Tervetuloa kirjastoon, ekaluokkalainen!

Koulut alkavat kohta ja ekaluokkalaiset alkavat pikkuhiljaa opetella lukemista. Kirjasto lähettää jokaiselle koulua aloittavalle kirjeen, jossa kerrotaan, miten kirjastokortti hankitaan ja mitä kaikkea kirjastossa voi tehdä. Kirjastokortin saa kuusivuotiaana ja samalla kortilla voi lainata pääkirjastossa, lähikirjastoissa ja kirjastoautoissa.

Kirjastosta löytyy mukavia kirjoja myös lukemaan opetteleville. Helppolukuiset kirjat ovat omassa hyllyssään – kirjoja on joka lähtöön, joten jokainen varmaan löytää mukavaa luettavaa. Ja jos tuntuu, ettei sopivaa kirjaa löydy, kirjaston väeltä voi aina pyytää suosituksia! Jos haluttu kirja ei ole hyllyssä paikalla, se kannattaa varata, lastenkirjoista ei  mene varausmaksua.

Lukemista voi opetella myös lukukoira Sylvin kanssa. Lukukoira on töissä kaksi kertaa kuussa torstaisin sekä kerran kuussa lauantaisin, ajan voi varata lastenosastolta (044-718 2321). Sylvi seikkailee myös videoissa, jotka löytyvät Kirjastokaistalta. Uusimmassa videossa lukukoira haluaa kouluun, onneksi Snellmanin koulu on ihan pääkirjaston naapurissa!

           
Lukukoira Sylvi koulussa from Kirjastokaista on Vimeo.

Kirjastoon voi tulla myös lukemaan lehtiä, piirtämään, pelaamaan kavereiden kanssa, tekemään läksyjä  tai  ihan vain oleilemaan.

Mukavaa koulun alkua kaikille, nähdään kirjastossa!

Avovesijuoksua Kirveslahdessa 24.7.2016

Hyvinvointia avovesijuoksusta, siis on lupa innostua!

Sunnuntai iltana sää suosi avovesijuoksijoita vaikka päivä oli ollut harmaiden pilvien peittämä. Aurinko pilkisteli mukavasti poutapilvien lomasta, oli tyyntä ja ilmassa lämpöä hieman yli +20 astetta. Tunnelma oli muutenkin mukava ja tarttuva. Kaikki vesijuoksijat olivat hyvällä tuulella ja innoissaan. Mikä siinä sitten, kun kaikki on kohdallaan, matkaan vaan ja menoksi. Viisi reipasta naista starttasi matkaan kellon näyttäessä19.03 Kirveslahden rannasta Kielosaaren ympäri. Matka taittui reilussa tunnissa. Kellon viisarit näyttivät aikaa 20.18 kun avovesijuoksijat palasivat takaisin rantaan. Yhtä hyväntuulisina ja hyvävoimisina kuin lähtiessään. Liikunnalla on ihmeitä tekevä vaikutus ihmiseen - ja mitä tekevätkään endorfiinit elimistössämme? Liikunnasta on lupa innostua.

Avovesijuoksijat Kirveslahdella lähtötunnelmissa.

Miltä tämä kaikki minun silmissäni näyttäytyi kun herkuttelin tapahtumalla veneestä käsin. Täysin rinnoin ja into pinkeenä.

Järvi vesi tuntui käteeni viileälle, joten tarvittiin muitakin varusteita kuin uimapuku ja vesijuoksuvyö. Kokemuksesta tiedän, että kun oleilee pitkään vedessä niin tulee kylmä vaikka siellä liikkuisikin. Joten jaloissa naisilla oli tossut ja uimapuvun päällä märkäpuku. Eräs naisista läksi urheasti matkaan uimapuvussa ja ainoana turvanaan hänellä oli vesijuoksuvyö. Pidin peukaloita pystyssä hänen puolestaan, jottei vilu yllätä.

Matkaan vain ja menoksi kohti Kielosaarta.

En ole perehtynyt avovesijuoksuun millään tavoin. Olen, ja olin täysin noviisi, siis kaikki oli minulle uutta. Toki olin kuullut siitä ja kaksi vuotta sitten satuin Kirveslahden rannalle kun samanlainen tapahtuma oli tarjolla. Avoimin mielin menin katsomaan tapahtumaa ja kyllä se vaikutti hyvältä. Aktiiviset ja liikunnalliset naiset porhalsivat eteenpäin vedessä kuin hidastetussa filmissä. Se näytti hauskalta, ja kun vielä iloinen rupattelu kantautui korviini niin tiesin, että he jaksavat juosta avovedessä suunnittelemansa lenkin.
Ihailin naisten aktiivisuutta tässä liikuntalajissa. Täytyy myöntää, he eivät olleet noviiseja he olivat mestareita.

