Diego, viimeinen kirjeeni Sinulle. -Frida-

Kuvassa Frida Kahlo/ Virpi Rautsiala
Kuva: Alias Studiot/ Petra Tiihonen

Tiistai 13.07.1954

 Coyoacán

Diego,
Pullukkani olet kummallinen. Olet yhtä kummallinen kuin minä - sinun Friduchitasi.
Sinä, Pullukkani olet elämäni onnettomuus. Raitiovaunun kaide lävisti lantioni, mutta Sinä lävistit sydämeni.
Rakastan sinua Diego.
Et voi käsittää miten vahvasti tunnen. Tunnen joka solullani mieleäni myöten.
Tunnen voimakkaasti virtaavaa rakkautta, kipua, iloa - elämää - sinua.
Tunnen eläväni kun tiedän kuolevani.

Yhdessä Diego me olemme voima.
Yhdessä katulamputkin valaisevat suudelmamme.
Yhdessä me saamme maailmamme loistamaan.
Yhdessä me kaksi vajavaista olemme voimakas me.

Rakkautesi on lumoava kuin tuli.
Rakkautesi on vaarallinen kuin tuli.
Palan sinusta.
Palan sinussa.
Palan rakkauden tulessa.
Tunnen rakkauden äärettömän kuumuuden.
Tunnen rakkauden mielipuolisuuden.
Rakastan tultasi.
Tanssin tulessasi.
Tanssin kuin hullu.

Sinä olet sielu, jota rakastan.
Sinä sivelet värisi minuun.

Rakastan intohimoasi elämään.
Rakastan vasemmistolaista voimaasi.
Rakastan siveltimesi luomuksia.
Rakastan Sinua enemmän kuin itseäni.
Rakastan Sinua.

Huudan itseni kankaalle.
Huutoni on kipuni.
Rakkautesi on värini.
Huudan värien voimalla kipuni ulos teoksiini.
Kankaani ei ole koskaan tyhjä.

Sinä Diego olet voimani.
Rakkauteni Sinuun saa minut unohtamaan kehoni huutavan kivun.
Olen tuomittuna kehooni, mutta vapaa on mieleni.
Olen onnellinen vapaasta mielestäni.
Lennän mieleni avulla kivusta korkeuksiin - kivusta vapauteen.
Mieleni luoma siveltimeni isku antaa sielulleni siivet.
Lennän.
Annat lennolleni voimaa.

Tunnen tequilan huulillani.
Tunnen sinut huulillani.
Juovun Sinusta enemmän kuin pullollisesta tequilaa.
Tequiloissani unohdan tuskani.

Kehomme ei yhdessä pysty luomaan elollista elämää.
Kehoni on rikki.
Kehoni on rikottu.
Rikottu kehoni huutaa kuolemaa.
Kuolema kuulee ja kuuntelee. Kuolema istahtaa olalleni.

Kehoni huutaa rakkauttasi.
Huudan rakkauttani tyhjyyteen.
Sinä Sika jaat kehoasi muille naisille.
SikaSikaSikaSika.
Huudan tuskaani.
Mutta sieluasi sinä et jaa. Sielusi on minun.
Huudan rakkauttani.
Huudan elämääni.
Huudan sinua tyhjälle kankaalle
Jaan kehoani sitä haluaville: niinhän sinäkin teet.
Et luvannutkaan olla uskollinen.

Kuvassa Diego Rivera/ Ilkka Pentti
Kuva: Sami Tirkkonen

Kuolema hivelee kehoani kutsuen tanssiin.
Kuolema syleilee minua.
Kuulen naulojen iskeytyvän arkkuuni.
Kuulen jokaisen iskun. Tunnen jokaisen naulan pistoksen kehossani.
Kuolema tanssittaa minut kohti valoa.

Tunsin eläväni kun tiesin kuolevani.
Kuolema on uskollinen.

Elämäni kanssasi ei ole ollut helppoa, mutta kuka helppoa elämää lupasikaan?
Ei kukaan.
Elämäni kanssasi oli Elämää.
Rakastan sinua Diego, Pullukkani.


Viva la vida,
Frida  

Kuvassa Kuolema/ Sari Harju
Kuva Sami Tirkkonen

Näin minä, Kirsi Maria, olisin Fridana kirjoittanut viimeisen kirjeeni Diegolle.

Kävin kokemassa Fridan Kuopion kaupunginteatterilla 15.04.2016 . En voi ilmaista käyneeni vain katsomassa katsomossa Fridaa. Elin teoksen jokaisella solullani, jokaisella tunteellani.
Teos on niin vahvasti rakkaudella luotu Kuopion kaupunginteatterissa että teos tulee kokonaisvaltaisesti kehossa sisään vallaten myös mielen.
Taidokas. Todella taidokas teos.
Kiitos.

Eläköön elämä!

Eläköön Frida!

Eläköön Kuopion kaupunginteatteri!

http://kuopionkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto/frida

"Toivon, että lähtö on riemullinen - ja toivon, etten koskaan palaa takaisin"

Frida

Fridan viimeiset sanat päiväkirjassa. 

