Kuopio Wine Festival 1.7 - Lauri Tähkä & Antti Tuisku LOPPUUNMYYTY

Aurinko, hyvä musiikki ja rento fiilis. Love It!

Tänä vuonna Viinijuhlat aloitti perjantaina Roope Salminen & Koirat sekä Jari Sillanpää. Lauantaina päästiin nauttimaan Lauri Tähkästä sekä Antti Tuiskusta. Vuosi sitten olin menossa Antti Tuiskun keikalle Viinijuhlille, mutta silloin se harmillisesti peruuntui. Lauantaina odotukset olivat sitäkin korkeammalla ja koska säät hellivät vielä ihanasti juhlakansaa, niin lauantaina oli pääsyliput myyty loppuun iltapäivään mennessä ja portilla oli lippuja vähemmän myynnissä kuin mitä olisi ollut tulijoita.

Street food.... mmmm... mitä tekisi mieli? Hotdog, burgereita.... jotain hyvää ja ihanaa.

Vuonna 2000 on edellisen kerran ollut teemana Kalifornia jossa tuotetaan 90% Yhdysvaltojen viineistä. Yhdysvallat on neljänneksi suurin viinimaa maailmassa. Tämän vuoden viineissä maistui niin Pohjois- kuin Etelä-Amerikka. Tämän vuoden Taste of America tuo streed food -kadulle amerikkalaisia pikaruoka herkkuja burgereista lähtien erilaisilla valmistustavoilla. Itse nappasin ruokarekasta älyttämän hyvän hampurilaisen. Suosittelen! Kannattaa piipahtaa myös Salakapakassa sekä samppanjan myyntipisteellä hakemassa pientä ekstraa juhlafiilikseen.

Edellisvuosien kävijöiden toiveesta tänä vuonna on päädytty siihen ettei sateenvarjoja voi tuoda alueelle. Onneksi Viinijuhlien aloituspäivät kuuluivat tämän kesän kauneimpiin kesäpäiviin. Aurinkoinen mieli ja sää kyllä näkyi myös juhla-alueella. Tuttuja oli paljon liikenteessä ja monesti sai pysähtyä morjestamaan ja vaihtamaan kuulumisia.

Lauri Tähkä esiintymässä, ei tarvinnut olla yksin

Koska viinijuhlaliput oli myyty loppuun niin se kyllä myös näkyi alueella. Artistien keikkojen aikana siirtyminen street food alueelta ravintola Wanhan sataman päätyyn ja takaisin vaati rauhallista ja varmaa etenemistä väentungoksessa. Onhan se toki vaihtelua suomalaiseen mentaliteettiin... joutaa sitä talvella taas seisomaan -25 asteen pakkasessa bussipysäkillä vähintään metrin etäisyydellä muista ihmisistä.

Lauri Tähkä

Lauri Tähkä veti keikan läpi rautaisella ammattitaidolla ja tuttujen laulujen sanat raikuivat koko yleisön suusta.

Lauri Tähkän ja Antti Tuiskun esitysten välissä oli tarjolla tanssiesityksiä sekä Jimmy Cole Feat. Veeti. Taukojen aikana ruuhka tuntui eniten bajamajojen päässä pitkinä jonoina. Artistien keikkojen aikana jonoja ei ollut jonoja juuri yhtään, joten kannattaa ajoittaa piipahdukset suosikkiartistien keikkojen aikana, jos vain mahdollista.


JA ANTTI TUISKU..?


No olihan se aika hemmetin hyvä... mentiin eikä meinattu kahden vuoden edestä.

Kaikille yllätyksenä kesken esityksen Antti kosi faninsa puolesta tämän rakastettua:

"..Silti sinä näit jotain ja nostit minut ojasta, syliisi ja otit kanssani kulkemaan. Sen hetken jolloin rakkauteni sinuun leimahti. Sen hetken jälkeen olemme kulkeneet ylä- ja alamäkeen kohdaten paljon hyvää mutta myös niitä vaikeita asioita. Silti aina ylös nousten raivanneet tiemme tähän hetkeen. Jolloin haluan osoittaa kaikille miten paljon sinua rakastan. Hetkeen jolloin kysyn sinulta näiden vuosien jälkeen, Tahdotko sinä...."

