Kulttuuria keitolla, Sotku ja Tsuumi

Ruokateatteria lounastauolla?  Keittoa  kera kahvihuonemusikaalin: "Elämän (t)ehostajat" a' la tanssiteatteri Tsuumi.  Yleisönä minä -ensikertalainen- ja 59 kulttuurin ystävää. Kevään ensimmäinen perjantain  kultturikeittokattaus Sotkulla on loppuunmyyty.
 

Odottavalla mielellä paikalla jo hyvissä ajoin.  Vastassa puheensorinaa ja  hämyisen kapakan tuntuista ranskalaista musiikkia. Tunnelma jo odottellessa jotenkin...hmm...intiimi. Se tulee iholle. Tavoistani poiketen valitsen paikan eturivistä ja lyöttäydyn ventovieraan vieruskaveriksi, vaikka hajuraolla olevia paikkojakin on vielä vapaana. Se tuntuu jotenkin luontevalta.

 
Kun kello lyö 12.00, on keitto valmista. Tänään tarjolla kylmäsavulohella maustettua peruna-rucolakeittoa ja mallasleipää viimeisteltynä jälkiruokakahvilla. Keiton syönnin lomassa pöytäseurueessamme viriää keskustelu. Osa on käynyt keitoilla aiemminkin, osa on ensimmäistä kertaa. Paikalle on tultu moninaisista syistä. Yksi on kansantanssin harrastaja, toinen ystävän suosittelema ja kolmas itsekin kulttuurintekijä ja tutkimassa tilaa omaa tulevaa esitystään silmällä pitäen. Entäs minä? Uteliaisuuttani ja uinuvaa kultturelliminääni etsiskelemässä.
 
Yhtäkkiä huomaamme, että naapuripöytään on ilmestynyt virtaviivainen pariskunta fläppitauluineen kyselemään lounastajilta: -Mikä se elämässä haastaa? Ootteko päässeet jo jyvälle?
Vähitellen taulu täyttyy. Tärppisanoista. Ja varsinainen esitys voi alkaa.

Elämän (t)ehostajat, hyvän olon insinöörit ja Y.C.H.I.A-metodin kehittäjät valmiina jatkamaan maailman valloitustaan täällä meillä, Kuopiossa. Ainakin melkein maailman navassa.

 Musiikkia, vauhdikkaita koreografioita ja esitystä eteenpäin vieviä kysymyksiä.

 Kaipaatko?

  Tuntuuko?

 Haluatko?

Koetko?

 

No, mitä kaikkea? 

Tasapainoista perhearkea?

Villejä irtosuhteita?

Yletöntä pihvimässäilyä?

Downshiftausta?

Sohvaperunaa?

Dynaamista fitness-shakeup-vartaloa?

Vegaanista, gluteenitonta ilmanmitä elämäntapaa?

 

Onko tavoitteissa ristiriitaa?
Siltikin, kaikki on mahdollista. Teille. Ihana porukka.

 YouCan HaveItAll.

Suo-ras-taan.
Hengästyttävän helppoa.
On, Off ja Pause.

Ole sosialinen.

 Harrasta.

Rentoudu.

Päästä höyryjä.

 Kultivoidu.

Syö hyvin.

Ja...muista. Erotiikka.

Yleisö lähtee elämän (t)ehostajien mukaansatempaavaan ja osallistavaan sparraukseen mukaan ihan kympillä. Tunnelma ja estottomuus jotenkin tarttuu. On luontevaa näyttää kieltä ja huutaakin.
Seura tekee kaltaisekseen(ko)?

"Ei, ei, ei ja mää, mää, mää."

Ja. Se tärkein.

Vaikutelma. Ennen kaikkea. 

Melkein kaksikymmentä vuotta olen kulkenut päivittäin töihin Sotkun ohitse astumatta kuitenkaan kertaakaan sisälle. Lounaskeiton ja puolen tunnin mittaisen esityksen jälkeen palaan takaisin arkisorvini ääreen virkistäytyneenä ja kultivoituneena. Uudenlaista kulttuuri-intoa puhkuen.
Nyt tiedän, mitä mun elämästä on aina puuttunut. Ja tämä innostus tuntuu olevan tartuvaa. Ennen kuin työpäivä päättyy, on tehty diilit jo ainakin yhden työkaverin kanssa (hänen pyynnöstään), että mennään yhdessä seuraavalle kulttuurikeitolle. Mikäpä jottei. Erilainen perjantailounas kerran kuukaudessa. Ei paha, edes ajatuksena.