Lähteenä Hayden Herrera: Frida Kahlo 

Liian paksu perhoseksi

Tuo elokuvaksikin kuvattu kulttuurin lahja "Liian paksu Perhoseksi" kertoo Suomen historian 60-luvun tapahtumista Pohjanmaalla. Romaanin tarina muovautui hienolla tavalla Kuopion kansalaisopiston näytelmäkerhon käsissä teatterinäytökseksi. Katja Väänäsen ohjaamana kurssilaiset tekivät hienoa jälkeä. Jos tämä olisi kuten kokkiohjelma "maksa jos tykkäsit !" niin varmasti yli 90% olisi maksanut: itse siihen joukkoon kuuluneena.

Kansalaisopiston kurssilaiset,  "Lliian paksu perhoseksi" näyttelijät ensi-illassa 17.4.2016 Kultuuriareenalla

Kurssilaiset ovat opiskelleet Kansalaisopiston näytelmäkerhossa osa vuoden ja osa kaksi teatterin maailmaa. "Liian paksu perhoseksi" näytelmää yhdessä he olivat syksystä saakka harjoitelleet 3h/vko. Vaikka virallisia harjoittelutunteja ei paljon takana ollutkaan, niin lopputuolos oli kuitenkin loistava. Kurssilaiset tekivät itse myös lavasteet, joten aikaa ja tunteja ei ole säästelty. Omaa aikaa on jouduttu käyttämään, eikä ohjaaja Katjakaan ole tuntejaan laskeskellut. Voisin todeta, että kun ihmisellä on riittävästi intohimoa niin jälki näkyy ja välittyy myös yleisölle. Jos jotain kehityskohteita yrittää esityksestä etsiä, niin ehkä äänenkäyttö voisi olla hieman reippaampaa.
Nyt on mahdollisuus päästä katsomaan hienoa teatteriesitystä todella huokeaan 10€ hintaan seuraavasti: Kulttuuriareenalla, Kauppakatu 44, Kuopio

Ryhmä loppukumarruksessa

Torstai 21.4. Klo 19          
Keskiviikko 27.4. Klo 19
Lauantai 7.5. Klo16

Ohjaaja Katja Väänänen tuli mukaan loppukumarrukseen yleisön antaessa aplodeja. Katja seisoo punaisissaan kukkakimppu kädessä tarinan Kaisun ja Ernin välissä. Monelle tämä oli elämänsä ensimmäinen esitys. Hienosti jokaiselle löytyi itselleen ominainen rooli ja näin ollen esityksen valinta oli ohjaajalta onnistunut.

Kaisu ja Erni

Tarinan keskiössä olivat Kaisu ja Erni, joiden kivikkoista rakkaustarinaa näytelmässä kuvailtiin. Kun tarinassa olevaa sanomaa ja tapahtumia vertaa nykyaikaan, niin kyllä tapahtumiin voi samaistua nykyaikanakin. Vaikkakin nuo asiat ovat nykyään puettu hieman erilaisiin puitteisiin ja kokonaisuuksiin, niin ongelmien peruskysymykset ovat samat. Näin teatterista ymmärtämättömän silmissä pääosien esittäjät eivät yhtään häpeä ammattilaisille. Kummankin suoritus ansaitsee ehdottomasti amatööri "Emman" tai "Oscarin". Lavastuksen askeettisuus ja ajanomaiset tavarat  täydensivät 60-luvun henkeä. Samoin pukeutuminen sopi ajanhenkeen osuvasti. Väliajalla oli tarjolla kahvia ja edullisia leipomotuotteita, niin makeaa kuin suolaistakin. Ensi-illassa oli noin 100 henkilöä, mutta hieman enemmänkin olisi paikalle mahtunut. Kaiken tämän näkeminen ja kokeminen vaatii paikan päälle saapumisen, joka kannattaa. Teatteri on kulttuuria parhaimmillaan, sillä siinä on kaikille jotakin: draamaa, jännitystä, komediaa, henkilöhahmoja jne....


Minulla on lasten vanhemmille sellainen viesti, että kun viet lapsesi teatteriin, niin on todennäköistä hänen käyvän teatterissa myös aikuisenakin: näin kävi minullekin.

Blogin kirjoittajat Anssi ja Riikka

http://kansalaisopisto.kuopio.fi/fi/etusivu/

Pom pom sanoi Kuopio - uusi kässäihmisten olohuone täällä on on

"Kun ottaa kutimet käteen, voi loihtia onnen silmukka silmukalta syliin".

