maanantai 5. joulukuuta 2016

Kirjastokierros lukukoira Sylvin tapaan

Ding Dong! Kirjaston ovikello soi, ja lukukoira Sylvi kiirehtii katsomaan, kuka ovikelloa soittaa. Tällä kertaa oven takana on lasti uutuuskirjoja... Tiedätkö, mitä kaikkea uusille kirjoille tehdään ennen kuin ne päätyvät lukijoille? Sylvi ei tiennyt, mutta otti asiasta selvää:





Pyörön lähikirjastossa taidettiin ihan odotella Sylviä, sillä fiksu henkilökunta oli varannut vieraalle herkkuja! Suupalojen voimin olikin hyvä tutustua lähikirjaston elämään ja  mennä viipottaa pitkin kirjastoa. Vierailuun mahtui monenlaista, mutta ehkä hienointa oli opetella tekemään origamia! Sylvi olisi jaksanut tuijottaa origamin valmistumista vaikka koko aamupäivän. Tiesitkö muuten, että Pyörö on Kuopion vilkkain lähikirjasto, josta kuukaudessa lainataan usein reippaasti yli 20000 lainaa!



Autossa matkustaminen on kivaa, mutta oletkos koskaan päässyt kirjastoauton kyytiin? Sylvi oli välittömästi kyytiin hypättyään sitä mieltä, että kirjastoauto on hänen oma paikkansa. Jos joskus lukukoiran hommat jäävät, olisi kirjastoauton kuljettaminen Sylvin mielestä huippukiva tehtävä! Töitä riittää, sillä Kuopion alueella huristelee kolme eri näköistä kirjastoautoa, jotka käyvät joka viikko lähes 200:lla  pysäkillä.




Lisää lukukoiran kirjastoseikkailuja löydät Kirjastokaistalta!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Vesijuoksuttaa!


VESIJUOKSU KEHITTÄÄ YLEIS-JA LIHASKUNTOA MONIPUOLISESTI!

Minä innostuin vesijuoksusta viime vuoden alkusyksynä ja nyt olen käynyt juoksemassa noin kerran viikossa ystäväni kanssa. Ystävän seura on ollut minulle ehdoton plussa. Aika kuluu siivillä, kun samalla saa vaihtaa kuulumiset. Juoksuaika meillä on ollut puolin ja toisin 60min. Minä juoksen, koska tiedän sen olevan hyväksi terveydelleni. Vesijuosta voi myös avovesissä, mutta se on minulla vielä kokeilematta. Minulle pienelle vilukissalle avovesi saa olla aika lämmintä ennen kuin uskaltaudun juoksuhommiin. 
Vesijuoksu kehittää hyvin yleiskuntoa eli hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä, koska vedessä juostessa kaikki kehon suuret lihakset toimivat tehokkaasti. Tällöin syke on helppo nostaa ylös. Vedessä ollaan hartioita myöten ja juostaan pystyasennossa eteenpäin (Vesiliikuntainstituutti).
Vesijuoksun avulla voi parantaa lihaskuntoa kokonaisvaltaisesti, sillä vedessä juostessa elimistön lihaksia käytetään hyvin monipuolisesti. Vesi on noin tuhat kertaa tiheämpää kuin ilma, jolloin se toimii hyvänä vastuksena ja kehittää lihaskuntoa (Vesiliikuntainstituutti). Itse huomaan tehokkuuden viimeistään siinä vaiheessa kun nousen pois vedestä. Jalat ovat työtä tehneet oloiset ja hieman vetelätkin. Kokonaisolo ihanan virkeä.
Vesijuoksu on tehokasta, koska vesi vahvistaa hengitys- ja verenkiertoelimistön lisäksi tuki- ja liikuntaelimistön ja hermoston toimintaa ja auttaa pitämään yllä hormonitasapainoa (Vesiliikuntainstituutti).
Vedessä liikkuminen on tehokasta myös painonhallinnan kannalta, sillä ihminen kuluttaa vedessä energiaa huomattavasti enemmän kuin kuivalla maalla. Vesiliikunta lisää lihasmassaa ja kiinteyttää siten lihaksia (Vesiliikuntainstituutti).

