Kuopio RockCock  on saavuttanut jo 15 vuoden teini-iän, mutta teiniangstista se ei näytä kärsivän ollenkaan. Päinvastoin, pidot vaan paranevat vuodesta toiseen - aina on jotain tuttua ja turvallista, mutta aina myös jotain uutta piristystä ja vaihtelua. Eikä yleisökään ole pelkkää teini-ikäistä porukkaa vaan rokki yhdisti taas kaikki iästä riippumatta. Sulassa sovussa lavojen edessä heiluivat pienet lapset vanhempineen, nuoriso, keski-ikäinen väki sekä +70-vuotiaat, jotka olivat päässeet festareille ilmaiseksi. Kaikista kun ei tule vielä tuossakaan iässä humpan, valssin ja tangon rakastajia vaan poppi, rokki ja heavy kuulostavat edelleen paremmalta. Näin tulee käymään varmaan omalla kohdallanikin. Tietyt jutut kuitenkin jätän mielellään jo nyt itseäni hieman nuoremmille, kuten esimerkiksi hurjan näköiset motocross-temput ja benji-hypyt.

Vauhtia ja hurjia kokemuksia

Tänä vuonna uutena hienona keksintönä olivat info-ilmapallot. Tai ainakaan aikaisempina vuosina en ole tällaisia alueella huomannut. Helppo oli suunnistaa vesipisteitä ja bajamajoja kohti, kun ne oli näkyvästi ilmapalloilla merkattu. Ilmapallo on helppo ja halpa, mutta erittäin toimiva maamerkki - hyvät keksinnöthän ovat usein yksinkertaisia.

Info-ilmapallot saivat paljon kehuja

Olin etukäteen päättänyt, että vaikka haluan nähdä taas ne tietyt tutut esiintyjät, niin tänäkin vuonna käyn kuuntelemassa minulle täysin vieraita bändejä. Jos et rohkeasti poikkea omalta mukavuusalueeltasi, et koskaan tee uusia hienoja bändi- ja musiikkilöytöjä. Tällä kertaa päätin tutustua paikalliseen Kaikkeus-kokoonpanoon. Ai milläkö perusteella valitsin heidät? Noh, bändissä soittaa työkaverini puoliso ja pelkäsin, että jos en ilmesty paikalle, ei ole seuraavana maanantaina töihin menemistä... Joten positiivisen ja yhteistyökykyisen työilmapiirin säilyttääkseni suunnistin Teflon Brothersien energiapläjäyksen jälkeen kohti Väinö-lavaa kuuntelemaan Kaikkeuden keikan loppupuoliskon. Ja kyllä tälläkin porukalla energiaa piisasi! Todellinen soittamisen ja esiintymisen into ja riemu oli myös nautittavaa katseltavaa. Laulaja ei meinannut pysyä viimeisen biisin aikana enää housuissaan. Tai pysyi hän vielä housuissaan, mutta ei esiintymislavalla vaan esiintymisareenaksi laajeni Väinölänniemen hiekat. Jos ei nimi miestä pahenna, niin ei se näytä pahentavan tätä bändiäkään eli Kaikkeus antoi yleisölle todellakin kaikkensa.

Kaikkeuden pojat antoivat nimensä mukaisesti kaikkensa

Apulanta, Haloo Helsinki!, Kaija Koo, Antti Tuisku ja moni muu jo ennestään tuttu esiintyjä ja bändi vetivät keikkansa myös tuttuun ja vauhdikkaaseen tyyliinsä eivätkä pettäneet kuuntelijoita tälläkään kertaa. Mutta vaikka Madafakin darraa on kuullut radiosta niin usein, että sanat muistaa jo väkisinkin ulkoa, en ollut livenä Roope Salmista Koirineen ennen kokenut. Vauhtia oli tässäkin esiintymisessä ja lisäksi positiivisuus ja improräppäys saivat varmasti jokaisen hyvälle tuulelle. Sonata Arctica puolestaan oli jo aikaisemmilta rokkivuosilta tuttu esiintyjä, mutta pakko oli tänäkin vuonna ehtiä heitä kuuntelemaan.

Roope Salminen & Koirat oli minulle uusi ja positiivinen tuttavuus

Sonata Arctica on vaan niin hyvä

Tänä vuonna osallistuin Kuopiorockiin - molempiin päiviin - kolmatta kertaa ja näyttää siltä, että kokemuksen myötä kunto kasvaa. Ekana vuonna sunnuntai meni univelkoja kuitatessa ja jalkoja lepuuttaessa, väsy oli valtava koko kropassa eikä aivotkaan enää toimineet. Hiljaisuuttakin jo kaipasi kahden rokkipäivän jälkeen. Viime vuonna jaksoin jo paremmin ja sunnuntainakin piti vähän musiikkia jo kuunnella. Ja tänä vuonna ei jalkoihin koskenut ollenkaan ja sunnuntaiaamuna olo oli varsin pirteä ja teki mieli kuunnella Spotifyistä Kuopio RockCock 2017 -soittolistaa. Joten kun ensi vuonna saamme nauttia kolmipäiväisistä festareista, tällä pienellä harjoituksella jaksanee hyvin vielä yhden ekstrapäivänkin.

Tänä vuonna huomasi, että perjantaina oli todellinen yleisöryntäys, mutta alkusählingin jälkeen jonoja ei kuitenkaan syntynyt haitaksi asti vaan kaikki palvelut pelasivat varsin mallikkaasti ja joutuisasti. Katsoimme ystäväni kanssa Megadethiä pienen tovin - huippubändi, mutta meidän korvillemme oli hieman liian kovat desibelit. Toista mieltä oli ysikymppinen Väinölänniemen kulmalla asusteleva kummitätini, joka ei ollut tietoinen koko rokkifestareista: "Eihän sieltä mitään musiikkia viikonlopun aikana edes kuulunut!" Todennäköisesti musiikki ei ihan näin hiljaista kuitenkaan ollut vaan tätini tietämättömyys tapahtumasta johtui siitä, että kuulolaitteet olivat unohtuneet pöytälaatikkoon... 

Vaikka kaikkia bändejä en itse halunnutkaan kiirehtiä katsomaan, niin hienoa Kuopiorockissa on se, että musiikkikattauksesta löytyy jokaiselle jotakin eikä vain yhtä ainoaa musiikkilajia. Hieno oli myös lauantai-illan komeasti päättänyt ilotulitus, jonka myötä olo oli onnellinen, mutta vähän haikeakin, koska taas on odotettava vuosi seuraavaa rokkiviikonloppua. Ja vaikka aina löytyy rokkitapahtumaa vastustavia, niin yleisönosastoille kirjoitettu palaute näytti olevan tänä vuonna pääosin myönteistä. Upeaa, että ihmiset kirjoittavat myös positiivista palautetta eikä sanaista arkkua avata ainoastaan silloin, kun halutaan valittaa jostakin!

Illan ilotulitus - hei hei ja rokataan taas ensi kesänä

Positiivinen palaute on aina tervetullutta

Koska Kuopio RockCock panostaa ekologisuuteen ja kierrätykseen, päätin itsekin toimia samoin. Tietysti rokkialueella laitan aina roskat roskikseen jne., mutta tänä vuonna myös rokkiranneke ja korvatulpat päätyivät tarpeettomiksi tultuaan uudelleen käytettäviksi kissojeni leluina. Ai että pojat tykkäsivät leikkiä rannekkeella ja pelata jalista korvatulpilla. Ja mammahan/orjahan leikki heidän kanssaan, koska oli ollut kaksi pitkää päivää poissa pojujensa luota. <3 Saa nähdä, mitä pojat tuumivat, kun heidän orjansa on ensi vuonna rokkaamassa peräti kolme päivää...