   Lisätietoja:

www.minimi.fi

www.tsuumi.com

www.itak.fi

Kun kyyhkyset katosivat

Sofi jakaa Äidin rakkauttaan jo useammalle lapselle. 

Osa Sofin lapsista ovat valloittaneet jo koko maailman; ainakin melkein koko maailman. 

Sofi ei itse valitse lapsiaan vaan lapset valitsevat  Sofin, Äitinsä. 

Yksi Sofin lapsista, Kun kyyhkyset katosivat, on saapunut Kuopioon.

Lapsi on syntynyt, ei vain muutaman hetken humauksesta, 

vaan kypsynyt jyvästä kirjailijan sisällä hänen lapsuudestaan saakka. 

Lapsi on imenyt napanuoran kautta Äidiltään vaikutteita 

kahden yhteiskuntajärjestelyn vivahteikkaista väreistä,

 mutta saanut kasvuunsa lisää voimaa  

Äidin tunnollisen ja äärimmäisen tarkan historian tutkinnan kautta.

 Lapsi on kasvanut kuunnellen Äitinsä sydämen jokaisen lyönnin 

ja ottanut lyönnit omaksi rytmikseen.

Äiti on kypsyttänyt lastaan huolellisesti ja pitkään. 

Lapsi on Sofille selvästikin enemmän kuin rakas.

  Sofi ei ole vain tunteettomasti jättänyt 

ja hyljännyt luomaan lastaan Kuopion kaupunginteatterin 

kulmikkaille rappusille 

vaan hän on hellästi sylistään luottamuksella luovuttanut 

omansa teatterilaisten rakastavaan syliin. 

Sofi on valintansa lapsen haltijakummien osalta tehnyt.

 Sofi ei voi pitää lasta vain itsellään. 

Lapsen on päästävä lentoon kyyhkysen lailla. 

Lapsi on päästettävä vapauteen.

Lapsen on annettava lentää vapaana
valloittaen sanomallaan koko maailman.

Lapsi on kokeillut siipiään jo aiemmin Helsingissä, 

mutta lapsen siivet vahvistuvat ajallaan siipien iskujen lisääntyessä. 

Lapsi tarvitsee vahvistuakseen 

vahvan, luotetun ja vapaan 

Kuopion kaupunginteatterin 

kasvualustakseen voimaantuakseen 

jakamaan valittua sanomaa. 

Lapsen sanoma on arvokas, 

äärimmäisen arvokas juuri nyt. 

Lapsi ei valehtele.

Tällä lapsella on erityisen ihmeellinen voima.

Lapsen voima on puhua kielellä,

 jota maailmaa kuuntelee.

"Kaunokirjallisuus voi muuttaa maailmaa."

 Lapsen kasvun ja kehityksen taatakseen 

valittuun suuntaan luotetussa ympäristössä 

Äiti on valjastanut 

virolaisen Kasvattajan oppaaksi matkalle mukaan.

 Tämä virolainen Kasvattaja tuntee lapsen ja Äidin ulkopuolisen kasvuympäristön hyvin.

Kasvattaja rakkaudella ja rohkeasti 

ottaa oppaan roolinsa opastaen myös lapsen haltijakummeja.  

Haltijakummit suojelevat lasta rakkaudella 

sekä vapauttavat lapsen lentoon kera sanoman.

Minä uskon, en tiedä, 

tunteeko Sofi omaa luomustaan omaksi lapsekseen,

 mutta minä koen teoksen hänen luomanaan lapsena.

 Tämän lapsen kautta tunnen 

kuinka tämä päivä ja historia kättelevät toisiaan. 

Kättelevät vahvasti, 

mutta myös vaarallisesti toistaen jo ennen koettuja kohtaloita.

Lapsen mukana Sofi ei jättänyt meille vain palaa itsestään.

Hän jätti meille palan maailmaa.

Sofin matkoilla mukana muutama vuosi sitten lahjaksi saatu nukke

Sofi Oksanen,  mikä on päämääräsi kirjailijana?

 Kirjoittaa paremmin.

Kuopion kaupunginteatterista lisää:
http://kuopionkaupunginteatteri.fi
https://www.facebook.com/kuopionkaupunginteatteri/?fref=ts

Kävin viime vuonna kurkkaamassa Kuopion kaupunginteatterin kulisseihin:
Kuusi työpäivää viikossa, työpäivä jaettuna kahteen osaan: tervetuloa tunteiden taloon Kuopion kaupunginteatteriin!

