Lasten Oma Festari on ihan ikioma!

Minä ottaisin tuon punaruskean puuveneen tuolta tosi kaukaa, mutta Veikko ottaisi tuon valkoisen ison veneen. Siis Veikko, on minun isoveli, mutta vain minuutin vanhempi. Siis yhden minuutin.
Tässä myö ollaan. Myö kaikki kuusi kuvassa. Siis Minä Helmi 2vee ja mun serkut Viivi 11vee ja Luukas 7vee ja isot veljeni Väinö 5vee, Toivo 4vee ja Veikko 2vee.
Ja myö mennään meidän ihan ekalle festarille Kuopion satamaan Satamankulmaan.

Toivo, minun isoveli on joskus vähän palikk.. eikäkun siis Toivo tykkää palikoilla rakentaa. 

Mentiin ihan ensimmäiseksi festarilla Pupujen Talolle, eikä kun Perheentalolle.

http://www.kuopionperheentalo.fi

Perheentalolla Viivi taiteili paperista ja naruista kauniin kukkaseppeleen, mutta minua ei just silloin kiinnostanut askartelu. Menin isoon valkeaan telttaan leikkimään pupulla ja kuuntelemaan satua.

Kotona meillä perunoita yleensä syödään tosi paljon.
Mutta festarilla kiva täti oli leikannut perunoihin sydämiä, kirjaimia ja kaikenlaisia erilaisia koukeroita. Me saatiin perunoihin ottaa kupista värikkäitä värejä ja sitten painettiin perunalla kuvia kankaalle.
Kivaa!

Kotona äiti ei anna meille saksia. Ei ainakaan ilman äitiä saada leikata niillä. Kerran Toivolla oli sakset ja se leikkasi minun takatukkaa ja Veikon etutukkaa. 

Verhotkin tai oikeastaan kahdet Toivo leikkasi kotona myös toisella kerralla. 

Äiti ei tykännyt. 

Nyt me saatiin leikata saksilla meren aaltoja ja kaloja. Tosi kivaa.

Isona minusta tulee Taiteilija. 

Sain festarilla maalata merta. Oikein sain maalata isoa merta.

 Ja ihan isosti kerrankin. 

Kotona maalataan vain pienille papereille pienillä sormilla ja pienillä sormiväreillä. 

Festarilla me autettiin yhtä Riikka-tätiä luomaan sen taideteosta. Tosi kiva täti. 

Taiteilija kuulema; aivan kuten minäkin.

Tai, voi minusta tulla Hämähäkkimieskin. Minulla on jo Hämähäkkimiehen lippalakkikin.  

Tai, voi minusta tulla ihan joku muukin ja ihan mitä vain haluan sitten isona.

Minun serkku Luukas on maailman paras hulahulavanteilija. Luukas pyöritti festareilla ainakin miljoona tai ehkä jopa satoja kierroksia hulaa. Äiti ei osannut pyörittää edes yhtäkään.

Serkku Viivi on minun idoli. Viivi on jo iso ja tosi taitava monessa jutussa. Viivi rakastaa hevosia ja heppailua. 

Viivi on tosi paras tekemään keppihevosia. Tänään se ei kuitenkaan festareilla tehnyt keppareita vaan kutoi kangaspuilla liinan. Ihan ite kutoi! Minä en olis osannut. Ehkä.

Me jätettiin Viivi kutomaan ja mentiin poikien kanssa rakentamaan autorataa. Se oli joku työpaja ja siellä oli pöytä johon sai piirtää.  Tusseilla piirsin pöytään - kerrankin sain piirtää pöytään. Kotona olen veljien kanssa piirtänyt tosi paljon seiniin, mutta ei äiti oikein tykkää siitä. En tiedä miksi. 

Luukas ja Väinö on tosi nopeita juoksijoita. Ne juoksi Kuopio maratonia siinä sataman rannassa. 

Festarilla ei juokseminenkaan ollut kiellettyä.

