"Oh no - not you again! Voi ei - sinäkö taas!"
Vaikka kuinka haluankin aina auttaa tukea tarvitsevaa omaistani, ystävääni tai muuta läheistäni, joskus hänen tullessa taas luokseni tai nähdessäni hänen taas soittavan, pamahtaa kynnysmaton ajatus väkisinkin ensimmäisenä mieleeni: "Voi ei - mitä nyt taas? Enkö saisi olla edes joskus hetken rauhassa ja levätä!" Tunnustatko, että sinullekin on käynyt samoin? Mietin tällöin vakaasti, että tällä kertaa sanon hänelle - tietysti kauniisti ja ystävällisesti - sen kuuluisan pienen mutta vaikean sanan "ei". Miksi siis yhtäkkiä yllättäen huomaan kuitenkin oman jaksamiseni uhallakin luvanneeni sitä sun tätä ja suostuneeni hänen pyyntöihinsä ja vaatimuksiinsa? Miten tässä nyt näin kävi - taas kerran? Olisinko ollut ilkeä ja itsekäs ihminen, jos en olisikaan tällä kertaa suostunut häntä auttamaan ja jättänyt omia "vähemmän tärkeitä" menojani perumatta? En olisi. Olisiko minulla ollut oikeus laittaa oma jaksamiseni ja omat tarpeeni hänen tarpeidensa edelle? Kyllä olisi.
Moni meistä painii näiden samojen ristiriitaisten tunteiden ja ajatusten kanssa, kuka silloin tällöin, kuka jopa monta kertaa päivässä. Mutta meillä jokaisella on oikeus - itseasiassa jopa velvollisuus - sanoa tarvittaessa myös "ei". Jos olen itse uupunut ja jo jaksamiseni äärirajoilla, minun on ensin huolehdittava itsestäni ja omasta jaksamisestani ennenkuin edes voin olla tukena toiselle. Sanotaan, että jokaisen pitää olla "terveesti itsekäs". Tiedämme, mitä tällä tarkoitetaan, mutta sanalla "itsekäs" on kuitenkin aina hieman negatiivinen kaiku. Yritin etsiä tai keksiä "terveesti itsekäs" -käsitteelle jotain positiivisempaa ilmaisumuotoa, mutta löytämättä ja keksimättä se vielä jäi. Käyttäkäämme sen vuoksi vielä tätä vanhaa käsitettä siihen saakka kunnes paremman vaihtoehdon sille kehittelemme.
Kaverilla on paha olla - saanko minäkään nauttia tästä päivästä?
Saan. Vai viekö minun paha oloni läheiseni pahan olon pois? Tuskinpa, itseasiassa päinvastoin. Mutta kun suon itselleni tänä päivänä jotain pientä piristystä, esimerkiksi käyn kahvilassa tai jumpassa, tapaan ystäviäni tai teen käsitöitä, niin jaksan varmasti paremmin auttaa, tukea ja kuunnella myös läheistäni. Moni meistä kuitenkin syyllistää itseään ja evää itseltään pienet elämänilot, mikä kostautuu sekä meille itsellemme että läheisellemme. On päivänselvää, että minun on ensin huolehdittava omasta jaksamisestani ja nautittava omista arjen voimaannuttavista hetkistä ennenkuin pystyn ja jaksan olemaan tukena ja apuna muille. Etenkin vanhemmille ihmisille on usein kunnia-asia selviytyä kaikesta yksin, koska näinhän he ovat tottuneet iät ja ajat toimimaan. Siksi esimerkiksi vaikeasti sairasta puolisoa hoitava omainen yrittää pärjätä ilman ulkopuolista apua, vaikka ikä on tuonut jo itsellekin kremppaa ja itsekin tarvitsisi jo apua arjessa. Ympäri vuorokauden läheisestään huolehtivat omaishoitajatkaan eivät aina salli itselleen vapaapäivää tai pientä hengähdystaukoa, vaikka siihen mahdollisuus olisikin. Tunnetaan syyllisyyttä rakkaan läheisen jättämisestä "vieraan hoteisiin". Toki välillä on haasteellista edes saada omaiselle sijaishoitoa omaishoitajan vapaan ajaksi. Silloin kun tällainen mahdollisuus järjestyy, kannattaa se hyväkseen käyttää, koska pieni levähdyshetki auttaa omaishoitajaa jaksamaan taas arkea eteenpäin vaativan tehtävänsä parissa.
Seuratkaapa joskus eläimiä, sillä meillä ihmisillä olisi usein niiltä oppimista. Kuten yllä olevan kuvan kissaveljekset, ne osaavat nauttia elämästään ja näyttävät sen avoimesti muillekin. Ne pitävät hyvää huolta kaveristaan, mutta sanovat hänelle joskus suoraan tarvitsevansa nyt hetkisen omaa rauhaa ja lepoa. Vietettyään lepohetken ne palaavat takaisin kaverin luo ja jaksavat taas seurustella, jutella ja leikkiä hänen kanssaan. Tai joskus ne lepäävät tovin yhdessä kaverin kanssa vieretysten. Viisaita otuksia, eikö vaan? Eläimet huomioivat toisensa ja auttavat kaveriaan, mutta pitävät luonnostaan huolta myös omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan.
Jos tämä aihe on sinulle ajankohtainen ja pohdit rajanvetoa läheisesi auttamisen ja omasta elämästä nauttimisen sekä omaan hyvinvointiisi keskittymisen välillä, niin kannattaa tulla ensi tiistaina 28.11. klo 13.00–14.45 "Terveesti itsekäs omaishoitaja" -tilaisuuteen Kuopion kaupunginkirjaston luentosaliin (Maaherrankatu 12). Ohjelmassa on asiantuntija- ja kokemuspuheenvuoroja, vuoden omaishoitajan julkistaminen ja musiikkia sekä mahdollisuus tutustua neuvontaa, tietoa, tukea, vertaisuutta ja toimintaa tarjoavien omaisyhdistysten toimintaan. Lämpimästi tervetuloa!
Tätä blogitekstiä kirjoittaessani ulkona tuuli tuivertaa ja maisema on harmaa, mutta piristän itseäni tämän pimeyden ja kylmyyden keskellä muistelemalla aurinkoista kesäpäivää, jolloin sain upottaa varpaani ihanan lämpimään rantahietikkoon. Vietin silloin sen hetken aivan kokonaan itseeni keskittyen, auringonlämmöstä nauttien ja laineen lipsatusta kuunnellen. Sen jälkeen jaksoin taas paremmin kuunnella läheiseni murheita ja tukea häntä vaikeassa elämäntilanteessa. Muistakaamme siis olla "terveesti itsekkäitä" - se auttaa meitä kaikkia voimaan ja jaksamaan paremmin! <3