Nyt vietetään Pakkaspäivien tapahtumaviikkoa (25.-31.1.16), Kuopion sirkuksen 30-v juhlanäytös "KAAOS" oli enemmän kuin hieno!

Lasten ja nuorten Pakkaspäivien tapahtumaviikkoa vietetään parhaillaan 25.-31.1.2016. Tarjolla on monipuolisesti kulttuurin ja liikunnan sisältöjä. Lapset ja myös aikuiset pääsevät kokemaan elämyksiä, iloa ja talvista tekemistä niin sisällä kuin ulkonakin eri puolilla kaupunkia. 

Tapahtuma huipentuu koko perheen Pakkasjuhlaan Brahen puistossa su 31.1. klo 14-16.30. Pakkasjuhlia vietetään myös Petosen toriaukiolla pe 29.1. klo 9 alkaen, Maaningalla la 30.1. klo 9.30 alkaen ja Nilsiässä la 30.1. klo 11 alkaen. Kaikki mukaan!

Tarkemman ohjelman läydät täältä! 

Minulla oli yhdessä lapsieni kanssa mahdollisuus päästä katsomaan Kuopion sirkuksen 30-vuotisjuhlanäytöstä "KAAOS". Suosittelen teille kaikille, jotka haluatte nähdä ja kokea sirkuksen iloa ja riemua...tunnelmat vaihtuivat soljuvasti, livemusiikki ja valot loivat tunnelmaa...

Kaaos = epäjärjestys. Kaaoksella tarkoitetaan kaikkeuden muodostumista edeltänyttä oletettua järjestymätöntä olotilaa. Esitys kuvastaa sitä, miten taitojen, välineiden ja harjoitusten kaaoksesta muodostuu lopulta katsojien silmien eteen eheä kokonaisuus. 

Esityksen on ohjannut Emilia Tengvall ja käsikirjoitus on ohjaajan ja esiintyjien käsialaa. Esitystä säestää nelihenkinen orkesteri muusikko Elina Kemppaisen johdolla. Lisäksi esityksissä nähdään vierailevina taiteilijoina Kuopion Sirkuksen kasvatteja.

Lahjakkaita, notkeita, rohkeita, taitavia...Sirkuksen esitys oli huikean hieno "kaaos" akrobatiaa, taidokasta temppuilua, tyylikästä taikuutta, hassuttelua ja hauskuutta.  Esityksiä lattiasta kattoon, aivan kuten ennakkoon oli luvattu. Silmin nähden lapset ja nuoret esiintyivät täysillä, antaen kaikkensa yleisölle. Odotukseni ylittyivät ja nautin suunnattomasti esityksestä! Ja varmasti koko yleisö nautti. Pojistani vanhempi pian kuusi vuotias kommentoi seuraavaa "esitys oli hieno, taikuri oli suosikkini", "miten ihmeessä hän otti niitä kortteja taivaasta?"...vielä kotonakin hän ihmetteli tätä omalle isilleen. Pienimmäisen meidän kaksi vuotiaan mielestä esitys oli hieno. Hän malttoi katsoa koko esityksen juurikaan hievahtamatta. Uskon että pojat ovat tulevaisuuden sirkuskoululaisia. Siellä saa mm. purkaa energiaa, oppia uutta, saada onnistumisen kokemuksia, tehdä yhdessä ja kehonhallinta kehittyy. Loistava harrastus sanoisin! 

Tässä on vain pieni otos siitä mitä lavalla saimme nähdä. Kaikki esitykset olivat upeita ja kuvan arvoisia! harjoitustunteja on takana varmasti satoja.

Kiitos Kuopion sirkus elämyksellisestä kokemuksesta, olette huikeita :)

Riikka&pojat

Tuli Talvi Tahkolle !

Oli perjantai iltapäivä ja elohopea näyttää -20°C pakkasta ja auton keula on kohti Tahkoa. Mielessä pyörähtää, että kuinkahan huomenna ? Onko yhtä kylmä, vai vielä kylmempi. Onneksi mukana on arktinen varustus toppahousuineen, untuvatakkeineen ja neopren kaulurineen. Siis intoa täynnä talvisen Tahkon taikaa katsomaan.

Tahkon keskusvaraamo vasemmalla "Tahko.com" kyltin kohdalla.