Luulen, että aika moni neuloja tämän ajatuksen allekirjoittaa. Jokainen meistä tietää, että neulomisessa on sitä jotain. Muutakin kuin käsillä tekemistä. Neulominen on omanlaistaan ajatusjoogaa siinä missä hyvä asanaharjoituskin. Silmukka silmukalta jäsentyy mieli. Toistoja on paljon ja mitä haastavampi malli sitä enemmän keskittymistä vaaditaan. Sopii sekä aloittelijoille että edistyneemmille. Ja lopputulos palkitsee aina - siinä sielu lepää. Ruuhkavuosina puikkojen kilinä ehkä vähän hiljenee, mutta kun aika antaa myöten, veri vetää taas kerien ja värien äärelle. Minut ja monen muun, jota neuloosi on kerran puraissut. Kaksi oikein, kaksi nurin -yhtälön ratkaisutarve ei häviä minnekkään. Omalla kohdallani olen sanonut, että minussa päiväaikuisessa asuu aina myös sisäinen lapsi sekä mummo, joka hahmottaa välimatkatkin villasukkina. Kuopiosta Helsinkiin on nimittäin melko tarkalleen villasukan pituinen matka. Villasukkafilosofialla on tässä maailmassa myös paikkansa etenkin silloin, kun maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää. Puikkoja kilistellessä tulee pohdittua ja ratkottua kaikenlaista. Sekä elämän oikeaa että nurjaa puolta, jotka vuoroin pehmeänä ja kovana meille näyttäytyvät. Oikeasta ja nurjasta kuten pehmeästä ja kovastakin syntyy yhdessä jotain ainutkertaisen kaunista. Niin oma elämä kuin uusi kädenjälkikin tähän maailmaan. Joskus se on yhtä pitsiä,toisinaan pelkkää palmikkoa ja välillä kirjoneuleen värikimaraa.

Kässäkerho Pom Pom, Puijonkatu 37.

Huhtikuun alussa ovensa Puijonkadulla avannut Kässäkerho Pom Pom ja sen emäntä Liinu kokoaa meidät elämäntapakässäilijät ja langoista villiintyneet yhteen. Pom Pom on uusi kässäilijöiden olohuone melkein keskellä Kuopion keskustaa. Kerran viikossa Pom Pom järjestää kässätapaamisia, joihin ovat tervetulleita kaikki käsitöistä kiinnostuneet ikään, kokoon, taitoon ja asemaan katsomatta. Joko oman käsityön kanssa tai muuten vaan vaihtamaan ajatuksia sekä inspiroitumaan samanhenkisten seurasta ja kädentaidoista. Tapaamiset lämpimän kupposen äärellä ovat kaikille ilmaisia eikä ennakkoilmoittautumista tarvita.

Liinulla on unelmatyö -käsityö.

Pom Pomissa on myytävänä myös lankoja ja erilaisia käsityötarvikkeita. Lisäksi Liinulla on jo tarjolla sekä kehitteillä erilaisia lyhytkursseja. Kurssitarjontaa pääsin itse jo vähän esimaistamaan ryijyhurahduksen muodossa. Siitä näyttää Pom Pomin Facebook-sivuilla olevan lähiaikoina taas kurssi tarjolla. Pom Pomissa on myös tutustumista varten ja lainaksikin asti käsityökirjoja, jos kaipaa ideoita omiin projekteihinsa.

Ensikäynnillä Kässäkerho Pom Pom näyttäytyi minulle idyllisenä ja lämminhenkisenä käsityöyhteisönä, jossa kaupallisuus on enemmän sivuroolissa. Mutta kieltämättä lankavalikoimassa oli uusia ihania tuttavuuksia, joten ihan ostoksitta en reissultani selvinnyt. Mukaan tarttuivat sekä langat äitienpäivälahjaan että washiteipit pinnatuolien tuunausprojektiin.

Pom Pomin kattauksesta löytyy mm.: nokkos- ja silkkivilloja...

...sekä luomuvillojen värikimaraa.

Tuunauksesta tuli vielä mieleen, että Pom Pomin tiloissa toimii myös pieni Huonekalukorjaamo.  Jos huonekaluprojektit eivät ole ominta alaa, mutta perintötuolit kaipaisivat uutta pintaa, voi korjaustarjousta kysyä Huonekalukorjaamon Jaanalta. Pom Pomissa on myynnissä myös Jaanan kunnostamia huonekaluja.

Jaana viimeistelemässä sohvan verhoilua.

Tätä kirjoitellessani Facebookissa tuli monenkin kässäihmisen jakamana vastaan uutinen, josta en malta olla vielä lopuksi mainitsematta. Uutisen myötä koko kässäily nousi ainakin minulla taas uuteen ulottuvuuteen. Sydämellisesti. KYSin keskosvauvojen osastolle kerätään parhaillaan turvalonkeroita eli virkattuja mustekaloja. Turvalonkerot tuovat pienille huitoville käsille turvaa, jotta elintärkeät letkut pysyvät paikoillaan. Tässä on missio minulle ja ehkä myös sinulle. Meitä kässäilijöitä todellakin tarvitaan.  Löydät turvalonkeroita koskevan uutisen sekä turvalonkeron teko- ja toimitusohjeet alta lisätietoja kohdasta. Ja lopuksi vielä ehdotus Pom Pomin Liinulle: voisiko turvalonkeroita tehdä jossain Pom Pomin kässätapaamisessa vaikka ohjatustikin? Pienissä puroissa on joen alku.

Lisätietoja:

Kässäkerho Pom Pom

Puijonkatu 37, 70100 Kuopio

p. 040 962 4926, info@kassakerhopompom.fi

www.facebook.com/kassakerhopompom

www.kassakerhopompom.fi

Huonekalukorjaamo

p. 044 236 3197, huonekalukorjaamo@hotmail.com 

Turvalonkerot

http://yle.fi/uutiset/auta_pienia_potilaita_virkkaamalla__nyt_kerataan_turvalonkeroita_kysin_keskosvauvoille/8810661

3,5 kuukautta etuajassa syntyneen pienokaisen äidin Annika Pakkasen kirjoittamat ohjeet turvalonkeroiden valmistamiseen (myös kuva Annika Pakkanen):

http://yle.fi/uutiset/nain_teet_turvalonkeron_keskoselle/8726802

Ömeising Reis 2016

Mikä ihmeen Ömeising Reis ? Haalarikansan vuosittainen kulttuuritapahtuma?
Kuka ? Miksi ja mitä se pitää sisällään ? Näillä kysymyksillä alkoi tutustuminen Ömeising Reis -tapahtumaan kun minua pyydettiin osallistumaan mukaan. Alkuperäinen idea oli, että Hyvinvointilähettiläistä saataisiin oma ryhmä osallistumaan, mutta loppujen lopuksi vain allekirjoittanut jäi jäljelle.

"Tule klo 17.00 Sotkun pihaan, niin siellä siitä selviää enemmän"...näin kuului Elinan käsky ennakkotunnelmista. Saavuin paikalle hieman ennen sovittua ajankohtaa. Aikomuksena oli haastatella osallistujia ennen alkulaukauksen kajahdusta, jonka jälkeen rynnätään koko porukka samaan aikaan liikkeelle kuten Pamplonan härkäjuoksussa.

Ryhmien odotus ennen lähtöä

Mukana oli opiskelijoita eri opinahjoista ja tiedekunnista, yhdessä ammattikorkeakoulu ja yliopisto. Ryhmät olivat jaettu ennalta ilmoitettuihin 5-9 hengen ryhmiin.  Ryhmiä oli kaiken kaikkiaan 19, jotka lähtivät liikkeelle numerojärjestyksessä. Jokaisessa ryhmässä oli eri alojen opiskelijoita, eli haalareiden värikäs kirjo oli melkoinen: kuin kesäisillä festareilla. Ömeising Reis - tapahtumalla haetaan ensimmäisten vuosikurssilaisten ryhmähenkeä eri alojen opiskelijoiden kesken yli rajojen.
Tapahtuma on alkoholiton. Mitä ? Tämä on minulle uutta kun on kysymys opiskelijatapahtumasta...alkoholiton ?
Haastatellessani osallistujia ja järjestäjiä selvisi, että Ömeising Reis on opiskelijatuutoreille suunnattu tapahtuma. Tavoitteena on tutustuttaa tuutorit toisiinsa ja alueen kulttuuri- ja liikunta-aktiviteetteihin sekä toimitiloihin leikkimielisen kisailun avulla. Mukana tapahtumassa ovat yliopiston, Savonia ammattikorkeakoulun ja Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijatuutorit Kuopiosta. Tuutorijoukkueet kiertävät illan aikana toimintapisteitä ympäri kaupunkia ja saavat tietoa kulttuuri- ja liikuntapaikoista paikan päällä elämyksellisesti. Perinteisesti toimintapisteiltä parhaiten suoriutuneet joukkueet palkitaan. Toimintapisteitä järjestävät useat Kuopion kulttuuri- ja liikuntatoimijat. Pisteet pidetään salassa tuutoreilta ennen tapahtumaa.

Joukkue nro 15, johon soluttauduin mukaan sai nimekseen "90´s Kids"

 Minut solutettiin joukkueeseen nro15. Minusta tuli joukkueen "koutsi", joka seurasi joukkuetta läpi tuulen ja tuiskun aina Henry´s Pubiin saakka. "Andy McCoy" kitaroineen kertoi meille kierroksen säännöt, jotka olivat pähkinänkuoressa: No sex, drugs and alcohol ! Tästä se kaikki sitten lähti...joukkueen tsemppi ja yhteisöllisyys oli heti loistava, vaikka kaikki eivät entuudestaan toisiaan tunteneetkaan. Minutkin otettiin joukkueeseen hyvin vastaan, vaikka ikäeroakin oli viisi, eikun kymmenen...ok,  ehkä hieman yli 20 vuotta.