Liikunnalla on niin monet myönteiset kiistattomat vaikutukset ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin.

Avovesijuoksua parhaimmillaan.

Säännöllinen liikunta edistää terveyttä esimerkiksi ehkäisemällä valtimosairauksien riskitekijöiden kehittymistä. Se myös vahvistaa tuki-ja liikuntaelimistöä. Liikunnan tiedetään vähentävän sekä lievittävän masennus- ja ahdistusoireita. Myös monipuolisen liikunnan myötä motoriset taidot ja fyysinen toimintakyky kehittyy ja pysyy yllä, ja, painokin pysyy kohdillaan. Viileä vesi tekee myös hyvää kivuille ja säryille. Ei muuta kuin enemmän liikuntaa ja vähemmän istumista. Suosittelen nyt lämpimästi avovesijuoksua se näytti niin hyvältä, että siitä on lupa innostua.

Matka on juostu, lähestytään jo Kirveslahden rantaa.

Kuopion seudun avovesijuoksijat Facebookissa:
https://www.facebook.com/groups/796284927072597/?fref=ts

Rokki kuuluu kaikille: Kuopio RockCock 2016

Rakkaat Ystävät,
hyvä RokkiKana ja RokkiKukko
sekä koolla oleva rokkikansa.
Tulevana viikonloppuna on teidän suuri juhlapäivänne:
Kuopio RockCock 2016.
Tämä Kuopion oma festivaali, Kuopio RockCock yhdistää rokin ja ihmisen yhdeksi,
sillä rokki kuuluu kaikille.

Rokki on tunteista väkevämpiä.
Se ei kuitenkaan ole pelkästään tunne.
Todellinen rokki,
Kuopio RockCock
kutsuu teitä rokkaamaan ja rakastamaan arkisen elämän keskellä,
joten menkää ja ottakaa Kuopiorockin musiikin ravitseva voima itseenne.
Rokissa musiikin voimalla saa kasvaa, sen hyväksi voi toimia ja rokkia tulee vaalia. Tänäkin vuonna rokin hyväksi toimivat kymmenet ja miljoonat rokkia rakastavat ja palvovat talkoolaiset ja muut työläiset.
Myös Sinä, rakas RokkiKana ja RokkiKukko, voit rakkauttasi rokkia kohtaan osoittaa parhaiten saapumalla festivaalille paikalle.

Rokki on rakkauden lähde.
Rokkijumalat ovat asettaneet soivalle rakkaudelle liiton luodessaan ihmisen ihmiseksi ja rokin musiikiksi.
Parhaimmillaan juuri tässä liitossa toteutuvat ilo ja onni.
Yhä edelleen rokki antaa meidän kokea hyvyyttä ja rakkautta.
Mutta, parhaimmissakin liitoissa festivaalien aikana kohdataan ongelmia soraäänien muodossa mutta ei hätää: rokkia riittää kaikille ja rokki kuuluu kaikille.
Puhukaa rakkaat RokkiKanat ja RokkiKukot keskenänne
myös mahdollisista vaikeista asioista: toistenne musiikkivalinnoista ja kuunnelkaa toistenne rakastamaa bändiä. Rokki rikkoo rakkaudellaan rajoja, joten rakastakaa yli musiikillisten makurajojen!
Rokki itse hyväksyi ystävikseen, kuten myös Kuopiorock hyväksyi facebookissa,
musiikissa erehtyneitä ja puutteellisia ihmisiä.
Näin Kuopiorock antoi meille esimerkin, joten seuratkaamme valittua tietä rakkauden voimalla.

Rokin ja koko musiikin sielullinen voima on meitä ihmisiä suurempaa.
Rokkijumalat,  Kuopio RockCockin esiintyjät ovat korostaneet  rokin merkitystä sanoessaan:
"Minkä Rokkijumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Pitäkää sen tähden huolta liitostanne rokkiin rakkaat RokkiKana ja RokkiKukko ja tulkaa ja iloitkaa festivaalilla rokin antamaa ilosanomaa.