Rokkirannekkeelle löytyi kierrätyskäyttöä

http://www.kuopiorock.fi/etusivu/

Ysäri-megakonsertti - Piristystä arkeen Musiikkikeskuksella

Ysäri oli jotenkin erikoinen vuosikymmen varttua. Itselläni koko peruskoulutaival ajoittuu tuohon aikaan, joka alkoi lamatunnelmissa ja päättyi siihen, kun melkein kaikilla alkoi olla kännykät taskussa. Ysärimusiikki oli jotenkin viattomampaa ja räävittömimmätkin musiikkivideot kesyjä verrattuna tämän ajan perustositv-formaatteihin. 

Vajaan parin vuosikymmenen värittämissä mielikuvissa ysärimusiikki on yhtä kuin yläaste ja sen pihalla laahustavan Axen-löyhkäinen massa. Pukeutumistyylissä pienellä paikkakunnalla oli tarjolla kaksi vaihtoehtoista alakulttuuria, joihin leimaantua: joko Leviksen 501 -farkut ja Olvin lippis tai Leviksen 501 -farkut ja Koffin lippis. Lippiksen lippa piti taivuttaa juuri sopivan verran käyräksi. Itse taisin sonnustautua Koff-kuosiin, vaikka olutmerkin kantaminen päässä sotikin arvojani vastaan. Myönnytyksiä oli kuitenkin tehtävä, ettei liikaa erottuisi.

Lähde: allevents.in

Kuopion Musiikkikeskuksella pääsi pari viikkoa sitten fiilistelemään vanhojen hittien tahdissa, kun Puolustusvoimien varsumiessoittokunta tuuletti ysäribiisejä nuoruuden vimmalla, joka sai keski-ikäistyvän perheenisän otsan uurteet ja silmäpussit hetkeksi suoristumaan. Parikymppisillä muusikoilla on ollut tuoreimpien ysäribiisien kukoistusaikana ikää noin 3-4 vuotta, joten heidän käsittelyssään biiseistä puuttui sellainen seiskaluokan diskon jättämä kummallisen ristiriitainen painolasti. Tämä takasi osaltaan sen, että konsertti oli äärimmäisen raikas ja energinen kokemus.

Lähde: www.savonsanomat.fi

Pieni irtaantuminen arjesta musiikin äärellä antaa kummasti viirtaa. Silti sitä ei aina muista antaa aikaansa tällaiselle rentoutumiselle. Edellisen kerran olen käynyt Musiikkikeskuksella nauttimassa konsertista ennen esikoisen syntymää, mutta nyt lupasin itselleni, että seuraava kerta tulee nopeammin. Ohjelmatarjontaa kun näyttää löytyvän laidasta laitaan ja kukapa tietää vaikka seuraavalla kerralla astuisin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja rohkaistuisin  kuuntelemaan klassista musiikkia. Sitä odotellessa voi kuitenkin vielä hetkeksi uppoutua ysäriin vaikkapa allaolevan youtube-linkin kautta.

Kerrankin on lupa mokata kunnolla!

Selaan kansalaisopiston kurssitarjontaa. Hirveästi on taas ihania ja kiinnostavia kursseja tarjolla! Huomaan palaavani yhä uudestaan ja uudestaan tutkailemaan erilaisia käsityökursseja. Stop - ne ovat nyt kiellettyjen listalla! Käsityöhulluna en saakaan tällä kertaa valita kädentaitokurssia vaan nyt on tarkoitus hypätä pois omalta mukavuusalueelta eli on valittava kurssi, jolle ei yleensä tulisi mieleenkään ilmoittautua. Monta kertaa koko tarjonnan selattuani päädyn valitsemaan "Luovuus ja hyvinvointi" -kurssin. Otsikko ei vielä kauheasti kurssin sisällöstä paljasta, mutta kuvauksessa kerrotaan, että kurssilla voin kehittää itseäni ja vahvistaa hyvinvointiani oman luovuuteni voimalla draama-, sana-, keho- ja kuvailmaisua yhdistelevien harjoitusten kautta ilman taiteellisia tai ympäristön paineita. Mutta vasta viimeinen lause saa minut todella innostumaan kurssista: "Et voi epäonnistua - olet täydellinen omana itsenäsi!" Jes, kerrankin tässä yhä kovenevia vaatimuksia asettavassa maailmassa ei tarvitse pelätä epäonnistumisia ja on mahdollisuus olla täydellinen, joten ilmoittautuminen menemään! Nyt on lupa innostua!