Taisi Marjo tahtoa Pyryn... <3 Jos itselle tämän kesän Viinijuhlat oli todella ikimuistuinen juhla ystävien kanssa niin ainakin olen varma, että en ollut ainut.

Kiitos Kuopio Wine Festival huikeasta illasta! Olkoon koko viikko aurinkoinen, viini ja ruoka maistuvia sekä artistit yhtä mahtavia kuin lauantaina. Maanantaina 3.7 Viinijuhlat jatkuvat Michael Monroen ja Haloo Helsingin kera. Vielä on lippuja myynnissä, mutta kannattaa olla nopea ettei jää ilman.

Tutustu lisää Viinijuhlien ohjelmistoon.
http://kuopiowinefestival.fi/ohjelma/

Taste of America eli Kuopio Wine Festival 2017

Kuopion viinijuhlat & teemana Ameriikka- lupa on  innostua!

Fiinit juhlat, viinijuhlat ja toki ihmisiä on juhlassa mukana. Ihmisiä, jotka olivat iloisia, vapautuneita, osallistuvia ja täynnä innokasta oikeaa uteliaisuutta oikeaa #viinijuhlakansaa#. He nauttivat tarjolla olevista tekijöistä täysin rinnoin – kaikki tai ei mitään. Jokainen ihminen osallistui viinijuhlille omalla tyylillään. Jotkut ihmiset olivat panostaneet meikkiin, kampauksiin ja pukeutumiseen. Toiset ihmiset tulivat tavanomaisissa arkisimmissa vaatteissa. Mukavaa kun ei ollut minkäänlaista pukeutumisetikettiä.  Sai olla just niin kuin oli, ja se oli sitä parhautta.  Iloita hyvässä seurassa ja olla oma itsensä. Ilman kursailua.

Kaikella tavalla ilta oli täydellinen. Juhlakansan meno ei ollut jäykkää ja kuivaa vaan todellakin päinvastaista. Sää suosi.  Esiintyjinä olivat huippu artistit. Viinijuhlien työntekijät olivat ystävällisiä, avuliaita ja erittäin ammattitaitoisia. Homma toimi hyvin ja kaikki oli niin kuin olla pitikin viinijuhlissa. Viinitupia ja ruokakojuja oli useita ja hyvin oli huomioitu myös erityisruokavaliot. Bajamajoja oli järjestetty molempiin päihin juhla-aluetta ja niitä oli riittävästi koska jonoakaan en huomannut ohitse kulkiessani. Järjestyksenpito oli onnistunutta, joten turvallisuus oli taattu.

"niin kaanis oli ilima.."

Huippuartistit.

Viinitupa työntekijöineen.

Tuiki tärkeä bajamaja.

*********************************************************************************
 

Kakkoslava oli tullut takaisin ja näin ollen viinijuhlilla oli enemmän musiikkiesityksiä. Pienemmällä lavalla esiintyi Jimmy Cola feat Veeti. Isommalla lavalla esiintyivät Roope Salminen Koirat bändinsä kera sekä koko kansan oma Jari Sillanpää bändinsä kanssa. Suuri taitelija osasi ottaa yleisönsä taitavalla esiintymistyylillään, joka on ihan bueno, pro ja 5/5, sekä omalla vaatimattomalla lavakarismallaan ja pehmeän täyteläisellä äänellään. Ihmiset lauloivat hänen kanssaan ja salamavalot räiskähtelivät. Jartsasta piti saada muistoja ja viinijuhlien fiini fanikansa oli hurmioissaan hänestä. Jossakin vaiheessa iltaa Jari kysyi yleisöltä: "rakastatteko te minua?" Niinpä yleisöstä kuului että "rakastetaan", siihen Jari vastasi sulokkaasti "ihanaa." Voi kun sen äänenpainon saisi laitettua kuulumaan tähän millä hän vastasi - mutta hellä se oli. Entäpä se Jartsan ja bändin esittäytyminen - ei mitään seinäruusumaista. Vau!

Pienempi esiintymislava Jimmy Cola feat Veeti.

Isompi esiintymislava: Roope ja Koirat.

Jari "sydän lyö bum ja bum..."

Silleen veijarimaiseti

ja täydellä tunteella  ja suurella sydämellä.

