Ilmajoogatunti alkaa aina silkkiliinan sisältä. Tai silkiltä liina ainakin tuntuu. Ensivaikutelma olotilasta liinan sisällä on kuin silkkiperhosen toukalla kapalokotelossa; pieni joustava puristus ympärillä liina keinuttaa hiljakseen ja raamittaa kehon tarvitsemaa tilaa. Keho löytääkin suht' helposti paikkansa mutta menee hetki, että pää tottuu liikkeeseen ja luottamus löytyy. Melkein kuulen, kun liina kuiskaa toisen ensikertalaisen kanssaharjoittelijan huoleen: "Olet turvassa. Kannattelen kyllä sinua. Täältä et voi tippua."Hetken päästä silmien sulkeminenkin jo onnistuu ilman, että tulee etova olo. Jälkeenpäin tunnin ohjaava Kirsi Laitinen kertoo, että juuri tämä turvallisuuskokemus on ilmajoogassa useimmiten se ensimmäinen tykätty juttu, joka nousee asiakkaiden palautteissa esille.
Mutta mitä muuta on ilmajooga? Eroaako se matolla tehdystä joogasta? Kykeneekö siihen ilman aikaisempaa joogataustaa? Ja mitkä ovat kehon tuntemukset harjoituksen jälkeen?
Minulla on enempi vähempi säännöllistä mattojoogataustaa vajaata neljä vuotta. Sillä kokemuksella tunnistan tunnin kuluessa ilmajoogassa paljon matolta tuttuja asanoita liinalle sovitettuna. Osaa liikkeistä liina helpottaa antaen tukea. Ja osalle liikkeistä liina taas antaa lisähaastetta haastaen erityisesti kehon tasapainoa ja koordinaatiokykyä.
 |
Oman kokemukseni perusteella aikaisempi joogatausta auttaa ilmajoogaharjoituksen ymmärtämisessä. Kun on tehnyt samoja asioita matolla, on helpompi löytää liike liinan kanssa. Sanoisin myös, että liina antaa mattojoogalle uuden ulottuvuuden. Ikäänkuin juurille siivet. Mattojoogaharjoituksessa olen kokenut erityisesti juurtumisen alustaan tärkeänä osana harjoitusta. Ilmajoogassa juurtuminen tulee eri tavalla. Välillä liinan lempeän mutta ei niin helposti itse hallittavan puristuksen kautta ja välillä ihan perinteisesti jalkapohjien kautta.
Joogaan lajina kasvetaan harjoittelun myötä. Ei siis ole suuresti väliä, aloittaako harjoittelun maasta vai ilmasta. Aloittelijalle joogaharjoitus on joka tapauksessa alkuun enemmän fyysinen. Kehotuntemusten kautta liike avaa vähitellen ovet myös energialle. Kun oppii ensin kuuntelemaan, mitä ja miten keho puhuu mielelle. Omalla kohdallani koen, että sain ilmajoogaharjoituksesta paljon jo ensimmäisellä kerralla, kun jooga oli matolta lajina tuttu. Vähän niinkuin olisi katsonut tuttua asiaa uudesta, vähän laajemmasta, näkökulmasta. Haastaen totutut tavat. Koin antoisana myös sen, että liinan tuella onnistuin epämukavuusalueellanikin.
Kehon tuntemukset tunnin jälkeen olivat sellaiset kuin hyvän joogaharjoituksen jälkeen kuuluu ollakin. Olo oli samalla sekä rento että energinen. Aineenvaihdunta lähti liikkeelle ja ylösalaisin asennon bonuksena tuli asennon aikana auennut pitkittynyt niskajumi. Mikä tunne, kun pää pitkästä aikaa kääntyi molemmille puolille ilman liikerajoitusta. Tunnilla nousi pieni lämpö pintaan ilman suorittamisen tunnetta. Seuraavana päivänä harjoituksen lihasvaste tuntui erityisesti selän puolen lihaksissa. Tuntini kuului vielä Nina Massan pienen ja idyllisen salin kesälukujärjestykseen. Tunnilla yhdisteltiin sekä lempeän että voimatunnin asanoita. Jo käynnissä olevassa syyslukujärjestyksessä molemmille on erikseen omat tuntinsa.
Tälle syksylle Kirsillä on viikkotuntien ohella tarjolla myös ilmajoogan peruskursseja. Peruskursseilla käydään läpi perusteellisemmin liinan käyttöä ja edetään muutenkin rauhallisempaan tahtiin. Peruskurssilta on siis hyvä aloittaa, jos normaalille viikkotunnille osallistuminen arveluttaa. Ja se, mikä tälle syksylle on täysin uutta, on nuorten ilmajoogakurssi! Siitä loppuun vielä muutama sananen ihan tuoreeltaan.
Äitinä olen kaivannut nuorten joogatuntia jo pitkään tänne Kuopioon. Sitä ei ole ollut mattojoogassakaan tarjolla enkä ole huomannut, että aiemmin olisi ilmajoogassakaan. Kun bongasin tämän nuorten kurssin Ilmajooga Kuopion sivulta Facebookista, ei asiaa tarvinnut kauan miettiä. Ajatusta kurssille osallistumisesta ei myöskään isommin tarvinnut myydä omalle nuorelle. Kiinnostus lajiin heräsi perheti. Liina houkutteli. Nuorten tunti oli tasoltaan selvästi haastavampi kuin omani. Se, mihin meidät aikuiset piti lämmitellä ja johdatella, lähti nuorilta ihan luonnostaan jo heti tunnin alussa. Myös ohjeet menivät perille kerralla ja liinan käyttö pujotteluineen sekä asentojen purkamisineen luonnistui helposti. Tunnilla nähtiin ihailtavan notkeita nuoria leijonia ja supernaisia. Myös ylösalaisin ja korkealla oltiin monta kertaa. Jo harjoituksen puolivälin juomatauolla tytär supisi, että äiti tämä on tosi kivaa. Ja liinan sisällä olisi ihana nukkua. No sepä ei vauvamuistojen perusteella tullut yllätyksenä. Kapalo kun toi jo silloin levottomalle nukahtajalle turvallisuuden tunteen. Se ilmajoogan ensimmäinen tykätyin juttu nousi siis esille myös oman nuoren kokemuksista.
Ilmajooga on hyvä tapa herättää nuorten kiinnostus joogaan lajina. Kirsi oli koostanut ikäryhmälle esiteinit ja teinit oivan harjoituskokonaisuuden. Liinan mahdollistamat akrobatiaosuudet toivat tuossa iässä ehkä muuten liian verkkaiseen lajiin sopivasti extremeä. Kenties tunnista jo jäi mukana olleille se pieni kiinnostuksen kipinä, joka myöhemmin tuo takaisin joogan pariin, matolle tai ilmaan tai sekä että. On oikeasti harmi, että ohjatuille joogatunneille on Kuopiossa pääsääntöisesti tarjonnan puuttuessa mahdollista päästä vasta aikuisena, jolloin sekä keho että mieli alkavat jo jäykistyä. Onneksi Kirsi kuitenkin järjesti tämän ainutlaatuisen mahdollisuuden. Ainakin meillä kovasti jo odotetaan, että nuorten ilmajoogakurssi saisi vielä jatkoa. Myös kaverirekrytointi on jo käynnistynyt. Ja kokemukset puhuvat ilmajoogan puolesta.
Namaste Kirsi sekä äidin että tyttären puolesta.
Kaksi ylintä kuvaa: Kirsi Laitinen.
Lisätietoja:
