sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Riemurinne - Mäenlaskua Etelä-Kuopiossa


Eteläiseen Kuopioon kannattaa piipahtaa muutenkin kuin vain Ikean vuoksi. Yhdeksän kilometrin päässä Ikeasta ja parikymmentä kilometriä keskustasta etelän suuntaan löytyy yksi Kuopion lähiliikuntapaikoista, jossa voi nauttia koko perheellä monenlaista talviliikuntaa. Kesällä Riemurinteellä voi harrastaa mm. frisbeegolfia, sauvakävelyä ja maastopyöräilyä. Vehmasmäen Riemurinne on maksuttomassa käytössä kaikille kuopiolaisille! 

Panoraamakuva Riemurinteeltä











Vehmasmäen koulun parkkipaikalle on helppo jättää auto ja suksiuraa seuraten löytää mäenlaskupaikalle. Koululta lähtee 2,2 km kuntolatu, joten mukaan kannattaa ottaa mukaan perheestä myös heidät joita suksilatu viehättää enemmän kuin mäen laskeminen. Vehmasmäen koululta löytyy myös luistelukenttä.

Mäkeen voi mennä omalla tyylillä liukureista aina lumilautaan saakka. Riemurinne ja kuntolatu on valaistu, joten hämärän saapuminen ei ole este eikä hidaste. Rinteitä löytyy parilla erilaisella profiililla. Lasten lemppari on aaltoileva mäki mikä pistää pulkan lasten mielestä hyppimään ihanasti. Minulle rinne ei tuo yhtä isoja onnistumisen tunteita kuten videosta voi huomata..  





Riemurinteeltä löytyy myös tasaisen pitkä pulkkamäki jossa saa kunnon (aikuisystävälliset) vauhdit kuten voi todeta alla olevasta videosta. Tässä minäkin suoriuduin paremmin. Pahoittelut huonosta äänen kuulumisesta, sillä GoProlle ei ollut käytössä kuin vesitiiviin suojakuoren jalusta. 




Pienemmille lapsille, joilla päässä on enemmän vauhtia kuin älyä, niin kypärä on ihan kohdillaan Riemurinteellä laskettaessa. Tällä hetkellä rinteen lumi on vielä pehmeää, mutta talven edetessä rinne tamppautuu ja muuttuu kovemmaksi. Kovassa vauhdissa kaatuessa kypärä on hyvä turva. 

Riemurinteellä on laavu eväshetkeä ja makkaranpaistoa varten. Jos haluaa tehdä tulen niin kannattaa ottaa omat syttypuut ja kirves mukaan. Paikan päältä löytyy pöllejä halottavaksi nuotiopuiksi, mutta ovat hieman kosteita, joten pari kuivaa kalikkaa jeesaa kummasti tilannetta ja vähentää tuskanhikeä tulta rikitellessä.

Tankkaus hetki laavulla ja sen jälkeen vauhdilla takaisin mäkeen. 
Voisiko täällä piipahtaa joulun välipäivinä perheen kanssa?  

torstai 15. joulukuuta 2016

Ihmiskoe - Kuinka klassista musiikkia ikänsä vältellyt selvisi kahdesta sinfoniasarjan konsertista

Miksi minä lähdin tähän mukaan? Kehtaisinko karata väliajalla kotiin? En minä osaa vain istua ja kuunnella.

Ajatukset juoksivat levottomasti ja penkissä oli vaikea pysytellä paikallaan suorittaessani ihmiskokeeni ensimmäistä osiota. Olo oli kuin astetta vilkkaammalla lapsella peruskoulussa. Olin kuitenkin lupautunut kuuntelemaan sinnikkäästi kaksi Kuopion kaupunginorkesterin sinfoniasarjan konserttia. Minä, joka en ole aiemmin klassisen musiikin konserteissa käynyt.

Näiden lippujen myötä olin valmis kaksiosaiseen ihmiskokeeseen.

Väliajalla kokosin itseni ja päätin pysytellä penkissäni sinnikkäästi loppuun asti. Sen verran taktikoin, että vaihdoin istumapaikkaa vapaana olleelle takimmaiselle nurkkapaikalle. Se helpotti olemista epämukavuusalueella. Pystyin tarkkailemaan koko salia turvallisesi ikään kuin sivusta. Rentouduin.

Oli suorastaan hämmentävää, kun toinen puoliaika imaisikin mukaansa. Manuel de Fallan El Amor Brujo (Noiduttu rakkaus) koostui kolmestatoista eri osasta. Aloin musiikin perusteella arvailla missä ollaan menossa ja se ohjasi minut kuuntelemaan. Harhailevat ajatukset jäivät sivuun ja konsertin päätyttyä lähdin hyvillä mielin kotiin uskaltaen todeta nauttineeni siitä tunteesta, kun osasinkin lopulta vain olla ja kuunnella musiikkia ilman sanoja tai visuaalisia elementtejä.

Pari viikkoa myöhemmin suuntasin toiseen konserttiin jo orastavalla innostuksella. Olin ennakkoon kuunnellut joitakin teoksia ja odotukseni olivat korkealla, kun konsertti alkoi Sibeliuksen Kurkikohtauksella. Se olikin lievä pettymys. Oli sopinut kotitöiden taustamusiikiksi, mutta konserttisalissa ei vienytkään minua mukanaan.

Kuopion kaupunginorkesteri. (Kuva: Soile Nevalainen)
Mutta sitten. Pianon ääreen astui illan solisti Olli Mustonen. Sergei Prokofjevin Pianokonsertto nro 2 lähti soimaan, enkä meinannut pysyä penkissäni. Tällä kertaa syynä ei ollut keskittymisen vaikeus – päinvastoin. Teos oli ihan huikea. Piano soitteli ihan omia polkujaan ja orkesteri piti yllä vakautta. Jännite niiden välillä kuulosti korviini siltä, kuin olisin seurannut hyvin rakennettua elokuvaa. Tai kuin piano olisi ollut vallattomasti viipottava lapsi, jota aikuinen (orkesteri) koettaa välillä pakottaa rauhallisempaan muottiin.

Olli Mustosen työskentely pianon koskettimilla oli ällistyttävää. En tajua, miten hän ehti itse kääntämään nuottivihkon sivujakin aina oikeassa välissä. Olin suorituksesta ja teoksesta niin vaikuttunut, että kotona kaivoin sen vielä youtubesta ja hehkutin vaimollekin.

Viimeistään Olli Mustosen pianotaiturointi taisi sinetöidä ystävyyteni klassiseen musiikkiin. (Kuva: Kuopion Musiikkikeskus 8.12.2016)

Oli äärimmäisen palkitsevaa kokea se muutos, joka mahtui ensimmäisen konserttikokemuksen alkupuoliskon ja toisen konsertin väliin. Olin oppinut pysähtymään. Osasin rentoutua ja heittäytyä musiikin vietäväksi. Perinteiseen pop-konserttiin verrattuna hienoa oli se, kuinka oma mielikuvitus sai lähteä liikkeelle ja luoda tarinaa musiikkiin, kun jonkun muun sanoittama tarina ei häirinnyt. 

Suosittelen ihan jokaiselle oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista myös musiikkielämysten saralla. Ainakin minä lopulta nautin siinä määrin, että tämä kokemus ei varmasti jää viimeiseksi kontaktiksi klassiseen musiikkiin.



maanantai 5. joulukuuta 2016

Kirjastokierros lukukoira Sylvin tapaan

Ding Dong! Kirjaston ovikello soi, ja lukukoira Sylvi kiirehtii katsomaan, kuka ovikelloa soittaa. Tällä kertaa oven takana on lasti uutuuskirjoja... Tiedätkö, mitä kaikkea uusille kirjoille tehdään ennen kuin ne päätyvät lukijoille? Sylvi ei tiennyt, mutta otti asiasta selvää:





Pyörön lähikirjastossa taidettiin ihan odotella Sylviä, sillä fiksu henkilökunta oli varannut vieraalle herkkuja! Suupalojen voimin olikin hyvä tutustua lähikirjaston elämään ja  mennä viipottaa pitkin kirjastoa. Vierailuun mahtui monenlaista, mutta ehkä hienointa oli opetella tekemään origamia! Sylvi olisi jaksanut tuijottaa origamin valmistumista vaikka koko aamupäivän. Tiesitkö muuten, että Pyörö on Kuopion vilkkain lähikirjasto, josta kuukaudessa lainataan usein reippaasti yli 20000 lainaa!



Autossa matkustaminen on kivaa, mutta oletkos koskaan päässyt kirjastoauton kyytiin? Sylvi oli välittömästi kyytiin hypättyään sitä mieltä, että kirjastoauto on hänen oma paikkansa. Jos joskus lukukoiran hommat jäävät, olisi kirjastoauton kuljettaminen Sylvin mielestä huippukiva tehtävä! Töitä riittää, sillä Kuopion alueella huristelee kolme eri näköistä kirjastoautoa, jotka käyvät joka viikko lähes 200:lla  pysäkillä.




Lisää lukukoiran kirjastoseikkailuja löydät Kirjastokaistalta!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Vesijuoksuttaa!


VESIJUOKSU KEHITTÄÄ YLEIS-JA LIHASKUNTOA MONIPUOLISESTI!

Minä innostuin vesijuoksusta viime vuoden alkusyksynä ja nyt olen käynyt juoksemassa noin kerran viikossa ystäväni kanssa. Ystävän seura on ollut minulle ehdoton plussa. Aika kuluu siivillä, kun samalla saa vaihtaa kuulumiset. Juoksuaika meillä on ollut puolin ja toisin 60min. Minä juoksen, koska tiedän sen olevan hyväksi terveydelleni. Vesijuosta voi myös avovesissä, mutta se on minulla vielä kokeilematta. Minulle pienelle vilukissalle avovesi saa olla aika lämmintä ennen kuin uskaltaudun juoksuhommiin. 
Vesijuoksu kehittää hyvin yleiskuntoa eli hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä, koska vedessä juostessa kaikki kehon suuret lihakset toimivat tehokkaasti. Tällöin syke on helppo nostaa ylös. Vedessä ollaan hartioita myöten ja juostaan pystyasennossa eteenpäin (Vesiliikuntainstituutti).
Vesijuoksun avulla voi parantaa lihaskuntoa kokonaisvaltaisesti, sillä vedessä juostessa elimistön lihaksia käytetään hyvin monipuolisesti. Vesi on noin tuhat kertaa tiheämpää kuin ilma, jolloin se toimii hyvänä vastuksena ja kehittää lihaskuntoa (Vesiliikuntainstituutti). Itse huomaan tehokkuuden viimeistään siinä vaiheessa kun nousen pois vedestä. Jalat ovat työtä tehneet oloiset ja hieman vetelätkin. Kokonaisolo ihanan virkeä.
Vesijuoksu on tehokasta, koska vesi vahvistaa hengitys- ja verenkiertoelimistön lisäksi tuki- ja liikuntaelimistön ja hermoston toimintaa ja auttaa pitämään yllä hormonitasapainoa (Vesiliikuntainstituutti).
Vedessä liikkuminen on tehokasta myös painonhallinnan kannalta, sillä ihminen kuluttaa vedessä energiaa huomattavasti enemmän kuin kuivalla maalla. Vesiliikunta lisää lihasmassaa ja kiinteyttää siten lihaksia (Vesiliikuntainstituutti).

Vesijuoksu auttaa
  • ylläpitämään ja lisäämään lihasvoimaa ja nivelten liikkuvuutta
  • lisäämään hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä
  • vähentämään lihasjännitystä ja parantamaan elastisuutta

Vesijuoksu sopii erityisesti
  • ylipainoisille, koska vedessä liikakilojen kantaminen ei rasita
  • alaraajojen nivelkivuista kärsiville, koska vedessä juostessa jalkojen nivelillä ei ole painoa
  • niska- ja selkäkipuja poteville, koska vedessä juostaan selkärangan kannalta turvallisessa asennossa ja ilman suurta painovoimaa
  • vammaisille, koska vedessä on helppo liikkua
  • pitkäaikaissairaille, koska vesiliikunta parantaa monien oireita ja auttaa jaksamaan
  • kuntoutujille, sillä vedessä voidaan tehdä tehokkaita harjoituksia tukirankaa kuormittamatta
  • urheilijoille, sillä vesi antaa riittävän vastuksen 

(Vesiliikuntainstituutti)

TEHOA VOI SÄÄDELLÄ OMAN KUNNON MUKAAN!


