Miu miu mou eli leppoisaa joulua kissoille

Ei, ei, ei! Käskyjä, kieltoja, komentoja. Sellainen on kissojen joulu, vai onko?

Joulun aika tuo tullessaan erikoisuuksia ja uutuuksia, jotka ihmetyttävät misukisuja.

Kiiltävää, kahisevaa, kilisevää! Uusia leluja!?

Jouluna on kaikenlaista hössötystä, kissanen miettii silmät ymmyrkäisenä. Sisälle tuotiin puu, jonka tuoksuvaisilla oksilla on vaikka mitä kiehtovaa. Tekee mieli käpällä kokeilla ja hampailla otaltaa. Mutta mitä mamma sanoo? Miksi ei saa koskea, miksi ei saa pallosilla leikkiä?

Monia ihmisiä saattaa ärsyttää kissojen kuusen kaatamiset, koristeiden näpistelyt ja rikkomiset. Etu- ja jälkiviisaana voisi sanoa, että isot tytöt neuvovat asettaa kuusi niin tukevasti ettei se hevin kaadu sekä valitsee kestäviä koristeita ja asettelee ne tarpeeksi korkealle. Niin ja antaa miukulle sille soveltuvia leluja ajan kuluksi, tästä ovat varmasti nöpönenät samaa mieltä.

Jos tavaroiden on mahdollista tippua ja joutua pikku suihin, niin varmasti käykin heti kun olet selkäsi kääntänyt. Huomaathan, että lahjojen käärimiseen käytetty naru voi olla kissolle kohtalokas. Vastustamaton houkutus onkin todella vaarallinen pienen lemmikin suolistossa. Pidä siis narukerät tiukasti tassujen ulottumattomissa!

Söpö-neitokainen katselee kynttilän ihmeellistä liekkiä.

Pureskeltavia uutuuksia pöydällä, jippii!

Kissi saattaa maistella jouluisia kukkasia. Mutta tässäpä piilee vaara, sillä monet joulukasvit kuten amaryllis, atsalea, hyasintti, jouluruusu, joulutähti ja marjakuusi ovat karvalapselle myrkyllisiä. Kukat voivat aiheuttaa erilaisia oireita, esimerkiksi iho - ja limakalvoärsytystä sekä ruuansulatuskanavan oireita. Mikäli olet saanut tuliasiksi myrkkykukan, siirrä se toki loitommas. Lasivitriiniissä se saa sulostuttaa joulun aikaa rauhassa.

Pikkuista ystävää varten voit kasvattaa ruukuissa vaikkapa ohraruohoa tai vehnää.

Mikä on tuo outo juttu, kirkas ja lämpöinen?

Kynttilät lepattavine liekkeineen on kaunista katsottavaa, niin voi kateista ja kolleistakin. Mutta voih! Viikset saattavat korventua ja kynttilä kaatua! Laitathan kynttilän kapea kaulaiseen lasiastiaan tai paikkaan minne ei poloinen yletä. Suosi aidon kynttilän näköisiä talvivaloja jos aidot eivät ole välttämättömiä.

Mikä hurmaava ruuan tuoksu! Saiskos pikku murusen?

On kinkkua, lohta, silliä ja kaikenmaailman herkkuja. Pikku pedolle ei sovellu ihmisten suolaiset ja rasvaiset pöperöt. Kinkku aiheuttaa mirrille oksentelua, vatsakipuja tai ripulia. Parempi on pitäytyä herkkusuun omissa eväissä.

Harmis-poika saa makoilla turvallisesti sähkökynttilöiden läheisyydessä.

Kommelluksia sattuu ja tapahtuu kissataloudessa. Hetki sitten huomasin lahjapaperissa reikäkuviointia, kynsien jälkiä. Mitäs jätin paperirullan viereksimään. Lahjojen saajat saavatkin nyt kissojen terveiset kylkiäisinä!

Ei mussikoille suutahtanut voi olla. He saavat silitystä ja hellimistä, jouluna ja vuoden muinakin päivinä.

Rattoisaa joulua sinulle! Niin ja tietysti lemmikeille!

Äideistä parhain -Nunnan tarina

KISSAEMON RAKKAUS 

Niin pyyteetöntä ja hellää. 

Kiireetöntä ja kärsivällistä. 

Voimakkaasti läsnäolevaa. 

Elämän tärkein juttu. 

Basic instinct. 

Ajatta ja ehdoitta.

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut suorastaan ihmeellistä seurata tuoretta kissaemoamme ja sen pentuja. Kehitys on ollut huimaa. Synnytyksestä on vain hetki huojuviin ensiaskeleisiin ja kasvuun viirusilmästä nappisilmäksi. Kissaemomme Nunna tuli perheeseemme keväällä 2016. Muutto tallista taloon oli sille iso muutos, jonka suuruutta voi kissanäkökulmasta vain arvailla, sillä Nunnan tausta on hämärän peitossa. Muutoksia sen elämässä on kuitenkin ollut useita. Se oli tullut edelliseen majapaikkaansa tallille viime kesänä, kun sen silloinen perhe oli halunnut siitä luopua. Luopumisen mahdollinen syy selvisi, kun se hyvin pian tulonsa jälkeen synnytti pennut. Monennetko? Sitä voi vain arvailla. Tallin Pastori-kissa ei kuitenkaan hyväksynyt Nunnaa ja kesän jälkeen se haeskeli itselleen uutta kotia kiertelemällä lähiympäristöä. Se vain käväisi syömässä ja oli taas pitkiä aikoja poissa.

Vaikka se oli ainakin kertaalleen hylätty, sillä oli suuri luottamus ihmiseen. Ehkä se näillä reissuillaan etsi läheisyyttä ja uutta omaa ihmistä. Joka antaisi sille kodin, talostaan. Talli ei ollut sen paikka. Suuresta läheisyyden kaipuusta kertoi pehmeä hyrinä, joka käynnistyi välittömästi, kun sille jutteli. Sillä oli myös kyltymätön halu syliin ja tapana kiivetä sylistä olkapäille kehräämään.

Tallitöiden äärellä meidän välillemme syntyi side, joka vahvistui päivä päivältä. Kunnes viimein päädyimme kysymään, voisimmeko tarjota Nunnalle kodin. Meidän talostamme. Silloin emme vielä tienneet, että historia toistaisi itseään. Nunna tuli meillekin pennut mahassaan. Asia selvisi eläinlääkärin vastaanotolla. Olimme varanneet ajan, että Nunna leikataan samalla kuin toinen kissamme Kerma. No, ei voinut, kun se odotti. Ainakin kolmea, sanoi eläinlääkärimme Pasi. Olimme siis saaneet yhden sijasta neljä kissaa ja synnytyksen jälkeen tuo neljä muuttui vielä viideksi, kun pentuja syntyikin neljä. Syntymäjärjestyksessä: valkoinen ruskeahäntäinen, punainen, musta ja äitinsä kaltainen kilpparikuvioinen.

Uskon vahvasti siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Kun luottaa siihen, että elämä kantaa. Niin tälläkin kertaa. Synnytys meni hyvin, emo voi hyvin ja kaikki pennut syntyivät elävinä. Pennuille löytyivät kodit jo ennen niiden syntymää. Kodit, joista tiedän, että niistä huolehditaan, ja joissa ne saavat turvaa ja rakkautta senkin jälkeen, kun kasvavat isoiksi. Nämä pennut myös jäävät Nunnan viimeisiksi. Niiden itsenäistyttyä Nunna leikataan ja toivon, että se leikkauksen myötä löytää rauhan ja asettuu loppuelämäkseen tänne meille. Yhdessä punaisen pentunsa kanssa, joka sai tänään Aleksilta nimen Pörri.

Pesästä kuuluu tasainen hyrinä ja matala urahtelu, kun Nunna puhuttelee jälkikasvuaan ja hellästi pienten pään kokoisella tassullaan siirtää liian kauaksi harhailevaa pikku leijonaa takaisin pesään. Emon ääntä säestää tyytyväinen maiskutus. On iltamaitojen aika ja muut ovat jo löytäneet tiensä ehtymättömien maitovarastojen äärelle.  Kissanpennut on ollut meidän eläinrakkaalle perheellemme ensimmäinen ja ainutkertainen kokemus. Kokemus, joka antaa paljon. Kokemus, joka kasvattaa. Kokemus, joka valitsi meidät.

Haluaistko sinäkin auttaa kodittomia kissoja?

Piskis Ry tekee Kuopiossa vapaaehtoistyötä kodittomien lemmikkien hyväksi. Yhdistys mm. pyydystää maastosta kodittomia mirrejä, hoitaa niitä vapaaehtoissa sijaiskodeissa sekä etsii niille uudet kodit, ellei omistajaa löydy. 

Haluaisitko sinä tarjota kodittomalle mirrille uuden kodin? Tai haluaisitko auttaa muuten? Sijaiskodeissa on jatkuvasti ruoka-avun tarvetta ja erityisesti pehmeää ruokaa tarvittaisiin (purkki- tai pussiruokana) mutta myös muroille on käyttöä. Sijaiskodeissa on koko ajan talteenotettuja mirrejä, usein myös tiineitä tai pentunsa saaneita emokissoja, joilla on paljon eri kasvuvaiheissa olevia pentuja. Ruokahalu on valtava. Myös rahalahjoituksia otetaan vastaan ja niitä tarvitaan erityisesti sijaiskotimirrien leikkauksiin sekä lääkintäkuluihin.

Lähteet ja lisätietoja:

http://personal.inet.fi/koti/piskis/

https://www.facebook.com/Piskis-ry-162812470475130/?fref=ts