Henkilöesittely ja joukkueelle nimen valinta käynnissä

Sotkun näyttämöllä riisuuduttiin... mutta vain päällysvaatteista. Jokainen kertoi nimensä ja nimensä mukana ensimmäisellä kirjaimella alkavan kuvaavan adjektiivin, esim. arvoisa Anssi, juoppo Joni tai rehevä Reetta.... Samalla joukkueelle valittiin kannustushuuto ja asento. Aikarajan puitteissa päästiin nimeämään joukkue 90´s Kids, joukkueen huuto ja asentokin ehdittiin valita yhteisymmärryksessä ja sovussa. Joukkueen huuto oli...ööh, noh se taisi mennä minulta ohi tai tilanteen valikoiva dementia edesauttoi muistamattomuutta.

Joukkue singahti matkaan reippain askelin kohti ensimmäistä rastia Kuopion kaupunginteatterille. Kuopion kaupunginteatterin ohjelmistoon kannattaa tutustua http://kuopionkaupunginteatteri.fi/. Teatterilla oli suoritettavana kaksi rastia: kysymyksiä Kuopion liikunnasta ja kulttuurista sekä joukkueen toimesta improteatteria omintakeisin asustein höystettynä ja huumoria unohtamatta.

Asusteiden valinta ei tuottanut vaikeuksia joukkueelle

Ideana oli keskustella vastassa olevan joukkuetoverin kanssa kysymyksiä esittäen annetusta aiheesta. Aiheena oli mm. vankila... "Miksi olet tänne joutunut ?", "Paljonko kakkua tuli ?", "Oletko pudonneen saippuan nostanut ?" jne... Nauraa ei saanut ja kysymyksellä piti vastata...tai joutui jonon perälle. Sanan säilät särähtelivät ja kysymykset kimpoilivat kun joukkueen jäsenet toisiaan haastoivat...ja nauruksihan se meni => ehkä se tässä kuitenkin oli impron perimmäinen idea, että kaikilla on hauskaa.
Sitten joukkue suuntasi Kuopion korttelimuseoon http://korttelimuseo.kuopio.fi/, missä odottivat jo seuraavat tehtävät. Ensin olimme vanhassa apteekissa, missä joukkueen piti arvuutella erilaisten lääkeaineiden vaikutuksia ja ihmisen oireita. Tältä rastilta tuli lähes täydet pisteet (huumeiden kemikaalinen rakenne kuitenkin oli arvoitus mistä ei yhteisymmärrykseen päästy...mutta ½ pistettä kuitenkin aavistuksesta). Miljonääri-kisassa kuitenkin olisi ollut kotiinlähdön paikka.

Puujalkakävely puujalkavitseillä  höystettynä

Toisella rastilla joukkue pääsi kokeilemaan vanhan ajan huvituksia puujalkakävelyn merkeissä. Maksimipisteet "ropisi" kun käveli puujaloilla takaperin vähintään  viisi askelta ja kertoili samalla puujalkavitsin..."miksi käsi ei voi olla 12" ? Koska se on silloin jalka" tai "kaksi mummoa meni mustikkaan, mutta toinen ei mahtunut". Sieltä tuli joukkueelle korkeimmat pisteet siihen saakka käyneiden joukkueiden joukosta, joten monta puujalkavitsiä kuultiin ja moninaisia puujalka askeleita otettiin.      
Siinä kolahti kulttuuria kerrakseen vuosisatojen takaa vanhassa Kuopiossa asumisesta ja 200 vuotta vanhasta lääketieteestä. 

Sitten oli suuntana hieman nykyaikaisempaa kulttuuria  Satamankulmassa (Tulliportinkatu 1), Kuopion vierasvenesatamassa  http://satamankulma.fi/events/main/teatteri_kulma/ . Satamankulma on monitoimikeskus, missä erilaiset kultturin alat ja hyvä ruoka yhdistyvät. Tulevista tapahtumista voisi mainita 9-14.5. Liekeissä rytmimusiikin festivaalit, missä joka päivä esitetään elävää musiikkia noin kahdenkymmenen ilmaiskonsertin voimin.
 

90´s Kidsin "räp" pysäytti yleisön...ja hiljensi Niko räppärin

 Satamankulmalla meitä oli vastassa räppäri Niko: Kuopion lahja Suomen räpille. Niko räppäsi joukkueen valitsemista aiheista "minä haluan...". 
Siinä sai Niko räpätä päivän aikana kun 19 joukkuetta "suolsi" mitä ihmeellisempiä aiheita räppärin muotoiltavaksi riimin muotoon. Joukkuetta ei päästetty helpolla, vaan joukkue joutui itse säätämään oman räpin, joka oli Nikolle esitettävä... Noh, esityksen täydellisyys hipoi kattoa ja ehkä hieman Nikon arvostelemaa tuotosta "Olihan se...ööh hyvä !". Ehkä opintoja ei kannata vaihtaa musiikin pariin, vaan on pitäydyttävä omalla valitsemmallaan alalla.
Nykykulttuurin rasti vei joukkueen aikaa siinä määrin, että kahdelle viimeiselle rastille ei jäänyt kuin noin ½h : oli valittava vain toinen rasteista suoritettavaksi. Kuopion Musiikkikeskus kutsui joukkuetta, joten harmittavasti Kansalaisopiston rasti jää suorittamatta. Mutta onneksi kilpailun virallinen tuomari antoi joukkueelle täydet pisteet suorittamatta jääneestä rastista, koska katsottiin, että aikataulullinen ongelma on järjestäjien aiheuttama...ei joukkueen suorituksiin liittyvä. 