Taste of America. Ruokana oli amerikkalaisia herkkuja kuten muun muassa hampurilaisia, erilaisia ranskiksia, porsasta, pihviä ja makeita leivonnaisia. Ravintolatelttaakin oli uusittu, se oli ikkunallinen ja jo alkuillasta se oli täynnä fiiniä viinijuhlakansaa. He nauttivat ruuista ja maistelivat tarjolla olevia viinejä ja muita juomia. Huomasin että, syömiset ja juomiset maistuivat. Oma ruoka - annokseni oli porsasta, kaalia, lohkoperunaa ja kermaista kastiketta. Maistoin myös hapokasta ja hedelmäistä valkoviiniä, jossa suuntuntuma oli maukas ja jälkimaku kevyen mausteinen.

Uusittu ravintolateltta ikkunoineen.

Viinijuhlakansaa nauttimassa hyvästä ruuasta ja viinistä.

Pieni pala ruokalistaa.

Ruoka-annokseni. Gluteeniton ja laktoositon possu.

Kun pyysin naisellista kuivaa tai puolikuivaa valkkaria, minulle esiteltiin viini jota maistoin 12 cl.

Makeaakin sai mahan täydeltä. gluteenitonta herkkua.
                                    


Meillä kaikilla oli niin mukavaa, niin kivaa oli saada olla mukana. Viinijuhlien kokonais anti oli miellyttävä. Tästä jäi hyvä jälkimaku ja Kuopion vetovoimaisuus näkyi monin tavoin. Täällä osataan! Viinikylän ruuista ja juomista sai myös bonusta S-etukortilla. Suosittelen viinijuhlia, ovat aikuisten ihmisten mukavaakin mukavammat arjen katkaisu juhlat. Pientä ylellisyyttä.

http://kuopiowinefestival.fi/

https://www.kuopio.fi/tapahtumat

In vino veritas -Viinissä on totuus

 

Viinissä on totuus. Kyllähän se näin on. Se saa useimmat puhumaan totta. Ainakin suurehkoina määrinä nautittuna. Ei ehkä aina mukavia, mutta varmastikin totta.

Sukulan Jyrki totesi jossakin lehdessä elävänsä unelmaansa perheensä kanssa Italian Piemontessa. Uskon häntä täysin. Viinitilallisen arki on varmasti työntäyteistä ja kilpailu alalla kovaa, mutta kuulostaahan se silti ihanalta unelmalta. Voisin hyvin nähdä itseni terassilla istumassa kädessäni raikas ja viileä lasillinen sauvignon blancia, kun ympärilleni kumpuilevaan maisemaan levittäytyy viinitarhojen suorat viiniköynnösrivit ja hanhet käyskentelevät köynnöksien lomassa vahtimassa tiluksia. Tosin en tiedä söisivätkö hanhet viiniköynnökseni. Ne ovat loistavia vahteja, mutta syövät kyllä vähintään kaiken vihreän tasanurmikon, minkä eteensä saavat. Joskaan Piemontesta tai ylipäätään Italiasta Sauvignon Blancia tuskin juurikaan löytyy. Se on rypälelajikkeena sielläpäin harvinaisuus, mutta muualla maailmassa erittäin yleinen ja suosittu. Pidän lajikkeesta paljon. Tulipa se melkein mistä maasta tahansa.

Tiedättekö sen tuoksun ja tunteen, joka on ilmassa aina sateen jälkeen? Ajatelkaa tuo vesisateen jälkeinen tila ollessanne mummolan pihassa karviaismarja- tai mustaherukkapensaan luona. Se tuoksu ja tunne, kun astutte sisään pensaaseen tai työnnätte vähintään päänne sateen jäljiltä olevaan kosteaan lehdistöön, ja hengitätte pensasta, on Sauvignon Blanc. Sen tuoksun ja maun tunnistaa, vaikka unissaan. Aivan upea! Sauvignon Blanc nautitaan tuoreena eikä sitä yleensä kannata säilyttää pitkiä aikoja eli tämä lajike ei parane vanhetessaan. Ne viinit, jotka paranevat vanhetessaan ovat muuten vähemmistöä. Suurin osa viineistä on tarkoitettu heti nautittavaksi niin punkuissa kuin valkkareissa. Joskin toki molemmista löytyy myös lajikkeita, jotka kypsyttelyllä paranee. Punkuissa enemmän kuin valkkareissa.