Kaikkitietävien Rokkijumalien kasvojen edessä ja tämän rokkikansan läsnä ollessa kysyn
Sinulta, rakas RokkiKana ja RokkiKukko,
tahdotteko te rokata ilolla ja rakkaudella tulevana viikonloppuna
Kuopio RockCockissa,
aina Sillanpään Jarista White Snakeen ja muiden Rokkijumalien kautta The Soundsiin asti?
"Tahdomme."

Te, rakas RokkiKana ja RokkiKukko ja koko rokkikansa
olette nyt ottaneet toisenne Kuopiorockilaiseksi
ja tunnustaneet rakkautenne julkisesti Rokkijumalien kasvojen edessä.
Sillä valtuutuksella, joka minulle on Kuopion Hyvinvointilähettiläänä rokin puolesta uskottu,
vahvistan teidän liittonne ja julistan
Kuopio RockCockin tuoman rokin ilosanoman
Kuopioon lämpimästi tervetulleeksi!

Rokatkaatte rakkaudesta rokkiin puolesta, jonka merkiksi festariranneke käteenne asetetaan lippuportilla.
Lähtekää rauhassa, rakastakaa ja rokatkaatte Kuopiorockissa iloiten!


Rokki kuuluu kaikille.


http://www.kuopiorock.fi/etusivu/


Teksti pohjautuu evl.seurakunnan kirkkokäsikirjaan: avioliittoon vihkiminen. Teksti on muokattu rokkikansan omaan liittoon sopivaksi, mutta lainaten myös suoria viitauksia tekstistä:
http://www.evl.fi/kirkkokasikirja/toim/04a_aviol_vihk.pdf


Ennakkotunnelmia KotiÄiti Koposelta ennen Kuopio RockCock 2015:
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/07/kuopio-ja-kotiaiti-rokkaa-kuopio.html

sekä elämänsä ensimmäisen festarin kokeneen keski-ikäisen Sarin kokemuksia
2015 Kuopio RockCockista:
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/08/kuopio-rockcock-ensikertalaisen-silmin.html

Lasten Oma Festari on ihan ikioma!

Minä ottaisin tuon punaruskean puuveneen tuolta tosi kaukaa, mutta Veikko ottaisi tuon valkoisen ison veneen. Siis Veikko, on minun isoveli, mutta vain minuutin vanhempi. Siis yhden minuutin.
Tässä myö ollaan. Myö kaikki kuusi kuvassa. Siis Minä Helmi 2vee ja mun serkut Viivi 11vee ja Luukas 7vee ja isot veljeni Väinö 5vee, Toivo 4vee ja Veikko 2vee.
Ja myö mennään meidän ihan ekalle festarille Kuopion satamaan Satamankulmaan.

Toivo, minun isoveli on joskus vähän palikk.. eikäkun siis Toivo tykkää palikoilla rakentaa. 

Mentiin ihan ensimmäiseksi festarilla Pupujen Talolle, eikä kun Perheentalolle.

http://www.kuopionperheentalo.fi

Perheentalolla Viivi taiteili paperista ja naruista kauniin kukkaseppeleen, mutta minua ei just silloin kiinnostanut askartelu. Menin isoon valkeaan telttaan leikkimään pupulla ja kuuntelemaan satua.

Kotona meillä perunoita yleensä syödään tosi paljon.
Mutta festarilla kiva täti oli leikannut perunoihin sydämiä, kirjaimia ja kaikenlaisia erilaisia koukeroita. Me saatiin perunoihin ottaa kupista värikkäitä värejä ja sitten painettiin perunalla kuvia kankaalle.
Kivaa!

Kotona äiti ei anna meille saksia. Ei ainakaan ilman äitiä saada leikata niillä. Kerran Toivolla oli sakset ja se leikkasi minun takatukkaa ja Veikon etutukkaa. 

Verhotkin tai oikeastaan kahdet Toivo leikkasi kotona myös toisella kerralla. 

Äiti ei tykännyt. 

Nyt me saatiin leikata saksilla meren aaltoja ja kaloja. Tosi kivaa.

Isona minusta tulee Taiteilija. 

Sain festarilla maalata merta. Oikein sain maalata isoa merta.

 Ja ihan isosti kerrankin. 

Kotona maalataan vain pienille papereille pienillä sormilla ja pienillä sormiväreillä. 