Juoksun jälkeen me mentiin Italiaan.
Eikäkun siis ravintolaan.
Me syötiin siellä tosi paljon herkkuja. Minä tykkään vesimelonista, nakeista, ranskalaisista ja leipätikuista. Kaikkia herkkuja ravintolassa oli. Ja kerrankin sai juoda mehua ruoan kanssa eikä aina vain maitoa tai vettä. Äiti söi jotain salaatteja ja kehui kuinka hyviä juustojakin oli. Keksejä ja kakkuakin erilaisia oli iso pöytä.
Äiti oli jotenkin ihmeissään kun täti ei kassalla ottanut minusta, eikä Veikosta eikä Toivosta yhtään rahaa vaan vain isoista ja äitistä. Täti oli sanonut että 0-4veet syö ilmaiseksi ja 5-12veet maksaa vain 6€ ja aikuiset 12€.
Minua harmitti yks juttu ravintolassa. Tai ei ravintolassa vaan ravintolan vessassa. Ne ei ollu muistanut laittaa tytöille pottaa vessaan.

Massut täynnä ennen kotiinlähtöä mentiin hakemaan meidän Taiteet kuivumasta, joita painettiin ihan oikeilla perunoilla. Mun Taiteesta tulee taulu mun huoneen seinälle. Se ripustetaan matalalle eikä ylös.

Eniten Minun Omalla Festarilla minä tykkäsin maalata. Maalasin omat varpaanikin ja farkkunikin. Mutta äiti sanoi ettei se haittaa. Viivi tykkäsi kutoa kangaspuilla ja Toivo leikata saksilla kun kerrankin sai. Luukas ja Väinö tykkäsi rakentaa autorataa. Tyhmää oli Väinön mielestä että rakennettiin liian vähän aikaa autorataa.
Festarilla aika lensi jonnekin. Äiti sanoi että me oltiin siellä melkein neljä tuntia, mutta minusta me ehkä käytiin neljä sekuntia. Mielestäni ihmeellistä oli ettei äiti sanonu kertaakaan tänään "ei saa" tai ehkä se sano yhdesti kun joku meinas mennä liian lähelle vettä, siis meidän Kallavettä. Yleensä kotona äiti sanoo "ei" ehkä miljoona tai satakin kertaa päivässä.
Taisi siis äitikin tykätä olla meidän kanssa Lasten Omalla Festareilla.

Lasten Oma Festari Kuopiossa 18.-24.07.2016

Kurkkaa Lasten Oma Festarin ikiomat kotisivut:
http://www.lastenomafestari.fi

ja LOF-facebookissa:
https://www.facebook.com/events/225499437830264/?active_tab=posts

Muita menovinkkejä Kuopion kesään koottuna linkeiksi:
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/06/kiva-kesa-kuopiossa.html

Ömeising Reis 2016

Mikä ihmeen Ömeising Reis ? Haalarikansan vuosittainen kulttuuritapahtuma?
Kuka ? Miksi ja mitä se pitää sisällään ? Näillä kysymyksillä alkoi tutustuminen Ömeising Reis -tapahtumaan kun minua pyydettiin osallistumaan mukaan. Alkuperäinen idea oli, että Hyvinvointilähettiläistä saataisiin oma ryhmä osallistumaan, mutta loppujen lopuksi vain allekirjoittanut jäi jäljelle.

"Tule klo 17.00 Sotkun pihaan, niin siellä siitä selviää enemmän"...näin kuului Elinan käsky ennakkotunnelmista. Saavuin paikalle hieman ennen sovittua ajankohtaa. Aikomuksena oli haastatella osallistujia ennen alkulaukauksen kajahdusta, jonka jälkeen rynnätään koko porukka samaan aikaan liikkeelle kuten Pamplonan härkäjuoksussa.

Ryhmien odotus ennen lähtöä

Mukana oli opiskelijoita eri opinahjoista ja tiedekunnista, yhdessä ammattikorkeakoulu ja yliopisto. Ryhmät olivat jaettu ennalta ilmoitettuihin 5-9 hengen ryhmiin.  Ryhmiä oli kaiken kaikkiaan 19, jotka lähtivät liikkeelle numerojärjestyksessä. Jokaisessa ryhmässä oli eri alojen opiskelijoita, eli haalareiden värikäs kirjo oli melkoinen: kuin kesäisillä festareilla. Ömeising Reis - tapahtumalla haetaan ensimmäisten vuosikurssilaisten ryhmähenkeä eri alojen opiskelijoiden kesken yli rajojen.
Tapahtuma on alkoholiton. Mitä ? Tämä on minulle uutta kun on kysymys opiskelijatapahtumasta...alkoholiton ?
Haastatellessani osallistujia ja järjestäjiä selvisi, että Ömeising Reis on opiskelijatuutoreille suunnattu tapahtuma. Tavoitteena on tutustuttaa tuutorit toisiinsa ja alueen kulttuuri- ja liikunta-aktiviteetteihin sekä toimitiloihin leikkimielisen kisailun avulla. Mukana tapahtumassa ovat yliopiston, Savonia ammattikorkeakoulun ja Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijatuutorit Kuopiosta. Tuutorijoukkueet kiertävät illan aikana toimintapisteitä ympäri kaupunkia ja saavat tietoa kulttuuri- ja liikuntapaikoista paikan päällä elämyksellisesti. Perinteisesti toimintapisteiltä parhaiten suoriutuneet joukkueet palkitaan. Toimintapisteitä järjestävät useat Kuopion kulttuuri- ja liikuntatoimijat. Pisteet pidetään salassa tuutoreilta ennen tapahtumaa.