Meille oli varattu keskusvaraamon kautta "Junior Suite" 24-neliön kokoinen "kämppä" (kuvassa etualalla olevasta huoneistohotellista). Järjestelyt olivat erittäin helpot, eli varaamossa oli luukku (jonka sai auki varauksessa olevalla koodilla). Kirjekuori sisälsi kaiken tarvittavan informaation ja tietysti avaimen "kämppään". Auto parkkiin ja tutustumaan "kämpän" tiloihin (onneksi kaikkiin asuntoihin kuuluu lämmitystolpalla varustettu parkkipaikka, sillä pakkanen oli kivunnut -26°C asteeseen).
Kannettuaan "kimpsut" ja "kampsut" kämppään aloimme tutustumaan asunnon viihtyvyyteen ja tarjoamaan tekniikkaan. Kaikki tarvittava näytti löytyvän hyvin integroituna ja viihtyisän oloisena. Asunto sisälsi saunan, suihkun, wc:n, keittiön, ruokailutilan ja sängyt kahdelle. Keittiöstä löytyy kaikki tarvittava (mm. jääkaappi/pakastin, kahvin- ja vedenkeitin, liesi/uuni jne...). Kohteeseen voit tutustua tarkemmin linkistä https://www.tahko.com/index.php?action=kauppa&act=majoittajat&majoittajaIDx=3&kieli=1
Varaukset tapahtuvat keskusvaraamon kautta, kuten monen muunkin Tahkon majoituskohteen varaaminen.

Kylmä kolotti luita ja ytimiä, joten sauna lämpiämään ja iltapalaa laittamaan (kannattaa katsoa saunan kiukaan termostaatin asento..meillä kävi niin, että termostaatti oli minimillä => saunassa oli juuri ja juuri +40°C lämmintä). Iltapalan jälkeen hieman tv:tä katsoimme ja sitten nukkumaan pehmeään sänkyyn.

Aamu ei tuonut lämmintä "säärintamaa" Tahkolle, joten rinteeseen oli lähdettävä hyytävässä -26°C pakkaseen. Ensin ennen rinteeseen menoa saunassa lämmittely ja sopiva vaatekerta päälle. Kaikki olisi mennytkin hyvin kunnes huomasin lasketteluhousujen olevan kotona eteisen kaapissa. Mitäs sitten ? Laukusta kaikki housuiksi luoikiteltavat päälle (4 kerrosta), jolloin olo oli hieman kuin jääkiekkomaalivahdilla (mutta minkäs teet...dementiasta kärsii koko ruumis...hmm...tai ainakin alaosa siitä). Sukkiakin oli kolme kerrosta monoissa.

Hissiliput voi hankkia kuvan keskellä olevasta "majasta"

Tahkon rinteille saapuessasi voit jättää autosi maksuttomaan parkkiin. Parkkipaikkoja on talvella myös jäällä. Parkkipaikan vieressä on hissilippujen kauppa, mistä on helppo autolta rinteeseen mennessä hissilippu lunastaa (myös älykortit jos sellaista ei vielä ole). Aukioloajat ja lippujen hinnat löytyvät kätevästi täältä  https://www.tahko.com/fi/laskettelu/rinneliput+ja+aukioloajat/

Vaikka pakkanen puri ja viima jäähdytti aivolohkoa, niin maisemathan olivat henkeä salpaavat ja rinteet täydellisessä kunnossa. Ihmisiä oli vähän (pakkastilanteesta johtuen), mutta rinteitä oli hyvin auki. Hieman lumetuksesta tuleva lumisumu haittasi paikoittain näkyvyyttä (tästä vaarasta varoitettiin hissilippu luukulla), mutta se ei häirinnyt laskettelua.

Tahkon rinteiden päältä näkyy kauas ja maisemat ovat kerrassaan upeat.

Hieman alle kolme tuntia (yhden 20min tauon siivittelemänä) olikin aika siirtyä "Telakalle". Telakka sanana voi tarkoittaa jokaiselle hieman eri asiaa, mutta minulle se tarkoitti lounasta. Monot saunan lauteille sulamaan ja kohti Telakkaa... Nälkä "tuo ihana tekosyy", joka oli nyt muutakin kuin teko syy.