Kuopion Musiikkikeskuksella rytmihetki

 Musiikkikeskuksen rytmihetkestä joukkue suoriutui hyvin...jos räp ei ole kaikkien vahvuus, niin rytmiikka oli. Joukkueen rytmiikan oppiminen oli häikäisevän nopeaa ja laadukasta  - ainakin allekirjoittaneen silmissä, jonka rytminen osaaminen rajoittuu suun ja ovikellon soittoon.
 Vaikka en itse varsinainen "Rytmi Joonas" olekkaan, niin käyn useamman kerran vuodessa Musiikkikeskuksella katsomassa ja kuuntelemassa eri artisteja. Seuraavaksi menen katsomaan 4.5. Paula Koivuniemen konserttia kehitysmaiden naisten hyväksi.  Kuopion Musiikkikeskuksen  koko ohjelmisto löytyy http://www.kuopionmusiikkikeskus.fi/web/musiikkikeskus .

Joukkueen "90´s Kids" haikea päätös hetki Henry´s Pubin esiintymislavalla klo 19:59, eli juuri aikarajoissa.

Joukkueen loppukiri Musiikkikeskukselta Henry´s pubiin oli huikea ja lavalle joukkue ehti juuri ennen aikarajan klo 20.00 umpeuduttua. Tunnelma katossa ja ilta voi "kulttuurillisissa" merkeissä jatkua  voimaannuttaen osallistujia seuraavan päivän opiskelua silmällä pitäen. Vaikka joukkue ei kilpailua voittanutkaan (en kyllä ymmärrä miksi) niin ainakin se ansaitsee kunniamaininnan sitkeästä ja osallistuvasta asenteesta. 
Kiitos 90´s Kids, että sain olla "koutsinne".
 Kiitos järjestäjille, että sain mahdollisuuden osallistua kilpailuun osana joukkuetta ja nähdä Kuopion kulttuuria läheltä leikkimielisen kilpailun varjolla. 
Tällainen samankaltainen kilpailu voisi olla muidenkin koulujen (peruskoulu, lukio, ammattikoulu, järjestöt jne...) ohjelmistossa. Tämä avaa Kuopiota erilaisin silmin asukkaille kuin vierailijoillekin. Oikealla tapaa järjestettynä myös kaupungin yritykset voisivat hyötyä ajatuksesta osallistumalla omalla panoksella ja tarjonnallaan.

https://www.kuopio.fi/fi/web/oma-kuopio/nuoret-ja-opiskelijat

Taistelijat ja Ilontuojat

Vihaan hämähäkkejä.
Hämähäkit, nuo pienet, piileskelevät tappajat.
Hämähäkit kutovat omassa pienessä rauhallisuudessaan verkkoansa. Odottavat piiloissaan oikeaa hetkeä.
Oikeaa hetkeä  petollisen rauhallisesti, hiljaa hivuttautuen, mutta aggressiivisesti iskien kohteeseensa.
Pienuudessaan hämähäkkiä on äärimmäisen vaikea havaita. Et välttämättä lainkaan huomaa hämähäkkiä ennen kuin jäät verkkoon kiinni. Verkko ei tartu vain kohteeseen vaan jokaiseen joka on lähellä kohdetta.
Verkko on äärimmäisen vahva vaikkakin ohut kuin maailman ohuin lanka. Verkko on punottu säntillisen säännöllisen säännöttömään muotoon: lanka kerrallaan, päivittäin uudestaan.
Ennen kuin  hämähäkki pistää myrkkynsä kohteeseensa, voi vielä voimakas tuuli
tai onni vapauttaa takaisin elämään.
Mutta kun irti ei pääse ja hämähäkin myrkkyannos laukeaa: kuolio kohteessa leviää. Kuolio etenee järjestelmällisesti lamaannuttaen kohteen kehon kuten mielenkin.
Lähellä oleviin myrkky ei fyysisesti leviä, mutta verkkonsa avulla hämähäkki lamaannuttaa jokaisen lähellä olevan mielen.
Hetki hetkeltä myrkyn edetessä kohde muuttuu nestemäiseksi, joten hämähäkin on helppo imaista kohteen sisälmykset itseensä.
Kun kohde on nesteestä tyhjennetty, on hämähäkin aika irroittaa kuivat jäänteet verkosta ja
heittää kohteen kuoret pois.

Hämähäkki on kuin syöpä.
Vihaan syöpää.
Taistelen vihaani syöpää kohtaan päivittäin. Olen jäänyt syövän kutomaan verkkoon. En ole hyökkäyksen kohteena ollut itse, mutta olen seisonut ja sukeltanut verkossa syvälle yrittäen pelastaa hämähäkin pistoksen kohteen. Mutta onnistumatta.
Yksi taisteluista hävitty.