Joukkue nro 15, johon soluttauduin mukaan sai nimekseen "90´s Kids"

 Minut solutettiin joukkueeseen nro15. Minusta tuli joukkueen "koutsi", joka seurasi joukkuetta läpi tuulen ja tuiskun aina Henry´s Pubiin saakka. "Andy McCoy" kitaroineen kertoi meille kierroksen säännöt, jotka olivat pähkinänkuoressa: No sex, drugs and alcohol ! Tästä se kaikki sitten lähti...joukkueen tsemppi ja yhteisöllisyys oli heti loistava, vaikka kaikki eivät entuudestaan toisiaan tunteneetkaan. Minutkin otettiin joukkueeseen hyvin vastaan, vaikka ikäeroakin oli viisi, eikun kymmenen...ok,  ehkä hieman yli 20 vuotta.

Henkilöesittely ja joukkueelle nimen valinta käynnissä

Sotkun näyttämöllä riisuuduttiin... mutta vain päällysvaatteista. Jokainen kertoi nimensä ja nimensä mukana ensimmäisellä kirjaimella alkavan kuvaavan adjektiivin, esim. arvoisa Anssi, juoppo Joni tai rehevä Reetta.... Samalla joukkueelle valittiin kannustushuuto ja asento. Aikarajan puitteissa päästiin nimeämään joukkue 90´s Kids, joukkueen huuto ja asentokin ehdittiin valita yhteisymmärryksessä ja sovussa. Joukkueen huuto oli...ööh, noh se taisi mennä minulta ohi tai tilanteen valikoiva dementia edesauttoi muistamattomuutta.

Joukkue singahti matkaan reippain askelin kohti ensimmäistä rastia Kuopion kaupunginteatterille. Kuopion kaupunginteatterin ohjelmistoon kannattaa tutustua http://kuopionkaupunginteatteri.fi/. Teatterilla oli suoritettavana kaksi rastia: kysymyksiä Kuopion liikunnasta ja kulttuurista sekä joukkueen toimesta improteatteria omintakeisin asustein höystettynä ja huumoria unohtamatta.

Asusteiden valinta ei tuottanut vaikeuksia joukkueelle

Ideana oli keskustella vastassa olevan joukkuetoverin kanssa kysymyksiä esittäen annetusta aiheesta. Aiheena oli mm. vankila... "Miksi olet tänne joutunut ?", "Paljonko kakkua tuli ?", "Oletko pudonneen saippuan nostanut ?" jne... Nauraa ei saanut ja kysymyksellä piti vastata...tai joutui jonon perälle. Sanan säilät särähtelivät ja kysymykset kimpoilivat kun joukkueen jäsenet toisiaan haastoivat...ja nauruksihan se meni => ehkä se tässä kuitenkin oli impron perimmäinen idea, että kaikilla on hauskaa.
Sitten joukkue suuntasi Kuopion korttelimuseoon http://korttelimuseo.kuopio.fi/, missä odottivat jo seuraavat tehtävät. Ensin olimme vanhassa apteekissa, missä joukkueen piti arvuutella erilaisten lääkeaineiden vaikutuksia ja ihmisen oireita. Tältä rastilta tuli lähes täydet pisteet (huumeiden kemikaalinen rakenne kuitenkin oli arvoitus mistä ei yhteisymmärrykseen päästy...mutta ½ pistettä kuitenkin aavistuksesta). Miljonääri-kisassa kuitenkin olisi ollut kotiinlähdön paikka.

