Telttaillen terveeksi

Reilu viikko aiemmin satoi viimeisin lumi. Nyt toukokuun puolivälissä maa oli jo sulanut ja ilma lämmennyt niin, että teltan saattoi pystyttää takapihalle. Pikkuneiti 2+vee tulisi nukkumaan seuraavan yön, ensimmäisensä, teltassa. Myöhemmin kesällä teltta sijoitettaisiin lähemmäs luontoa ja syvemmäs metsään, mutta kotipihasta oli hyvä aloittaa harjoittelu.

Päälle kerrasto ja lämmin pusero, kaulaan kauluri, päähän kunnon pipo ja jalkaan villasukat - siinä pikkuneidin varustelut. Hampipesun ja iltapisun ja -pusun jälkeen iloinen neiti 2+vee asteli lipokkaillaan telttaan. Maa hohki vielä koleutta sen verran, että alumiinipatja ja kunnon nukkumapatjat olivat tarpeen. Alkukesän valoisuus pisti neidin pyörimään, nousemaan välillä makuupussista ja taas painamaan pään tyynylle. Tätä ei onneksi jatkunut toivottoman kauan, kun uni vei mukanaan.

Teltta on pieni investointi terveydestä. Sen äiti sai aamulla herättyään jälleen todeta. Viimeiset pari viikkoa flunssan kylkiäisenä tulleet astmaoireet helpottuivat yöllä. Ei yskänyskäisyä koko yönä, kun edellisinä oli pitänyt imaista astmapiipusta reilut hönkäykset rintakehää ravistelevaan köhimiseen.

Teltta ja ulkoilma auttoivat siinä, että työpaikan sisäilmasta sairastunut äiti saatiin yhteiskunnan kukkaroa ja terveydenhuoltoa rasittamasta takaisin terveiden kirjoihin. Kun takana oli yhdeksän vuotta homeisessa rakennuksessa ja viisitoista vuotta sisäilmaongelmaisissa taloissa, oli rasitteena reilut neljäkymmentä oiretta ja astma, uskaltauduin lähes tyhjän päälle virkavapaalle.

Asuin kaksi kesää ja syksyä teltassa ja olin kaiken mahdollisen ajan ulkona. Ja hups, kaikki oireet hävisivät, jopa sellaiset, joiden yhteyttä sisäilmaan en ollut tajunnut aiemmin. Muun muassa migreenit, päänsäryt, flunssaputket, jatkuva lämpöily, vatsavaivat, niveloireet, ihottumat, kuolemanväsymys, masennus, aivosumu, heikentynyt muisti, keskittymisvaikeudet, äänenmenetykset - ne kaikki kaikkosivat. Sen jälkeen ei ole löytynyt yhtään kystaakaan, kun niitä tuli sisäilmaongelmaisimmassa tilassa työskennellessäni tämän tästä. Kun homemömmöt lähtivät kehosta, mahtui pian tilalle jotakin suurta ja ihanaa: vauva.

Nyt tämä vauva on jo neiti 2+vee, joka opettelee telttailua ja luonnontuntemusta, tunnistaa jo sorsan, harakan, talitintin ja punatulkun äänen. Aamulla herättyään hän odotti aikansa, että äitee saatiin hereille. Kun ei jaksanut odottaa, niin ilmassa raikui: "Äiti, herää, on jo aamu!" Ja kun kysyin, vieläkö telttaillaan joskus uudestaankin, hän vastasi harvinaisen painokkaasti: "Joo!"

Telttaretkelle ei tarvitse lähteä takapihaa kauemmas. Itselläni upeimpia telttailukokemuksia ovat ne, kun teltta on ollut kotipihalla (riittävän kaukana maaseudulla): lehtokurppa on iltalennollaan päästänyt sammakon kurnutusäänensä, aamuyöstä olen havahtunut teerien puputukseen, ja kuovit ja taivaanvuohet ovat heräilleet ja ilmoittaneet olemassaolostaan. Avot - mitä ääniä!

Metsän puolella unohtumattomia ovat ne kerrat, kun yöllä majava läiskytti viereisen veden pintaa osoittaen minun olevan hänen valtakunnassaan ja aamulla orava kiersi useamman lenkin teltan ympäri raapien telttakankaan pintaa. Tai kun jokin lähellä liikkunut isoaskelinen on jäänyt nimeämättä: hirvi, ihminen vai jokin muu. Tai kun olen syksyn pimeinä iltoina otsalampun valossa neulonut tai huovuttanut teltassa (kyllä, sekin onnistuu), ja jokin pieni vipeltäjä on kiinnostunut ja suunnannut kohti valoa.

Suomen Latu innostaa suomalaisia nukkumaan teltassa, laavussa tai taivasalla luonnonpäivänä, lauantaina 17.6.2017, Nuku yö ulkona -tempauksella : http://tapahtumat.suomenlatu.fi/fi/nuku-yo-ulkona.html

Liisa – Tyttö Viipurista

Liisa oli 15-vuotias lähtiessään härkävaunujen kyydissä evakkoon alkavaa sotaa. Ennen tätä Liisan elämä Viipurissa oli turvattua. Perhe oli hiljan rakentanut ison hirsinen omakotitalon, isä työskenteli veturinkuljettajana ja äiti toimi ompelijan ammatissa.
Sota alkoi Antin päivänä, Liisa muistaa sen hyvin, sillä perhe oli juuri silloin valmistelemassa Antti-isän juhlia siivoten ja leipoen. Kattauksesta puuttui vain kerma ja Liisan tehtäväksi jäi hakea sitä kaupalta. Kauppamatkan aikana pommitukset alkoivat. Liisan ensimmäinen ajatus oli huoli pikkusiskosta, sillä sisko oli vielä koulussa siihen aikaan päivästä. Liisa lähti juoksemaan koulua kohti ja matkalla häntä neuvottiin kulkemaan ojanpohjia myöten piilossa pommikoneilta. Ojanpohjia pitkin Liisa haki siskon kotiin ja vielä samana Antin päivän iltana perhe nousi härkävaunujen kyytiin.
Sodan aikana kotirintamalla tehtiin monenlaista työtä. Liisa paikkasi sotilaiden vaatteita, hoiti kenkävarastoa, auttoi sotilaita, toimitti posteja ja kävi kaupassa. Yksi Liisan tehtävistä oli käydä kuuntelemassa joka ilta uutiset radiosta, tämän jälkeen kylän väki kokoontui yhteen kuulemaan uutiset. Sodan aikana kotirintamalle jaettiin komentoja erilaisiin työtehtäviin. Liisa muistelee, että hänelle tulleita komentoja olivat: työskennellä viikon verran maatalossa sekä tehdä motillinen halkoja.
Liisa kertoo, että sota-ajan kokemukset ja karjalaistausta ovat opettaneet hänelle periksi antamattomuutta ja sitkeyttä. Hyväntahtoisena, avuliaana ja puheliaana ihmisenä Liisa on jäänyt monien mieleen ja yhteyttä pidetään edelleen ihmisten ja perheiden kanssa, jotka hän tapasi kotirintamalla työskennellessään. Vapaaehtoistyö on kulkenut Liisan elämässä mukana läpi vuosikymmenten ja ottanut matkan varrella eri muotoja. Nykyisin Liisa toimii omaishoitajana ja osallistuu Kuopion Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n vapaaehtoistyöntekijöiden järjestämään toimintaan.

www.kuopionomaishoitajat.fi

Vesivoimistelu ihanaa, kuntosali mukavaa!

Tutustuin vesivoimisteluun kauan sitten Kuntoutumiskeskuksen uima-altaalla, jossa kävin ystäväni
mukana silloin tällöin.
Olin vielä 80-luvulla työelämässä, kun kävin ajoittain Kuopion uimahallissa vesivoimistelussa.
Sattui vaan niin, etten tahtonut joutua ajoissa altaaseen, vaan sain paikkani altaan syvemmästä
päästä, eivätkä jalat yltäneet pohjaan. Nyt tuo hymyilyttää, kun monta kymmentä vuotta vanhempana voimistelen ilman apuvälineitä ja pohjakosketusta.
Työssä ollessani kävin mieheni kanssa aikaisin aamulla ennen työhön menoa vesijuoksemassa Kuopion uimahallissa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun vesijuoksu tuli muotiin ja juoksuvyöt ilmestyivät uimahallille.
Vuonna 2000 muutimme taloon jossa missä on uima-allas. Ostin oman vyön ja juoksen edelleen kylmässä altaassa.
Lämpötila talvella altaassa on n. 15-16 astetta. Ranteita ja nilkkoja palelee, mutta muutama minuutti on tavoitteeni ja sitten menen löylyyn lämmittelemään. Kesällä aika pitenee kun vesi lämpenee.
Nykyisin uin jo ilman vyötä, kun taito on kehittynyt.

Vuoden 2000 alkupuolella Puijonlaaksoseura, jonka sihteeri silloin olin, aloitti ” Yhessä immeisik` -projektin.
Ray-rahoitti sitä kymmenen vuotta, saimme huomionosoituksena kaupungilta kunniakirjan ja kutsun kaupungintalolle sekä päivä – että iltatilaisuuteen
Projektin loputtua kaupunki koulutti halukkaat ihmiset vesivoimistelun avointen ryhmien vertaisohjaajiksi.
Saimme myöhemmin myös Puijonlaakson palvelutalon kuntosaliin laitteet ja koulutuksen kuntosalin vertaisohjaajiksi.
Olen ollut perustamassa monta vesivoimisteluryhmää, nyt tällä hetkellä vedän yhtä ryhmää yhteistyössä varaohjaajan kanssa, Kuntosalilla on minun nimissäni ryhmä, sitä vetää myös varaohjaajani. Näin ollen kummallekaan ei ohjaaminen käy liian raskaaksi ja sitovaksi.

On hienoa havaita molemmissa ryhmissä iloinen ja innostunut ilmapiiri. Kukaan ei halua luopua paikastaan, ryhmät ovat täynnä. Kannattaa kuitenkin kysyä jos haluaa mukaan!
Tunnen olevani ryhmäläisille tärkeä henkilö. Näin saan itselleni virkistystä ja sosiaalista kanssakäymistä, mikä on vähentynyt ihmeesti iän myötä. Itselleni saan myös voimia, tukea ja oppia käymällä kaupungin liikunnanohjaajan pitämässä vesivoimisteluryhmässä.


Olen nauttinut täysin rinnoin mukana olosta, en millään malta olla poissa. Varsinkin vesi on elementti, jossa viihdyn neljä kertaa viikossa. Vesi on ystäväni, se kannattelee minua jo niin, etten tarvitse tehdä mitään. Vesi sopii eninomaisesti myös kuntoutumiseksi sydämen verisuonten pallolajennuksen jälkeen. Se tehtiin minulle viime syksynä. Kunto nousee ja mieli virkistyy. En voi kuvitella eläväni ilman vesivoimistelua, kuntosalia ja kävelylenkkejä raittiissa ilmassa . Täytän huhtikuussa 82- vuotta. Olen iloinen, että voin hyvin ja jaksan vielä. Kesällä kun on tauko, käyn harvakseltaan kuntosalilla ja vesivoimistelen omassa altaassa ja Sammakkolammessa. Toivottavasti jaksan myös pelata golfia ensi kesänä. Se on ollut kesäharrastukseni jo 25 vuotta.




Annaliisa Jaatinen 
Puijonlaakson asukas jo 50 vuotta

Lisätietoja netistä https://www.kuopio.fi/fi/ikaihmiset
ja ikääntyneiden vastuualueen liikunnanohjaajalta

Carita Randelin-Kauppinen

Opistotie 4

70200 Kuopio

p. 044 718 2509

carita.randelin@kuopio.fi

Osallistujan silmin

Kuopion Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry toimii kaikkien erilaisissa omaishoitotilanteissa olevien perheiden kanssa. Yhdistys antaa omaishoitoperheille ohjausta ja neuvontaa, valvoo omaishoitajien etuja, järjestää vertaistukitoimintaa ja tarjoaa virkistystä. Yhdistyksen toiminta perustuu vahvaan vapaaehtoisuuteen ja hyvään verkostoyhteistyöhön. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) myöntämän OmaisOiva -avustuksen myötä toiminta on vakiintunut ja monipuolistuu edelleen.

Vapaaehtoisten tekemä työ voi antaa osallistujalle tilaisuuden vertaistukeen ja sosiaalisten verkostojen rakentamiseen. Omaishoitajana toimiva Liisa on osallistunut yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin ja ryhmiin monen vuoden ajan, hän löysi toimintaan mukaan osallistumalla vapaaehtoisten järjestämään omaishoitajien Ovet-valmennukseen. Liisa käy nykyisin yhdistyksen vapaaehtoisohjaajan Aino Happosen pitämässä Mitä Sinulle Kuuluu -omaishoitajien vertaistukiryhmässä. Liisa on kokenut ryhmän turvalliseksi paikaksi vaihtaa arjen kuulumisia ja kertoo saaneensa ryhmästä voimavaroja ja kavereita. ”Yhteisten keskusteluiden kautta ryhmäläiset ovat tulleet tutuiksi ja kokemusten jakamisen kautta voi saada neuvoja myös omaan arkeen.”

Liisa, Omaishoitaja

www.kuopionomaishoitajat.fi

Voi pojat, mikä pauhu! - Retkikohteena Korkeakoski

Nyt siellä on koski komeimmillaan, kirjoitti joku Facebookissa. Minäpä pakkasin kameran ja eväät laukkuun sekä ajella köröttelin suuntana Maaninka ja Korkeakoski.

Perille oli helppo löytää. Autolla pääsee tien vieressä olevalle paikoitusalueelle. Komea jylinä kuuluu heti kun auton oven aukaisee. Suuri opastetaulu kertoo paikan historiasta ja laajentumisesta luonnonsuojelualueeksi. Koski on ollut luonnonnähtävyytenä jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Kuopiolaisina voimme täysin palkein olla ylpeitä tästä luonnon ihmeestä.

Voi mikä pauhunta ja kuohunta!

Miksi ainutlaatuinen?

Korkeakoski on maamme korkein putousmainen koski, jonka korkeus on 36 metriä. Maassamme tällainen on harvinainen nähtävyys, todellinen helmi. Jylhimmillään se on kevättulvalla. Koskea voi ihailla jykeviltä näköalatasanteilta sekä alhaalta käsin astelemalla rotkon pohjalle portaita pitkin liki 200 askelmaa. Kosken alla on kosteaa ja viileää putoavan vesimassan pärskyttämien pisaroiden myötä - siellä onkin omanlainen pienilmasto. Myös rotko on kunnioittava näky. 

www.suomenvesiputoukset.fi -sivustolla kerrotaan, että putous syntyy, kun joki virtaa kallioperässä olevan murroslinjan yli harjumaisten seinämien ympäröimään rotkoon. Kosken kulkureitti, kallioperän repeämä, on miljoonia vuosia vanha.

Kanjoniin putoessaan vesimassa ryöppyää suurella voimalla kiviröykkiöstä piittaamatta.

 

Eväät ja kamera mukaan

Koskea pääsee ihailemaan helposti koko perheen voimin, sillä kosken niskaa voi katsella pienen matkan päästä parkkialueelta. Eväitä voi nauttia kahvilan vieressä tahi tulentekopaikalla Kanjonin kierroksella. Se on punaisin merkein merkitty luontopolku joka on välillä vaikeakulkuinen. Matkan varrella näkee monimuotoista Suomen luonnontilassa olevaa metsää ja jykevää kalliota. Entisen padon paikalla voi seurata pienempää veden pauhua. Luontopolun pituus on kolmisen kilometriä, koko reitin pituus on viisi ja puoli.

Myllynkivi on muistona menneisyydestä.

Kanjonin kierroksen alussa kyltti kertoo, että luonnonsuojelualueen rauhoituksen tarkoituksena on suojella alueen puronvarsiluontoa, ikimetsää ja lehtokasvillisuutta sekä säilyttää Korkeakoski merkittävänä luonnontilaisena nähtävyytenä. 

Kokonkallio paistatteli auringossa. Papanat sen juurella kertoivat hirven käyskennelleen alueella. 

On rentouttavaa astella metsän halki kuunnellen pirtsakkaa pikkulintujen lauleskelua. 

Luonto tarjosi pieniä suloisia yksityiskohtia.

Suosittelen lämpimästi tätä luonnonihmettä retkeilykohteena.

https://www.kuopio.fi/korkeakoski

Ajo-osoite:  

Korkeakoskentie 107, Maaninka, Kuopio

Pilpan maja - Villiinny keväästä 20.5

Lauantaina 20.5 vietettiin toista Suomen luonnon päivää teemalla Villiinny keväästä. Tänä vuonna juhlitaan Suomen luontoa neljä kertaa. Ensimmäisellä kerralla 4.2 sukellettiin talveen ja tulossa on vielä 17.6 rakastuminen kesäyöhön ja neljännellä ja viimeisellä kerralla 26.8 juhlitaan luontoa.

Onko se peippo vai räksä?