Festarilla me autettiin yhtä Riikka-tätiä luomaan sen taideteosta. Tosi kiva täti. 

Taiteilija kuulema; aivan kuten minäkin.

Tai, voi minusta tulla Hämähäkkimieskin. Minulla on jo Hämähäkkimiehen lippalakkikin.  

Tai, voi minusta tulla ihan joku muukin ja ihan mitä vain haluan sitten isona.

Minun serkku Luukas on maailman paras hulahulavanteilija. Luukas pyöritti festareilla ainakin miljoona tai ehkä jopa satoja kierroksia hulaa. Äiti ei osannut pyörittää edes yhtäkään.

Serkku Viivi on minun idoli. Viivi on jo iso ja tosi taitava monessa jutussa. Viivi rakastaa hevosia ja heppailua. 

Viivi on tosi paras tekemään keppihevosia. Tänään se ei kuitenkaan festareilla tehnyt keppareita vaan kutoi kangaspuilla liinan. Ihan ite kutoi! Minä en olis osannut. Ehkä.

Me jätettiin Viivi kutomaan ja mentiin poikien kanssa rakentamaan autorataa. Se oli joku työpaja ja siellä oli pöytä johon sai piirtää.  Tusseilla piirsin pöytään - kerrankin sain piirtää pöytään. Kotona olen veljien kanssa piirtänyt tosi paljon seiniin, mutta ei äiti oikein tykkää siitä. En tiedä miksi. 

Luukas ja Väinö on tosi nopeita juoksijoita. Ne juoksi Kuopio maratonia siinä sataman rannassa. 

Festarilla ei juokseminenkaan ollut kiellettyä.

Juoksun jälkeen me mentiin Italiaan.
Eikäkun siis ravintolaan.
Me syötiin siellä tosi paljon herkkuja. Minä tykkään vesimelonista, nakeista, ranskalaisista ja leipätikuista. Kaikkia herkkuja ravintolassa oli. Ja kerrankin sai juoda mehua ruoan kanssa eikä aina vain maitoa tai vettä. Äiti söi jotain salaatteja ja kehui kuinka hyviä juustojakin oli. Keksejä ja kakkuakin erilaisia oli iso pöytä.
Äiti oli jotenkin ihmeissään kun täti ei kassalla ottanut minusta, eikä Veikosta eikä Toivosta yhtään rahaa vaan vain isoista ja äitistä. Täti oli sanonut että 0-4veet syö ilmaiseksi ja 5-12veet maksaa vain 6€ ja aikuiset 12€.
Minua harmitti yks juttu ravintolassa. Tai ei ravintolassa vaan ravintolan vessassa. Ne ei ollu muistanut laittaa tytöille pottaa vessaan.

Massut täynnä ennen kotiinlähtöä mentiin hakemaan meidän Taiteet kuivumasta, joita painettiin ihan oikeilla perunoilla. Mun Taiteesta tulee taulu mun huoneen seinälle. Se ripustetaan matalalle eikä ylös.

Eniten Minun Omalla Festarilla minä tykkäsin maalata. Maalasin omat varpaanikin ja farkkunikin. Mutta äiti sanoi ettei se haittaa. Viivi tykkäsi kutoa kangaspuilla ja Toivo leikata saksilla kun kerrankin sai. Luukas ja Väinö tykkäsi rakentaa autorataa. Tyhmää oli Väinön mielestä että rakennettiin liian vähän aikaa autorataa.
Festarilla aika lensi jonnekin. Äiti sanoi että me oltiin siellä melkein neljä tuntia, mutta minusta me ehkä käytiin neljä sekuntia. Mielestäni ihmeellistä oli ettei äiti sanonu kertaakaan tänään "ei saa" tai ehkä se sano yhdesti kun joku meinas mennä liian lähelle vettä, siis meidän Kallavettä. Yleensä kotona äiti sanoo "ei" ehkä miljoona tai satakin kertaa päivässä.
Taisi siis äitikin tykätä olla meidän kanssa Lasten Omalla Festareilla.

