vastaan venesataman parkkipaikalla ja kertoi reitin, jota pitkin oli ajatus retkeillä. Meitä oli lähdössä mukavan kokoinen innostunut sienestäjä porukka. Mari ei luvannut isoja saaliita vaan tutustumista eri lajeihin. Ja totisesti niitä lajeja on. Niin paljon että jossakin vaiheessa olin jo ihan pää pyörällä.

Sieniretki voi alkaa...


Sieniretken vetäjä Mari Wikholm, Kuopion luonnontieteellinen museo

Matkaan pääsimme ja sukelsimme metsän siimekseen. Jo pian polun varresta löytyi ensimmäinen tunnistettava sieni. Mari kertoi yksityiskohtaisesti mistä sienestä oli kyse ja mitkä ovat sen tyypilliset tunnistettavat piirteet...sovimme että kun matkan varrelta löytyy mielenkiintoinen sieni, pysähdymme ja katsomme yhdessä mistä lajista on kyse. 

Matkaa jatkoimme syvemmälle metsään. Huomasin että harjaantuneemmat sienestäjät bongasivat eri sieniä tiuhaan tahtiin. Alkuun itsestä tuntui että silmä ei ole tottunut löytämään sieniä tarpeeksi tehokkaasti. Mutta tämä taito kasvaa, kun kuljeksii metsässä ja malttaa mennä tarpeeksi hitaasti eteenpäin. Reitin varrelta löytyi tunnistettavia lajeja ainakin noin 20. Marilta löytyi uskomattoman paljon sienitietoutta. Hän on "kävelevä sienikirja" :) Yksi tärkeimmistä ohjeista oli "älkää poimiko valkoisia sieniä, mikäli ette ole ihan 100% varmoja lajista!" Hyvä muistaa! Sienimyrkytykset ovat onneksi harvinaisia.

Taulakääpä! Taula eli taulakäävästä valmistettu aine,
jota käytettiin tulen sytyttämisessä tuluksilla.

Sienikori voi näyttää myös näin hienolta!


Suppilovahvero, Nam :)

Retkemme kesti kokonaisuudessaan noin kolme tuntia. Aika meni siivillä. Tänä syksynä olen innostunut sienestämisestä ja olen huomannut että metsässä ajantaju jotenkin häviää. Sieniretkellä menee kevyesti pari-kolme tuntia. Metsä itsessään toimii myös hyvänä rauhoittumisen paikkana. On ihanaa käveleksiä mättäillä ja yrittää löytyy mm. kanttarelleja, suppilovahveroita, lampaankääpiä ja vaaleaaorakasta. Nämä ovat suosikkejani & herkullisia ruokasieniä. 

Sienestämisessä hauskinta on juurikin löytämisen ilo!


Mesisieni!


Metsässä eväät maistuu superhyviltä!

Eilen kävin Puijon metsässä ja löysin pienen korillisen vaaleaaorakasta ja kanttarelleja. Iltapalaksi tehty muhennos maistui taivaalliselta ruisleivän päällä.


Muhennoksen ulkonäkö ei ole niinkään houkutteleva,
mutta maku sitäkin parempi!

Syysterkuin & kiitos Mari opastuksesta!

Riikka