Ensimmäisellä kokoontumisella opettajamme, teatteri-ilmaisun ohjaaja Anni Marin kertoo meille kurssin "säännöt". Tärkeintä on muistaa, että olemme vaitiolovelvollisia, koska kerrankin jokaisella on lupa olla täysin oma itsensä ilman pelkoa siitä, että kaikki ajatukset ja kokemukset - ehkä arat ja kipeätkin - leviäisivät maailmalle. Keskinäinen luottamus on siis numero yksi. Anni korostaa myös sitä, että kyse ei ole terapiasta, vaikka kurssilla saattaakin olla terapeuttisia vaikutuksia. Harjoituksiin saa osallistua omilla ehdoillaan eli jos jokin harjoitus tuntuu vaikealta tai esimerkiksi herättää kipeitä muistoja, pakko ei ole silloin osallistua ja kaikkia ajatuksiaan tai kokemuksiaan ei tarvitse kertoa ja paljastaa muille. Lisäksi kurssilla on lupa mokata, itseasiassa mokaaminen on erittäin suositeltavaa ja mokaaja tullaan palkitsemaan aina aplodeilla! Wau, ennenkuulumatonta!

Esittelykierroskin on normaalista poikkeava. Nyt emme kerro ammattia, emme työ- tai opiskelukuvioita, emme perheen koostumusta, emme edes sukunimeä. Sen sijaan kirjoitamme paperiarkin yhteen nurkkaan eläimen, toiseen maan/valtion, kolmanteen kirjan ja neljänteen supervoiman ja näiden valintojemme kautta esittelemme itsemme kurssitovereille ja Annille. Yllättävän avoimesti ja innolla me kurssilaiset lähdemme heti mukaan. Apuna tässä on myös ohjaajamme kannustava, positiivinen ja rento olemus sekä ryhmämme alusta alkaen lempeä ja salliva ilmapiiri.

Ensimmäisen viikonlopun aiheena ovat aistit ja aistimukset eli kaikissa harjoituksissa käytämme joko yhtä tai useampaa aistia. Tunnustelemme ryhmässä esineitä silmät kiinni miettien mitä ne ovat, haistelemme erilaisia tuoksuja ja kerromme niistä nousevat mielikuvat parillemme, yritämme löytää parimme osallistujajoukosta vain toistemme käsiä koskettelemalla, tutkimme rusinaa kaikilla aisteillamme ja lopuksi syömme sen keskittyneesti sekä kuljemme parin ohjaamana sokkona kansalaisopiston pihalla aistien ympäröiviä ääniä, hajuja, pintoja, tuntemuksia iholla ym. Puramme kokemuksemme tankarunoiksi, uusi taito minulle tämäkin (pitäisiköhän muuten lisätä se CV:hen?).

Mielenkiintoista on tunnustella tätäkin kokonaisuutta sokkona.

Hui mikä mäki! Siltä tässä ainakin tuntuu silmät kiinni kävellessä.

Teemme kurssilla säännöllisesti erilaisia mokaharjoituksia. Yhteistä harjoituksille on se, että on reagoitava ja toimittava nopeasti ja jos teet virheen, kaikki taputtavat sinulle. Ensimmäisessä mokaharjoituksessa "ongelmakseni" nousee se, että en tee virheitä eli en myöskään saa taputuksia - minä en osaa edes mokata, argh! Seuraavassa mokaharjoituksessa onneksi onnistun jo mokaamaan ja minullekin taputetaan - ihanaa! Ensimmäistä kertaa oikein toivon, että mokaisin usein, koska täällä siitä palkitaan! Ja yhdessä vielä iloisesti nauramme omille ja toistemme mokille.

Seuraavalla kokoontumiskerralla teemme perinteisiä assosiaatioharjoituksia eli mitä tulee mieleen edellisestä kurssikaverin sanomasta sanasta. Välillä mielen sopukoista nousee vauhdilla esille montakin sanaa yhtäaikaa ja välillä aivot lyövät tyhjää. Välillä oma tai kaverin logiikka ihmetyttää ja kummastuttaa; mieleen ensimmäiseksi nousseella sanalla ei tunnu olevan mitään järkevää yhteyttä edelliseen sanaan. Ajatuksenjuoksumme on välillä mystistä.

Itse tykkään myös "valokuvaus"- ja patsasharjoituksista, lapsenmielisyys ja mielikuvitus pääsevät niissä valloilleen. Joku meistä keksii valokuvan aiheen - vaikkapa sukujuhlat tai koirapuisto - ja sitten jokainen vuorollaan saa täydentää "livevalokuvaa" menemällä siihen mukaan. Jos olet katsonut Putousta, niin systeemi on ohjelmasta tuttu. Aina ei tässäkään  tule tulkittua kurssikaverin ajatuksia ihan samalla tavalla kuin hän oli tarkoittanut ja valokuvista tulee varsin hassuja. Patsasharjoituksessa on vastaava tekniikka eli joku aloittaa patsaan muodostamisen sen yhdestä osasta ja muut täydentävät sitä vuorollaan. Tässä ei etukäteen patsaan aihetta paljasteta, joten tulkintoja aiheesta taitaa olla yhtä monta kuin meitä kurssilaistakin - ja tulos on tietysti myös sen mukainen. Naurua piisaa, kun omat olettamuksemme patsaan aiheesta toisillemme paljastamme,  mutta jokainen tulkinta on aivan yhtä oikea ja täydellinen.

Musteläikkätestejäkin pääsemme tekemään ja monenlaisia analyysejä kuvioista saamme aikaan. Ja kun käännämme kuvat nurinpäin, ne näyttävät ihan erilaisilta - katsopa vaikka:

Tässä on ainakin tanssivat tytöt ja luudalla lentävä noita. Mitä sinä näet kuvissa?

Ja näistä kuvista löytyy esim. Marge Simpson torumassa Bartia sekä surffaava tipu

.

Kurssilla käytetään paljon musiikkia luomaan erilaisia mielikuvia, rentoutukseen ja keskittymisen tueksi. Musiikilla onkin suuri vaikutus ajatuksiimme, kokemaamme tunnelmaan ja se voi nostaa mieleemme monenlaisia muistoja. Eräässä harjoituksessa Anni soittaa meille neljää hyvin erityyppistä musiikkia ja piirrämme jokaisesta musiikista mieleemme nousseet tunnelmat ja mielikuvat. Tietysti musiikkityyli vaikuttaa myös värien valintaan. Tällaiset tuli minun tauluistani:

Arvaatko soitetun musiikkityylin kuvien perusteella?

Monenmonta muutakin hauskaa ja mielikuvituksellista, oivaltavaa ja ajatuksia herättävää, tunteita pintaan nostattavaa ja uusia kokemuksia antavaa harjoitusta ehdimme kolmen viikonlopun aikana tekemään. Hienoa on huomata, kuinka me kurssilaiset uskallamme heittäytyä harjoituksiin mukaan ja saamme niistä paljon erilaisia eväitä reppuumme - jokainen omanlaisiaan. Kiitokset antoisasta "mokamatkastani" turvalliselle ja kannustavalle ryhmällemme sekä luovalle ja pirteälle Anni-ohjaajallemme!

Tässä vielä lopuksi tehtävä sinullekin (minä olen omani jo tehnyt). Istu hetkeksi alas ja vastaa kysymyksiin rohkeasti, vääriä vastauksia ei ole olemassa.

Nyt on sinun vuorosi - mistä unelmoit?

Suosittelen sinuakin osallistumaan vastaavalle kansalaisopiston kurssille - on vapauttavaa, kun kerrankin ei tarvitse suorittaa ja saa luvan kanssa mokata. Seuraava kurssi alkaa jälleen ensi syksynä kerran kuukaudessa kokoontuen, joten muista seurata kansalaisopiston kurssitarjontaa!


Hymyilevin mokailuterveisin,

Sari

http://kansalaisopisto.kuopio.fi/fi/etusivu/