Lasten Oma Festari Kuopiossa 18.-24.07.2016

Kurkkaa Lasten Oma Festarin ikiomat kotisivut:
http://www.lastenomafestari.fi

ja LOF-facebookissa:
https://www.facebook.com/events/225499437830264/?active_tab=posts

Muita menovinkkejä Kuopion kesään koottuna linkeiksi:
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/06/kiva-kesa-kuopiossa.html

Hyvästä vielä parempaa: Tapsan Tähti

Tarina on siellä, missä on tunnetta. Siinä ensimmäinen askel. Mitä onnellisempi loppu, mitä pidempi kaari vaikeuksista voittoon, sitä suurempi on draaman tuoma tyydytys.
Tarinan arkkityyppi on esimerkiksi Tuhkimo, joka elää äitipuolen sorron alla. Tai israelilainen soturi Daavid, josta tuli valtakunnan kuningas. Tai Tuntemattoman sotilaan alikersantti Rokka, joka uskoi enemmän omaan totuuteensa kuin järjestelmän idioottimaisuuteen.
Tapio Rautavaaran elämä oli suuri tarina. Riisitautisesta pojanklopista, Tampereen Tammelan koulun huonoimmasta hiihtäjästä hän ponnisti keihäänheiton maailmanmestariksi, kuuluisaksi laulajaksi ja näyttelijäksi. Hän teki lujasti työtä unelmansa eteen.

Liisa Rautavaara (Kaija Kärkinen) sekä Tapio Rautavaara (Sami Kojonen).

Kuopion uuden kesäteatterin "Tapsan Tähti" nostaa odotukset korkealle. Mitkä mahdollisuudet Tapsan tarinassa ovatkaan.
Tapsan Tähti on hyvää ja ammattitaidolla tehtyä kesäteatteria, jossa ainekset ovat kohdillaan: on tarina, on kesäillan musiikkia, on rakkautta ja hyvää oloa, on tanssia, on reissumies ja kissa.
Miksi sitten kitisen?
Käsikirjoituksessa on päädytty vaativaan ratkaisuun, kerrostumiin sekä siihen, että se hypähtelee ajassa edestakaisin. Siitäkö johtuu, että lopputulos on paikoittain sekava. Katsoja kysyy esimerkiksi sitä, mitä Findandia -talon rakennusmiehet tekevät alun kohtauksessa. Tai sitä, miksi olympiavoittoon palataan uudestaan ja uudestaan.
Mutta ennen kaikkea sitä, miksi karismaattisen laulaja-näyttelijä Sami Kojosen osuus on kutistettu niin pieneksi. Hän ei nyt päässyt oikeuksiinsa lahjakkaana tulkitsijana. Muistellaanpa viime kesän lumoavaa Olavi Virtaa.

Reppu ja reissumies, Päivänsäde ja menninkäinen, Sininen uni ja koko kansan rakastama Tapsa.

Katsomo on täynnä. Hurraa, hyvä olympiayleisö!
Tänä iltana kultamitali ja korkein koroke:  Nukku-Matti, Sininen uni ja  Lasse Forsgren.
Pasila. Porilaisten marssi.

Lisätietoja:
http://samikojo.mbnet.fi/tahtiteatteri/kukt/musiikkinaytelma.htm

Tuulan ja Annikan viime kesän kokemuksia: Solistina Olavi Virta
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/06/olavi-virran-syntymasta-on-tana-vuonna.html

Tahko Areena ja ihanat issikat

- Mä en oo ikinä menny issikalla! Enkä mä. Enkä mä. Mutt mä oon. Näistä tunnelmista alkoi meidän perheen kesäloman tähtihetki Riding Club Tahko Areenan ihanilla issikoilla: Tofalla, Esjalla, Dagfarilla ja Nattfaradisilla. Issikkavaellus!

Aiemman ratsastuskokemuksen puolesta kokeneinen meistä on Helmi,10 vee., joka on ratsastanut yli puolet elämästään. Kokemattomin puolestaan minä, vaikka saman ajan olenkin kentän laidalla aitaan nojannut. Siis teoriassa saanut ratsastusopetusta ihan yhtä paljon kuin Helmi, mutta muutaman kerran aiemmin selässä käyneenä tiedän, että ratsastuskin on laji, jota oppii vain tekemällä, ei vierestä katsomalla. Aleksilla on parin vuoden ratsastuskokemus ja miehelläni melko lailla sama ratsastuskokemus kuin minullakin, mutta paljon suurempi rohkeus sekä hevosten hoitokokemus.

