You got the power – oman kehon painolla Kansalaisopistolla

Liikunnan pitää olla ennen kaikkea hauskaa.

Kansalaisopiston syksyn 2015 uutuus on ollut kehonpainoharjoittelun perusteet. Laji on Suomessa vasta lasten kengissä ja Kuopiossakin kehonpainoharjoittelun nimellä tarjontaa on vielä vähän. Kehonpainoharjoittelu on voimaharjoittelun muoto, jossa vastuksena käytetään oman kehon painoa. Vastusta kasvatetaan vaikeuttamalla tehtäviä liikkeitä, kun painoharjoittelussa vastusta kasvatetaan lisäämällä painoja. Tyypillisiä liikkeitä ovat kyykyt, punnerrukset, leuanvedot, vatsa- ja selkärutistukset sekä erilaiset staattiset pidot. Tavallaan siis aika tuttua mutta eri vaihtoehtoineen silti jotain uutta. Liikkeet osallistavat monipuolisesti koko kehon ja kehittävät voiman lisäksi myös kehon hallintaa. Omaa kehoa samalla tiedostaen ja kuunnellen.

Kehonpainoharjoittelun kurssia vetää aina niin hyväntuulinen liikunnanohjaaja ja maajoukkuetasolla taidoa harrastanut Antti Korhonen. Meidän sekundaattori ja tsemppari. Häneltä löytyy sekä helppoja että haastavia vaihtoehtoja suhteutettuna kaikkien kurssilaisten taitotasoon. Olemme tehneet ”vain elämää” -tahtiin kuntopiirin omaista kiertoharjoittelua ja tabataa, heavyvarioitua asahia ja staattista tasapainoilua nimimerkillä lankkua eteen ja molemmille sivuille sekä tähän mennessä ehkä eniten ”out of my comfortable zone” ylösalasseisontoja. Sekä yksin että pariharjoitteina. Kurssikerrat ovat olleet sisällöltään monipuolisia ja hiki pinnassa posket punoittaen on harjoituksista aina kotiin lähdetty.  Jotain on tapahtunut myös sisällä, sen on tuntenut seuraavana päivänä. Ei kuitenkaan niin, etteikö olisi liikkeelle päässyt, vaan juuri sopivasti. Oma keho haastaa, mutta myös tunnistaa, mikä on minulle se juuri sopivasti. Antti jaksaa myös aina korostaa, että kannattaa kiinnittää huomiota ennemmin liikkeen puhtauteen ja syvyyteen kuin toistojen määrään. Tekniikan kautta vasta sitten lisäämään toistoja.

Tuija, Tanja ja Heidi pumppaavat vatsoja trx-kuminauhoissa ja

Ossi jaksaa lankuttaa vaikka maailman tappiin.

Tunneilla on ollut alusta loppuun positiivinen tekemisen meininki, jota Antin hymyn huulille saavat taustamusiikkivalinnat säestävät. Pakko sanoa, että ihan loistavaa tsemppimusiikin kirjoa on tullut kuultua, vaikka musiikki ei olekaan tämän tunnin pääasia. Joku kerta on pitänyt itsensä ihan hillitä, ettei ole tullut laulettua ääneen. Vaikeinta tällä saralla ehkä oli, kun staattisen tasapainon testissä stereoista rämähti päälle nuoruusvuosien 18th and life. Toi tosiaan lisähaastetta, kun mieli karkaili menneisyyteen.

Tanja ja Heidi (selin) alkulämpän koordinaatiohaasteessa,
Molemmilla käsillä ja myös jaloilla oma tehtävä.

Ryhmämme on ikäjakaumaltaan varsin heterogeeninen, mikä kertoo sen, että tämä todellakin sopii kaikille. Nuorin kehonpainoilijamme Aaro on vasta 14-vuotias ja kurssilla äitinsä Heidin kanssa. Me muut Ossi, Heidi, Tanja, Tuija, minä ja muut sitten iältämme siitä n-vuotta ylöspäin. Yläikärajaa kurssille ei ole.  Myös kuntotasomme vaihtelee. Liikevaihtoehdot kuitenkin takaavat sen, että jokainen voi kehopainoilla omalla tasollaan ja silti voimme olla ryhmä.

Antti opastaa päälläseisonnan vaihtoehtoja.

Ennen kaikkea hallitun keskivartalon liike tämäkin.

Aaro ja Heidi käsillä. Helppoa, kun sen osaa.

Kehonpainoharjoittelun kurssille osallistuessani omana tavoitteenani oli saada lisää voimaa ja parantaa erityisesti keskivartalon hallintaa. Ja siinä tunnen jo puolivälissä syksyn kurssia edistyneeni. Myös henkilökohtaiset rajani ovat tulleet kurssilla vastaan eniten ylösalasseisonnoissa. Voi olla, että raja oli enemmän henkinen kuin fyysinen, kun siitä on kuitenkin jo yli puoli ikää, kun viimeksi olen ollut kuperkeikka- saatikka päälläseisontaiässä. Olen myös saanut kurssin aikana Antilta tekniikkaohjausta lankuttamiseen, punnertamiseen sekä allien hallintaan. Entisistä inhokkiasanoista on alkanut tulla kavereita, jos nyt ei ihan bestiksiä, niin siihen suuntaan kuitenkin.

Vielä kesällä kehonpainoharjoittelu oli minulle terminä täysin tuntematon. Lajista minulle ensimmäisenä vinkkasi ja oikeastaan kiinnostuksen kurssille osallistumiseeni myös sytytti joogaopettajani. Namaste siitä E.T. Kehonpainoharjoittelu oli todellinen löytö ja on hyvä aisapari myös joogalle. Myös mille tahansa muullekin lajille. Olen kurssin myötä oppinut suhtautumaan omaan kehooni eri tavalla kunnioittaen. Nämä 172 senttiäni ja normiraameihin menevä elopainoni ovat minulle juuri se oikea harjoitusvastus, enempää ei tarvita. Toki lisäpainojakin voi joskus käyttää, mutta tällä iällä koen voimailun omalla kehollani jotenkin enemmän omakseni tai ehkä oikeammin sanottuna riittäväksi. Harjoittelussa ei ole enää pakonomaista tarvetta tähdätä koko ajan nousujohteisesti korkeammalle, vaan enemmänkin hakea liikkumisen kautta hyvää oloa välillä vähän mukavuusalueen reunoja haastaen. Se poweri ja parantunut keskivartalonhallinta, mitä oman kehon painolla harjoittelun kautta on kohtuudella saavutettavissa, on minulle kyllin hyvä.

Kehonpainoharjoitteluryhmäämme mahtuu hyvin vielä uusia jäseniä jo syksyllä. Syksyn loput harjoituskerrat saa nyt edullisesti puoleen hintaan eli maksettavaa jää vajaat 22 €. Ja tämä kurssihan jatkuu myös keväällä. Harjoittelemme sekä syksyllä että keväällä torstaisin klo 16-17 Puistokartanon liikuntasalissa (B061-B072). Tunti ajoittuu ainakin minun aikatauluihini juuri sopivasti suoraan työpäivän jälkeen. Syyslukukaudella tunnit jatkuvat marraskuun loppuun saakka ja kevätlukukaudella harjoitukset alkavat 14.1.2016. Tule mukaan yhdeksi meistä ja opi tuntemaan oman kehosi mahdollisuudet: you got the power.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen Kuopion Kansalaisopiston verkkosivuilla osoitteessa:

kansalaisopisto.kuopio.fi 

Metsään - ja retkelle!

Lukukoira Sylvi viihtyy metsässä, ja retkeily onkin yksi tämän hyvinvointilähettilään suosikkipuuhista. Kesän ja syksyn aikana olemme retkeilleet niin Kuopiossa kuin hiukan kauempanakin, tässä parhaita paloja:

Aina ei tarvitse lähteä kauas. Kuopiolaisilla lähimetsät ovat usein kirjaimellisesti nurkan takana, niin meilläkin. Pienessäkin metsässä voi parhaassa tapauksessa kuljeskella ihan omassa rauhassa ja päästä oikeaan metsätunnelmaan. Metsään kannattaa mennä vaikka lyhyeksikin aikaa, jo parinkymmenen minuutin kävelylenkki  vähentää stressiä ja lisää hyvinvointia.

Lähimetsien ykköskohde Kuopiossa on tietenkin Puijo. Puijolle pääsee kävellen, pyörällä tai bussilla, ja reiteissä on valinnan varaa, jokaiselle oman kunnon mukaan. Sylvi kulkee Puijolla viikottain: välillä poluilla kävellen, välillä pururadoilla hiukan nopeampaa vauhtia. Vaikka Puijo-kilometrejä on takana jo satoja, metsä houkuttaa edelleen.

 

Hiukan kauempana, n. 40 km päässä Kuopiosta on Niittylahden ulkoilualue. Alueen ulkoilureitti on noin kymmenen kilometrin mittainen eli juuri sopiva päiväretkikohde. Maasto on vaihtelevaa: välillä suon laitaa, välillä jyrkännettä, välillä järvinäköalaa. Reitin varrella on pari nuotiopaikkaakin evästaukoja varten.

Tutustumisen arvoinen  päiväretkikohde on myös Suonenjoen Lintharju. Lintharjulla on retkeilijälle tarjolla mäntymetsää, harjunselkää, soita ja lampia. Osa alueesta on luonnonsuojelualuetta. Luontopolku (14 km) on merkitty hyvin ja polut ovat erittäin helppokulkuisia. Halutessaan voi kävellä myös lyhyempiä pätkiä. Sylvin seurueelle sattui kesällä suorastaan helteinen retkipäivä, onneksi välillä pääsi pulahtamaan lampeen.

Mäkistä maastoa kaipaavan kannattaa suunnata Kuopion ja Juankosken rajalla sijaitsevalle Pisan mäelle. Pisan kierto on n. 8,5 mittainen reitti, joka on paikoin vaikeakulkuista kivikkoa, paikoin sammaleista metsätaivalta. Jyrkkää rinnettä kapuaminen vaatii jonkinlaista kuntoa, mutta Pisan laelta näköalatornista avautuvat maisemat palkitsevat reippailijan. Kirkkaalla ilmalla voi kuulemma nähdä jopa Puijon tornin siintävän kaukana horisontissa. 

Sylvin kesäretkeilykauden kruunasi viikon patikointireissu Kuusamoon. Viikon aikana käveltiin yhteensä sata kilometriä: jyrkkiä rinteitä, riippusiltoja, pitkospuita, kosken rantaa, vaaran lakea. Pieni karhunkierros Oulangan kansallispuistossa on lähes pakollinen kohde Kuusamon kävijälle. Hienoimmat maisemat avautuivat kuitenkin Posion puolella Ison Riisitunturin huipulta. Pilviselläkin säällä näki kauas yli Kitkajärvien ja metsien. Ei ihme, että Riisin Rietas -reitti on valittu Vuoden 2010 retkikohteeksi. 

 

 

Retkeily on mukavaa, ja hyvä sää ja maukkaat eväät kruunaavat retkipäivän. Lisää retkikohteita löytyy mm. näistä kirjoista:

• Rovamo: Savon patikointiopas
• Suomen retkeilyopas 
• Retkeilijän kansallispuistot
  
  

Turinateatteri-tunteiden tulkit

Tulee tunne että tämä ryhmä on hitsautunut yhteen ja he luottavat toisiinsa. Voivat nojata toisiinsa mikäli on vaara epäonnistua. Ohjaaja Anniina luo heti vapautuneen tunnelman, on lupa puhua tai olla puhumatta. Tuoda julki oma tarina tai vain kuunnella. Kukaan ei pakota, on lupa vain olla. Tänään aiheena oli Muutos!

Turinateatteri koostuu esittävän taiteen ammattilaisista, jotka hyödyntävät osallistavan teatterin menetelmiä tekemisessään. Menetelminä käytetään mm. tarinateatterin tekniikoita sekä liike- ja ääni improvisaatiota. Ryhmä luo yleisön tarinoista ja tunnetiloista draamallisia kokonaisuuksia, joissa tärkeintä on saada tarinan kertojan oma ääni ja tunteet kuuluville. Tarinoiden pohjalta syntyy hassunhauskoja ja iloisia tai surullisia ja koskettavia kokonaisuuksia kunkin tarinan kertoman kertojan mukaan. Turinaryhmä on esiintynyt mm. vanhainkodeissa, erilaisissa vertaisryhmätilaisuuksissa, nuorisotaloilla ja yksityiskeikoilla.

Ryhmään kuuluvat: Minttu Kallanranta, Sari Siltavuori, Tiina Naumanen, Anniina Aunola, Heli Suutari, Laura Elina Martikainen, Johanna Hopia, Henna Hartikainen, Jonna Koponen ja Tatu Metsäpelto.

Turinateatteri

Tiina Naumanen

illan ohjaaja Anniina Aunola

Laura Elina Martikainen

musiikista vastasi Tatu Metsäpelto

Johanna Hopia & Henna Hartikainen

Sari Siltavuori

Teatteriesitys syntyy hetkessä jonkun katsojan tarinaan pohjautuen. Hämmästyttävän nopeasti ryhmä luo tarinan omannäköisenä, mutta tarinaan vahvasti nojaten. He uskaltavat olla avoimia, rohkeita, luottavaisia ja ilman mitään muureja, olla lähellä toisiaan. Tunteet nousevat pintaan, minua naurattaa mutta toisen tarinan kohdalla meinaa tulla itku. Uskon että tavoitteena on juurikin saada aikaan eri tunnetiloja. Ei vain naurattaa vaan myös nostaa pintaan kipeitäkin tunteita. Ei uskoisi että ryhmän jäsenet eivät ole ammattilaisnäyttelijöitä. He ovat hurjan taitavia "amatöörejä".

onko pakko herätä?

Yleisön avoimuus ihastuttaa. Täysin tuntemattomat ihmiset tuovat rohkeasti esille omia tarinoitaan niin iloisia että surullisiakin. Uskalletaan näyttää avoimesti myös oma heikkous ja haavoittuvuus. Ohjaaja painottaakin että tarinat ovat luottamuksellisia ja ne jäävät oven sisäpuolelle. Uskon että me kaikki katsojat saimme illasta paljon, toinen tarina kosketti enemmän kuin toinen, mutta tunteita syntyi laidasta laitaan.

saa vain olla...

pian olen eläkkeellä...

Olin Turinateatterin illassa ensimmäistä kertaa, mutta en varmasti viimeistä. Löydät Turinateatterin facebookista! Siellä ilmoitellaan myös tulevat illat. Esityspaikkana on Kallamari Kuopion satamassa.

Erityiskiitos Helille! Sinun kauttasi tämä hieno teatteriryhmä tuli minulle tutuksi :)

teatteriterveisin,

Riikka

Hyvinvointi - tartunta VAROITUS!

Ei tässä Hyvinvointilähettiläisyydessä ole enää mitään järkeä. Ei riitä että koukutan itseni liikkumaan, kultturoimaan ja nauttimaan erilaisista tapahtumista itse vaan pitää toisillekkin bongailla ja vinkata sopivia lajeja. Siis kuka pakottaa? Ei kukaan. Oma tartuttamishimo vain yltyy ja yllyttää jakamaan omaa hyvää oloa myös muillekkin. Hyvinvointitartuttajat voisi olla jo parempi nimi. Toki lähettiläisyys nimi sopii, sillä lähetämme hyvinvointiamme ja kokemuksiamme tekstiemme kautta Sinulle, mutta olemme ryhtyneet myös henkilökohtaisesti tartuttamaan liikunnallisia ilojamme toisillemme lähettiläiden kesken ja jopa muillekkin kanssaeläjille.
Varo vain Sinä siellä, milloin Sinäkin saat minulta henkilökohtaisen tartunnan minun lajiini!

Lähettiläsystäväni Kirsi Tähti tartutti minuun Hot Barre! - tartunnan. Tähti oli itse tutustunut Element Studiolla tunnin antiin ja kertoi heti minulle että Kirsi, tämä on sun juttu! Tähti tietää mitä kankea Koponen tarvitsee, sillä jaoimme yhdessä viime kesänä Kuopio Tanssii ja Soi viikon Aikuisbaletin alkeet- kurssin. Kolmessa päivässä baletin alkeiskurssilla Tähti kuten minä itsekin huomasin että baletti on sitä mitä kehoni ja mieleni kaipaa: ryhtiä, keskittymistä ja erityisesti kehonhallintaa. Toki itselle olisi erittäin tärkeää myös baletin tanssillinen sulavaliikkeisyys, mutta se on liikaa Kanki Koposelta vaadittu. Ainakin vielä tässä vaiheessa ballerinaopintoja.

Hyvinvoinnin tartuttaja Katariina Pahkala

Astuin tartunnansaannin jälkeen välittömästi Element Studion ovesta sisään ja HUPS! Element Studio, täyden palvelun kuntoilustudio vasta hyvinvoinnin tartuttaja onkin. Vastaanottotiskin takana, pukuhuoneissa, kuntosalilla ja Hot Barre! - salikin täynnä tartuttajia ja tartunnan saaneita. Hymyä, hikeä ja hauskaa roiskuu oikein kunnolla. Tahdon tietää lisää.
Hot Barre! on uusi laji Kuopiossa. Opettaja Katariina sai Hot Barre! -tartunnan Los Angelesin matkalla 2014 ja halusi jakaa Barrea myös meille kuopiolaisille. Ja hyvä niin. Katariina kuvailee lajin olevan sekoituksen balettia, pilatesta sekä jazzailua: kehonhuoltoa ja staattista lihasvoimaharjoittelua ryhti muistaen.
Tahdon kokea lisää.
Katariina ohjaa Hot Barre!- saliin, jossa lämmön ,+31, lisäksi huokuu rauha. Mutta tunnilla ei ole tarkoitus pötkötellä lämpölamppujen alla, vaan  keskellä salia on "balettitankoneliö" joka kutsuu luokseen. Jokaiselle Ballerinalle oma paikka, vai pitäisikö sanoa HotBarrelinalle.. Apuvälineinä ovat myös pikkupainot 1-3kg, kuminauha sekä pilates-rengas. Tunnin aikana käymme soljuvan musiikin tahtiin kehomme lihaksia lävitse ryhdikkäästi keskittyen erityisesti keskivartaloon ja jalkoihin, unohtamatta käsien lihaksia. Hot Barre! antaa baletinomaisesti myös harjoitusta juoksevalle mielelleni, joka joutuu/ saa keskittyä liikkeisiin huolella. Ryhtiä myös mieleeni.

Element Studiolla koen että Katariina on henkilökohtaisesti minun opettajani vaikka olenkin ryhmätunnilla. Hän antaa liikeohjeet selkeästi neuvoen ja näyttäen, sekä kertoen mihin liike kehossamme vaikuttaa. Hän ei myöskään pelkää kosketuksella korjata väärää asentoani. Henkilökohtaisesti Yhdessä. Hänellä on ballerinan ryhtiä ja jazzin pulputtavaa iloa opettajana. Hänestä huokuu hyvä olo, sisäisesti sekä ulkoisesti - hyvinvoinnin tartuttaja Ammattilainen! Katariinan Barrelinat pulppuavat myös iloa, hikeä ja hymyä koko tunnin ajan: tunnilla aistii kuinka hyvä olo kuhisee liikkeiden soljuessa eteenpäin. Selkeästi Katariinan Barrelinoilla on vahva tartunta hyvinvointiin.

Hot Barre! - salin infrapunalämpö auttaa lihaksia avautumaan
 ja kehon elastisuus paranee nopeasti 

Väitin ettei Hyvinvointilähettiläisyydessäni ole enää mitään järkeä. Itseasiassa hyvinkin paljon on järkeä. Lähettiläisyyden myötä olen saanut itseni liikkumaan säännöllisesti hiestä nauttien muutamia kertoja viikossa kun taas ennen tätä olin vahvasti suuntaamassa kehoani kohti aikuistyypin diabetesta. Lähettiläisyyden myötä en ole laihtunut saatikka laihduttanut, mutta en myöskään lihonnut mutta voimaantunut kylläkin- olen liikkunut ja nauttinut. Olen vain laittanut itseni liikkeelle, jonka kautta voin hyvin ja nautin arjestani enemmän. On ollut ilo ja onni kuulla tuttavilta ja ystäviltä että kauttani saaman tartunnan myötä hekin ovat lähtenäät liikkeelle peruspuskajuoksuihin, Kuopio Maratonille ja Kuopio RockCockiin. Apua, olen myös todellinen Tartuttaja!

Liikunta on yksi osa hyvää oloa. Mieli kaipaa samoin liikettä kuin kehommekin. Ja kokonaisuudessaan tarvitsemme rakkautta, ja rakkauttahan hyvinvointi on parhaimmillaan. Hyvä luo aina hyvää, ja rakkaus luo aina rakkautta. Eli lisää tartuntoja on saatava. Hyvinvointilähettiläisyys ja kuntoilustudio Element Studion toimintaidean "Hyvinvointi on hyvä syy" toteuttaminen mielestäni edellä mainituin perustein pitäisi olla meidän jokaisen velvollisuus: kun Sinä voit hyvin, voin minäkin hyvin. Näin tartuntaketju etenee ja ME voimme hyvin. Oma tavoitteeni on vaatimattoman luonteeni vuoksi tartuttaa alustavasti 111 000:n  kautta reilun viiden miljoonan välitavoitteeseen aina johtaen reiluun seitsemään miljardiin Hyvinvointi- taudinkantajaan.

Yhdessä.

http://www.kuopio.fi/web/hyvinvointi
http://www.elementstudio.fi


Lue lisää Ballerina Koposen, Tähden ja Ex- Martikaisen (nykyinen Lasanen)
Kuopio Tanssii ja Soi - kurssin kokemuksista:
En kysy mitä baletti on ilman minua vaan mitä minä olisin ilman balettia
Sekä Hyvinvointilähettiläs eli Tartuttaja Tähden tunteista Element Studion Pilateksesta:
"Nipistä, rutista ja vedä napa sisään" - pilateksen peruskurssilla

           

Kuopion pääkirjaston kulisseissa

Mitä tapahtuu kirjaston uumenissa? Miten kirjat päätyvät hyllyyn? Ja mitä löytyykään kirjaston varastoista? Lukutoukkaminälleni tarjoutui mahdollisuus ottaa siitä syyslomaviikolla selvää pääkirjaston kulissikurkistuksessa. Myös hyvää vauhtia lukutoukaksi kehittyvä Helmini syttyi ajatuksesta. Edellytyksellä että samalla käytetään kirjaston palveluja ja vaihdetaan jo luetut lainakirjat uudeksi pinoksi Pappilan ponityttöjä ja Nummelan ponitalleja. WhatsAppin aikakautena varsin sopuisa ja äidille mieluinen neuvottelutulos. It’s a deal.

Informaatikko Pirkko Korhosen ja projektityöntekijä Marjut Perälän opastuksella me kurkistajat lähdimme matkaan. Helmi ja minä sekä kevään abipojat Erik ja Teemu. Aloitimme kierroksen pääkirjaston hankintaosastolta. Sieltä alkaa jokaisen Kuopion kirjastoissa olevan kirjan elinkaari. Osastolla käsitellään viikoittain jopa 500 kirjan lähetyksiä. Niitä hankintaosaston pöytä notkui vinoja pinoja kurkistushetkelläkin.

Hankintaosaston uutuuksia matkalla hyllyyn.

Hankintaosasto vastaa kaikkien kirjastojen kirjatilauksista. Asiakkaiden toiveita kuunnellaan ja toiveita uusista kirjoista kannattaa myös esittää joko pääkirjaston henkilökunnalle tai omaan lähikirjastoon. Toiveita pyritään noudattamaan huomioon ottaen tasapuolisuus ja tarjonnan monipuolisuus. Kun lupa annettiin, niin pitihän sitä minunkin yksi kirjatoive esittää. Toive kuopiolaisen teatteriohjaaja-opettaja Katja Väänäsen juuri edellisviikolla ilmestyneestä esikoisteoksesta Jumalanpuisto on nyt heitetty pääkirjaston kirjatoiveiden tynnyriin.

Hankintaosastolta matkamme jatkui kaikille tutulle lainausosastolle, josta kirjojen lisäksi lainaksi löytyy lehtiä ja uusimpana aluevaltauksena myös urheiluvälineitä.

Helmin kirjavalinnat löytyvät useimmiten tästä heppahöperöiden hyllyvälistä. 

Kirjastosta löytyvät lainaksi välineet myös kotiharjoitteluun.

Pirkon lainausautomaatin helppokäyttöisyyttä koskevan kysymyksen kuulee ohimennessään myös herra X, joka huikkaa, että: - Käytin ekan kerran, oli helppoo. Samaa mieltä. Minulle automaatin käytön opetti aikoinaan Helmi. Jostain syystä ajatukseni karkaavat lainausautomaatista puhuessamme lapsuuteni lainaushetkiin. Silloin kaikki eräpäivämerkinnätkin teki ”kirjastotäti” käsin ja lyijykynällä. Ja nyt puhutaan jo virtuaalisista e-kirjoista sekä siitä, voisiko kirjastokortti olla kännykässä. Kolmessakymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon. Kirjan ja myös kirjaston käsite on muuttumassa. Yksi asia ei kuitenkaan ainakaan vielä ole muuttunut. Nimittäin lainausosaston tunnelma. Siinä on jotain käsinkosketeltavaa. Tekee edelleen mieli kuiskata.

Pääkirjastossa kirjat palautetaan nykyään alakerran palautusautomaattiin. Ja miten viisas tämä automaatti onkaan. Se nimittäin lajittelee kirjat valmiiksi. Kaikki lajitteludata löytyy viivakoodista. Käsin lajitteluakin vielä tarvitaan, mutta ei enää samassa määrin kuin aikaisemmin. Palautuksesta kirjat päätyvät takaisin pääkirjaston hyllyihin tai lähikirjastoihin, joihin päivittäin kuskataan puolenkymmentä kirjalaatikkoa. 

Viivakoodi ohjaa palautuskirjat suoraan oikeisiin laatikoihin, kertoo kirjaston vahtimestari.

Osa kirjoista päätyy myös kirjaston varastoon. Varastossa ovat säilytyksessä ne kirjat, joilla on vielä käytettävyyttä, mutta jotka eivät enää liiku jokapäiväisessä lainausliikenteessä. Varaston kätköistä löytyvät myös opiskeluajoilta minulle niin tutut, komiteanmietinnöt. Jo ovelta tunnen tuon muistorikkaan tuoksun, nii-in nostalgista.

 Varaston kätköissä: Pirkko ja pojat.

Kurkistuksemme jatkuu varastosta lukukoira Sylvin tiloihin musiikkiosaston kupeeseen. Sylvi on ihan oikea mäyris, joka tykkää tarinoista. Etenkin lasten lukemista. Sylvi on pääkirjastolla kolmena päivänä kuukaudessa. Aikoja yhteisiin lukuhetkiin voi varata lastenosastolta. Tänä vuonna Sylvin luona on jo ennättänyt käydä melkein sata lasta. Kurkistuspäivältä Sylvi on ehtinyt jo poistua ja paikalla on enää vara-Sylvi. Harmi, sillä olisin mieluusti vienyt vähän Sylvin tuoksuja tuliaisiksi kotiin meidän nelijalkaisille pojille.

Sylvin sopessa luetaan ja kuunnellaan.

Musiikkiosaston uumenista löytyy kirjaston tietokoneluokka, jossa järjestetään mm. tiedonhakukoulutusta ja kirjaston käytön opastusta erilaisille ryhmille. Omien abiaikojeni kielistudio on muuttunut musiikinkuunteluhuoneeksi. Tilaksi, jonka voi varata muutamaksi tunniksi musiikin kuuntelua tai musisointia varten. Omia soittimiakin saa mukanaan tuoda, mutta bändiharkkoihin tila ei sovellu, sillä äänieristys on minimaalinen. Musiikkiosaston lainatuimpia ovat vielä Spotifyn ja Youtuben aikakautenakin cd-levyt. Lisäksi musiikkiosastolta lainataan paljon nuotteja, musiikkikirjoja sekä jonkin verran vinyylilevyjä. Omaankin kirjastokassiini tarttuu kurkistuksen päätteeksi pari makupalapussia, jotka päätyvät rytmittämään viikonlopun pölyrätti- ja moppiorkesteria. Makupalapussit ovat hauska ajatus satunnaisen musiikinkuuntelijan mieleen. Ei tarvitse muistaa edes artistia.

Monen maun makupalapusseja. 

Kirjastossa on tullut elämäni aikana vietettyä paljon aikaa. Eihän sitä hetkessä lukutoukaksi kehitytä. Kirjaston valikoimat ovat pystyneet vastaamaan tarpeisiini hyvin sekä lomalukemisen osalta että opiskeluaikanakin, kun tenttikirjoja piti haalia ympäri Suomen. Tiedekunnan kirjastosta sai tuurillaan, mutta yleensä vähintäänkin ajoitus epäonnistui ja kirja piti palauttaa ennen h-hetkeä. Kuopion pääkirjasto oli usein se pelastusrengas. Ja se, mitä ei sieltä löytynyt, löytyi useimmiten kaukolainana varastokirjastosta, joka myöskin sijaitsee Kuopiossa. Vinkkinä opiskelijoille, että se on elossa ja lähellä täällä edelleenkin.

Satusopessa satuillaan keskiviikkoisin kymmeneltä.

Lopuksi piipahdamme vielä satusopessa. Omakin mielikuvitus lähtee lentoon ja herättää ajatuksen. Kuopiossa on jo parkkiperhosia. Yhtä hyvin voisi olla myös kirjaperhosia, jotka avaisivat kirjaston palveluita ja kulisseja erilaisille ryhmille näitä satunnaisia tutustumismahdollisuuksia useamminkin kenties pienellä osallistavalla aktiviteetilla höystettynä.  Kirjaperhoset voisivat aloittaa työnsä satutuntien yhteydestä sekä päiväkoti- ja koululaisryhmistä. Perhoseksi kun kasvetaan aina toukkavaiheen kautta. Ja lapsuudessa löydetty innostus kirjoihin ja kirjastoon kantaa usein läpi elämän. Emme me koteloituneet työikäisetkään ole täysin menetetty tapaus. Koteloon pitää vain joskus koputtaa ja herättää ruuhkavuosien lamaannuttama innostus henkiin.

Näihin lastenosastolta bongattuihin palautteisiin on helppo yhtyä.
Olisipa mukava saada omasta työstäänkin joskus samanlaista palautetta.

Kiitokset Pirkko ja Marjut!

Kurkistuksella kuultua:

• Kuopion kirjasto on jo yli sata vuotta vanha. Ensimmäinen kirjasto perustettiin Kuopioon vuonna 1872 luonnontieteelliseen museoon. Nykyinen pääkirjasto valmistui vuonna 1967 ja se on arkkitehti Matti Hakalan suunnittelema. Kuopiossa on pääkirjaston lisäksi 13 lähikirjastoa ja kolme kirjastoautoa.

• Kuopion asukkaista 38 %:a on lainaajia ja kuopiolaiset lainaavat vuodessa keskimäärin 17 kirjaa per asukas. Valtakunnallisissa lukutavoitteissa pärjätään hyvin. 

Lisätietoja:

kirjasto.kuopio.fi

Lukukoira Sylvi on yksi meistä lupainnostua-bloggareista.
Lisäksi Sylvillä on oma blogi nimeltään kuonokirjassa.blogspot.fi.