(kuva Yhteishyvä-lehdestä)

Mitä nopeammin vedessä liikkuu, sitä enemmän vesi vastustaa ja sitä enemmän vesijuoksussa on tehoa. esijuoksu kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa, jos vesijuoksija hengästyy riittävästi.
  • Huonokuntoiselle riittää se, että juuri ja juuri hengästyy
  • Terveysliikkujalle riittää sellainen teho, että "pystyy puhumaan puuskuttamatta"
  • Kovakuntoisen tulee kuntoa kohentaakseen harjoitella ehkä lujastikin

(Vesiliikuntainstituutti)

Kannattaa käyttää sykeseurantaa, jotta oppisi oikean vesijuoksutehon. Tällöin pitää ottaa huomioon veden sykettä alentava vaikutus, jotta ei harjoittele niin paljon, että tulee ylikuntoon. Minun oma sykemittarini tykkää hävittää sykeyhteyden vedessä, joten on täytynyt edetä omien tuntemusten mukaan. Tykkään intervallityyppisestä menosta, jossa välillä mennään kevyemmin ja väliin spurtataan.
Ergonominen juoksutapa suojaa rasitusvammoilta Vesijuoksijan kannattaa opetella alusta lähtien hyvä juoksuasento. Ergonominen vesijuoksutapa ei aiheuta rasitusvammoja (Vesiliikuntainstituutti).

Vedessä juostessa kannattaa muistaa, että
  • pää on pystyssä, selkä suorana ja lantio edessä
  • hartiat ovat rennot
  • leuka ei työnny eteen, jolloin niskakaan ei rasitu
  • ylävartalo nojautuu hieman eteenpäin
  • vatsalihakset ovat tiukkoina, mutta hengitystä ei kuitenkaan pidätellä
  • pakaroita puristetaan kevyesti yhteen
  • ei juosta istuvassa asennossa

Juostessa keskitytään polkemaan vettä jalkapohja edellä. Lonkka ojennetaan joka potkulla. Harjoittelua voi tehostaa aktiivisilla käsillä. Kädet pidetään 90 asteen kulmassa ja liikutetaan niitä suoraviivaisesti eteen ja taakse.
Vesijuoksua harrastavat käyttävät vyötärölle kiinnitettävää vesivyötä. Se auttaa pinnalla pysymisessä ja pystyasennossa liikkumisessa. Vyö ei tosin ole pakollinen.

(Vesiliikuntainstituutti)

Lähde; 

Suomalainen Vesiliikuntainstituutti www.vesiliikunta.com 

Viime keväänä lähdin pitkästä aikaa ulos lenkille ja hämmästyin, kuinka tossu nousi odotettua kevyemmin. Olisiko vesijuoksu ollut tähän "syyllinen"... 


Näin talvella avantouintikin olisi ihanaa...mutta kun minua niin vietävästi paleltaa ;) Riikka

Kuopion uimahallien palveluista lisää:
https://www.kuopio.fi/web/liikunta-ja-ulkoilu/uimahallit 










Herra Talvi maalasi maiseman valkoiseksi.

Olen innostunut ja nyt raikaa,
meillä on neljä vuodenaikaa
ja tässä teille, ihan pikkuisen talventaikaa.

Ovat pudonneet lehdet puista ja ne ovat maalattu valkeuteen,
niin - kuka sen teki, kuka sen teki?
No, Herra Talvi siveltimineen.



Herra Talvi, hän kaiken taiteilee
hän maalaa, piirtää ja muovailee.


Katso vaikka kuvaa alla
mitä hän saa aikaan muovailemalla.


On kannolla silmät, nenä ja suu
miten taitava Herra Talvi on hip ja huu.




Kun pikku pakkanen puraisee, 
niin puiden oksat vaihtuu huurteeseen


Aurinko paistaa myös talvella ja sitä on ilo katsella. 
Kaukaa siintää tuttuja juttuja; Puijon torni ja hyppyrimäki.


