Kuopio RockCock on saavuttanut jo 15 vuoden teini-iän, mutta teiniangstista se ei näytä kärsivän ollenkaan. Päinvastoin, pidot vaan paranevat vuodesta toiseen - aina on jotain tuttua ja turvallista, mutta aina myös jotain uutta piristystä ja vaihtelua. Eikä yleisökään ole pelkkää teini-ikäistä porukkaa vaan rokki yhdisti taas kaikki iästä riippumatta. Sulassa sovussa lavojen edessä heiluivat pienet lapset vanhempineen, nuoriso, keski-ikäinen väki sekä +70-vuotiaat, jotka olivat päässeet festareille ilmaiseksi. Kaikista kun ei tule vielä tuossakaan iässä humpan, valssin ja tangon rakastajia vaan poppi, rokki ja heavy kuulostavat edelleen paremmalta. Näin tulee käymään varmaan omalla kohdallanikin. Tietyt jutut kuitenkin jätän mielellään jo nyt itseäni hieman nuoremmille, kuten esimerkiksi hurjan näköiset motocross-temput ja benji-hypyt.
 |
| Vauhtia ja hurjia kokemuksia |
Tänä vuonna uutena hienona keksintönä olivat info-ilmapallot. Tai ainakaan aikaisempina vuosina en ole tällaisia alueella huomannut. Helppo oli suunnistaa vesipisteitä ja bajamajoja kohti, kun ne oli näkyvästi ilmapalloilla merkattu. Ilmapallo on helppo ja halpa, mutta erittäin toimiva maamerkki - hyvät keksinnöthän ovat usein yksinkertaisia.
 |
| Info-ilmapallot saivat paljon kehuja |
Olin etukäteen päättänyt, että vaikka haluan nähdä taas ne tietyt tutut esiintyjät, niin tänäkin vuonna käyn kuuntelemassa minulle täysin vieraita bändejä. Jos et rohkeasti poikkea omalta mukavuusalueeltasi, et koskaan tee uusia hienoja bändi- ja musiikkilöytöjä. Tällä kertaa päätin tutustua paikalliseen Kaikkeus-kokoonpanoon. Ai milläkö perusteella valitsin heidät? Noh, bändissä soittaa työkaverini puoliso ja pelkäsin, että jos en ilmesty paikalle, ei ole seuraavana maanantaina töihin menemistä... Joten positiivisen ja yhteistyökykyisen työilmapiirin säilyttääkseni suunnistin Teflon Brothersien energiapläjäyksen jälkeen kohti Väinö-lavaa kuuntelemaan Kaikkeuden keikan loppupuoliskon. Ja kyllä tälläkin porukalla energiaa piisasi! Todellinen soittamisen ja esiintymisen into ja riemu oli myös nautittavaa katseltavaa. Laulaja ei meinannut pysyä viimeisen biisin aikana enää housuissaan. Tai pysyi hän vielä housuissaan, mutta ei esiintymislavalla vaan esiintymisareenaksi laajeni Väinölänniemen hiekat. Jos ei nimi miestä pahenna, niin ei se näytä pahentavan tätä bändiäkään eli Kaikkeus antoi yleisölle todellakin kaikkensa.
 |
| Kaikkeuden pojat antoivat nimensä mukaisesti kaikkensa |
Apulanta, Haloo Helsinki!, Kaija Koo, Antti Tuisku ja moni muu jo ennestään tuttu esiintyjä ja bändi vetivät keikkansa myös tuttuun ja vauhdikkaaseen tyyliinsä eivätkä pettäneet kuuntelijoita tälläkään kertaa. Mutta vaikka Madafakin darraa on kuullut radiosta niin usein, että sanat muistaa jo väkisinkin ulkoa, en ollut livenä Roope Salmista Koirineen ennen kokenut. Vauhtia oli tässäkin esiintymisessä ja lisäksi positiivisuus ja improräppäys saivat varmasti jokaisen hyvälle tuulelle. Sonata Arctica puolestaan oli jo aikaisemmilta rokkivuosilta tuttu esiintyjä, mutta pakko oli tänäkin vuonna ehtiä heitä kuuntelemaan.