Telakka sijaitsee Huoneistohotellin alakerrassa Kunkun vieressä

Telakalla lounas on katettuna klo12-16. Tarjolla on salaattipöytä, päivän keitto ja pääruoka (tuolloin päivän keitto oli perinteinen lihakeitto ja pääruokana oli erilaisia pizza "slaisseja"). Ruoka oli erittäin maittavaa, monipuolista ja nälkä oli "tipo tiessään". Tunnelma ravintolassa on lämminhenkinen, siisti ja tyylikäs. Pöydät on sijoiteltu niin, että voit syödä omassa rauhassa tai isommassa ryhmässä. Juoma valikoimasta löytyy jokaiselle sopivaa. http://www.roll.fi/telakka/

Lounaan jälkeen oli aika toiselle "setille" rinteessä. Pakkanen ei ollut hellittänyt, mutta reilun lounaan jälkeen energiavarastot ovat taas iskussa, joten kohti lumitykkejä mennään. Minulla oli oma valokuvaaja mukana, joka ikuisti laskijan (siis minut) kameran muistiin valokuvan muodossa.

Moneen vaatekertaan piiloutunut "tuntematon" laskija

Talven ensi "puraisu" rinteisiin Tahkolla on otettu. Kuten arvata saattaa, niin jalathan siinä kipeiksi sai (siis maitohappoa lihaksissa) ja aamulla ylösnousu tuotti nautinnollista tuskaa. Pakkasen paukkuessa seuraavana aamuna auto lämmitykseen ja aamupalaa nauttimaan. Kimpsut ja kampsut kasaan ja autoa starttailemaan (jos ei lämmitystolppaa olisi ollut, niin auto ei ole inahtanutkaan), mutta onneksi pakoputkesta tupsahti savupilvi taivaalle.

Avaimen palautus oli mutkatonta (Infossa oli palautusluukku, johon oli avain helppo pudottaa). Miellyttävän kokemuksen jälkeen tänne on tultava uudestaan...kun pakkanen on hellittänyt. Tahkon rinteet ovat Suomen parhaimmistoa ja vetävät vertoja mm. Rukan rinteille. Voidaankin muotoilla niin, että Tahko on Keski-Suomen lappi. Myös "after ski" on Tahkolla voimissaan. Varsinkin lauantaisin iltapäivästä Pehkubaarissa Tahkon huipulla on meno ainutlaatuista, ihmisillä hyvä tahto ja juhlamieli.

Pehkubaari Tahkon huipulla

Iltapäivällä musiikki soi ja DJ pitää asiakkaat hyvässä fiiliksessä. Osa tanssii lattialla ja osa pöydillä. Meteli on kova ja tunnelma katossa. Turvallisuus näkökohta on otettu huomioon, kuten viereisestä kuvasta hyvin käy ilmi "pöydillä tanssiminen omalla vastuulla". Tämän lisäksi Tahkolla on myös monta muuta "aktiviteetti" paikkaa niin ilta- kuin päiväriennoille. Tahko on kokemisen arvoinen paikka...pala lappia Pohjois-Savon sydämessä. -Anssi Kareinen-

http://www.kuopiotahko.fi/tahko/

Vuosi käyntiin -tonta ja kankeita nelikymppisiä

Voi kanki. Pää toimii mutta jalat eivät tottele. Lihakset niin pinkeät, että melkein kuulee narinan. Portaat. Tuskaa. Näin kävi, kun loppuvuoden hidastaja laittoi lihansa jälleen liikkeelle. Kuullostaako tutulta?

Tammikuu on heräämisen aikaa. Kuntosalit ja liikuntaryhmät ovat täynnä ja moni ainakin miettii, mitä vuoden alun kunniaksi taas aloittaisi. Vietetään tipa-tonta, sokeri-tonta, rasva-tonta ja loppuma-tonta ilman jotain kuukautta. Olen minäkin -tonta joskus kokeillut. Ja aina palannut samaan kehäpäätelmään. Kielloitta kohtuudella ympäri vuoden toimii minulla sittenkin parhaiten. Mutta tunnustan kyllä, että joskus sitä -tonta tarvitaan alkuun pääsemiseksi. Vanhojen tottumusten ohjaamiseksi uusille urille. Sitä viisas ihminen kun lipsuu niin helposti takaisin mukavuusalueelleen.