Minulla on ollut aina mielikuva Italiasta upeana maana, josta tulee pelkkää laatua. Siis viinien suhteen. Ensimmäinen autoni oli italiainen. Vuoden autoksi vuonna 1972 valinnastaan huolimatta, en puhuisi laadusta. Autoni oli oranssi vuoden 1981 pikkuruinen Fiat 127, josta maksoin 150 mk. Tai no. Veljeni maksoi. Hän osti auton minulle. Auton koko oli kyllä mukava ja ensimmäisen auton saanti oli jännittävää. Jostain syystä minimalistit autot viehättävät minua. Äiti antoi minulle rahaa bensaan ja silti jätin auton usein tankkaamatta. Ihan vaan siksi, kun en osannut arvioida, miten paljon tankissa olevalla pienellä määrällä vielä pääsee etenemään. Valo kyllä paloi, mutta en uskonut sitä. Typerää, tiedän. Jäinkin tielle aika usein. Pakkasella kouluun ajaessa se oli ikävää. Tosin autossa ilmeni myös muusta kuin kuljettajasta johtuvia vaikeuksia. Auton starttaaminen oli hiukkasen työlästä, vaikka olisi ollut bensaakin. Starttilukossa oli pohjavika, joten avaimena toimi ruuvimeisseli, jolla tökkäsin auton aina startinpäästä käyntiin. Laatu ja Italia yhdistyvät siis mielessäni nimenomaan viineihin (ja skoottereihin) eikä esimerkiksi autoihin. Maistelun myötä kuitenkin huomasin, ettei suinkaan kaikki italialaiset viinit ole makuuni. Esimerkiksi Toscanan alueen viinit ovat minusta yliarvostettuja. Sen sijaan Piemonten (puna)viinit ovat olleet yhtä nautintoa! Piemonten alue tuottaa pääasiassa punaviinejä, joten maistelimme viiniseuralaisteni kanssa alueen punaviinejä useampana ajankohtana, valkoviinit käsittelimme melko lailla yhdellä kerralla, kun niitä ei Piemontesta aivan valtoimenaan löydy. Liki koko Piemonten viinituotanto voidaan kuitenkin luokitella laatuviineiksi. No, ehkä nuo valkoviinit voidaan sulkea pois siltä listalta. Tai mene ja tiedä. Kokeilkaa itse. :)

Viininmaistelussa eli tastingissa pääsee kokemaan ja oppimaan niin viinien mausta, tuoksusta ja väristä kuin viinien taustoista aina maantiedosta historiaan. Jos pitkäaikainen sitoutuminen viinien maisteluun ei innosta niin kannattaa ainakin kerran kokeilla ihan oikea tasting ammattilaisen johdolla. Tastingit ovat minulle iloisia ja rentoja seurusteluhetkiä keskustelun, maistelun ja uuden oppimisen äärellä. Minä aloitin sukeltamisen viinien maailmaan aikoinaan ensin itseopiskelulla ja sittemmin hieman jäsentyneemmän perehtymisen kansalaisopiston kursseilla ja Alkon järjestämissä pruuveissa. Lopulta tieni vei nykyiseen pieneen ryhmääni, jossa meitä viinin ystäviä kokoontuu noin kolmen viikon välein viiniopettajan johdolla pitämään lystiä ja oppimaan. Tuo on sanoma, jonka opettajamme sanoo meille joka kokoontumisella, ”olennaista on Lysti ja Oppi”.