 |
| Roope Salminen & Koirat oli minulle uusi ja positiivinen tuttavuus |
 |
| Sonata Arctica on vaan niin hyvä |
Tänä vuonna osallistuin Kuopiorockiin - molempiin päiviin - kolmatta kertaa ja näyttää siltä, että kokemuksen myötä kunto kasvaa. Ekana vuonna sunnuntai meni univelkoja kuitatessa ja jalkoja lepuuttaessa, väsy oli valtava koko kropassa eikä aivotkaan enää toimineet. Hiljaisuuttakin jo kaipasi kahden rokkipäivän jälkeen. Viime vuonna jaksoin jo paremmin ja sunnuntainakin piti vähän musiikkia jo kuunnella. Ja tänä vuonna ei jalkoihin koskenut ollenkaan ja sunnuntaiaamuna olo oli varsin pirteä ja teki mieli kuunnella Spotifyistä Kuopio RockCock 2017 -soittolistaa. Joten kun ensi vuonna saamme nauttia kolmipäiväisistä festareista, tällä pienellä harjoituksella jaksanee hyvin vielä yhden ekstrapäivänkin.
Tänä vuonna huomasi, että perjantaina oli todellinen yleisöryntäys, mutta alkusählingin jälkeen jonoja ei kuitenkaan syntynyt haitaksi asti vaan kaikki palvelut pelasivat varsin mallikkaasti ja joutuisasti. Katsoimme ystäväni kanssa Megadethiä pienen tovin - huippubändi, mutta meidän korvillemme oli hieman liian kovat desibelit. Toista mieltä oli ysikymppinen Väinölänniemen kulmalla asusteleva kummitätini, joka ei ollut tietoinen koko rokkifestareista: "Eihän sieltä mitään musiikkia viikonlopun aikana edes kuulunut!" Todennäköisesti musiikki ei ihan näin hiljaista kuitenkaan ollut vaan tätini tietämättömyys tapahtumasta johtui siitä, että kuulolaitteet olivat unohtuneet pöytälaatikkoon...
Vaikka kaikkia bändejä en itse halunnutkaan kiirehtiä katsomaan, niin hienoa Kuopiorockissa on se, että musiikkikattauksesta löytyy jokaiselle jotakin eikä vain yhtä ainoaa musiikkilajia. Hieno oli myös lauantai-illan komeasti päättänyt ilotulitus, jonka myötä olo oli onnellinen, mutta vähän haikeakin, koska taas on odotettava vuosi seuraavaa rokkiviikonloppua. Ja vaikka aina löytyy rokkitapahtumaa vastustavia, niin yleisönosastoille kirjoitettu palaute näytti olevan tänä vuonna pääosin myönteistä. Upeaa, että ihmiset kirjoittavat myös positiivista palautetta eikä sanaista arkkua avata ainoastaan silloin, kun halutaan valittaa jostakin!
 |
| Illan ilotulitus - hei hei ja rokataan taas ensi kesänä |
 |
| Positiivinen palaute on aina tervetullutta |
Koska Kuopio RockCock panostaa ekologisuuteen ja kierrätykseen, päätin itsekin toimia samoin. Tietysti rokkialueella laitan aina roskat roskikseen jne., mutta tänä vuonna myös rokkiranneke ja korvatulpat päätyivät tarpeettomiksi tultuaan uudelleen käytettäviksi kissojeni leluina. Ai että pojat tykkäsivät leikkiä rannekkeella ja pelata jalista korvatulpilla. Ja mammahan/orjahan leikki heidän kanssaan, koska oli ollut kaksi pitkää päivää poissa pojujensa luota. <3 Saa nähdä, mitä pojat tuumivat, kun heidän orjansa on ensi vuonna rokkaamassa peräti kolme päivää...
 |
| Rokkirannekkeelle löytyi kierrätyskäyttöä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti