perjantai 23. joulukuuta 2016

Kirje Joulupukille

pe 23.12.2016 Kuopio

Rakas Joulupukki,

Ei hätää, tänä vuonna en pyydä Sinulta itselleni Suomen presidenttiyttä. En enää usko että olet oikea henkilö tekemään minusta Presidenttiä. Uskon että Saulinkin piti ihan ite presidenttiytensä tehdä.
En myöskään pyydä Sinua luomaan minusta Miss Suomea, kuten 1980- luvulla taisi kirjeessäni vieno pyyntö olla.
Nyt ymmärrän näin keski-ikää lähestyessä ettet ihan mahdottomia toiveita voi toteuttaa, mutta aikanaan en rajallisuuttasi halunnut ymmärtää. Nyt ymmärrän rajallisuutesi, mutta
edelleen ikiomat rajani on vaikeaa myöntää.

Loirin laulun sanoin "Tähden tähdistä kirkkain"

Kaikki me olemme rajallisia. Jopa omat rajani olen viime vuosina saanut opetella vaikka ajoittain kuvittelenkin olevani kaltaisesi taikahahmo sadusta.
Olen lasteni myötä myös opiskellut rajattomuutta, jonka avulla olen saanut kiinni hetkien iloitsemisesta.
Rajallisuus ja rajattomuus ovat ymmärrykseen mennessä ihana oivallus.Tämän oivalluksen myötä tuntee elävänsä.
Elämään ilon oivalluksen olen saanut lahjana koko elämäni ihmisiltä, mutta silti hetkestä iloitseminen tahtoo arjen pyörteissä unohtua.

Rakas Joulupukki, Sinulla on kokemusta elämästä jo pitkältä matkaa, joten kertoisitko mihin ja miksi hetken taika katoaa?
Lapsilla jokainen hetki on maailman ihmeitä täynnä, mutta meillä aikuisilla tuntuu painavan hetkissä repussamme tulevaisuuden taakka tai reellinen menneisyyden kiviä.

Muistan hetken kun isosiskoni kertoi minulle huoneessamme ettei Joulupukki olekaan olemassa. Vuosi oli 1980-luvulla kesäaikaan ennen ensimmäisen kouluvuoteni alkua. Itkin sisälläni, mutta sanoin siskolleni tietäväni ettei Sinua ole olemassa.
Valehtelin sinisin silmin.

Vieläkin 2016 vuonna uskon Sinun olevan olemassa.
Enhän muuten kirjoittaisi Sinulle kirjettä. Sinusta puhutaan että olet olemassa vain ihmisten saduissa.
Mutta sadut ja tarinat ovat ihmisten luomia. Niin kokemuksista kuin kokemattomuuksista tarinat on luotu.
Eli Sinä olet olemassa.

Mutta mitä Sinulta rakas Joulupukki toivoisin?
Jos minusta olisi tullut aikanaan Suomen Missi, olisin finaalikierroksella toivonut maailmalle rauhaa.
Jos minusta olisi jo tähän päivään mennessä tullut Suomen Presidentti, olisin toivonut varsinkin tähän maailmaan koko maailmalle rauhaa.
Mutta minä kun olen minä, Kirsi kuopiolainen Kuopiosta, niin mitä toivon?
Niin.
Ei taida toiveet muuttua vaikka olisin sitten Missi, Presidentti
tai tavallinen kuopiolainen.

Rauhallista joulua ja onnellisuutta uudelle vuodelle,
Kirsi kuopiolainen Kuopiosta

torstai 22. joulukuuta 2016

Miu miu mou eli leppoisaa joulua kissoille

Ei, ei, ei! Käskyjä, kieltoja, komentoja. Sellainen on kissojen joulu, vai onko?

Joulun aika tuo tullessaan erikoisuuksia ja uutuuksia, jotka ihmetyttävät misukisuja.

Kiiltävää, kahisevaa, kilisevää! Uusia leluja!?

Jouluna on kaikenlaista hössötystä, kissanen miettii silmät ymmyrkäisenä. Sisälle tuotiin puu, jonka tuoksuvaisilla oksilla on vaikka mitä kiehtovaa. Tekee mieli käpällä kokeilla ja hampailla otaltaa. Mutta mitä mamma sanoo? Miksi ei saa koskea, miksi ei saa pallosilla leikkiä?

Monia ihmisiä saattaa ärsyttää kissojen kuusen kaatamiset, koristeiden näpistelyt ja rikkomiset. Etu- ja jälkiviisaana voisi sanoa, että isot tytöt neuvovat asettaa kuusi niin tukevasti ettei se hevin kaadu sekä valitsee kestäviä koristeita ja asettelee ne tarpeeksi korkealle. Niin ja antaa miukulle sille soveltuvia leluja ajan kuluksi, tästä ovat varmasti nöpönenät samaa mieltä.

Jos tavaroiden on mahdollista tippua ja joutua pikku suihin, niin varmasti käykin heti kun olet selkäsi kääntänyt. Huomaathan, että lahjojen käärimiseen käytetty naru voi olla kissolle kohtalokas. Vastustamaton houkutus onkin todella vaarallinen pienen lemmikin suolistossa. Pidä siis narukerät tiukasti tassujen ulottumattomissa!

Söpö-neitokainen katselee kynttilän ihmeellistä liekkiä.

Pureskeltavia uutuuksia pöydällä, jippii!

Kissi saattaa maistella jouluisia kukkasia. Mutta tässäpä piilee vaara, sillä monet joulukasvit kuten amaryllis, atsalea, hyasintti, jouluruusu, joulutähti ja marjakuusi ovat karvalapselle myrkyllisiä. Kukat voivat aiheuttaa erilaisia oireita, esimerkiksi iho - ja limakalvoärsytystä sekä ruuansulatuskanavan oireita. Mikäli olet saanut tuliasiksi myrkkykukan, siirrä se toki loitommas. Lasivitriiniissä se saa sulostuttaa joulun aikaa rauhassa.

Pikkuista ystävää varten voit kasvattaa ruukuissa vaikkapa ohraruohoa tai vehnää.

Mikä on tuo outo juttu, kirkas ja lämpöinen?

Kynttilät lepattavine liekkeineen on kaunista katsottavaa, niin voi kateista ja kolleistakin. Mutta voih! Viikset saattavat korventua ja kynttilä kaatua! Laitathan kynttilän kapea kaulaiseen lasiastiaan tai paikkaan minne ei poloinen yletä. Suosi aidon kynttilän näköisiä talvivaloja jos aidot eivät ole välttämättömiä.

Mikä hurmaava ruuan tuoksu! Saiskos pikku murusen?

On kinkkua, lohta, silliä ja kaikenmaailman herkkuja. Pikku pedolle ei sovellu ihmisten suolaiset ja rasvaiset pöperöt. Kinkku aiheuttaa mirrille oksentelua, vatsakipuja tai ripulia. Parempi on pitäytyä herkkusuun omissa eväissä.

Harmis-poika saa makoilla turvallisesti sähkökynttilöiden läheisyydessä.

Kommelluksia sattuu ja tapahtuu kissataloudessa. Hetki sitten huomasin lahjapaperissa reikäkuviointia, kynsien jälkiä. Mitäs jätin paperirullan viereksimään. Lahjojen saajat saavatkin nyt kissojen terveiset kylkiäisinä!

Ei mussikoille suutahtanut voi olla. He saavat silitystä ja hellimistä, jouluna ja vuoden muinakin päivinä.

Rattoisaa joulua sinulle! Niin ja tietysti lemmikeille!

tiistai 20. joulukuuta 2016

Touhukas talvi Kuopiossa

Kuopion kaunis talvi on

tapahtumia ja touhua täynnä.

Hyvinvointilähettiläinä olemme koonneet

Sinulle kokemuksiimme pohjautuen

menovinkkejä talveen:

Talven tapahtumia:

Kuopion alueen Brändiseminaari 13.01.2017
http://www.marksavo.fi/
Savolandian sadun viime vuoden seminaarin innoittamana kirjoitti Koposen Kirsi
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/03/yksi-tarina-savolandiasta.html

Pakkaspäivät 21.-29.01.2017
https://www.kuopio.fi/web/ajankohtaista/pakkaspaivat
Pakkaspäivistä Riikan perheen kokemuksia
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/01/nyt-vietetaan-pakkaspaivien.html

Onnenaika - juhlamessut 12.02.2017
http://onnenaika.fi/
Tähden Kirsin kokemuksia
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/02/onnen-aika-kuopion-haamessuilla.html

Finland Ice Marathon 22.-25.02.2017
http://www.finlandicemarathon.com/
Kokemuksia Kuopion ja koko maailman Finland Ice Marathonilta
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/02/koko-maailman-finland-ice-marathon.html
Kiitos kaveruudelle teemalla Anssin ja hyvinvointilähettiläiden kanssa luistelemassa FIM:ssa
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/02/kiitos-kaveruudelle-finland-ice-marathon.html

Minnan päivät 18.-19.03.2017
http://www.kuopiofestivals.fi/minnanpaivat
Minnan ajatuksiin nykypäivästä uppoutui Kirsi http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/06/elamaa-tarinoita-ja-ihmisia-kuopion-iso.html

Paukkupakkasen yllättäessä:

Kuopion tapahtumista lisää:

https://www.kuopio.fi/web/ajankohtaista/tapahtumat
http://www.kuopiotahko.fi/tapahtumat/

Maaginen, lumoava ja satumainen: Kuninkaallinen joulukonsertti.

Musiikkikeskus 9.12.2016. Karavaani-orkesteri kapellimestarinaan Jari Puhakka ja Kuninkaalliset.

Satu voi alkaa. Olipa kerran Kuopio, Musiikkikeskus, kuninkaalliset esiintyjät, joululaulut, ystävä ja kulttuurikuriiri ja on vieläkin. Kaikki nämä tapasivat toisensa maagisessa, lumoavassa ja satumaisessa joulukonsertissa samassa salissa. Jossa oli lupa innostua, oli hämärää ja odottava tunnelma hipoi kattoa.

Ihana ystäväni Varpu ja hyvinvointilähettiläs Pirjo menossa kuninkaalliseen joulukonserttiin, iiik, oli vähän jännä olo ja sen näkee ilmeistä.

Törötin konserttisalissa yhtä tärkeänä kuin piparkakku joulupöydässä. Minulla vaan ei ollut pelkoa tulla syödyksi. Olin ajatuksissani, kun yhtäkkiä havahduin - kuullen kulkusten helinän ja orkesterin soittavan: "elää saa niin riemullisen hetken se ken tekee reippaan..." Loistava aloitus Karavaani -orkesterilta kun se vei meitä rekiretkelle Jari Puhakan ohjastamana. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Olivathan esiintymässä kuninkaalliset ja esitettävinä joululaulut! Puitteetkin olivat hyvät, ihan okei siis aivan kaikki. Tästä ei voi muuta tulla kuin - ihanaa. Rakastan joulua sekä joululauluja ja huomasin, että niin tekevät muutkin. I Love You Joululaulut!

Seitsemän ihmistä, siis kuninkaallista laulajaa tepsutteli lavalle Karavaani-orkesterin fiilistellessä kapellimestarinsa tahdittamana. Tepsuttelijat olivat tangokuningatar Erika Vikman, tangokuningas Marco Lundberg, Aki Samuli, Heidi Pakarinen. Jessica Uussaari The Voice of Finland 2016 -kilpailija, Jukka Hallikainen ja Teuvo Oinas. Upeita laulajia. Komea äänisiä. Olivat parhaita, siis fantastisia.

Otava. Seitsemän loistavaa laulutähteä kauniissa vaatteissaan. Komeina ja niin kauniina. Kuninkaallisten esiintymisasut olivat kertakaikkisen upeat ja naisten asut vaihtuivat usein. He olivat panostaneet edustamiseen laulaessaan rakkaimpia ja kauniimpia joululauluja. Ihoni oli monet kerrat kananlihalla ja kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni. Lumoava ja taianomainen jouluinen konsertti herätteli tunteita; ilosta liikutukseen. Laululistalla oli "villiä melskettä, helinää helskettä" kuin, "ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan." Oi, miten komeasti Teuvo Oinas esittikään kauniin Sylvian joululaulun. Olin huumaantunut Jessica Uussaaren soittaessa viulua ja laulaen hurmaavasti: "olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien..." Taivas sylissäni. Niinpä tulivat mieleeni sanat, laulajan onni on laulaa ja meidän kuulijoiden nauttia.

Kello lähenteli 20:tä ja oli väliajan vuoro. Ihastuttava ystäväni Varpu vei minut kaakaokupposelle. Joimme juomamme ja keskustelimme illan konsertista. Tauolla kuuntelin myös ihmisten arvostelua konsertista, joka oli elämyksellistä, nostattavaa, ihastunutta ja erittäin positiivista.

Ilta jatkui samalla hallitulla kuninkaallisella linjalla. Oli yksinlaulua. Yhteislauluja. Potpureita. Oli iloisia, sekä molli voittoisia joululauluja. Ja haitarikin haikeasti soi. Mikä fiilis. Ohjelmisto oli tolkukas yllätysmenu, joka sisälsi useita tuntemattomia ja tunnettuja joululauluja, joissa yleisö oli mukana. Kaikki esitykset saivat myös ansaitsemansa raikuvat aplodit. Yksi huono puoli sentään oli, elämyksellinen ilta kului aivan liian nopeasti.

Kaikki loppuu aikanaan niinpä konserttisatukin päättyy, mutta konsertit jatkuvat musiikkikeskuksella. Kaiken tämän minkä kirjoitin olisi voinut kirjoittaa toisinkin, koska mikään tai kukaan ei ollut satua. Yksinkertaisesti laulunsanoin ajateltuna: "niin hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen."
Siunattua ja Rauhaisaa Jeesuksen Kristuksen Syntymäjuhlaa Sinulle lukijani!
Sen pituinen se.

http://www.kuopionmusiikkikeskus.fi/web/musiikkikeskus

Kuvahaun tulos haulle musiikkikeskus kuopio

https://www.kuopio.fi/web/ajankohtaista/tapahtumat

lupainnostua

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Riemurinne - Mäenlaskua Etelä-Kuopiossa

Eteläiseen Kuopioon kannattaa piipahtaa muutenkin kuin vain Ikean vuoksi. Yhdeksän kilometrin päässä Ikeasta ja parikymmentä kilometriä keskustasta etelän suuntaan löytyy yksi Kuopion lähiliikuntapaikoista, jossa voi nauttia koko perheellä monenlaista talviliikuntaa. Kesällä Riemurinteellä voi harrastaa mm. frisbeegolfia, sauvakävelyä ja maastopyöräilyä. Vehmasmäen Riemurinne on maksuttomassa käytössä kaikille kuopiolaisille!

Panoraamakuva Riemurinteeltä

Vehmasmäen koulun parkkipaikalle on helppo jättää auto ja suksiuraa seuraten löytää mäenlaskupaikalle. Koululta lähtee 2,2 km kuntolatu, joten mukaan kannattaa ottaa mukaan perheestä myös heidät joita suksilatu viehättää enemmän kuin mäen laskeminen. Vehmasmäen koululta löytyy myös luistelukenttä.

Mäkeen voi mennä omalla tyylillä liukureista aina lumilautaan saakka. Riemurinne ja kuntolatu on valaistu, joten hämärän saapuminen ei ole este eikä hidaste. Rinteitä löytyy parilla erilaisella profiililla. Lasten lemppari on aaltoileva mäki mikä pistää pulkan lasten mielestä hyppimään ihanasti. Minulle rinne ei tuo yhtä isoja onnistumisen tunteita kuten videosta voi huomata..

Riemurinteeltä löytyy myös tasaisen pitkä pulkkamäki jossa saa kunnon (aikuisystävälliset) vauhdit kuten voi todeta alla olevasta videosta. Tässä minäkin suoriuduin paremmin. Pahoittelut huonosta äänen kuulumisesta, sillä GoProlle ei ollut käytössä kuin vesitiiviin suojakuoren jalusta.

Pienemmille lapsille, joilla päässä on enemmän vauhtia kuin älyä, niin kypärä on ihan kohdillaan Riemurinteellä laskettaessa. Tällä hetkellä rinteen lumi on vielä pehmeää, mutta talven edetessä rinne tamppautuu ja muuttuu kovemmaksi. Kovassa vauhdissa kaatuessa kypärä on hyvä turva.

Riemurinteellä on laavu eväshetkeä ja makkaranpaistoa varten. Jos haluaa tehdä tulen niin kannattaa ottaa omat syttypuut ja kirves mukaan. Paikan päältä löytyy pöllejä halottavaksi nuotiopuiksi, mutta ovat hieman kosteita, joten pari kuivaa kalikkaa jeesaa kummasti tilannetta ja vähentää tuskanhikeä tulta rikitellessä.

Tankkaus hetki laavulla ja sen jälkeen vauhdilla takaisin mäkeen.

Voisiko täällä piipahtaa joulun välipäivinä perheen kanssa?

torstai 15. joulukuuta 2016

Ihmiskoe - Kuinka klassista musiikkia ikänsä vältellyt selvisi kahdesta sinfoniasarjan konsertista

Miksi minä lähdin tähän mukaan? Kehtaisinko karata väliajalla kotiin? En minä osaa vain istua ja kuunnella.

Ajatukset juoksivat levottomasti ja penkissä oli vaikea pysytellä paikallaan suorittaessani ihmiskokeeni ensimmäistä osiota. Olo oli kuin astetta vilkkaammalla lapsella peruskoulussa. Olin kuitenkin lupautunut kuuntelemaan sinnikkäästi kaksi Kuopion kaupunginorkesterin sinfoniasarjan konserttia. Minä, joka en ole aiemmin klassisen musiikin konserteissa käynyt.

Näiden lippujen myötä olin valmis kaksiosaiseen ihmiskokeeseen.

Väliajalla kokosin itseni ja päätin pysytellä penkissäni sinnikkäästi loppuun asti. Sen verran taktikoin, että vaihdoin istumapaikkaa vapaana olleelle takimmaiselle nurkkapaikalle. Se helpotti olemista epämukavuusalueella. Pystyin tarkkailemaan koko salia turvallisesi ikään kuin sivusta. Rentouduin.

Oli suorastaan hämmentävää, kun toinen puoliaika imaisikin mukaansa. Manuel de Fallan El Amor Brujo (Noiduttu rakkaus) koostui kolmestatoista eri osasta. Aloin musiikin perusteella arvailla missä ollaan menossa ja se ohjasi minut kuuntelemaan. Harhailevat ajatukset jäivät sivuun ja konsertin päätyttyä lähdin hyvillä mielin kotiin uskaltaen todeta nauttineeni siitä tunteesta, kun osasinkin lopulta vain olla ja kuunnella musiikkia ilman sanoja tai visuaalisia elementtejä.

Pari viikkoa myöhemmin suuntasin toiseen konserttiin jo orastavalla innostuksella. Olin ennakkoon kuunnellut joitakin teoksia ja odotukseni olivat korkealla, kun konsertti alkoi Sibeliuksen Kurkikohtauksella. Se olikin lievä pettymys. Oli sopinut kotitöiden taustamusiikiksi, mutta konserttisalissa ei vienytkään minua mukanaan.

Kuopion kaupunginorkesteri. (Kuva: Soile Nevalainen)

Mutta sitten. Pianon ääreen astui illan solisti Olli Mustonen. Sergei Prokofjevin Pianokonsertto nro 2 lähti soimaan, enkä meinannut pysyä penkissäni. Tällä kertaa syynä ei ollut keskittymisen vaikeus – päinvastoin. Teos oli ihan huikea. Piano soitteli ihan omia polkujaan ja orkesteri piti yllä vakautta. Jännite niiden välillä kuulosti korviini siltä, kuin olisin seurannut hyvin rakennettua elokuvaa. Tai kuin piano olisi ollut vallattomasti viipottava lapsi, jota aikuinen (orkesteri) koettaa välillä pakottaa rauhallisempaan muottiin.

Olli Mustosen työskentely pianon koskettimilla oli ällistyttävää. En tajua, miten hän ehti itse kääntämään nuottivihkon sivujakin aina oikeassa välissä. Olin suorituksesta ja teoksesta niin vaikuttunut, että kotona kaivoin sen vielä youtubesta ja hehkutin vaimollekin.

Viimeistään Olli Mustosen pianotaiturointi taisi sinetöidä ystävyyteni klassiseen musiikkiin. (Kuva: Kuopion Musiikkikeskus 8.12.2016)

Oli äärimmäisen palkitsevaa kokea se muutos, joka mahtui ensimmäisen konserttikokemuksen alkupuoliskon ja toisen konsertin väliin. Olin oppinut pysähtymään. Osasin rentoutua ja heittäytyä musiikin vietäväksi. Perinteiseen pop-konserttiin verrattuna hienoa oli se, kuinka oma mielikuvitus sai lähteä liikkeelle ja luoda tarinaa musiikkiin, kun jonkun muun sanoittama tarina ei häirinnyt.

Suosittelen ihan jokaiselle oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista myös musiikkielämysten saralla. Ainakin minä lopulta nautin siinä määrin, että tämä kokemus ei varmasti jää viimeiseksi kontaktiksi klassiseen musiikkiin.

www.kuopionkaupunginorkesteri.fi

www.kuopionmusiikkikeskus.fi

maanantai 5. joulukuuta 2016

Kirjastokierros lukukoira Sylvin tapaan

Ding Dong! Kirjaston ovikello soi, ja lukukoira Sylvi kiirehtii katsomaan, kuka ovikelloa soittaa. Tällä kertaa oven takana on lasti uutuuskirjoja... Tiedätkö, mitä kaikkea uusille kirjoille tehdään ennen kuin ne päätyvät lukijoille? Sylvi ei tiennyt, mutta otti asiasta selvää:

Pyörön lähikirjastossa taidettiin ihan odotella Sylviä, sillä fiksu henkilökunta oli varannut vieraalle herkkuja! Suupalojen voimin olikin hyvä tutustua lähikirjaston elämään ja mennä viipottaa pitkin kirjastoa. Vierailuun mahtui monenlaista, mutta ehkä hienointa oli opetella tekemään origamia! Sylvi olisi jaksanut tuijottaa origamin valmistumista vaikka koko aamupäivän. Tiesitkö muuten, että Pyörö on Kuopion vilkkain lähikirjasto, josta kuukaudessa lainataan usein reippaasti yli 20000 lainaa!

Autossa matkustaminen on kivaa, mutta oletkos koskaan päässyt kirjastoauton kyytiin? Sylvi oli välittömästi kyytiin hypättyään sitä mieltä, että kirjastoauto on hänen oma paikkansa. Jos joskus lukukoiran hommat jäävät, olisi kirjastoauton kuljettaminen Sylvin mielestä huippukiva tehtävä! Töitä riittää, sillä Kuopion alueella huristelee kolme eri näköistä kirjastoautoa, jotka käyvät joka viikko lähes 200:lla pysäkillä.

Lisää lukukoiran kirjastoseikkailuja löydät Kirjastokaistalta!