Puujalkakävely puujalkavitseillä  höystettynä

Toisella rastilla joukkue pääsi kokeilemaan vanhan ajan huvituksia puujalkakävelyn merkeissä. Maksimipisteet "ropisi" kun käveli puujaloilla takaperin vähintään  viisi askelta ja kertoili samalla puujalkavitsin..."miksi käsi ei voi olla 12" ? Koska se on silloin jalka" tai "kaksi mummoa meni mustikkaan, mutta toinen ei mahtunut". Sieltä tuli joukkueelle korkeimmat pisteet siihen saakka käyneiden joukkueiden joukosta, joten monta puujalkavitsiä kuultiin ja moninaisia puujalka askeleita otettiin.      
Siinä kolahti kulttuuria kerrakseen vuosisatojen takaa vanhassa Kuopiossa asumisesta ja 200 vuotta vanhasta lääketieteestä. 

Sitten oli suuntana hieman nykyaikaisempaa kulttuuria  Satamankulmassa (Tulliportinkatu 1), Kuopion vierasvenesatamassa  http://satamankulma.fi/events/main/teatteri_kulma/ . Satamankulma on monitoimikeskus, missä erilaiset kultturin alat ja hyvä ruoka yhdistyvät. Tulevista tapahtumista voisi mainita 9-14.5. Liekeissä rytmimusiikin festivaalit, missä joka päivä esitetään elävää musiikkia noin kahdenkymmenen ilmaiskonsertin voimin.
 

90´s Kidsin "räp" pysäytti yleisön...ja hiljensi Niko räppärin

 Satamankulmalla meitä oli vastassa räppäri Niko: Kuopion lahja Suomen räpille. Niko räppäsi joukkueen valitsemista aiheista "minä haluan...". 
Siinä sai Niko räpätä päivän aikana kun 19 joukkuetta "suolsi" mitä ihmeellisempiä aiheita räppärin muotoiltavaksi riimin muotoon. Joukkuetta ei päästetty helpolla, vaan joukkue joutui itse säätämään oman räpin, joka oli Nikolle esitettävä... Noh, esityksen täydellisyys hipoi kattoa ja ehkä hieman Nikon arvostelemaa tuotosta "Olihan se...ööh hyvä !". Ehkä opintoja ei kannata vaihtaa musiikin pariin, vaan on pitäydyttävä omalla valitsemmallaan alalla.
Nykykulttuurin rasti vei joukkueen aikaa siinä määrin, että kahdelle viimeiselle rastille ei jäänyt kuin noin ½h : oli valittava vain toinen rasteista suoritettavaksi. Kuopion Musiikkikeskus kutsui joukkuetta, joten harmittavasti Kansalaisopiston rasti jää suorittamatta. Mutta onneksi kilpailun virallinen tuomari antoi joukkueelle täydet pisteet suorittamatta jääneestä rastista, koska katsottiin, että aikataulullinen ongelma on järjestäjien aiheuttama...ei joukkueen suorituksiin liittyvä. 

Kuopion Musiikkikeskuksella rytmihetki

 Musiikkikeskuksen rytmihetkestä joukkue suoriutui hyvin...jos räp ei ole kaikkien vahvuus, niin rytmiikka oli. Joukkueen rytmiikan oppiminen oli häikäisevän nopeaa ja laadukasta  - ainakin allekirjoittaneen silmissä, jonka rytminen osaaminen rajoittuu suun ja ovikellon soittoon.
 Vaikka en itse varsinainen "Rytmi Joonas" olekkaan, niin käyn useamman kerran vuodessa Musiikkikeskuksella katsomassa ja kuuntelemassa eri artisteja. Seuraavaksi menen katsomaan 4.5. Paula Koivuniemen konserttia kehitysmaiden naisten hyväksi.  Kuopion Musiikkikeskuksen  koko ohjelmisto löytyy http://www.kuopionmusiikkikeskus.fi/web/musiikkikeskus .

Joukkueen "90´s Kids" haikea päätös hetki Henry´s Pubin esiintymislavalla klo 19:59, eli juuri aikarajoissa.