Mutta.
Syöpä on onneksi voitettavissa.
Jokainen päivä joku kohteista eli Taistelija pääsee irti verkosta ja saa luvan olla terve.  Kunhan vain viisi vuotta on ollut fyysisesti irti syövästä. Henkisesti pala verkkoa kulkee silti ikuisesti mukana.
Lääkkeet, hoidot, seulonnat ja ennalta ehkäisevä tieto taistelussa syöpää vastaan auttavat ja pelastavat.

Mutta.
Kun syöpä lataa täydet myrkyt Taistelijaan.
Kun irti ei enää pääse.
Kun toivoa ei enää ole.
Kipua lievitetään lääkkeillä, mutta pelastavia hoitoja ei enää voida jatkaa.
On aika ottaa askel lähemmäksi kuolemaa: saattohoito.

Saattohoitoon saapuessa kiire kuolee.
Ei enää hoitorumbaa.
Ei enää rimpuilua verkossa.
Ei enää jossittelua vaan kaikki on nyt.
Tämä elämä, tämä hetki on nyt tässä.

Mutta.
Saattohoito ei ole pelkkää kuolemaa vaan myös kohtaamista. Kohtaamista mennyttä elämää ja elämän ihmisiä kohtaan. Rakkautta ja rakkauden tilinpäätöstä keskellä kuoleman kasvoja.
Rakkaus saattohoidossa  on joskus niinkin vahvaa ettei omalla pahalla olollaan halua kuormittaa läheisiään. Ei kuormitusta itse Taistelijalle eikä läheisille enää yhtään enempää kuin on pakko.
Silloin voi olla helpompi puhua aivan jollekkin vieraalle ihmiselle. Vieraalle ihmiselle voi puhua muustakin kuin syövästä. Olla hetki muutakin kuin syöpä. Olla Ihminen Taistelijan takana. Tai olla juurikin se syöpä täysin sairaan rehellisesti ilman pelkoa kuormittavansa lisää tuskaa läheisille.

Kuopion Saattohoito-osastolla on vajaan puolen vuoden ajan toiminut Ilontuoja-ryhmä Pohjois-Savon Syöpäyhdistyksen toimesta. Nämä vihreä liiviset Ilontuojat ovat kahdeksantoista vapaaehtoista auttajaa, kuuntelijaa, tukijaa saattohoito-osastolla. Ilontuojat ovat tukena niin Taistelijalle kuin läheisillekkin. Ilontuojilla on tehtävänä olla läsnä, ilman sairaanhoidollista suorittamista.
Saattohoidossa Taistelijat eivät jaksa välttämättä enää liikkua tai saatikka puhua, silloin hetki lähellä on Ilontuojien tehtävä: pitää kädestä, silittää otsaa, kostuttaa kuivuneita suupieliä - olla läsnä lähellä.

 Ilontuojat antavat elämänkokemuksensa avulla tukea ja iloa saattohoidon keskellä. Mutta mistä ihmeestä nämä Ilontuojat saavat voimaa vapaaehtoistyöhönsä?
"Elämästä. Elämä antaa voimaa." kertoo Ilontuojien koordinaattori Wilhelmiina Honkanen.

Pohjois-Savon Syöpäyhdistys tahtoo tulevaisuudessa laajentaa saattohoidossa Ilontuojien- toimintaa koko Pohjois-Savon  alueelle. Tahto on levittää Ilontuojien vapaaehtoistyötä myös kotona hoidettavien Taistelijoiden ja läheisten avuksi.
 Mikäli Sinä tahdot olla mukana auttamassa Pohjois-Savon Syöpäyhdistyksen Ilontuojissa tai kaipaat omaisena tukea saattohoidossa, ota yhteys Honkasen Wilhelmiinaan:
saattohoito@pohjois-savonsyopayhdistys.fi , 044-523 6996.

http://www.pohjois-savonsyopayhdistys.fi

Haluatko auttaa tai tarvitsetko apua?
http://vertaistuki.kuopio.fi
https://www.vapaaehtoistyo.fi/kuopio

Japanilaisuutta ja origamia kirjastossa!

Kuopion kaupunginkirjaston lähikirjastossa Pyörössä on ollut syksystä lähtien työkokeilussa japanilainen kirjastonhoitaja Yoshiko Immonen. Työtovereista on ollut mielenkiintoista tutustua japanilaisuuteen ja monikulttuurinen työyhteisömme on ollut meille rikkaus. Olemme oppineet paljon japanilaisuudesta ja Yoshiko on jakanut osaamistaan myös asiakkaille.  

Jo ensimmäisenä Yoshikon työpäivänä ihastelimme hänen eväitään. Japanilaiset eväät eivät olleetkaan mikään makaronilaatikkoannos! Haastattelimme Yoshikoa kirjaston verkkosivuilla: Onpa upeat eväät!