Helmille issikkavaellus on ollut pitkäaikainen haave. Hän on odottanut jo vuosia, koska on tarpeeksi vanha vaellukselle, jollaiselle isoveli on jo kerran aiemmin päässyt. Emme olleet ennen tätä kesää huomanneet, että Tahko Areenalla issikkavaellukselle voi osallistua jo 7-vuotiaana.-Jopa nuorempanakin, jos vanhempi ratsastaa mukana, kertoo Tahko Areenan yrittäjä Tarja Arminen ja jatkaa, että vaelluksen pituus sekä vaativuus sovitetaan aina ryhmän mukaan. Tarjan tallilla on kaikkiaan yksitoista issikkaa ja vaelluksia on tehty nyt parisen vuotta.

Meidän vaelluksemme alkaa auringosta, mutta jo ensimmäisen puolen kilometrin aikana taivas repeää. Tuntuu, että se hellepäivän ainoa sadepilvi on Tahkon yllä. Sinnekään ei  sadetutka sadetta näyttänyt, mutta silti paikallinen kuuro ja salamat yllättivät. Turvallisuussyistä joudumme pysähtymään hetkeksi tallille suojaan, ennen kuin matka kohti Tahkovuoren valloitusta jatkuu. Tihkuna jatkuneen sateen ja jo alkumatkasta läpimäriksi kastuneiden vaatteiden vuoksi vaelluksen aikana tuli otettua vain vähän kuvia. Toisaalta se oli paljon kuvia yleensä ottavalle ehkä hyväkin. Sai keskittyä ihan täysillä nauttimaan sateen raikastaman metsän tuoksusta, huippua kohti aukeavista Syvärin huikeista maisemista sekä issikoiden pehmeästä liikkeestä ja varmoista askelista Tahkovuoren kivisillä ja paikoin kuoppaisilla poluilla. Ja hui, yksi kyykin matkalla nähtiin. Paistattelemassa päivänsä sadepilvien raosta näyttäytyvässä auringossa. Tasaisemmilla osuuksilla päästiin maistamaan myös issikoiden omaa askellajia, tölttiä, jota Helmi luonnehti ravinsekaiseksi vipellykseksi. Pehkubaarille noustessa nostettiin töltistä jo laukka. Siis minäkin. En olisi ikinä uskonut!

Myös vuorelta laskeutuminen sujui hienosti, kun vain muisti noudattaa Tarjalta ja oppaaltamme Miksulta etukäteen saatuja ohjeita: luota ja anna hevosen etsiä askelilleen se turvallisin reitti. Liika kontrollointi pitää unohtaa.

Islanninhevonen kuuluu maailman vanhimpiin hevosrotuihin. Johtuneeko siitä vai mistä, mutta jotain alkukantaista ja samalla taianomaista, jopa eteeristä, näissä eläimissä on. Sen aistii heti ensi kosketuksesta, kun ne itsevarmasti, mutta lempeästi, tervehtivät tulijaansa. Olemukseltaan ne ovat yhtä aikaa sekä pieniä että suuria edustaen siroa sulavuutta ja sopusuhtaisuutta sekä näkyväistä laajempaa ymmärrystä ja suurta sisäistä voimaa. Kuin satujen saaren Islannin omia pörröpäisiä keijuja.

Oman kokemuksen perusteella uskallan suositella issikkavaellusta niin aloittelijoille kuin perheillekin. Nämä lempeäsilmäiset ja ihmeelliset eläimet liikkuivat vaikeissakin paikoissa, liukkailla kivillä ja irtosepelillä rauhallisen määrätietoisesti ja varmoin askelin. Tämä varmuus ja sen synnyttämä luottamus siirtyy myös ratsastajaan, kun pitää aistit avoinna. Selässä ei aloittelijanakaan tarvinnut hetkeäkään pelätä, vaan olotila tuntui melkein neljä tuntia kestäneellä vaelluksellamme tosi luonnolliselta ja hyvältä. Läpimärät vaatteet verottivat kokemusta vain sen verran, että kuvissa oli hampaiden kalistessa vaikeampi hymyillä. :) Kastuminen kuitenkin opetti erätaidoista jatkoa ajatellen sen, että vaihtovaatteet on syytä varata aina mukaan. Vaikka ennusteen mukaan ei pitäisikään sataa. Ei pitänyt nytkään, mutta satoipa kuitenkin. Ja paljon.

Vielä pitää lopuksi  mainita Tahko Areenan tallin hyvin hoidetuista tiloista, jotka tekivät vaikutuksen sekä koollaan että siisteydellään. Kaikesta näki, että eläinten hyvinvointiin oli panostettu ja myös issikoille oli rakennettu omat rotutyypilliset tilat, joissa laumassa eläminen on talvellakin mahdollista. Kesää issikat saavat vaellusten välissä viettää hulppealla kesälaitumella, jossa syötävää riittää ja tilaa kirmaamiseen sekä piehtarointiin on runsaasti. Tahko Areenalla on issikoiden lisäksi myös muita hevosia ja poneja sekä mahdollista osallistua ratsastustunneille ja leireille. Helmi jo ilmoittikin vaelluksen päätteeksi haluavansa tänne leirille viimeistään ensi kesänä. Jos vaikka pääsisi uittamaankin issikoita.

Suuret kiitokset  Tarja ja Miksu! Ja kiitos vielä meidän mukanamme olleet Tarjan ihanat issikat Tofa, Esja, Dagfari ja Nattfaradis! Tahkovuori on nyt valloitettu. Hevosvoimilla. Tästä kokemuksesta jää meidän kaikkien sydämeen kavion mentävä jälki. Meidän perheen oma huvipuisto on löytynyt. Kuopiosta. Se on yhtä kuin issikkavaellus Tahkolla. Miksulle jo kerrottiinkin, että tullaan varmasti uudestaan. Koko perhe on ihan töltissä ja ihastuksissaan vieläkin!

****

Lisätietoja

http://tahkoriding.fi

https://www.facebook.com/Tahkoriding/?fref=ts

Iskät pilkillä

Perheenisän on välillä hyvä päästä hetkeksi irtaantumaan arjen pyörteistä. Pilkkivermeet reppuun, kaira olalle ja järven jäälle kevätauringosta nauttimaan ja kaloja narraamaan. Mutta mikä neuvoksi, kun kesä on jo kerennyt sen verran pitkälle, ettei jää kanna?

Kuva: www.kuopio.fi

Onnekseni satun asumaan Kuopiossa. Tiettävästi missään muualla ei pilkkiminen onnistu keskellä kauneinta kesää. Siispä kilautus isäkollega Juhalle ja ei muuta kuin iskät pilkille. Ravintola Mualiman napa Kuopion torin Anttilan puoleisella laidalla on paikka, jossa voi istahtaa pilkille kesäaikaan aina sään salliessa. 

Ja mikäpä on pilkkiessä, kun aurinko paistaa ja ympärillä kuhisee Suomen paras torielämä. Jos kala ei heti nappaa, voi tilata vaikka juomista pilkkimistä virkistämään. Vitosella saa narrata kirjolohia kymmenen minuuttia ja jollei jonoa ole, pidempäänkin. Mahdollisen saaliin saa maksua vastaan syödä paikan päällä tai ottaa mukaansa käsiteltynä ja savustettuna.

Meikäläisen pilkkiminen talviolosuhteissa on melko satunnaista harrastelua ja saalis jää yleensä aika laihaksi. Voi arvata, että olin täpinöissäni, kun torin alla 4000 litran säiliössä majailevat vonkaleet ilmaisivat heti olevansa syötin perään. Ensimmäinen syötti meni parempiin suihin, mutta pian jo alkoi jännittävästi tärisevän siiman keriminen ylös avannosta.

.

Ja siinä se on! Mualiman navan Matalikko Kuopion torilla on ehkä paras pilkkipaikka ikinä, ainakin jos tätä vonkaletta vertaa niihin kitukasvuisiin ahveniin, joita olen joskus onnistunut pilkillä huiputtamaan.

Kalastusrupeaman jälkeen oli mukava istahtaa pöydän ääreen ja nautiskella hetkeä aiemmin avannosta noussut saalis savustettuna ja salaatin kera. Samalla iskäkaksikko  ehti jakaa viimeisimmät vaipanvaihtokuulumiset ja lapsukaisten oppimat uudet, ihmeelliset taidot. Lohifile maistui erinomaiselta ja molemmat kalamiehet palasivat virkistyneinä ja virtaa täynnä perheidensä pariin.

Kiitos Mualiman Navan porukalle unohtumattomasta kokemuksesta, Juhalle kuvien nappaamisesta ja paremmille puoliskoille siitä, että iskät pääsivät pilkille keskellä kesäkiireitä. Käykäähän muutkin torilla liikkujat kokeilemassa kalaonneanne. Tämän kesän torikalastuskautta on vielä muutama viikko jäljellä.