Oman elämäntaparemontin suurimmista käännekohdista on kulunut jo useita vuosia. Juristitermein kuvattuna lähtökohtaisen pääsääntöisesti tilanne on nyt under control. Siltikin aina välillä tulee jaksoja, jolloin liikkuminen jää vähemmälle. Huomaan myös nyt, että joulunpyhien hitaudella ja sitä edeltäneellä sairastelulla on ollut hintansa. Kehoni on kangistunut ja kestävyystasoni laskenut. Ainakin siltä tuntuu. On tahmeaa taas palata liikuntojen pariin. Mutta palaan kuitenkin, sillä tiedän liikunnan antavan paljon. Voimavaroja, virkeyttä ja hyvää oloa.

Minun liikuntani lähtivät vuoden alussa käyntiin Kansalaisopiston torstaisella kehonpainoharjoittelun kurssilla ja Antin nelikymppisillä, lihaskuntotestillä. Testin ja jälkikankeuden kautta pääsin taas kartalle, missä nyt mennään. Syntymäpäivänäni kesän kynnyksellä haastan itseni uudelleen. Asetan tavoitteekseni, että parannan tulostani vähintäänkin yhdellä kierroksella. Noin kaksi kertaa oma ikä nelikymppistä per liike riittää kevään tavoitteeksi minulle. Bonusta on, että kroppa vielä taipuukin testin jälkeen. Kesän koittaessa en halua olla enää vuoden alun kanki Kirsi.

Joulun pyhien aikana tuli hidastelun lomassa lueskeltua myös Jenniemilian kirjaa "Rakastan siis olen". Näin lihaskuntotestin jälkimainingeissa mieleen nousevat kirjan kohdat, joissa puhuttiin tavoitteiden asettamisesta ja sitoutumisesta. Monet meistä ovat taitavia asioiden aikaansaamisessa, kun puhutaan käytännön asioista, esimerkiksi keittiöremontista. Kun taas puhutaan meistä itsestämme, olemmekin tavoitteidemme suhteen monesti hukassa. Kun tavoitteet on asetettu, on vielä uskallettava sitoutua. Sitoutuessaan sitä on valmis tekemään tavoitteensa eteen töitä. Silloinkin, kun askel horjuu."Menestystä ei mitata harha-askeleiden määrällä, vaan periksiantamattomuudella, joka vie eteenpäin esteistä huolimatta", kirjoittaa Jenniemilia. Niin.

Kannustankin myös sinua näin vuoden alussa pieneen elämäntapapohdintaan. Asetatko itsellesi joitain hyvinvointiasi lisääviä tavoitteita tälle vuodelle? Mikä sinua innostaa, kannustaa ja motivoi? Miten rakastat itseäsi?

********

Kuopion Kansalaisopiston tarjonnasta löytyy vielä paljon omaan hyvinvointiin liittyviä kursseja, joilla on tilaa (kansalaisopisto.kuopio.fi). Myös minun kurssilleni "Kehonpainoharjoittelun perusteet" mahtuu vielä. Kehonpainoharjoittelun syksyn kurssista olen kirjoittanut erillisen blogin "You got the power", jos kiinnostuit enemmälti lajista. Blogin löydät nimeni alta lupainnostua.blogspot.fi-blogista. Samasta paikasta löydät myös ihan ensimmäisen blogikirjoitukseni "Kyllä! Nyt on lupa innostua ja myös onnistua". Siinä on valotettu minun elämäntaparemonttini taustoja.

Myös kulttuuri on iso osa hyvinvointia. Kevään tarjontaa kulttuurin saralla löytyy juuri ilmestyneestä kaupungin "Kohtaamisia" -lehdestä, johon on koottu koko kevään tapahtumat Kuopiossa. Omaan kevään kulttuuri- ja tapahtumakalenteriini kuuluvat ainakin Sotkun kulttuurikeitto ja taidemuseon "My Silence" yhdessä hyvinvointilähettiläskollegoideni kanssa, Onnen aika -häämessut yhdessä morsiameni kanssa (olen ensi kesän kaaso) sekä teatterilla mentalisti Pete Poskiparran Mielenkääntäjä. Näistä siis ainakin blogeja luvassa tässä kevään aikana.

Kappale kauneinta (kylmintä) Kuopiota

Kuopio -26° C

Hip hellettä, sanoi jänis pakkasessa.

On pakkanen, että sarkahousut katkeiloo.

Pakkanen puhurin poika, alta jalkoja annoo, kieltä suusta viittelöi.

 

On pantava kaekki vuatteet piälle ja loput tuulen puolelle kaenaloon.

Aina sitä kylymän talaven yl piäsöö, piäsis vua kuuman kesän.

  

 Outahan pakkanen, vielä se kesä tulloo.