Joukkueen loppukiri Musiikkikeskukselta Henry´s pubiin oli huikea ja lavalle joukkue ehti juuri ennen aikarajan klo 20.00 umpeuduttua. Tunnelma katossa ja ilta voi "kulttuurillisissa" merkeissä jatkua  voimaannuttaen osallistujia seuraavan päivän opiskelua silmällä pitäen. Vaikka joukkue ei kilpailua voittanutkaan (en kyllä ymmärrä miksi) niin ainakin se ansaitsee kunniamaininnan sitkeästä ja osallistuvasta asenteesta. 
Kiitos 90´s Kids, että sain olla "koutsinne".
 Kiitos järjestäjille, että sain mahdollisuuden osallistua kilpailuun osana joukkuetta ja nähdä Kuopion kulttuuria läheltä leikkimielisen kilpailun varjolla. 
Tällainen samankaltainen kilpailu voisi olla muidenkin koulujen (peruskoulu, lukio, ammattikoulu, järjestöt jne...) ohjelmistossa. Tämä avaa Kuopiota erilaisin silmin asukkaille kuin vierailijoillekin. Oikealla tapaa järjestettynä myös kaupungin yritykset voisivat hyötyä ajatuksesta osallistumalla omalla panoksella ja tarjonnallaan.

https://www.kuopio.fi/fi/web/oma-kuopio/nuoret-ja-opiskelijat

Taidetorilla tarjontaa täydeksi työpäiväksi

Mieleni teki lähteä tutustumaan Taidetori Kids -kulttuurifestivaalin tarjontaan, mutta mitä tehdä, kun oma jälkikasvu on jo teini-iässä eikä heistä enää saa seuraa lastentapahtumaan? Onneksi minulla kuitenkin on sopivan ikäisiä "tätitettäviä" eli eikun kysymään veljenlapsia (Kaisla 1 v., Sonja 5 v. ja Jere 7 v.) lainaan päiväksi. Lapsia ei tarvinnut edes lahjoa vaan he lupautuivat innolla tädin seuraksi - pienin kylläkin vain osaksi aikaa ja äitikin lupasi olla tarvittaessa mukana. Ajattelin, että kyllä isommat lapset ehkä sen pari-kolme tuntia jaksavat esityksiä katsella ja työpajoja kierrellä, mutta yllätys yllätys, toisin kävi...

Taidetori avautui klo 12 matkustajasatamassa Kallamarinan makasiinissa Kuopion lasten kesäsirkuksen esityksellä. Esiintyjät olivat todella panostaneet ohjelmanumeroihinsa, sillä kaikki oli mietitty tarkkaan pukuja sekä upeita meikkejä ja kasvomaalauksia myöten. Ihastelimme sirkuslaisten taitoja, esimerkiksi notkeutta, liikkuvuutta ja hauskuutta ja täti tunsi itsensä melko kankeaksi esiintyjiin verrattuna.

Sonjasta ihmispyramidit olivat hienoja.

Ennen työpajoihin siirtymistä kävimme vielä ihmettelemässä käsityöläisten kesätorin mielenkiintoisia kierrätyskoruja sekä yläkerran luonnonläheistä näyttelyä. Lapsia huvittivat erikoiset oksilla ja "pikkukävyillä" tuunatut lastenvaunut ja täti olisi voinut istahtaa hetkiseksi lukunurkkaukseen ja painaa jalkapohjat pehmeälle sammalmatolle - jos istahtaminen vain olisi ollut luvallista eikä lapsilla olisi ollut jo kiire työpajakierrokselle.

Ensimmäiseksi suuntasimme rumputyöpajaan, jonka ansiosta reppuun sujahti pikkusiskolle tuliaisiksi peräti kaksi rumpua, keltainen ja vaaleanpunainen. Toki tekijöiden piti ensin itse testata rumpujen toimivuus ja komeat soundithan niistä lähti!

Rumpujen pärinää!

Seuraavaksi oli vuorossa rintanappityöpaja, jossa itse tuotoksen lisäksi kiinnosti myös varsin erikoisen näköinen "rintanappikone". Koska konetta oli niin hauska käyttää, olisi rintanappeja valmistunut nopsaan vaikka koko suvulle, mutta yhteisestä sopimuksesta jätimme materiaaleja vielä loppuviikonkin työpajalaisille. Tällaiseltä tuo kumma härveli näytti ja tällaiset rintanapit sillä saatiin aikaan:

"Sari-täti, tehtäiskö vielä yhdet rintanapit? Jooko?!"

Virtuaalityöpaja nousi Jeren suosikiksi ja aika erikoinen kokemus kolmiulotteisuus oli tädinkin mielestä. Lapset olivat virtuaalimaailman kanssa heti kuin kotonaan ja autoilu ja ratsastus sujui kolmiulotteisesti heti alusta lähtien. Täti puolestaan sai matkapahoinvointia eikä motoriikka kaikilta osin toiminut yhtä sujuvasti kuin nuoremmalla sukupolvella eli joudun vielä treenaamaan lisää, jos aion pärjätä kisassa.

Virtuaalityöpajassa tarvittiin pelaamiseen koko kroppaa.

Pelivermeet.

Pikkusisko yksi vee oli jo aiemmin liittynyt myös seuraamme ja hän nauttikin täysillä savi- ja taidetyöpajoissa puuhailusta. Oli hauska seurata hänen innostuneita ja nauravia ilmeitään, kun hän sai maalata värikästä tauluaan ja upottaa kätensä saveen (ja välillä savipalleron salaa käsienpesuveteen). Tätikään ei voinut pienen taiteilijan intoa seuratessaan pitää enää näppejään erossa savimöykystä (en kuitenkaan tunnusta upottaneeni savipalleroita salaa pesuveteen).

Väri-ilottelua!

Vihdoin löytyi teokselle sopiva paikka!

Pikkutaiteilija miettii työnsä asettelua.

Työpajat sulkeutuivat Orffit-lastenorkesterin konsertin ajaksi ja aluksi jännäsimme, miten yksivuotias jaksaa istua koko musisoinnin ajan paikoillaan tai onkohan musiikki liian kovalla ja alkaa pelottaa. Ihan turhaan huolehdimme! Äidin sylistä Kaisla seurasi innoissaan koko konsertin ja oli ilmeitä myöten taas täysillä mukana. Musiikin volyyminappulat olivat sopivasti asetettuina ja trio sai ihastuksiinsa niin taaperot kuin täditkin. Sanoituksissa ja leikeissä oli huomioitu niin lapset kuin lapsenmieliset aikuisetkin - tulipa siinä sivussa kiinnitettyä huomiota mukavalla tavalla myös esimerkiksi käyttäytymisasioihin.

Hyvikset ja pahikset - kumpaanko ryhmään sinä kuulut?

Konsertin jälkeen Sonja askarteli toisen tädin heppatalliin keppiheppapajassa vielä yhden humman lisää ja sitten tankkasimme hieman välipalaa, jotta jaksaisimme osallistua "Santeri ja Sataman arvoitus" -kävelynäytelmään. Koko päivän kestänyt sadekin lakkasi juuri sopivasti, kun siirryimme ulos näytelmän alkupisteeseen. Pienin taidetorilainen lähti tässä vaiheessa jo kotiin huilimaan, mutta isosisko ja isoveli tuntuivat jaksavan edelleen... Kävelynäytelmä olikin mukava kokemus, sillä saimme näytelmän lisäksi samalla vähän liikuntaa sekä näimme satama-alueen komeine laivoineen, lokkisaarineen ja puistikkoineen. Näytelmän lomassa tuli Kuopion historiaakin kerrattua ja tapasimmepa itse Minna Canthinkin ihan ilmielävänä! Sataman arvoitus saatiin lopulta ratkaistua eikä loppunäytelmän aikana uudelleen alkanut sadekaan pilannut tunnelmaa. Sitäpaitsi sateen jälkeen taivaalle ilmestyy aina kaunis sateenkaari, josta meille paljastui vielä uusi salaisuus!

Kummituksia? Kuopiossa?!

Tyylikäs Minna Canth kahvittelemassa

Alussa epäilin, että lapset jaksaisivat tätiä ja Taidetoria ehkä 2-3 tuntia, mutta kuinkas kävikään? Aivan - meillä vierähti tapahtumassa täysi työpäivä eli kannattaa siis varata reilusti aikaa, jotta ehtii rauhassa nauttia ainutlaatuisista kokemuksista. Mukavan ja tapahtumarikkaan päivän yhteenvedoksi pohdimme lasten kanssa vielä suosikkilistaa päivän antimista. Kaikki oli kuulemma ollut kivaa, mutta ihan ykkösjuttuja Jeren mielestä olivat virtuaalityöpaja ja kävelynäytelmä. Sonjan oli vaikeampi nimetä suosikkeja, mutta ihmispyramidit olivat edelleen hienoja ja työpajoissa oli mukava touhuta. Ja Kaislan osalta äiti ja täti päätyivät yksimielisesti siihen lopputulemaan, että konsertti ja taidetyöpaja saivat eniten hymyjä ja innostusta aikaan.

Olin muuten suunnitellut, että pesisin illalla kotiuduttua vielä pari ikkunaa. Arvatkaapa, ehtikö ja jaksoiko täti vielä Taidetorin jälkeen ikkunanpesuun...

http://www.taidetori.com/etusivu/