Kuopiossa villiinnyttiin keväästä Puijon Ladun tukikohta Pilpassa koko perheen tapahtumassa. Minä starttasin lasten kanssa villiintymään opastetun luontoretken merkeissä klo 14 Pilpantien päästä ryhmäpuutarhan pysäköintipaikalta. Autolla paikalle pääsee Leväsen tieltä Puuilon parkkipaikan luoteisreunalta alikulkutunnelin kautta. Pilppaan suunnatessa kannattaa ajaa niin pitkälle kunnes tulee puomi vastaan ja useamman auton parkkipaikka. Silloin olet saapunut perille. Pitkän hiekkatien varrelta löytyy useampikin parkkipaikka josta pääsee tutustumaan mm. Vuorilammen ja Tervaruukin maastoon. Kävellen ja pyörällä pääsee Pilppaan myös Kolmisopentieltä kevyenliikenteenväylää myöten.

Luontoretken alkaessa lapset saivat lainaan pienet kiikarit millä tutkia luontoa samalla kun käveltiin polkua pitkin Pilppaa kohden. Välillä pysähdyttiin kuuntelemaan lintujen laulua ja oppaamme kertoivat mikä lintu oli milloinkin äänessä. Samoin luototietoutta tuli kerrytettyä kävelyn lomassa.

Ei se ollutkaan koirankakkaa vaan harvinainen hytymaljakas.
Sienitutkijat ovat tänä keväänä julkaisseet etsintäkuulutuksen näiden sienien kasvupaikkojen löytämiseksi. 

Pilppaan päästyämme tutustuttiin alueeseen ja nuotiolla oli tarjolla juomista, pientä purtavaa ja tietysti makkaran paistoa omaan tahtiin. Itse en ollut aikaisemmin Puijon ladun omistamalla Pilpan majalla käynyt, vaikka paljon Tervaruukin ja Vuorilammen maastoissa lenkkeilin koiran kanssa kun asuttiin 10 vuotta sitten Neulamäessä. Viihtyisä pihapiiri ja kauniit maisemat Pilpanlahdelle. 

Fatbike ja frisbeegolf testauksessa

Lapsille riitti touhua ja ihmeteltävää. Itseäni olisi kiinnostanut tutustuminen myös opastettuna keväisiin villiyrtteihin, mutta lasten mielestä niissä ei ollut mitään villiä. Ehkä sitten ensi kerralla paremmalla onnella (ja kun olen yksin liikenteessä). 

Uskaltaako uimaan?

Pilpan majalla kävi koko ajan mukava kuhina, sillä keväästä oli tullut nauttimaan moni muukin lapsiperhe, pariskunnat ja ystävät. Kävijät olivat tuoneet mukanaan Pilppaan iloisen mielen ja tunnelma oli välitön. Lapset löysivät hyvin nopeasti kaverin mukaan touhuihin.

Jeeeeeeeee.... Saunaan! Uimaan!

Koska tapahtuma ilmoituksessa oli myös maininta, että rantasauna lämpiää klo 15 alkaean niin katsoin jo kotoa lähtiessä parhaimmaksi pakata reppuun myös pyyhkeet ja uimapuvut. Mitäpä muuta lapsilla olisi retkellä päällimmäisenä mielessä kun annetaan mahdollisuus saunaan ja uimiseen järvessä. Brrrr......

On se aika kylmää...

Minä ja tytär saatiin pitkän tsemppauksen päälle heitettyä talviturkki pois ja poika uskalsi napaa myöten veteen. Aika hyvä suoritus, eikö!?! 

Kiinnostaako tutustuminen luontoon Kuopiossa? Klikkaa seuraava linkki auki niin sieltä löydät esitteen Kesän luontoretkistä Kuopiossa: Retkeile Kuopion luontoon Sieltä löytyy mm. 17.6 Rakastu kesäyöhön -tapahtuma Pilpassa sekä keppihevosretki Puijonsarveen 31.5. Kannattaa tutustua!

Täältä löydät lisätietoa: 

Luonnon päivät: https://www.luonnonpaivat.fi/

Lisätietoa Puijon ladusta ja Pilpan majasta: http://www.puijonlatu.fi/

Facebook:
Puijon latu: https://www.facebook.com/puijonlatu/
Kuopio - Lupa innostua: https://www.facebook.com/lupainnostua/

Kevät - valokuvin.

On niin kevät, kuljin luonnossa kävellen ja kuvaten. Katso ja nauti.

Tästä lähtee kevät kuvin - kamera kunnossa, kuvaaja kuvattu!

Jalat kohti kevättä ja sen ihmeitä.

Purot solisee, kevään ensimmäiset kukat kukkii ja luonto iloitsee.

 On pälviä, taivaan sineä, auringon kiloa, lintujenlaulun aitoa iloa.

 Koko luomakunta karkeloi, uusi syntymä kaikki alkaa voi.

Vapaaehtoistoimintaa tukihenkilönä ja sijaisisänä

Pieni ihminen katsoo arasti ja epäillen äidin takaa. Luottamus herää hitaasti, mutta vähän ajan kuluttua askartelemme yhdessä legoilla. Tämä oli ensitapaaminen.

Pienet kädet ojentuvat tervehdykseen jo ovella ja hyvin pian kuuluu kahvipöydän äärestä käsky: Esko keskeen! Tämä oli eräs toinen ensitapaaminen.

Olemme toimineet puolisoni kanssa tukiperheenä ja nämä ovat muistoja tukilasteni ensitapaamisista. Tukiperhe on perhe, johon lapset tulevat yleensä viikonlopuksi esimerkiksi kerran kuussa. Tapaamisia voi olla useamminkin ja ne voivat kestää myös pitempiä jaksoja. Tapaamisista sovitaan yhdessä sosiaalitoimen ja lapsen vanhempien kanssa.

Tukitoiminnan tarkoitus on tukea lapsen hyvinvointia antamalla lapsen vanhemmille levähdystauko. Tukiperheeltä vaaditaan tasapainoista elämäntilannetta ja kykyä huolehtia lapsen tarpeista. Mutta ei mitään sen erikoisempaa.

Tapaamisissa aika kuluu pääasiassa tavallisissa kodin askareissa. Käymme joskus elokuvissa, pelaamme korttia ja leikimme piilosta. Mökillä uimme, saunomme, soudamme ja kalastamme. Talvella laskemme pulkkamäkeä. Joskus lasten mukana on kavereita.

Kun ensivaikutelmat tukihenkilöstä on saatu, tulee aika kokeilla rajoja. Silloin tukihenkilön on oltava johdonmukainen ja muistettava kasvatusvastuunsa. Kun rajat on asetettu ja tehty selviksi, on lapsella turvallista.

Tukiperhe, lapsen vanhemmat ja sosiaalityöntekijä tapaavat säännöllisesti ja tarkentavat käytäntöjä tilanteen mukaan. Lapsen parhaaksi tavoitellaan yleensä pitkää suhdetta. Ilokseni meillä näyttää syntyvän elinaikaisia suhteita.

Olemme toimineet myös sijaisperheenä. Sijaisperheenä vastuu ja tekemisen määrä on suurempi. Ennen sijoitusta lapsi on saattanut kokea vaikeita asioita. Lapsen murheet ilmenevät arjen tilanteissa. Tilanteiden käsittely vaatii sijaisvanhemmalta kärsivällisyyttä, mutta ratkaisujen löytäminen on palkitsevaa.

Tuki- ja sijaisvanhempana toiminen on tuottanut minulle iloa. On liikuttavaa, kun lapsi luettelee rakkaimpiaan ja asettaa minut luetteloon jo lähiomaisten ja lemmikkikoiransa jälkeen.


Esko Koistinen

Ihana, kun olet olemassa – siinä!

Kuopion Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry toimii kaikkien erilaisissa omaishoitotilanteissa elävien perheiden kanssa. Yhdistys antaa omaishoitoperheille ohjausta ja neuvontaa, valvoo omaishoitajien etuja, järjestää vertaistukitoimintaa ja tarjoaa virkistystä. Yhdistyksen toiminta on perustunut vahvaan vapaaehtoisuuteen ja hyvään verkostoyhteistyöhön. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) myöntämän OmaisOiva -avustuksen myötä toiminta on vakiintunut ja monipuolistuu edelleen.

Kosti on toiminut yhdistyksen vapaaehtoisena vertaisohjaajana omaishoitajien ryhmässä jo useita vuosia. Ryhmä kokoontuu kuukausittain tarjoten omaishoitajille luottamuksellisen keskustelupaikan omaishoidon arjen jakamiseen ja tiedon saamiseen.

Omaishoitajien välisessä vapaaehtoistyössä pätee samat pelisäännöt, kuin muissakin ihmisten välisissä kanssakäymisissä. Antoisaksi toiminnan tekee, kun voi kokea kanssaihmisistä heijastuvana ajatuksena viestin; ”ihana, kun olet olemassa – siinä!”.

Kosti

Vertaisohjaaja

Kuopion Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry

www.kuopionomaishoitajat.fi