Mitä sanoisin tuosta, kun tahtoisin juosta juuri 
noiden puiden alle ja ripottaa kuuraa päälaelle.


Puiden latvat auringonvalossa,


ja puro se solisee vielä kivien kolossa.



Kuusella pienellä lumipuku, sitä ihailee koko Metsän suku.



Ihan vähän - lumihippuja lisää on taiteillut talvi tähän.


Talvella maasta törröttää vartta, oksaa ja törröttäjää.


Nyt lumipeitettä jokaisen oksan päällä, eipä sitä ole suojasäällä.


Siinä vielä se kantoukko, toispuolella suussa on luminen lukko.

Jääpuikot rinteestä riippuvat,


ja lumiviirit oksissa kiikkuvat,


on mageeta mitä talvi tekee


kun on valpas niinpä sen kaiken näkee.


O-ho, Herra Talven pyykkikin on kuivumassa,
 ja telineen päillä muhkea lumimassa.


Minkä onkalon hän on taikonut tuohon oksien alle, 
jos kurkkaan sinne löytyisikö sieltä nalle?


Kun katson ylös näen kaartuvat puut, 
sinisen taivaan, lumen ja ne ynnä muut


Siinäpä kuin kaksi räpylää


ja sano sinä, mitäs se tämä muistuttaa?


Maisema tämä ikkunataulunani on, en parempaa saisi se on ihan verraton.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Lupa innostua - vapaaehtoistyöstä!



Miksi ihmeessä joku tekisi vapaaehtoistyötä, ilmaiseksi? Eikö se vain vie aikaa ja stressaa?
Tapaamani vapaaehtoistyöntekijät kertovat, että vapaaehtoistyö on ihan jotain muuta. Kysyimme heiltä vapaaehtoisten virkistysristeilyllä, mikä vapaaehtoistoiminnassa tuottaa heille iloa:

                      ”Vapaaehtoistoiminnassa saa enemmän itse kuin voi antaa”
                      ”Mielen virkeyttä! Mukavaa yhdessäoloa!”
                      ”Sisältöä arkeen”
                      ”Iloa molemmille”
                      ”Vapaaehtoistyö aiheuttaa riippuvuutta” vapaaehtoistyöstä
                      ”Hyvät kaverit”


Näen itse vapaaehtoisuuden palkattomana, hyvää mieltä tuottavana toimintana. Vapaaehtoistoiminnassa voi itse päättää, millaiseen vapaaehtoistoimintaan sitoutuu ja kuinka pitkäksi ajaksi. Unelmatyötä siis! Osa vapaaehtoisista haluaa tehdä vapaaehtoistyötä kerran vuodessa esimerkiksi tapahtuma-avustajana. Toiset vapaaehtoisista antavat aikaansa muille joka viikko. Omien taitojen ja osaamisen antaminen muille luo mielihyvää ja tuo itsevarmuutta. Saattavatpa uudet taidot ja kontaktit auttaa myös työnhaussa ja opiskelussa. Voipa vapaaehtoisuudella olla muitakin vaikutuksia, katso YouTube:sta!







Missä vapaaehtoistyötä voi tehdä?

Tukipilari on paikallisten vammais- ja kansanterveysyhdistysten yhteistyöorganisaatio. Tukipilari välittää vapaaehtoisia paikallisiin vammais- ja kansanterveysyhdistyksiin.
Mikäli olet kiinnostunut vapaaehtoistyöstä, ota meihin yhteyttä: 
tukipilari.fi –osoitteen kautta 
tai ota yhteys Minnaan: minna.mielonen@tukipilari.fi tai 040 557 4646.  

Voit myös ottaa suoraan yhteyttä vammais- ja kansanterveysjärjestöihin
(tukipilari.fi -osoitteessà työparit) ja sopia vapaaehtoistyön raameista yhdessä yhdistyksen kanssa.

Ota Tukipilariin rohkeasti yhteyttä!
Terveisin,
Tukipilarin väki
tukipilari.fi
Facebook.com/Tukipilari
Twitter: @tukipilari
Instagram: tukipilari