"Uamulla varraen, kun aarinko noosoo." Marja-Leena Vepsäläinen |
Kirjastokahvio Zariannessa Kuopion pääkirjastolla on
parhaillaan esillä kahden kuopiolaisen taiteilijan, Marja-Leena Vepsäläisen ja
Ritva Laitisen, elämäntyötä käsittelevä taidenäyttely: ”Vällääksijä mualaisromantiikasta...ja vähä
siitäe erostiikasta”.
Näyttely kuvaa maatilan arkipäivän olemusta. Työpäivä lypsykarjatilalla
on ollut jotain aivan muuta kuin virka-aika. Välillä siihen on kuulunut aamuvarhaisesta
alkava hektisyys, joka ei hellitä ennen kuin aurinko laskee. Välillä taas kiireettömyys.
Se pieni hetki, jolloin ystävien ruskeat
silmät pysähtyvät tuijottamaan ja samalla aikakin pysähtyy. Katseeseen jää
kiinni.
"Kaverukset." Ritva Laitinen |
Väliin päivään on mahtunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Niistä
selviämiseen on tarvittu rohkeita ratkaisuja ja kykyä ottaa käyttöön lennosta
planB, kun kaikki ei mene niin kuin Stromsössä. Mukana on näyttelyn nimilupauksella väläys myös
romantiikkaa ja Suomi100-henkistä entisaikojen erotiikkaa. Taustalla jokaisen
ihmisen syvä perustarve tulla rakastetuksi. Sitä tarvetta ei raskaskaan työpäivä
voi kokonaan hiljentää.
Tekemisen ja pysähtymisen rinnalla näyttely henkii haikeutta ja luopumisen tuskaa, kun elämäntyö”työ” on tehty. Kun on tullut ystävien taivasmatkan aika sateenkaaren alta löytyville vihreämmille niityille.
Tekemisen ja pysähtymisen rinnalla näyttely henkii haikeutta ja luopumisen tuskaa, kun elämäntyö”työ” on tehty. Kun on tullut ystävien taivasmatkan aika sateenkaaren alta löytyville vihreämmille niityille.
Molemmat taiteilijat ovat tehneet työtä lehmien
parissa Kuopion eteläisellä maaseudulla. Työ ei ole kuitenkaan ollut vain työtä. Sen merkityksellisyys näkyy antaen näyttelylle sielun. Väliin fyysisesti
hyvinkin raskasta työtä on kuvattu suurella sydämellä ja tunteella ilon pilkettä
silmäkulmassa unohtamatta. Taiteilijoiden tyylilajit ja lähestymistavat asiaan ovat
erilaiset. Vaikka aihe on sama, on kokemus hyvin henkilökohtainen.
Uskoisinpa, että muillekin kuin minulle nousee näiden töiden
äärellä mieleen muistoja omasta lapsuudesta ja mummolasta. Tuo ruskeasilmäinen ja vähäeleinen tuijotushetki on niin tuttu. Lempeys. Se on tunne, joka jää näyttelystä päällimmäiseksi mieleen. Se on myös tunne, jonka haluan säilyttää. Koska lempeitä tuijotushetkiä
tarvitaan.
Lisätietoja:
Näyttely on avoinna kirjastokahvio Zariannen aukioloaikoina
elokuun ajan.
Näyttelyä on ilo ihmetellä tuoksuvan keittolounaan tai kahvikupposen ääreltä.
Näyttelyä on ilo ihmetellä tuoksuvan keittolounaan tai kahvikupposen ääreltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti