Absolut Finland ja minä Suomen Presidenttinä

Kuva: Pekka Nurmi

Lapsena ajattelin että isona minusta tulisi Suomen Presidentti tai Miss Suomi.
Kaksi hieman ehkä toisistaan poikkeavaa haaveammattia.
Aika isoksi olen jo kasvanut, mutta vielä Presidenttinä enkä Missinä itseäni ole esitellyt.
Aikani Miss Suomena taitaa olla jo ohitse, mutta Presidentiksi voisin vielä kasvaa.
Mutta, ehkä todellisuudessa näin aikuisena en haluakaan enää Presidentiksi; nykyinen hallitsemani valtakunta riittäköön, ainakin hetkeksi.
Mutta ainahan hetken voin leikkiä ajatusleikkiä olevani Suomen Presidentti.

Jos Sinä olisit Suomen Presidentti, mitä kysyjille Suomesta vastaisit?
Mitä maailmalle Sinä Suomesta reppuusi pakkaisit?
Mitä maailmalle Suomesta Sinä kantaisit ja tuliaisena antaisit?

Jos olisin Suomen Presidentti
en veisi lahjana Suomesta mämmiä,
en hernekeittoa,
en piimää
enkä muitakaan kummallisuuksiamme.
Kyllä maailmassa kummallisuuksia riittää ihan ilman näitäkin.
Ennen 18.03.2016 olisin maailmalle Suomestani vienyt kuvia maamme kauneudesta.
Kuvia puista, puista, puista, järvistä, järvistä ja tuhansista järvistä.
Ja tietysti, kuvan punaisesta pienestä mökistäni keskellä viljavia peltoja.
Olisin pakastanut ja purkittanut mukaani lumihiutaleen herkkyyden.
Olisin pussittanut makuina metsiemme villiyrttejä.
Olisin nauhoittanut hiljaisuuden.
Olisin koonnut tarinoiksi omalaatuisen kansamme sielukkuuden.
Mutta, nyt lisäisin reppuuni myös Lahden Antin ja Juntusen Tuomaksen kera Kososen Tomin
eli miehiä Kuopion Tanssiteatteri Minimistä.
Ai miksikö?
Haluaisin viedä tanssin iloa ja tarinan hyvää mieltä maailmalle.
Ja myös siksi koska olisin Suomen Presidentti ja saisin itse päättää maailmalle tuliaiseni, tai ainakin melkein itse.
Ottaisin nämä miehet reppuuni sillä hyvää Suomesta tuliaisiksi antaa tahtoisin: Absolut Finland.

Tapasin nämä miehet ensi kertaa lavalla 18.03.2016 Kuopion Sotkulla. Häpeällistä kuopiolaisena on tunnustaa että olin itse ensi kertaa eläessäni Tanssiteatteri Minimin katsomossa.
Mutta, niin tunnustivat nämä miehetkin häpeäänsä omaa teosta kohtaan luomistyön alussa kymmenen vuotta sitten, mutta eivät häpeä enää. Ei todellakaan ole tarvetta tuntea häpeää Absolut Finlandia kohtaan: kymmenen vuotta ja yli kaksi sataa näytöstä Suomessa ja maailmalla!
Miehet loivat jo kymmenen vuotta sitten tanssillisen teoksen, myyntipuheen Suomesta, joka elää ajassa ja hengessä edelleen. Yli kahdensadan näytöksen verran Absolut Finland on kertonut suomalaisen sielunmaiseman tarinaa  tanssin, musiikin, saunan, mäkihypyn ja villieläimien avulla unohtamatta Kekkosta ja Kalevalaa.

Vertauskuvia ja suoraa sanomaa puhuu teos Absolut Finland. Teoksessa maamme villieläimistä hirvi ja karhu tanssivat yhdessä. Karhun ja hirven tanssia voisi ajatella vertauskuvana kuinka Suomi ja naapurimme Venäjä otamme tanssiaskeleita yhdessä maailman musiikin tahtiin.  Teoksen sanoma on katsojalle valittavissa mitä katsoja haluaa aistia. Itselleni Absolut Finland on suomalaisuus aidoimmillaan: iso ripaus Kaurismäkeläisyyttä maustettuna Tarantinon tunnelmalla höystettynä Pasasen Pertin kekseliäällä huumorilla.

Harmillisesti Tanssiteatteri Minimin Absolut Finland ei ole Sotkulla nähtävissä viikottain eikä edes päivittäin.
Jos olisin Suomen Presidentti, muuttaisin Tanssiteatteri Minimin aikatauluja ja teokselle Absolut Finland olisi tilaa vielä tuleviksi kymmeniksi vuosiksi ohjelmistossa Kuopion Sotkulla sekä Linnassani.
Teos oli tänä keväänä tarjolla vain kerran Sotkulla Tanssiteatteri Minimin Kulttuurikeitossa. Mutta onneksi Absolut Finlandin voimme tilata me muutkin eläväiset kuin vain Presidentti: juhliin, messuille, markkinoille tai maailman matkalle. Ja onneksi Tanssiteatteri Minimillä on muita taidokkaita teoksia tarjolla koko kevääksi niin Sotkulla kuin Kuopion kaupunginteatterillakin.
Ensi vuonna Suomi täyttää 100 vuotta. Jos olisin Suomen Presidentti antaisin syntymäpäivämme kunniaksi teoksen Absolut Finland koko maailmalle Suomelta lahjaksi: rakkaudella Suomesta, rakkaudella Kuopiosta!

Linkin kautta näet pienen palan mitä Absolut Finland onkaan:
Absolut Finland (trailer) / Tanssiteatteri Minimi

Tanssiteatteri Minimistä ja Kulttuurikeitoista:
http://www.minimi.fi

Kuopion kaupunginteatterin ohjelmistossa on Tanssiteatteri Minimin tanssiteatteriseikkailu
Hei, kelaa! :
http://kuopionkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto/hei-kelaa

Lue myös hyvinvointilähettiläs Kirsi Tähden kokemukset Kulttuurikeitosta
sekä Hei, kelaa! - seikkailusta blogeista:
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/01/kulttuuria-keitolla-sotku-ja-tsuumi.html
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/02/hei-kelaa.html

Hullu. Syyllinen. Huora. ???? - 7 valheellista nimeä

Kuva: © Katri Hernesmaa & Riitta Piltonen

Seitsemän teosta. Ne puhuvat, kun niitä kuuntelee.  Kertovat tarinaa. Ravistelevat. Näyttävät samanaikaisesti sekä kauneutta että rumuutta. Pimeyttä ja valoa. Kulisseista riisuttuna. Kaikessa alastomuudessaan.

Teoksilla on yksi yhteinen nimittäjä. Parisuhdeväkivalta. Aihe, josta ei yleensä haluta puhua tai kuulla. Ei edes ilmiönä. Koska se ei ole sopivaa. Eikä se ei kuulu turvallisiin smalltalk-aiheisiin. Asiasta mieluummin vaietaan, sillä se on tabu.

Katri Hernesmaan, Riitta Piltosen ja Marita Husson näyttely 7 nimeä VB-valokuvakeskuksella ei vaikene, vaan tuo parisuhdeväkivallan päivänvaloon voimaannnuttavan valokuvauksen menetelmällä. Hernesmaa on teosten päähenkilö. Hän käy kuvien kautta läpi omia kokemuksiaan. Hernesmaa toteaa näyttelyä koskevassa haastattelussaan Savon Sanomille: "Elämän onnellisista käännekohdista otetaan usein valokuvia, mutta ikävät jutut jäävät taltioimatta. Olen kokenut hirveän lohduttavana katsoa näitä kuvia. Että miltä minusta tuntui silloin ja miltä minusta tuntuu nyt. Ja että on hienoa, että olen tässä. Väkivallasta jää ikuinen jälki, joka aktivoituu aina eri elämänvaiheissa. Kuvat ovat etäännyttävä työkalu, jonka kautta voin tarkastella elämääni ajan kuluessa."

Niin. Kuvattavalle valokuvat ovat etäännyttävä työkalu. Henkilökohtaisesta helvetistä. Meille muille kuvat ovat työkalu kohdata parisuhdeväkivalta turvallisesti ja keino ymmärtää ilmiön taustoja. Omia sisältökokemuksia ei tarvita. Tunteen tasolla teokset imaisevat sisäänsä. Videolta kuuluva ääni ei kaunistele, vaan puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Hetkessä parisuhdeväkivalta tulee iholle ja sen kohtaaminen vaatii rohkeutta myös kuulijaltaan. Ei mitään kevyttä kamaa ja perinteistä perjantaiviihdettä. Minulta meni enemmän kuin seitsemän päivää prosessointiin. Ja vieläkin tuntuu, että lyö tyhjää. Sanat eivät järjesty. Näyttelyn sanoma hiljentää äärelleen.

7 nimeä ei ole läpihuutojuttu. Se on kertaluokassaan suuri pieni näyttely, jolla on väkevä ja pysäyttävä sanoma. Se kuiskaa: "Rikkokaa hiljaisuus".

Lisätietoja:

VB-valokuvakeskus

Katri Hernesmaan, Riitta Piltosen ja Marita Husson 7 nimeä - näyttely on esillä
Ateljeetilassa ajalla 26.2.-3.4.2016.

"7 nimeä -näyttely kertoo parisuhdeväkivallan kohteena olemisesta ja siitä irtautumisesta. Se pohjautuu voimauttavan valokuvauksen menetelmällä tuotettuun kuvasarjaan. 7 nimeä viittaa nimittelyihin ja syytöksiin, joita moni parisuhteessa väkivaltaa kokenut nainen kantaa pitkään arpina kaltoinkohtelusta. Näyttely sisältää viestin kaikille väkivaltaa kokeville tai kokeneille: häpeä ei kuulu teille, rikkokaa hiljaisuus! Näyttelyyn kuuluu myös informaatio-osuus perheissä ja parisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta ja siihen suhtautumisesta tämän päivän Suomessa."

vb.kuopio.fi 

www.voimauttavavalokuva.net

Hyvää Pääsiäistä!

On maaliskuu ja kirkas sää.
Lapset ulos viilettää.
Mutta pälvi ensimmäinen
onkin vielä kylmä, jäinen.

Pakkasukko polkee jalkaa.
Sitten leppyä hän alkaa.
Jopa lauhtuu maaliskuu.
Jopa herää pajupuu.

Pajunkissaa valkeaa
pakkasukko varoittaa,
ettei kissimirri tuosta
oksaltaan saa vielä juosta,

muuten tossut valkeat
suojasäällä kastuvat.
Jokos pälvi sulaa ehti,
joko kukkii leskenlehti?

Elsa Beskow,
"Maaliskuu"
kirjasta Vuosisatu, 1984
Ruotsalainen alkuteos Årets saga

Hyvää pääsiäistä Sinulle
toivottavat
Kuopion Hyvinvointilähettiläät

Kuvat: Kaisa, Kaisu, Kirsi T ja Kirsi K

My Silence - Hiljaisuuden ääni Kuopion taidemuseossa

Ihana hiljaisuus.
Hiljaisuus ja uteliaisuus sisälläni ovat auki. Olen ottanut hetkeni haltuun.
Olen valmis: Kuopion taidemuseo ja ovesta sisään.
Ei.
Eihän täällä olekaan hiljaista.
Huilu ja kitara lumoavat luokseen vetäen ovelta sisäänpäin.
En uskalla keskeyttää sävelien lumousta lompsimalla näyttelysaliin sisään vaan istahdan hetkeksi ikkunan ääreen. Lumoudun hetkeen.
Kuopion taidemuseolla on juurikin musiikkituokio kera Mikko Siirolan ja Salla Savonlahden, mutta epäonnekseni saavun myöhässä. Mutta, nautin pienestäkin hetkestä musiikin lumoissa.
Musiikki hiljenee ja vieraat poistuvat näyttelysalista, joten Kuopion taidemuseo on minun - ainakin hetken.

Tiedän ennakkoon näyttelystä vain nimen  ja ettei taiteilijoiden eikä teosten tietoja ole esillä näyttelyssä.
Pelkkä nimi My Silence - Hiljaisuuden ääni on houkutteleva: kaipaan hiljaisuutta.
Tokihan halutessani teoslistan voisin pyytää museon henkilökunnalta, mutta haluan mennä ilman. Ilmassa leijuu vapaus.

Nautin näyttelykierrokseni yksin. Olen lumoutunut vallitsevasta rauhasta ympärilläni. Saan katsojana vain keskittyä teoksiin. Kaikki teokset ovat koruttomia, yksinkertaisia mutta syvällisiä, koskettavia, ajatuksia herättäviä. Jokaisella teoksella on oma hiljainen äänensä.
Kohtaan teokset ilman mitään sidoksia selittäviin sanoihin.
Tutkin teosten materiaaleja tarkemmin.
Luon itse tarinaa teoksille.
Kuuntelen ja tarkkailen mitä jokaisen teoksen ääni puhuu minulle. Ja puhuuhan ne.

Kuulen näyttelyssä kuinka  voimakas meri pauhaa.
Kuulen kuinka pienet jalat varpaillaan kipuaa herkkiä valkeita portaita ylöspäin ja toisaalla ne sipsuttavat kevyesti alaspäin.
Kuulen sodan jälkeisen poltetun maan rätinän.
Kuulen kuinka vahva koristeltu mänty kertoo tarinaansa.
Kuulen pysähtyneen tuulen.
Kuulen usvan suhisevan.
Kuulen paljon ääniä hiljaisuudesta.
Kuulen äänet silmieni kautta.

Kuulen teosten keskeltä myös vaimean viulun äänen. Otan askeleet kulman taa ja istahdan tuolille. Televisioon pyörähtää video tekstillä "My dinner with Andre". Videoinstallaatiossa kaksi miestä kohtaavat illallisen merkeissä: ei ole puhetta, vain eleet ja illallisen ympärillä olevat ravintolan äänet. Videoinstallaatiosta on poistettu kaikki kohdat, joissa on puhetta. Seuraan tarkasti miesten silmien ja käsien liikkeitä.  Tuntuu kuin itse istuisin samaisessa ravintolassa yksin omassa pöydässäni seuraten miesten keskustelua eleiden ja ilmeiden perusteella. Herkullista ja antoisaa. Nautin tästä illallisesta.

Jokaisella teoksella näyttelyssä on sanoma. Toiset teokset kertovat minulle katsojana enemmän kuin toiset. Jokaisella taiteilijalla on oma valittu sanomansa teoksessa, mutta nyt oli vapauttavaa kiertää näyttely ilman mitään taustatietoja tietäen. Kylläkin mieleni lähti tunnistamaan teosten perusteella taiteilijaa, mutta sekin antoi hauskan lisän kierrokselle.

Ensimmäinen kierros näyttelyssä oli valloittava ja vapauttava.
Mutta halusin vielä enemmän. Vai olinko se minä haluineni vai puhdas uteliaisuuteni, joka tahtoi toiselle kierrokselle näyttelyyn?  Uteliaisuuteni tai minä itse pakotti minut hakemaan teoslistan ja kiertämään näyttelyn heti uudestaan. Minulle ei riittänyt vain omat tarinani teoksista vaan halusin tietää teosten tarinaa.
Hiljaisuuden ääni puhui ja puhutteli.
Näyttelystä löysin mielelleni rauhan, ainakin hetkeksi.
Näin minä koin näyttelyn My Silence - Hiljaisuuden ääni.

On outoa kertoa Sinulle näyttelystä, kun en kerro Sinulle taiteiljoista mitään.
En kerro miltä mikäkin teos näytti. En kerro myöskään mitään mitä aikaa näyttelyn teokset edustavat. En kerro, koska en halua pilata vapauttavaa kokemustasi näyttelyn My Silence - Hiljaisuuden ääni  osalta.
Mene ja kuuntele Sinä mitä Sinulle Hiljaisuuden ääni puhuu.


http://taidemuseo.kuopio.fi

My Silence - Hiljaisuuden ääni Kuopion taidemuseolla 28.05.2016 saakka.

Kuopion taidemuseolla myös 21.05. saakka Hummani hei! - näyttely, jonka ratsaille lukijana pääset Helmi ja Kirsi Tähden mukana blogissa:http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/11/patsastelua-ja-holkkaa.html

Sunnuntaina 29.05. Kuopion taidemuseo järjestää Patsashölkän, jolle on vapaa pääsy. Sain viime syksynä olla mukana hölkkäämässä ja patsastelemassa - suosittelen!  http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/11/patsastelua-ja-holkkaa.html

Lähiloma torin kulmilla

Tätä tekstiä näpyttelee virkistynyt, levännyt, hyvin syönyt, parisuhdettaan parantanut ja arkeensa voimavaroja kerännyt nainen. Ei käyty Etelän lomalla eikä Tallinnan risteilylläkään. Ihan tuossa torin kulmilla pyörittiin. Annapa kun kerron, mitä tapahtui. 

Olen aina ollut heittäytyvää sorttia. Viime vuosina olen heittäytynyt äitiyteen, oikein antaumuksella. Kaikki muu onkin sitten unohtunut, minä itse ja tuo vierellä kulkeva, jota joskus Parisuhteeksi nimitin, siinä samalla. Meille on siunaantunut kaksi ihanaa, mutta huonosti nukkuvaa lasta. Oma unisaldoni vetelee vahvasti miinuksen puolella ja mies on nukkunut  (älkää kysykö kuinka kauan) risalla vieraspatjalla milloin lastenhuoneessa ja milloin eteisen lattialla taatakseen minun käyttööni kaikki mahdolliset unipätkät. Olen ollut kolmevuotiaan esikoiseni luota pois yhden yön - silloin kun vuosi sitten KYS:sillä synnytin hänelle velikuomaa. Ai että mitä omaa aikaa? Selityksiäkin on: Isovanhemmat asuvat kaukana, lapset ovat vierastavaa sorttia ja tuo pienempi rinnallakin vielä ja sanoinko jo, että olen tätä ärsyttävää äitiyteen heittäytyvää sorttia? Pikkuhiljaa tajuntaan on kuitenkin hiipinyt se totuus, että ei tässä nyt Hyvä äiti -kisan kärkikahinoissa olla mukana. Olen väsynyt. Olen laiminlyönyt parisuhdettani. Meillä riidellään ja kiukutellaan. Tarvitsen lomaa. Tarvitsen unta. 

Omassa tilanteessani oli aloitettava pienestä. Yksi yö pois kotoa. Jossakin ihan lähellä. Syömään hyvin ja yöksi hotelliin. Mies lupautui empimättä Seuralaiseksi ja mummu yhden yön lapsenvahdiksi. Paketti siis kasassa. Ja tältä se näytti:

Ruokapaikaksi valikoitui uudistunut, tunnelmallinen Ravintola Rustik.

Lapset oli jätetty mummun hoivaan yllättävän rauhallisin mielin ja nyt oltiin vain ME. Edessä hurjan hyvältä kuulostava menu, josta valita ruoka (jota ei tarvitse itse tehdä, syöttää kenellekään ja jonka saa syödä lämpimänä), todella tunnelmallinen paikka (valaistus sopivan hämyisä peittämään silmäpussit) ja mukana paras Seuralainen (jonka kanssa kerrankin ennättää puhua lauseen loppuun ja vähän tuijotella silmiinkin). Ja pitkän kaavan kautta mentiin toden totta. Alkupalaksi yhteinen antipasti. Molemmille riitti ja nälkä heräsi. 

Pääruoan sai itse koota mieleisekseen lisukkeineen ja kastikkeineen. 

Ennen jälkiruokaa teki jo (tai vasta) mieli kurkata puhelinta (pärjääkö ne?) mutta sinnittelin. Tyrnipannacottaa lusikoidessa kotiasiat unohtuivat.

 Kyllä meille maistui!

Hetken maltoimme kävellä käsikädessä toria ympäri ennen kirjautumista seuraavan yön osoitteeseen. Original Sokos Hotel Puijonsarvi otti meidät syleillen vastaan vai mitä sanot näistä:

(huonekuva hotellin nettisivuilta)

Ei lojuvia leluja, ei pyykkivuoria, ei epätoivoa tekemättömästä kevätsiivouksesta. Sen sijaan pedattu peti, hiljaisuus ja meidän luksushuoneessamme vielä puhdas sauna odottivat rentoutujia. Mitäpä sitä lomaltaan enempää toivoisi? No, oma ykkösjuttuni oli se uni. Kotona herään jokaiseen kovempaan unituhahdukseen sen lisäksi, että satunnaisia kertoja korjaan peittoa, nostan tippuneen pupun tai tarjoan vettä. Tämän yön NUKUIN hyvin. Eikä varmaan tarvitse sen erityisemmin kertoa, miten hyvältä valmiiksi tehty aamupala maistui.

Niin että suosittelisinko? Sen varmaan arvaat. Tai jos arvuuttelu ei innosta, niin tsekkaa eka lause. Tervemenoa vaan muutkin arjen pyörityksessä väsyneet virkistysmatkalle torin kulmille - tulokset kannattaa kokea itse. 

http://ravintolarustik.fi/

https://www.sokoshotels.fi/fi/kuopio/sokos-hotel-puijonsarvi

Jorma, Sinua kiitän

Kuva: Pasi Haaranen

                                                                                                                     
                                                                                                                          18.03.2016 Kuopiossa


Hei Jorma,

Kiitos.
Olen sanaton.
Pyyhin edelleen kyyneleitä kohtaamisemme jälkeen.
Olen vaikuttunut.
Sinua on siunattu jollain sanoja suuremmalla voimalla.
Olet Taiteilija.
Olen vaikuttunut voimastasi olla läsnä.
Olet lähellä.
Olet suoraan iholla vaikka olet kaukana fyysisesti.
Otit haltuun taikavoimallasi koko Kuopion Musiikkikeskuksen konserttiyleisön
Sous le ciel de Paris - draamakonsertissa.
Kiitos.

En ymmärrä sanaakaan ranskaa, mutta tarinoidesi kautta jokainen laulu tuli iholleni.
Tunsin vahvasti.
Itkin vahvasti.
Ihailen Sinua edelleen vahvemmin.
Sinä et ole vain laulaja.
Olet enemmän.
Olet Taiteilija.
Olet Tarinankertoja ja Tarinoiden Luoja.
Sinulla on taito sielussasi.
Taitosi on ottaa laulujen tarinat haltuun ja koskettaa äänesi voimalla kuulijan herkkyyttä.
Kiitos.

Sinä olet kulkenut ja aistinut elämäsi tarinoissa kujat, korttelit ja bulevardit Pariisissa.
Pariisi on ihollasi.
Pariisi on sisälläsi.
Pariisi on rakkautesi.
En ole koskaan käynyt Pariisissa.
Vuosia olen halunnut Pariisiin, mutta vielä Pariisista vain unelmoin.
Olen vain nukkunut Pariisin lentokentällä odottaen matkaa seuraaavaan kohteeseen, mutta en ole saanut mahdollisuutta aistia rakkauden kaupungin sisintä sielua.
Paitsi, tänään sukelsin Pariisin sieluun kanssasi.
Kiitos.

Minun rakkauteni on istua katukahviloissa.
Rakastan vain istua ja katsella ihmisiä.
Rakastan elämän pieniä hetkiä.
Rakastan elämää.
Rakastan ihmisiä.
Rakastan tarinoita.
Rakastan aistia elämää ihmisten tarinoiden kautta.
Rakastan katsella kahvilan ohimeneviä ihmisiä ja miettiä heidän tarinoitaan elämästä.
Rakastan kohtaamisia kahviloissa: sattumia, kohtaloita - kaikki tapahtuvaksi tarkoitettuja.
Tänään sain rakastaa koko konsertin ajan.
Tänään nautin ihanan illan matkaten kanssasi Pariisin kahviloissa, kujilla, kortteleissa ja bulevardeilla.
Tänään nautin tarinoista, ihmisistä, elämästä.
Tänään toit Kuopioon Pariisin.
Toit meille Pariisin elämän kauneuden, rumuuden ja rakkauden.
Kiitos.

Kun joskus matkaan Pariisiin, Jorma, otan Sinut mukaani.
Otan ainakin ihanan samettisen tumman äänesi hivelemään korviani Pariisin sieluun.
Oli ihana ilta.
Oli ihana matka Pariisiin.
Olen kiitollinen että sain aistia Sous le ciel de Paris tunnelman omalla maallani.
Kiitos Jorma!



Kuopion taivaan alla Sinua kiittäen,
Kirsi

Kirjoitin Jormalle ensimmäisen kirjeeni: Jorma, Sinulle on postia
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/02/jorma-sinulle-on-postia.html

http://www.kuopionmusiikkikeskus.fi/web/musiikkikeskus

http://www.kuopiodancefestival.fi

Yksi tarina Savolandiasta

Olipa, elipä kerran maailman keskellä onnellinen mies, 

Elä Hättäele - Mies. 

Tämä Elä Hättäele- Mies

 aina aamulla heräsi,

 kahvit keitteli, ystäviä halasi,

 maailmaa rakasti.

 Pellolla sipulit mullalla peitteli,

 Bellalla töihin ajeli - Kallavettä ihasteli. 

Puijon tornia katseli, 

musiikkia torilla kuunteli - tanssahteli. 

Illalla yrttejä metsässä keräsi, 

marjaviiniä joskus maisteli,

 talvella järven jäällä luisteli, 

illalla saunan puilla lämmitti - elämästään ystävien kera nautiskeli. 

Elämäänsä rakasti. 

Tuli ilta, tuli aamu 

ja Elä Hättäele - Mies oli onnellinen. 

Elä Hättäele- Mies asui heimonsa kanssa keskellä kauneinta maailmaa. Tämä maailman keskipiste oli merkattuna karttapalloon nimellä Kuopio. Savolandian pääkaupunki Kuopio, jossa heimolaisia hänellä oli yli 111 0000 kappaletta. Savolandian sydän, Kuopio oli rakennettu onnellisista ja iloisista ihmisistä. Tämä onnellisuuden kehto oli hyvin ainutlaatuinen omintakeisine ihmisineen. Ihmiset hymyilivät ja höpöttivät enemmän kuin missään, koskaan, ikinä muualla maailmassa. Sinisempi vesi, sinisempi taivas, valkoisempi hanki, ihmisten värikkäämpi mieli ja rikkaampi oma savolainen kieli olivat Savolandian ihanuuksia; ainakin heimolaisten omasta mielestä. 
Mutta ei yksin savolaiset tienneet omaa omalaatuisuuttaan vaan myös ison meren tuolla puolenkin ihailtiin Savolandiasta lähtöisin olevaa sitkeyden luonnetta.
Tuli ilta, tuli aamu ja onni oli Savolandiassa savolaisilla.

Mutta toisaalla maailmassa 
kaukana, kaukana mustimman pikitien päässä asui Mies, 
Tavallinen Mies. 
Tämä Tavallinen Mies 
aamulla heräsi,
 pikitietä katseli, 
töihin matkasi,
 ruuhkassa puhisi, 
töitä ahersi, 
taas ruuhkassa puhisi,
kotiin palasi.
Illalla mökissään tiskasi ja nukahti. 
Tuli ilta, tuli aamu,
 Mies Tavallinen 
ruuhkassa taas puhisi 
ja itsekseen nyyhkytti: 
"Ei ystävää, toveria mukavaa, 
aina ruuhkassa istua vain saa. "
Vaikka ympärillä asui tuhansia ja tuhansia ihmisiä, silti yksin sai olla,
kun ystäviä oli nolla. 
Kukaan ei puhu, 
kukaan ei pussaa.
Kiire on kova, pikitie ruma. 
Mies Tavallinen oli onneton. 

Tuli ilta, tuli aamu ja tuli postipoika pikitien päähän. Postipoika kortin ojensi ja pyörällään pois polkaisi. 
Tavallinen Mies korttia ihmetteli ja samalla kyynel poskelle tipahti: 
Veljmies Kuopiosta häntä muisti, että ihan kortin rustasi.
"Terveppä terve Tavalllinen Mies, jonka jokkaenen ties! 
Ikävä on mulla, liekkö sulla?
 Eläpä kuule pikitiellä hättäele vuan istuppa kotteros sissään tai rillukan mukkaan niin ei mäne aekas hukkaan. Tuut suoroo tietä etteenpäen niin pitkälle että laevat sulle huuteloo. Minä Veljmies, Partas Hanna ja  Kallavesj tullaan mualiman navassa vastaan.
Muistahhan kyyvvistä poes hypätä ennenku oot korkeella vuorella, Tahkovuorella, jossa aena on talavee, aena on kessee, kottaraenennii tekköö sinne pessee.  
Myö tiällä Savossa yhessä naatitaan sitte kalloo ja pulloo, on meillä myös kannoo ja kukkoo. Kaanista naesta joka kulumalla tappaat, pihhaan sulle venneen Bellan nappaan. Talos on tiällä Lujjoo tekkoo, ee tarvihe lyyvvä ees vettoo.
Loppuu tuo aenaenen hoppu! 
Tiet mulle töetä, suat ilimaseks tehä.
On rahhoo, ee oo tiällä pahhoo, kasvattelet vuan mahhoo.
Tiällä sullon hyvä olla!
Terveisin, Veljmies  Elä Hättäele- Mies Kuopiosta."

Tuli ilta, tuli aamu 
ja Tavallinen Mies hymyili:
kotiin hän Kuopioon palasi 
ja Veljmiestä rakastaen halasi. 

Sen pituinen se satu?
Ei, ei todellakaan. Elä Hättäele-Miehen tarina on vasta aluillaan, sillä maailmassa on tällä miehellä vielä monta yksinäistä pelastettavaa maailman kiireiden keskeltä. 

Lukijaa pyydän kirjoittajana  huomioimaan oman vahvan savolaisen taustani, jolla voi olla vaikutusta tekstin sanomaan.  Kirjoittajana olen saanut alkuni savolaisuudelle jo vuonna 1978 Kuopiossa, mutta kirjoituksen sisältö sai siivet selkäänsä SuperSankari- tarinan tavoin Kuopion Musiikkikeskuksella 26.02.2016 Kuopion alueen brändiseminaarissa  Savo myy - ostaisitko?  http://www.marksavo.fi .

Brändiseminaaria luomassa oli mm. MARK Savo ja Esa Roponen. Esa Roponenkin on savolainen. Alla pieni todellinen tarina yhdestä suuresta savolaisesta, jota sain haastatella. Tämä(kin) savolainen rakastaa omaa Savoaan, savolaisia ja haluaa koko maailman olevan kuin yhtä suurta Savoa:

Kuka olet? 

Olen Esa Roponen kolmen lapsen isä ja vaimon mies Kuopiosta. Vietän erittäin aktiivista perheen isän arkea, mihin kuuluu työ, omat sekä lapsien harrastukset. Juureni ovat maaseudulta noin 50km Kuopiosta etelään, Kotalahden kylästä. Työskentelen kahdessa eri yrityksessä, Kratos Oy:ssa sekä 3N Making ja molemmissa yrityksissä olen myös yrittäjänä. Lisäksi toimin MARK Savon puheenjohtajana.

Mikä on parasta Sinun Savossasi?

Savolaisuus ja lepposuus. Savo on mualiman paras paikka asua, joudun työni puolesta liikkumaan ympäri Suomen maan ja joka reissulla minä totean, että ei olis minusta muualla asujaksi. Olen asunut koko ikäni Savossa ja Kuopion kuppeessa. Mielestäni Kuopiossa ja Savossa on kaikki mitä ihmisellä pitää olla. Täällä on isot kauppakeskukset ja sitten on mahtava luonto sekä Kallavesi. Täällä ei ole ruuhkia, täällä on turvallista ja täältä on helppo lähteä minne vaan. Lisäksi savolaiset ihmiset on mahtavia, meidän kanssa on helppo jutella, tulemme kaikkien kanssa toimeen ja me pääsemme juttelemaan kenen kanssa tahansa. Savo on niin mahtava alue olla ja asua, että siitä voisi hehkuttaa yhden romaanin verran. :)

Mikä on MARK Savo ja miten Sinun kättesi jälki näkyy MARK Savossa ja Savossa?

MARK Savo on osa MARK Suomen Markkinointiliittoa, joka on markkinoinnin ammattilaisten yhteisö. MARK toimii markkinointialan keskeisenä vaikuttajana, keskustelu- ja tapaamisfoorumina sekä jäsentensä ammatillisena kehittäjänä. MARK Savo on Suomen Markkinointiliiton alla toimiva jaosto, me järjestämme Kuopiossa tapahtumia myynnin ja markkinoinnin ihmisille sekä niistä kiinnostuneille. En koe, että juuri minun kädenjälkeni Savossa mitenkään erityisemmin näkyy, koen ja toivon, että meidän hallituksen kädenjälki näkyy aktiivisuudella: jäseniä ja Kuopion alueen ihmisiä kuuntelemalla sekä tuottamalla laadukkaita tapahtumia alueelle läpi vuoden. Lisäksi olemme aloittelemassa yhteistyötä muidenkin saman tyyppisten tahojen kanssa ja tästä minä olen innoissani, uskon että kun tehdään yhdessä muiden kanssa niin me saadaan ihan super paljon hyvää. Valitettavasti en voi vielä kertoa keitä nämä ovat. 
Minä uskon yhteistyön voimaan, on se sitten työssä, vapaa-ajalla tai vapaaehtoisjärjestöissä. Ei aina kannata yksin puskea.

Mikä on MARK Savon jäsenmäärä?

 MARK Savoon kuuluu noin 60 myynnin ja markkinoinnin ammattilaista. Jäsenmäärämme kasvaa tasaisella tahdilla ja toivonkin, että kun minä jätän puheenjohtajuuden niin meitä MARK Savolaisia olisi 100.

Mikä on MARK Savon missio? Ketä ja miksi juuri he löytyvät MARK Savon takaa?

MARK Savon missio on kehittää myynnin ja markkinoin osaamista Savonmualla. MARK Savon Joryyn kuuluvat Teemu Kontkanen, Minna Halme, Jukka Kekäläinen, Tuija Räisänen, Jukka Pelkonen, Virpi Hakkarainen, Terhi Viiliäinen sekä tietysti minä itse. :) Uskon että meillä kaikilla on sama motivaatio. Me haluamme, että Savossa tehdään entistä parempaa myynnin ja markkinoinnin työtä ja sen avulla pärjätään kilpailussa. Lisäksi me kaikki arvostamme maakuntaamme sekä Kuopiota ja haluamme kantaa myös sitä myöten kortemme kekoon, maakunnan eteen.

 http://www.kuopiotahko.fi/kuopio/
http://www.muuttajapalvelu.fi/fi/

Kerrankin on lupa mokata kunnolla!

Selaan kansalaisopiston kurssitarjontaa. Hirveästi on taas ihania ja kiinnostavia kursseja tarjolla! Huomaan palaavani yhä uudestaan ja uudestaan tutkailemaan erilaisia käsityökursseja. Stop - ne ovat nyt kiellettyjen listalla! Käsityöhulluna en saakaan tällä kertaa valita kädentaitokurssia vaan nyt on tarkoitus hypätä pois omalta mukavuusalueelta eli on valittava kurssi, jolle ei yleensä tulisi mieleenkään ilmoittautua. Monta kertaa koko tarjonnan selattuani päädyn valitsemaan "Luovuus ja hyvinvointi" -kurssin. Otsikko ei vielä kauheasti kurssin sisällöstä paljasta, mutta kuvauksessa kerrotaan, että kurssilla voin kehittää itseäni ja vahvistaa hyvinvointiani oman luovuuteni voimalla draama-, sana-, keho- ja kuvailmaisua yhdistelevien harjoitusten kautta ilman taiteellisia tai ympäristön paineita. Mutta vasta viimeinen lause saa minut todella innostumaan kurssista: "Et voi epäonnistua - olet täydellinen omana itsenäsi!" Jes, kerrankin tässä yhä kovenevia vaatimuksia asettavassa maailmassa ei tarvitse pelätä epäonnistumisia ja on mahdollisuus olla täydellinen, joten ilmoittautuminen menemään! Nyt on lupa innostua!

Ensimmäisellä kokoontumisella opettajamme, teatteri-ilmaisun ohjaaja Anni Marin kertoo meille kurssin "säännöt". Tärkeintä on muistaa, että olemme vaitiolovelvollisia, koska kerrankin jokaisella on lupa olla täysin oma itsensä ilman pelkoa siitä, että kaikki ajatukset ja kokemukset - ehkä arat ja kipeätkin - leviäisivät maailmalle. Keskinäinen luottamus on siis numero yksi. Anni korostaa myös sitä, että kyse ei ole terapiasta, vaikka kurssilla saattaakin olla terapeuttisia vaikutuksia. Harjoituksiin saa osallistua omilla ehdoillaan eli jos jokin harjoitus tuntuu vaikealta tai esimerkiksi herättää kipeitä muistoja, pakko ei ole silloin osallistua ja kaikkia ajatuksiaan tai kokemuksiaan ei tarvitse kertoa ja paljastaa muille. Lisäksi kurssilla on lupa mokata, itseasiassa mokaaminen on erittäin suositeltavaa ja mokaaja tullaan palkitsemaan aina aplodeilla! Wau, ennenkuulumatonta!

Esittelykierroskin on normaalista poikkeava. Nyt emme kerro ammattia, emme työ- tai opiskelukuvioita, emme perheen koostumusta, emme edes sukunimeä. Sen sijaan kirjoitamme paperiarkin yhteen nurkkaan eläimen, toiseen maan/valtion, kolmanteen kirjan ja neljänteen supervoiman ja näiden valintojemme kautta esittelemme itsemme kurssitovereille ja Annille. Yllättävän avoimesti ja innolla me kurssilaiset lähdemme heti mukaan. Apuna tässä on myös ohjaajamme kannustava, positiivinen ja rento olemus sekä ryhmämme alusta alkaen lempeä ja salliva ilmapiiri.

Ensimmäisen viikonlopun aiheena ovat aistit ja aistimukset eli kaikissa harjoituksissa käytämme joko yhtä tai useampaa aistia. Tunnustelemme ryhmässä esineitä silmät kiinni miettien mitä ne ovat, haistelemme erilaisia tuoksuja ja kerromme niistä nousevat mielikuvat parillemme, yritämme löytää parimme osallistujajoukosta vain toistemme käsiä koskettelemalla, tutkimme rusinaa kaikilla aisteillamme ja lopuksi syömme sen keskittyneesti sekä kuljemme parin ohjaamana sokkona kansalaisopiston pihalla aistien ympäröiviä ääniä, hajuja, pintoja, tuntemuksia iholla ym. Puramme kokemuksemme tankarunoiksi, uusi taito minulle tämäkin (pitäisiköhän muuten lisätä se CV:hen?).

Mielenkiintoista on tunnustella tätäkin kokonaisuutta sokkona.

Hui mikä mäki! Siltä tässä ainakin tuntuu silmät kiinni kävellessä.

Teemme kurssilla säännöllisesti erilaisia mokaharjoituksia. Yhteistä harjoituksille on se, että on reagoitava ja toimittava nopeasti ja jos teet virheen, kaikki taputtavat sinulle. Ensimmäisessä mokaharjoituksessa "ongelmakseni" nousee se, että en tee virheitä eli en myöskään saa taputuksia - minä en osaa edes mokata, argh! Seuraavassa mokaharjoituksessa onneksi onnistun jo mokaamaan ja minullekin taputetaan - ihanaa! Ensimmäistä kertaa oikein toivon, että mokaisin usein, koska täällä siitä palkitaan! Ja yhdessä vielä iloisesti nauramme omille ja toistemme mokille.

Seuraavalla kokoontumiskerralla teemme perinteisiä assosiaatioharjoituksia eli mitä tulee mieleen edellisestä kurssikaverin sanomasta sanasta. Välillä mielen sopukoista nousee vauhdilla esille montakin sanaa yhtäaikaa ja välillä aivot lyövät tyhjää. Välillä oma tai kaverin logiikka ihmetyttää ja kummastuttaa; mieleen ensimmäiseksi nousseella sanalla ei tunnu olevan mitään järkevää yhteyttä edelliseen sanaan. Ajatuksenjuoksumme on välillä mystistä.

Itse tykkään myös "valokuvaus"- ja patsasharjoituksista, lapsenmielisyys ja mielikuvitus pääsevät niissä valloilleen. Joku meistä keksii valokuvan aiheen - vaikkapa sukujuhlat tai koirapuisto - ja sitten jokainen vuorollaan saa täydentää "livevalokuvaa" menemällä siihen mukaan. Jos olet katsonut Putousta, niin systeemi on ohjelmasta tuttu. Aina ei tässäkään  tule tulkittua kurssikaverin ajatuksia ihan samalla tavalla kuin hän oli tarkoittanut ja valokuvista tulee varsin hassuja. Patsasharjoituksessa on vastaava tekniikka eli joku aloittaa patsaan muodostamisen sen yhdestä osasta ja muut täydentävät sitä vuorollaan. Tässä ei etukäteen patsaan aihetta paljasteta, joten tulkintoja aiheesta taitaa olla yhtä monta kuin meitä kurssilaistakin - ja tulos on tietysti myös sen mukainen. Naurua piisaa, kun omat olettamuksemme patsaan aiheesta toisillemme paljastamme,  mutta jokainen tulkinta on aivan yhtä oikea ja täydellinen.

Musteläikkätestejäkin pääsemme tekemään ja monenlaisia analyysejä kuvioista saamme aikaan. Ja kun käännämme kuvat nurinpäin, ne näyttävät ihan erilaisilta - katsopa vaikka:

Tässä on ainakin tanssivat tytöt ja luudalla lentävä noita. Mitä sinä näet kuvissa?

Ja näistä kuvista löytyy esim. Marge Simpson torumassa Bartia sekä surffaava tipu

.

Kurssilla käytetään paljon musiikkia luomaan erilaisia mielikuvia, rentoutukseen ja keskittymisen tueksi. Musiikilla onkin suuri vaikutus ajatuksiimme, kokemaamme tunnelmaan ja se voi nostaa mieleemme monenlaisia muistoja. Eräässä harjoituksessa Anni soittaa meille neljää hyvin erityyppistä musiikkia ja piirrämme jokaisesta musiikista mieleemme nousseet tunnelmat ja mielikuvat. Tietysti musiikkityyli vaikuttaa myös värien valintaan. Tällaiset tuli minun tauluistani:

Arvaatko soitetun musiikkityylin kuvien perusteella?

Monenmonta muutakin hauskaa ja mielikuvituksellista, oivaltavaa ja ajatuksia herättävää, tunteita pintaan nostattavaa ja uusia kokemuksia antavaa harjoitusta ehdimme kolmen viikonlopun aikana tekemään. Hienoa on huomata, kuinka me kurssilaiset uskallamme heittäytyä harjoituksiin mukaan ja saamme niistä paljon erilaisia eväitä reppuumme - jokainen omanlaisiaan. Kiitokset antoisasta "mokamatkastani" turvalliselle ja kannustavalle ryhmällemme sekä luovalle ja pirteälle Anni-ohjaajallemme!

Tässä vielä lopuksi tehtävä sinullekin (minä olen omani jo tehnyt). Istu hetkeksi alas ja vastaa kysymyksiin rohkeasti, vääriä vastauksia ei ole olemassa.

Nyt on sinun vuorosi - mistä unelmoit?

Suosittelen sinuakin osallistumaan vastaavalle kansalaisopiston kurssille - on vapauttavaa, kun kerrankin ei tarvitse suorittaa ja saa luvan kanssa mokata. Seuraava kurssi alkaa jälleen ensi syksynä kerran kuukaudessa kokoontuen, joten muista seurata kansalaisopiston kurssitarjontaa!


Hymyilevin mokailuterveisin,

Sari

http://kansalaisopisto.kuopio.fi/fi/etusivu/

Aktiviteettikeskus Tahkon Farmilla vietimme mukavan talvilomapäivän!

Nämä sydäntenmurskaajat sulattivat meidän kaikkien sydämet, kun pääsimme silittelemään näitä söpöliinejä heidän omaan kotiinsa. Olisi mieli tehnyt ottaa yksi kotiin mukaan, mutta siihen meillä ei ollut valitettavasti mahdollisuutta. Jos sinulla on tarjota pupulle hyvä koti, niin soitto vain farmille (+358 (0)45 1110060). Pikkupuput ovat myytävänä!

Sisun mielestä pienet puput ja pieni hevonen (varsa) olivat parhaita

Pupu Tupuna

Kopititi kopititi kopititi kopititi Tupuna
Pupu Tupuna, hei

minä olen veikeä, minä olen vikkelä
minä olen ponteva Pupu Tupuna

Hei kipititi kopititi hopsun topsun
minä olen pontava Pupu Tupuna

Pitkät on korvat ja suuret on silmät
ja pyöreä hännän tupsukka

Hei kipititi kopititi hopsun topsun
pyöreä hännän tupsukka

Ystävä piiri on kurre ja hiiri
ja koira ja kissa ja ammukka

Hei kipititi kopititi hopsun topsun
koira ja kissa ja ammukka

Kipitän ja koikin ja leikin ja loikin
tanssien neljällä tassulla

Hei kipititi kopititi hopsun topsun
tanssien neljällä tassulla

Mukava on sinulla ja minulla ja muilla
ja äidin pienellä nassulla

Hei kipititi kopititi hopsun topsun
ja äidin pienellä nassulla

Pupu Tupuna, Pirkko Tuulikki Koskimies (08.03.1925-22.09.2011)

Tilan kissoja Liekkiä ja Loimua silittelimme useasti päivän aikana

Saimme viettää mukavan päivän farmilla. Lähdimme ajelemaan Kuopiosta aamupäivällä ja matka taittui hetkessä. Matkaa tuli vain suuntaansa 59km eli hyvin kohtuullinen matka päivän reissua ajatellen. Tilalla meidät vastaanotti iloinen tilanhoitaja Minna-Kaisa. Hän opasti ja kertoi kuinka saisimme vierailustamme mahdollisimman onnistuneen. 

Minna-Kaisa kertoi, että tämä pieni pupu etsii uutta hyvää kotia

Tahko Farmi sijaitsee keskellä Tahkon matkailualuetta.

Tahko Farmi tarjoaa monipuolisia luontoelämyksiä kotieläintilalla, maastoratsastuksen parissa sekä erilaisia luontoaktiviteetteja Farmin läheisellä ranta- ja järvialueella.

Farmilla voit vierailla isolla tai pienellä porukalla, järjestää toimintapäivän, rennot perhe- tai yritysjuhlat tai aktiivisen luontopäivän eläinten ja erilaisten harrasteiden parissa.

Farmilla voit syödä omia eväitä, tilata ryhmällesi nuotiolounaat tai vaikka juhlaillalliset catering palvelusta.

Farmilla järjestetään mm.

- Islanninhevossafareita ja talutusratsastuksia kaikenikäisille ja tasoisille ratsastajille

- Kotieläinpihalla päivittäin omatoiminen Farmikierros; eläimiin tutustuminen ja ruokinta

- Opastettu  Aamu Farmilla -ohjelma tilauksesta; eläinten hoito, ruokinta ja ulkoiluttaminen

- Luontoaktiviteetteja; lammaspatikkaa, rentoutuskelluntaa pelastuspuvuilla, metsäsuksihiihtoa, metsäolympialaisia, verkkokalastusta ja pilkkiretkiä

- Farmikerhoja ja - leirejä lapsille ja aikuisille

- Maastoratsastusleirejä lapsille ja aikuisille

- Lammaspaimenviikkoja perhelomailuun 

- Toimintapäiviä erityisryhmille ja Creen Care/Well-being tyhy-ohjelmia

- Farmi Food -catering nuotioruokailut ja juhlaruokailut eläinten olohuoneessa tilausryhmille

- juhlia ja tapahtumia

- vuokrauksesta Farmin tiloja asiakkaan juhliin ja tilaisuuksiin

- vuokrauksesta tasokkaita Puustila Golf & Ski rantahuviloita

Lisätietoja: www.tahkofarmi.fi

Ensimmäiseksi suuntasimme katsomaan hevosia. Pieni varsa oli hassun hauska ja yritti varastaa käsineitä ja tarttuipa minun pipoonikin. Poikia nauratti kovasti. Rapsuttelujen jälkeen suuntasimme ratsastamaan. Tuomas oli rohkein ja hyppäsi ratsaille. Muut hieman epäröivät. Pikku Sisu olisi kovasti halunnut, mutta hevosen nähtyään mieli muuttui. 

ystävykset

Jenna avusti Tuomaksen ratsaille, Prima käyttäytyi oikein mallikkaasti

"Olet Tuomas rohkea", kehuivat Sisu&Severi

Ratsastuksen jälkeen pääsimme sisätiloihin tutustumaan farmin muihin eläimiin. Saimme mukaamme tiedot eläimistä sekä sankon, jossa oli syötävää jokaiselle. Mukavaa että lapset saavat osallistua tilan töihin.

Vastassamme oli uusia sekä vanhoja tuttavuuksia. Oli ilo huomata kuinka hyvissä käsissä elämet ovat. Tilat ovat todella siistit ja kotoisat. Täällä eläinten on hyvä olla ja asustaa.

Hyvää naistenpäivää toivotteli meille villapossu Hurja :) Hurjalla on aikasta makee etutukka...

täällä asustavat silkkikanat Lumi ja Heidi sekä kukko Kimi. Tuore äiti esitteli ylpeänä pikkuisiaan, suloisia "pääsiäistipuja"

Tapasimme myös vuohet Kaunokaisen, Kamun ja Jalon

Ja minä olen Mikropossu Kurvilan nöffi... "Nöffi" vaan...

Nämä kaverit edustavat perinteisiä maatilan eläimiä. Suomenlampaat Mutkan Rätinki ja Mutkan Terva olivat oikein leppoisia. Pojatkin tykkäsivät syöttää.

Alpakat olivat meille uusi tuttavuus. Olivat hieman hämillään vierailijoista, mutta käyttäytyivät oikein kiltisti ja tykkäsivät syöttämisestä. Pojat syöttivätkin heitä kilvan.

Alpakat Amalia ja Marilyn 

Päivän päätteeksi paistoimme makkaraa. Maistuipa hyvälle raikkaassa talvisäässä. Talo tajoaa makkarat ja mehut koko talviloman ajan!

Kiitos paljon mukavasta päivästä. Voin suositella Tahko Farmia kaikille. Täällä viihtyvät aikuiset ja lapset! 

hyvinvointilähettiläs,

Riikka