Olen maistellut viinejä useita vuosia. Ensimmäistä kertaa join koko lasillisen punaviiniä aikoinaan ollessani tulkkikoulutuksen ensimmäisellä luokalla. Maistoimme viiniä jonkun luokkakaverin suosituksesta fetasalaatin syönnin yhteydessä. Oli harvinaista raaskia ostaa fetajuustoa ja vielä viiniäkin. Kokemus oli karsea. Kyseessä oli jokin pahanmakuinen litku, jonka nimeä on muista. Hinta oli varmasti halpa, mutta sehän ei haittaa mitään. Hinnalla on harvoin suoraa yhteyttä viinin laatuun. Nimekkäät viinintuottajat voivat lisätä viiniin hintaa vain siksi, että heidän viini tulee tunnetulta tilalta. Hintaa ei siis kannata pitää kriteerinä, jos haluaa hyvää viiniä. Kannattaa maistella ja kokeilla mistä itse pitää. Myöskään pullon väriä tai etiketin ulkonäköä ei kannata pitää valintakriteerinä. Värillisestä lasipullosta joutuu usein maksamaan extraa ilman, että sisältö on koreaa ulkokuorta ihanaisempi. Ensiviinikosketukseni myötä minulle jäi pitkäksi aikaa päälle punaviinikausi. En osannut arvostaa valkoviinejä. Nykyään otan mieluummin, niin ruoan kuin pelkän seurustelun yhteydessä, lasillisen kuivaa valkoviiniä kuin punaviiniä. Paitsi jos tarjolla on chardonnayta. En pidä kyseisestä rypäleestä lainkaan. Paitsi samppanjoissa. Tietysti. Kukapa niistä ei pitäisi. Minulla on itseasiassa aina kylmässä vähintään yksi samppanja, sillä koskaan ei tiedä milloin tulee tarve se poksauttaa.

Nykyisten viiniseuralaisteni kanssa aloitimme ihan aluksi maistelun opettelemalla ensimmäisen reilun vuoden erilaisia, tyypillisimpiä rypälelajikkeita. Rypäleopista siirryimme maakohtaisiin oppeihin. Aloitimme tietysti Ranskalla. Pieni kielitieteilijä minussa toteaa, että Ranska on kuin ”viinien alkeet”. Ranskassa viinikulttuuria on vaalittu jo vuosisatoja ja viiniin suhtaudutaan intohimoisesti. Ranskan tunnetuin viinialue on Bordeaux, jossa viljellään esimerkiksi varmasti suurimmalle osalle tuttua, pikkuriikkistä, paksukuorista sinertävää Cabernet Sauvignon –rypelelajiketta. Itse en ole hirmuisen ihastunut kyseisen lajikkeen makuun, mutta rypäleet ovat kauniit. Sekoitteena rypäle kyllä maistuu, mutta lajikeviininä olen juonut varmasti liian tuoreita cabernet sauvignoneja, kun niistä on ollut vaikea saada nautintoa. Täytynee siis malttaa odottaa lajikkeen ikääntymistä, sillä toisin kuin Sauvingon Blanc, Cabernet Sauvignon pullokypsyy eli paranee ikääntyessään. Ranskan suosikkialueeni ei kuitenkaan ole Bordeaux, vaan ehdottomasti Alsace, josta tulee pääasiassa valkoviinejä. En ole maistanut vielä yhtään huonoa Alsacen alueen valkoviiniä. Ne ovat ehdottomia lemppareitani! Mikäli haluan kokeilla jotain uutta viiniä, ostan aina sekä jonkun tutun Alsacen alueen viinin (rypäleellä ei ole yllättävää kyllä ollut väliä, niin hyviä tämän alueen tuotanto on minusta ollut) ja toiseksi sen kokeiluviinin.

Upeat siniset rypäleet viinitilalla Grazissa

Maistelemme ryhmässämme maakohtaisesti tavallisesti vuorotellen punaviinejä ja valkoviinejä. Kesän kynnyksellä vuorossa on aina samppanjat ja kuohuviinit suolaisten ja makeiden herkkujen kera ja joulun alla portviinit ja madeirat sekä tietysti taas erilaisia herkkuja. Nyt olemme jättäneet taaksemme niin Ranskan kuin Italiankin ja tutustumme parhaillaan ainakin vuoden tai puolitoista Uuteen-Seelantiin.

Ryhmäni tasting toteutuu aina siten, että saamme ensin sähköpostiin kattavat kuvaukset alueesta karttoineen, josta maisteltavat viinit tulevat. Lisäksi opettajamme taustoittaa maisteltavien viinien historiaa ja nykyisyyttä, rypälelajikkeita, laatua ja viinin tuottajia niin kirjallisesti kuin suullisesti tastingissa. Lisäksi saamme jokaisen maisteltavan viinin kuvaukset.

Tastingissamme on aina rivissä kuusi viiniä, jotka kaadetaan laseihin vasemmalta oikealle. Jokaiselle viinille varataan oma lasi. Käymme kaikki viinit ja niihin liittyvät aistimukset läpi keskustellen. Edessämme on viinilistat ja muistiinpanovälineet. Jokaisella on oma tapansa pitää kirjaa viineistä ja annetuista pisteistä.

Aluksi katselemme viinien väriä. Väristä saa selkeän käsityksen, kun lasia kallistaa jotain valkoista, kuten pöytäliinaa tai paperia vasten. Väri  kertoo esimerkiksi niin viinin iästä kuin rypälelajikkeestakin. Eri rypäleistä tulee eri väristä viiniä. Väriskaala niin valkoviinien kuin punaviinienkin keskuudessa on laaja ja helpoiten eri väreistä saa käsityksen, kun viinejä pääsee vertailemaan yhdessä ja samassa rivissä. Punaviineistä värissä voidaan katsoa muun muassa tummuutta. Esimerkiksi rypälelajike pinot noir on lasissa usein läpikuultavan punainen ja syrah syvän sinipunainen tai jopa musta. Punaviineissä tutkitaan usein myös laitojen sinisyyttä tai oranssisuutta. Sininen laita kertoo viinin tuoreudesta ja oranssisuus korkeammasta iästä. Valkoviineissä vastaavasti tummuus kertoo usein iästä. Kuitenkin liki kaikkien rypäleiden, niin punaisten kuin vaaleiden, neste on vaaleaa. Väri tulee viiniin rypäleenkuorista. Värin ja esimerkiksi mahdollisten kuplien tutkimisen jälkeen siirrymme tuoksuun. Jokainen yhdistää viinien tuoksut aiempaan kokemusmaailmaansa. Tuoksujen kirjo on laaja. Viiniseuralaiseni ovat kokeneet viinien tuoksuissa niin lannan, lyijykynän kuin märän villalapsen tuoksua. Tuoksun voi sanoittaa, kuten itse hyväksi kokee. Toki valmiitakin sanoituksia löytyy. Tyypillisimmät tuoksut on esimerkiksi niin kutsuttu petrolisuus, joka tuoksuu tavallisesti rieslingeissä, ja tammisuus, joka tulee viiniin tammitynnyristä, jossa se kypsytetään.

Viinitynnyreitä Bodegas Torres viinitilalla Barcelonassa

Viinirivin tuoksuun tutustumisen jälkeen pääsemme makuun. Emme koskaan sylje viinejä pois, periaatteena onkin tuhota kaikki maisteltavat illan aikana. Se ei ole koskaan ollut ongelma. Maistelussa ei ole oikeaa ja väärää eli jokainen on oikeassa. Sen sijaan viiniharrastuksen myötä tuntemuksiaan oppii sanoittamaan ja makuja oppii erottamaan viineistä. Itse osasin aiemminkin sanoa, pidänkö jostain viinistä vai en. Nyt tiedän miksi en pidä jostakin viinistä. Olen siis oppinut erottelemaan ja tunnistamaan eri viineihin liittyviä piirteitä. Se helpottaa myös sitä, että osaan valita nykyään aiempaa paremmin oman suuni mukaisia viinejä. Tosin jännää on sekin, että mitä enemmän maistelen erilaisia viinejä ja opin erottelemaan niistä eri piirteitä, myös pitämieni viinien skaala kasvaa.

Lopuksi pohdimme viiniseuralaisteni kanssa viinien tasalaatuisuutta ja teemme yhteenvedon. Annamme jokaiselle viinille pisteet, maksimipistemäärä on 20p. Opettajamme mukaan kaikki viinimme ovat ehdottomasti yli 10 pisteen viinejä, kun rivissä on vain laatua. Useimmiten kaikki viinit ovatkin saaneet reilusti yli 10 pistettä. Itseäni helpottaa pisteiden pilkkominen osiin siten, että annan kunkin viinin väristä 0-5p, tuoksusta 0-5p, mausta 0-5p ja tasalaatuisuudesta 0-5p. Usein meillä on pöydässä myös seitsemäs viini, pistelaskuviini, jota nautimme lopuksi pisteiden laskun ajan. Se on yllättävän usein vienyt voiton koko rivistä. Lopuksi opettajamme laskee pisteet yhteen ja paljastaa voittajan. Itselläni on tapana jättää viiniä sen verran laseihin, että voin vielä maistaa koko rivin läpi siinä järjestyksessä kuin viiniseuramme on viinit arvottanut. Tasting kestää tavallisesti 2,5-3h ja on aivan ihanaa!

Mikäli olet kiinnostunut viinien maailmasta, niin suosittelen lämpimästi osallistumista tastingiin. Löydät tastingeja esimerkiksi Kuopion Kansalaisopistosta, jossa on tarjolla syksyksi 2017 viinien peruskursseja sekä rypäleisiin perehtymistä. Tai hyppääpä mukaan la 1.7.2017 Kuopion viinijuhlissa, teemalla Taste of America, järjestettävään Suomen suurimpaan viinitastingiin, jossa pääset maistelemaan neljää amerikkalaista viiniä. Minä ainakin hyppään! :)

Cheers! Tytti

Kuopion kesän Timantit -Wine Festival ja Cheek

Kolmen Tähden viinijuhlat starttaavat Kuopio Wine Festivalin pikkulauantaihin odottavin mielin. Edellisen kerran tällä kokoonpanolla on oltu liikenteessä perhepäivässä yli kymmenen vuotta sitten. Siinä ajassa esikoulaisestamme on kasvanut aikuinen. Melkein yhtä aikuinen kuin tänä vuonna 20-vuotis juhliaan viettävä Kuopio Wine Festival. Juhlavuoden kunniaksi mukana on viinejä ja ruokaa vuosien varrelta neljän eri teeman mukaisesti. Vuosia sitten aika viinijuhlilla kului enempi vähempi mehu- ja makkarabaarissa väliin esiintyjiä, tyyliin Tuttiritari ja Fröbelin Palikat, kuunnellen. Nyt juhlat lähtevät käyntiin viinibaarista. Kuohuviinitastingilla. Myöhemmin lavalle nousevat Teflon Brothers ja Cheek.

Tasting on varattu täyteen. Kattauksessa on paikkoja 100 henkilölle. Maistatuksessa on kolmea kuohuviiniä ja yhtä shampanjaa.

Meidän pöydässämme kaikki ovat tastingissa ensikertalaisia. Tamperelaiset Anne ja Pia ovat Kuopion viinijuhlilla ensimmäistä kertaa. Anne kertoo olevansa intohimoinen Cheek-fani ja Cheekin houkutelleen hänet myös Kuopioon ja viinijuhlille. Kuopiosta tapahtumakaupunkina molemmat tamperelaiset toteavat vain positiivista ja samalla ihmettelevät, miten keskusta ja torin ympäristö voi ollakin niin siisti. Yhtään graffitiakaan ei näkynyt missään. #Siisti Kuopio -tietoinen savolainen sisälläni röyhistää hiljaisesti rintaansa.

Kuohuviiniasiantuntija Millan ohjauksessa tasting alkaa ja etenee luontevasti helpoimmasta haastavampaan. Pohdimme yhdessä ääneen makuja ja tuoksuja, tutkimme kuplien rakennetta sekä maistelemme juomien suutuntumaa.

Kierroksen päättyessä olemme parhaasta yhtä mieltä. Italialainen, väriltään poikkeuksellisen vaalea ja maultaan kevyen päärynäinen, Fantinel Prosecco vakuuttaa.

Tähtiseurue suunnistaa tastingin jälkeen syömään. Anssin avausviikonlopun vinkistä viinijuhlille lähdettiin nälkäisenä. Tarjolla on makuja ja annoksia jokaiseen makuun.

Streetfoodia, take awayta ja ravintolateltan perinteisempää menua. Me päädymme perinteiseen.

Tällä kertaa alkupalat jätetään väliin ja keskitytään pää- ja jälkiruokiin. Kaikki makumaailmat tulevat maistelluiksi. Palvelu on läsnäolevaa ja annoksia ei tarvitse odotella. Ruoka on tuoretta, rapeaa ja maukasta ja kattaus kaikessa yksinkertaisuudessaan laadukkaan tyylikästä. Nappivalinta ovat myös ruokaviinit, jotka valitaan listalta tarjolijamme Hannan suosituksesta kullekin ruualle. Kanan kaveriksi valikoituu unkarilainen Meinklang Somlo ja kala-/äyriäisannokselle chileläinen Vistamar Brisa Carmenere. Härkä huuhtoutuu Olvin omalla. Erityisesti unkarilainen yllättää positiivisesti. Molemmat viinit ovat ehdottomasti hyviä valintoja listalle menneiden vuosien teemamaista. Aterian kruunaa jälkiruokakahvi ja Malmbergin Konditorian omenastrudel. Mikä makujen matka Impromptu Trion tahtiin. Nam!

Ruokailun aikana emme voi olla ihmettelemättä ääneen sitä, miten kovasti viinijuhlat ovat kehittyneet edellisestä kerrastamme. Puhumme asiasta tarjoilijamme Hannan sekä myös ravintolateltassa töissä olevan Lauran kanssa. Kun silloin vuosia sitten perhepäivässä maisteltiin viiniä muovimukeista ja syötiin makkaroita keikkuvilta kertakäyttölautasilta, niin tänä päivänä viiniä juodaan oikeista laseista ja ruokakin tarjotaan tukevilta lautasilta, joiden Hanna kertoo olevan kierrätettävää materiaalia. Sekä tarjottavien että tilojen taso on parantunut huimasti. Laura kertoo, että viinijuhlien alue on vuosien kuluessa laajentunut. Nykyään alueelle mahtuu kerrallaan jo 8000 asiakasta. Illan aikana toteamme, että silloinkaan, kun alue alkaa täyttyä, ruoka- ja viinikojuille ei kuitenkaan tarvitse jonottaa, vaan palvelu pelaa.

Ennen kuin illan esiintyät valtaavat lavan ja on aika olla makujen sijasta kuulolla, on aikaa vielä kierrellä aistimassa atmosfääriä. Ja ihmehän se olisi, jos tällaisena iltana ei edes joku tuttu tulisi vastaan.

Julia ja Tuomaskin ovat lähteneet. 

Jotain entisaikaista kolmen Tähden viinijuhliin vielä liittyy. Festaripäiväksi valikoitui keskiviikko, Teflon Brothers ja Cheek edelleen esikoisen musiikkimaun perusteella. Ja alkuillasta ravintolateltassa nautituista antimista huolimatta, iltapala on edelleen saatava samaan aikaan kuin kotona. Streetfood ja saksalainen perinnemakkara currywursti ajaa sen asian. Vanhempina asia vähän meinaa hymyilyttää.

Illan ensimmäisenä esiintyjänä on Teflon Brothers. Pyhimys, Heikki Kuula ja Voli saavat yleisön syttymään rennolla "naapurin pojat ja kujeet" -tyylillään. Siinä teflonit ja jäykistely unohtuvat, kun mutkaton tyyli ja pelkistetty elekieli tarttuu. Elämää on elettävä koko rahalla, ainakin silloin, kun on tarjolla suklaata, lähiöunelmii, juusto katolle ja tietysti Maradona. "Ai-jai-jaa-mikä-tunnelmaa".

Entäs sitten, kun lavalle astuu illan pääesiintyjä Cheek ja Alfa & Omega?

Yleisö suorastaan räjähtää! Musiikki menee läpi, sanat häviävät. Tätä ei voi vain kuunnella. 

Tilalle tulee tunne. 

Kaikki ovat yhtä.

Äärirajoille asti. 

.

Kuka muu muka JHT:n säkenöivä lavakasrisma on uskomaton. Sitä ei ole tarvetta mitenkään kyseenalaistaa. Vain katseellaan ja olemuksellaan hän ottaa tilan haltuun ja tarttuu hetkeen. Se katse menee läpi ja tulee suoraan iholle. Yleisö villintyy. Tähän ei ole sanoja. Just feel the show. Käsien ja kännyköiden välissä. Fiiliksissä: Vai-kut-tu-nut.

"Kuten viinikin, myös Kuopion Wine Festival on kypsynyt ja kehittynyt rakkaudella, rakkaudesta viiniin." Tasapainoinen ja pirskateleva kokonaisuus, joka ei jätä kävijäänsä kylmäksi, vaan antaa elämyksiä ihan kaikille aisteille.

***KIITOS***

Lisätietoja:

Loppuviikon esiintyjäkaartissa on edelleen huippunimiä.

www.kuopiowinefestival.fi