Hiihtolomaviikolla Yoshiko opetti origamia Pyörön ja Jynkän kirjastoissa. Innostuneita osallistujia riitti molemmissa kirjastoissa. Myös Pyörön koulun kansainvälisyyskurssilaiset pääsivät kokeilemaan japanilaista paperintaittelua ja juttelemaan japanilaisuudesta.

                               

Jos et päässyt opettelemaan origamia Yoshikon opastuksella, tässä sinulle Yoshikon valikoima pieni lista harjoitteluun sopivista kirjoista!   

• Bolitho, Mark: Aloita origami : tekniikat ja vinkit paperitaittelun harrastajalle
• Jackson, Paul: Origami ja paperiaskartelu : paperin kiehtovat muodonmuutokset
• Mitchell, David: Origamin maailma : tekniikat ja 25 mallityötä
• Ono, Mari: Flyorigami fly : 35 amazing flying objects to fold in an instant
• Ono, Mari: Origamia lapsille : 35 selkeää ohjetta vaihe vaiheelta
• The completeguide to origami & papercraft.
• Wood, Ashley: Opettele origamitaitajaksi 

Teksti ja kuvat: Helena Pohjolainen

Täältä tulee Pekka Töpöhäntä

”Olethan sinä tietenkin kuullut juttuja Pekka Töpöhännästä? Pekka Töpöhännällä ei ole häntää, semmoinen töpö vain. ”

Ai että olenko? Meillä kotona asuu sen luokan Töpöhäntä-fani, että riemastus oli koko perheen yhteinen, kun huomasimme Vehmasmäen lastenteatterin esittävän kissaimaista teatteria tänä keväänä. Ennakkonäytös osui sopivasti tämän fanin kolmivuotissynttäreiden seutuun ja siellä pääsimme käymään koko perheellä – olipahan elämys!

Kolmivuotias tuntee Töpöhännän tarinat kohtalaisen läpikotaisin ja esityksessä olikin sitten riemua, kun kirjasta kuullut tarinat heräsivät eloon näyttämöllä.  Lavalla oli 24 valloittavaa lasta, tyttöjä ja poikia hauskasti kissoiksi ja koiriksi puettuina. Jokaiselle lapsinäyttelijälle oli löytynyt sopiva rooli: Pekka Töpöhäntä oli juuri niin kiltti kuin oli ajateltu ja se ilkeä Monni  kissamaisen ovela. Monnin hassut apurit  naurattivat yleisöä, mutta eivät tietenkään itse Monnia. 

(kuva: Satu Manninen)

Kotimatkalla kysyttäessä kolmivuotias nimesi nopeasti esityksen parhaan annin: ne hienot kisut. Mukaan lähinnä isosiskon toiveesta otetun yksivuotiaan palautteeksi riittäköön se huomio, että menevä nuori mies jaksoi ihmetellä noin tunnin kestävää esitystä paljon tarkkaavaisemmin kuin Pikku Kakkosta koskaan. Isommille lapsille näytelmän hauskat sanankäänteet avautuvat varmasti vielä paremmin kuin näille tirriäisille ja uskon, että vertaisten taitavan esiintymisen seuraaminen on kiinnostavaa. Aikuisen sydänalaan lämmintä tunnetta toi lasten silminnähden keskittynyt läsnäolo ja heittäytyminen. Se on selittämätön juttu, kuinka ainoatakaan esiintyjistä tuntematta mieleen nousi ylpeys näistä lapsista. Ilo heidän onnistumisestaan. Herkistyminen loppukiitosten aikaan, kun näki miten silmät loistaen nämä ottivat aplodit vastaan. Teki mieli huutaa Hyvä Te tai vähintän pistää tanssiksi niin kuin kolmivuotias pisti.

(kuva: Satu Manninen)

Lopuksi vielä hatun kohotus sinne Vehmasmäen suuntaan. Ajatella, että kylällä toimii noin loistava ja aikaansaava lastenteatteri! Varmasti jokaisen vanhemman toive on, että oma lapsi löytää kussakin elämänvaiheessa paikan, johon kuulua. Katsomossa ei jäänyt epäselväksi se, että näillä lapsilla sellainen paikka oli. Melkoinen mainos kylälle. Ja kun se kolmevee kotona sitten kuiskasi iltapusujen jälkeen, että äiti minäkin haluaisin joskus esittää teatteria siellä lavalla, niin pitihän se seudun asuntotarjonta käydä vilkaisemassa...

Käykää muutkin ihastelemassa, mitä isolla työllä on saatu aikaan. Menkää oikein joukolla Valoharjuun, mukaan saatavan hyvän mielen vuoksi ja ihan vaikka kannatuksen vuoksi – tällaista lasten harrastustoimintaa tukee nimittäin mielellään.

Esitykset huhtikuussa Valoharjulla Hiltulanlahdessa. Liput (7e) kannattaa varata ennakkoon. Kesto n. 1h, sisältää väliajan. 

http://www.vehmasmaennuorisoseura.fi/teatteritoiminta/vehmasmaen-lastenteatteri/2016-pekka-topohanta/