Vesijuoksu auttaa
  • ylläpitämään ja lisäämään lihasvoimaa ja nivelten liikkuvuutta
  • lisäämään hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä
  • vähentämään lihasjännitystä ja parantamaan elastisuutta

Vesijuoksu sopii erityisesti
  • ylipainoisille, koska vedessä liikakilojen kantaminen ei rasita
  • alaraajojen nivelkivuista kärsiville, koska vedessä juostessa jalkojen nivelillä ei ole painoa
  • niska- ja selkäkipuja poteville, koska vedessä juostaan selkärangan kannalta turvallisessa asennossa ja ilman suurta painovoimaa
  • vammaisille, koska vedessä on helppo liikkua
  • pitkäaikaissairaille, koska vesiliikunta parantaa monien oireita ja auttaa jaksamaan
  • kuntoutujille, sillä vedessä voidaan tehdä tehokkaita harjoituksia tukirankaa kuormittamatta
  • urheilijoille, sillä vesi antaa riittävän vastuksen 

(Vesiliikuntainstituutti)

TEHOA VOI SÄÄDELLÄ OMAN KUNNON MUKAAN!


(kuva Yhteishyvä-lehdestä)

Mitä nopeammin vedessä liikkuu, sitä enemmän vesi vastustaa ja sitä enemmän vesijuoksussa on tehoa. esijuoksu kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa, jos vesijuoksija hengästyy riittävästi.
  • Huonokuntoiselle riittää se, että juuri ja juuri hengästyy
  • Terveysliikkujalle riittää sellainen teho, että "pystyy puhumaan puuskuttamatta"
  • Kovakuntoisen tulee kuntoa kohentaakseen harjoitella ehkä lujastikin

(Vesiliikuntainstituutti)

Kannattaa käyttää sykeseurantaa, jotta oppisi oikean vesijuoksutehon. Tällöin pitää ottaa huomioon veden sykettä alentava vaikutus, jotta ei harjoittele niin paljon, että tulee ylikuntoon. Minun oma sykemittarini tykkää hävittää sykeyhteyden vedessä, joten on täytynyt edetä omien tuntemusten mukaan. Tykkään intervallityyppisestä menosta, jossa välillä mennään kevyemmin ja väliin spurtataan.
Ergonominen juoksutapa suojaa rasitusvammoilta Vesijuoksijan kannattaa opetella alusta lähtien hyvä juoksuasento. Ergonominen vesijuoksutapa ei aiheuta rasitusvammoja (Vesiliikuntainstituutti).

Vedessä juostessa kannattaa muistaa, että
  • pää on pystyssä, selkä suorana ja lantio edessä
  • hartiat ovat rennot
  • leuka ei työnny eteen, jolloin niskakaan ei rasitu
  • ylävartalo nojautuu hieman eteenpäin
  • vatsalihakset ovat tiukkoina, mutta hengitystä ei kuitenkaan pidätellä
  • pakaroita puristetaan kevyesti yhteen
  • ei juosta istuvassa asennossa

Juostessa keskitytään polkemaan vettä jalkapohja edellä. Lonkka ojennetaan joka potkulla. Harjoittelua voi tehostaa aktiivisilla käsillä. Kädet pidetään 90 asteen kulmassa ja liikutetaan niitä suoraviivaisesti eteen ja taakse.
Vesijuoksua harrastavat käyttävät vyötärölle kiinnitettävää vesivyötä. Se auttaa pinnalla pysymisessä ja pystyasennossa liikkumisessa. Vyö ei tosin ole pakollinen.

(Vesiliikuntainstituutti)

Lähde; 

Suomalainen Vesiliikuntainstituutti www.vesiliikunta.com 

Viime keväänä lähdin pitkästä aikaa ulos lenkille ja hämmästyin, kuinka tossu nousi odotettua kevyemmin. Olisiko vesijuoksu ollut tähän "syyllinen"... 


Näin talvella avantouintikin olisi ihanaa...mutta kun minua niin vietävästi paleltaa ;) Riikka

Kuopion uimahallien palveluista lisää:
https://www.kuopio.fi/web/liikunta-ja-ulkoilu/uimahallit 










Herra Talvi maalasi maiseman valkoiseksi.

Olen innostunut ja nyt raikaa,
meillä on neljä vuodenaikaa
ja tässä teille, ihan pikkuisen talventaikaa.

Ovat pudonneet lehdet puista ja ne ovat maalattu valkeuteen,
niin - kuka sen teki, kuka sen teki?
No, Herra Talvi siveltimineen.



Herra Talvi, hän kaiken taiteilee
hän maalaa, piirtää ja muovailee.


Katso vaikka kuvaa alla
mitä hän saa aikaan muovailemalla.


On kannolla silmät, nenä ja suu
miten taitava Herra Talvi on hip ja huu.




Kun pikku pakkanen puraisee, 
niin puiden oksat vaihtuu huurteeseen


Aurinko paistaa myös talvella ja sitä on ilo katsella. 
Kaukaa siintää tuttuja juttuja; Puijon torni ja hyppyrimäki.


Mitä sanoisin tuosta, kun tahtoisin juosta juuri 
noiden puiden alle ja ripottaa kuuraa päälaelle.


Puiden latvat auringonvalossa,


ja puro se solisee vielä kivien kolossa.



Kuusella pienellä lumipuku, sitä ihailee koko Metsän suku.



Ihan vähän - lumihippuja lisää on taiteillut talvi tähän.


Talvella maasta törröttää vartta, oksaa ja törröttäjää.


Nyt lumipeitettä jokaisen oksan päällä, eipä sitä ole suojasäällä.


Siinä vielä se kantoukko, toispuolella suussa on luminen lukko.

Jääpuikot rinteestä riippuvat,


ja lumiviirit oksissa kiikkuvat,


on mageeta mitä talvi tekee


kun on valpas niinpä sen kaiken näkee.


O-ho, Herra Talven pyykkikin on kuivumassa,
 ja telineen päillä muhkea lumimassa.


Minkä onkalon hän on taikonut tuohon oksien alle, 
jos kurkkaan sinne löytyisikö sieltä nalle?


Kun katson ylös näen kaartuvat puut, 
sinisen taivaan, lumen ja ne ynnä muut


Siinäpä kuin kaksi räpylää


ja sano sinä, mitäs se tämä muistuttaa?


Maisema tämä ikkunataulunani on, en parempaa saisi se on ihan verraton.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Lupa innostua - vapaaehtoistyöstä!



Miksi ihmeessä joku tekisi vapaaehtoistyötä, ilmaiseksi? Eikö se vain vie aikaa ja stressaa?
Tapaamani vapaaehtoistyöntekijät kertovat, että vapaaehtoistyö on ihan jotain muuta. Kysyimme heiltä vapaaehtoisten virkistysristeilyllä, mikä vapaaehtoistoiminnassa tuottaa heille iloa:

                      ”Vapaaehtoistoiminnassa saa enemmän itse kuin voi antaa”
                      ”Mielen virkeyttä! Mukavaa yhdessäoloa!”
                      ”Sisältöä arkeen”
                      ”Iloa molemmille”
                      ”Vapaaehtoistyö aiheuttaa riippuvuutta” vapaaehtoistyöstä
                      ”Hyvät kaverit”


Näen itse vapaaehtoisuuden palkattomana, hyvää mieltä tuottavana toimintana. Vapaaehtoistoiminnassa voi itse päättää, millaiseen vapaaehtoistoimintaan sitoutuu ja kuinka pitkäksi ajaksi. Unelmatyötä siis! Osa vapaaehtoisista haluaa tehdä vapaaehtoistyötä kerran vuodessa esimerkiksi tapahtuma-avustajana. Toiset vapaaehtoisista antavat aikaansa muille joka viikko. Omien taitojen ja osaamisen antaminen muille luo mielihyvää ja tuo itsevarmuutta. Saattavatpa uudet taidot ja kontaktit auttaa myös työnhaussa ja opiskelussa. Voipa vapaaehtoisuudella olla muitakin vaikutuksia, katso YouTube:sta!







Missä vapaaehtoistyötä voi tehdä?

Tukipilari on paikallisten vammais- ja kansanterveysyhdistysten yhteistyöorganisaatio. Tukipilari välittää vapaaehtoisia paikallisiin vammais- ja kansanterveysyhdistyksiin.
Mikäli olet kiinnostunut vapaaehtoistyöstä, ota meihin yhteyttä: 
tukipilari.fi –osoitteen kautta 
tai ota yhteys Minnaan: minna.mielonen@tukipilari.fi tai 040 557 4646.  

Voit myös ottaa suoraan yhteyttä vammais- ja kansanterveysjärjestöihin
(tukipilari.fi -osoitteessà työparit) ja sopia vapaaehtoistyön raameista yhdessä yhdistyksen kanssa.

Ota Tukipilariin rohkeasti yhteyttä!
Terveisin,
Tukipilarin väki
tukipilari.fi
Facebook.com/Tukipilari
Twitter: @tukipilari
Instagram: tukipilari


torstai 24. marraskuuta 2016

Kylmään syliin! Lupa Innostua.



Kun elämässä on jotain hyvää ja vaikka se hyvä on kylmää, sen puolesta kannattaa olla äänessä. Itse innostuin avannon kylmästä sylistä >kymmenen vuotta sitten. Talviuinti on kiireetöntä nautiskelua ja olen sitä mieltä, että siihen kannattaa perehtyä. Ja, vaikkapa innostua.

Harrastan talviuintia. Olen ollut koukussa siihen jo reilut kymmenen vuotta. Kerron omia kokemuksiani talviuinnista. Miten se on vaikuttanut kehooni, terveyteeni ja hyvinvointiini. Onko talviuinnilla ollut ennaltaehkäisevää vaikutusta esim. flunssatauteihin? Miksi uin useiden talviuimareiden kanssa hyisessä vedessä?

Kaikki sai alkunsa vuonna 2005. Sain vanhalta tuttavaltani kuulla talviuinnin hyvistä vaikutuksista. Kävin muutaman kerran pulahtamassa avannossa, mutta sairastuin flunssaan ja se jäi siltä osin siihen. Aloitin talviuinnin kuitenkin uudestaan vuonna 2006. Kesällä aloittamaani uintia jatkoin syksyyn ja siitä sitten talveen. Vesi ei tuntunut järven jäätyessäkään kylmälle, kun vesi asteittain viileni syksyn kuluessa ja uin päivittäin. Pitkiä matkoja. Pitkiä aikoja. Niinpä totuin viilenevään veteen.

Alkuun uin todella pitkiä matkoja, jopa 10 - 15 - 20 minuuttia vielä lokakuussa. Myöhemmin vähensin uintiaikaa, koska pitkä uiminen viileässä vedessä aiheutti uupumusta. Keho ehti viilentyä kylmässä vedessä jo liikaa. Oli hitaanpuoleinen olotila ja palelin pitkään uimisen jälkeen.

Jatkoin talviuintia päivittäin pienin pyrähdyksin. Aloin huomata muutoksia ihossa ja kehossa. Iho rupesi hehkumaan ja järvivedellä oli myös ihoa pehmentävä vaikutus. Tosin itse joudun iholleni käyttämään kosteuttavia voiteita päivittäin. Myös laihduin. Se johtui siitä, että kun oleilin pitkään kylmässä vedessä, niin elimistöni joutui tekemään uinnin jälkeen runsaasti töitä kehoni lämmittämiseen. Siihen kului energiaa. Myös muita hyviä vaikutuksia elimistössäni huomasin; siihen jäi koukkuun, pulssi hidastui, kivut lievittyivät, yöuneni laatu parani, palauduin lenkkeilyn jälkeen nopeasti ja kylmällä vedellä oli hämmästyttävän piristävä vaikutus. Kun muilla kanssa ihmisillä oli flunssa, en siihen sairastunut. Aamu-uinti se vasta poikaa oli. Se piristi niin, että huonostikin nukutun yön jälkeen olo oli töissä virkeä koko työpäivän ajan. Kuitenkin tulee muistaa, että talviuinnin vaikutukset ovat erilaisia eri ihmisillä.

Pitkällä aikavälillä en enää ole reagoinut niin voimakkaasti talviuinnin vaikutuksiin. Elimistö tottuu kaikkeen. Kyllä se edelleen koukuttaa, piristää ja hoitaa ihoa sekä pitää pienet flunssat poissa. Tosin olen sairastanut vain viisi flunssaa 10 vuoden aikajanalla. Kipua se lievittää tehokkaasti. Kaiken edellä mainitun tekevät elimistöstä vapautuvat hormonit - kortisoli ja endorfiinit.

Harrastuksena pidän talviuinnista, avannon kylmään syliin on ihanaa laskeutua. Sen syleily ja suudelma houkuttelevat, koukuttavat ja karaisevat. Yleisesti ottaen talviuimarit ovat karaistuneita ihmisiä - heitä harvoin paleltaa. Muutamat talviuimarit ovat pitkiä aikoja avannossa. Toiset taas viipyilevät uinnin jälkeen laiturilla uima-asussa jutellen uintikaverille. Jotkut taas kastelevat päänsä. Itse en tee mitään näistä ja uin aina pipo päässä.

Talviuinti ei ole terapiaa - ja se tulee tiedostaa. Sillä voi olla terveyttä edistävä ja ennalta ehkäisevä vaikutus, mutta se ei ole terapiaa. Masentuneelle ihmiselle en suosittelisi talviuintia. Sydän ja verisuonisairauksia potevien pitää ensin käydä lääkärin pakeilla ennekuin pulahtavat avantoon. Nimittäin joka kerta, kun itse laskeudun avantoon, henki salpaantuu ja sydän tykyttää kuin se kuulu lampaansaparo. Nämä oireet tasaantuvat hyvin pian jo avannossa ollessani. Talviuinti kysyy luonnetta, ihan kaikki ihmiset eivät pysty pulahtamaan kylmään veteen. Flunssaa potevana en mene avantoon. Uinnin jälkeen kuivaan itseni hyvin ja pukeudun lämpimästi. Kotiin tultuani huollan uintivarusteet hyvin seuraavaa kertaa varten ja juon uintikahvit tai ruokailen.

Talviuinti on mun juttu!

Kuvat: Kirveslahdelta Petosen talviuimareiden uintipaikasta. Alla olevissa kuvissa mukana Jorma, Pentti ja Pirjo.

Petosen talviuimareita Kirveslahdella, Jorma petkeleen ja Pentti harjan varressa.

Näin he pitävät huolta meidän jokaisen turvallisuudesta. Jäät on hakattava ja harjattava pois laiturilta ettei ole liukasta.

Hyvinvointilähettiläs Pirjo laskeutuu avannon kylmään syliin. Yhdestoista vuosi pyörähti käyntiin talviuinnin parissa.

Avannossa pipo päässä, tossut jalassa, hanskat kädessä ja tietysti uimapuku.

Tämä on se mukavin hetki kun alkushokki on ohitse. Enää ei henkeä salpaa ja sydämen lyönnit ovat tasaantuneet.

Jäät ovat laiturista hakattu petkeleellä ja nyt on harjaamisen vuoro. Pentti asialla. Petosen talviuimareiden uintipaikka on nyt hyvin huollettu.


http://www.kuopiontalviuimarit.fi/

https://www.facebook.com/Petosentalviuimarit/

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Nouse lempi kerran vielä

Pitipäs sattua. Helsingin Sanomat julkaisi aukeaman haastattelun Kotona katveessa Leea Klemolasta samana päivänä (19.11. 2016) kun minulla on lippu Vaimoni Casanova -esitykseen Kuopion kaupunginteatterissa.
"Maakuntateatterissa on myös paljon hyvää. Helsinki -keskeisyys vain peittää sen helposti näkyvistä", sanoo Leea Klemola. Kuopioon häntä vetää rauha ja vapaus. Klemolasta on ihmeellistä se, kuinka tavattoman tietämättömiä helsinkiläiset voivat muusta Suomesta olla. "Helsinki ei ole sivistyksen huippu."
Vaimoni Casanovan päähenkilö on Kyllikki Lalla (Seija Pitkänen), 60 -vuotias näyttelijä, joka palaa kahden vuoden sairauslomalta töihin. Poissa on status, tilalla häpeä ja syytös seksuaalisesta häirinnästä. Kipinä on kadonnut, mutta jäljellä ovat himo ja rakkauden kaipuu, huomionkipeys. Että saisi astua omassa elämässään vielä kerran niinku elämänvirtaan.
Teatterilla odottaa kahden hengen näytelmä, jossa Lalla esittää  Casanovaa.
Taattua Klemolaa: pääosassa on himo, on roisia huumoria, alastomuutta, on kirosanoja ja ronskia kielenkäyttöä. Mutta sen takana - sekin taattua Klemolaa - naamiot, joiden alla minuutta nakertaa epätäydellisyys, armottomuus itseä kohtaan, pelko yksinjäämisestä, haavoittuvuus vanhenevasta kropasta. Voisiko minustakin vielä sanoa jotain? Hyvää.
Lavalla ovat komedia ja tragedia samaan aikaan. Kuoleman kasvot kurkkivat  taustalla koko ajan. Siksi myös alastomuus.
"Mulla on aina joku alasti näyttämöllä. Varmaan sen takia, että se kuolevainen ruumis on kaiken lähtökohta", Klemola sanoo. Tästä kumpuaa myös esityksen huumori, ei tyhjännauramisesta.
Leea Klemolaa vetää Kuopioon myös lavastaja Erkki Saarainen, joka on lavastanut kaikki Klemolan näytelmät, sekä näyttelijät Miko Kivinen, Seija Pitkänen sekä Annukka Blomberg.
Seija Pitkäsen suoritus salpaa hengen. Hänen joka solussaan on kipu, pettymys ja kaipuu. Puheen runsasta "vittusaatanaa" ei edes huomaa. Miten muuten Kyllikki sanoittaisi riipivää henkistä ja fyysistä kipua? Latteudet ja kaunokieli eivät tällä kertaa riitä.
Klemola on tähän asti "valvonut" kaikki esitykset. Nyt hän pitää paussia. Kaikki kuopat, joihin esitys voisi vajota, ovat jo tuttuja.
Maakuntateatterilla on Helsinki -keskeisyydessä tietty leima. "Tehdäänhän niissä paljon paskaakin. Niin kuin Helsingissäkin. Mutta Helsingissä se on paketoitu nätimmin", Klemola sanoo.
Paitsi että meillä Kuopiossa ei tehdä paskaa. Ei ole koskaan tehty.
Ei täällä sokeita olla.

WILHELMIINA HONKANEN

Kirjoittaja on viestintäpäällikkö (el.) sekä kaupungin hyvinvointilähettiläs.


Vaimoni Casanova. Kuopion kaupunginteatterissa maaliskuuhun 2017 saakka.
Käsikirjoitus ja ohjaus: Leea Klemola.
Näyttelijät: Seija Pitkänen, Annukka Blomberg, Miko Kivinen, Antti Lahti, Meri-Maija Näykki, Aki Pirskanen, Jussi Konttinen. Yhteistyössä Tanssiteatteri Minimi.

Kuva: Sami Tirkkonen
Kyllikki Lalla (Seija Pitkänen) vas., Antero Jokinen (Miko Kivinen) sekä Maaria Saarikettu (Meri-Maija Näykki.