Perjantaiksi lupailtiin kaunista ilmaa, joten päätimme kokeilla lukukoira-hyvinvointilähettiläs Sylvin kanssa, miten sujuu päiväristeily, kun matkaseurana on koira. Torstaina kyseltiin, pääsisikö johonkin laivaan myös neljalkaisen seuralaisen kanssa, ja Koski-laiva Oy toivottikin meidät tervetulleeksi M/S Osmon aurinkokannelle. Kuono kohti seikkailua siis.
Osmon kyytiin mahtuu peräti 250 henkeä, joten aurinkokannella oli hyvin tilaa. Asettauduimme ensin peräkannelle, mutta siirryimme sitten laivan etuosaan, mistä oli paremmat näkymät joka suuntaan.
Laivalla tuuli sen verran, ettei tarvinnut huolehtia siitä, tuleeko koiralle kuuma. Vesipullo oli toki mukana, mutta laivakyyti näytti janottavan vain kannella istuskelevia ihmisiä. Sylvi matkasi tyytyväisenä ja haisteli tuulta. Jostain saaresta taisi tulla jotain erityisen kiinnostavia tuoksuja - oliko rannassa joku eläin vaiko grillattiinko mökin pihassa makkaraa..?
Laiva kulki satamasta Saaristokaupungin suuntaan. Missään aavalla ulapalla ei siis oltu, mutta tarjolla oli hienoja saarinäkymiä. Taivas ja vesi muuttivat väriä sen mukaan, oliko aurinko pilven takana vai paistoiko suoraan. Laiva kulki tasaista tahtia, ja saaret vaihtuivat.
Vaikka maisemat kiinnostivat meitä enemmän kuin arkkitehtuuri, oli ihan mielenkiintoista nähdä, miltä eteläinen Kuopio näyttää järveltä päin. Taloja oli yllättävän tiheässä ihan rannassakin (ja lisää rakennetaan); Saaristokaupungissa näyttää tosiaan toteutuvan se kuuluisa suomalainen unelma: koti kaupungissa mutta (lähes) järven rannalla.
Keilankannan kanavan jälkeen laiva teki täyskäännöksen ja suuntasi takaisin kohti satamaa. Puolitoista tuntia laivan kyydissä meni todella nopeasti, pitempäänkin olisi viihtynyt. Opastusta oli sopivasti: hiukan Haapaniemen, Lehtoniemen ja Saaristokaupungin historiaa, ja paluumatkalla Puijoa ja Kallavettä tietenkin. Henkilökunta oli ystävällistä, koira sai muutamalta turistilta rapsutuksia ja aurinko paistoi. Hyvä kokonaisuus siis.
Me palasimme rantaan, Osmo jäi odottelemaan seuraavia matkustajia. Kapteenille kiitos kyydistä, ehkä palaamme vielä joku päivä!
PS. Vaikka olimme lounasristeilyllä, emme ruokailleet vaan joimme iltapäiväkahvit korvapuustin kera. Mutta koska nälkä alkoi jo hiukan vaivata, päätimme kotimatkalla piipahtaa pizzalla Sataman Helmessä, jonka terassille saa myös ottaa koiran mukaan. Hyvinvointilähettiläskin sai toki osansa pizzan reunoista, kun tarpeeksi kauan malttoi odottaa.
Sääilmiöt vuoden 2017 Kuopio RockCockille ovat vahvistuneet.
Luottamuksella sään puolesta festivaalikansalle voin ilolla julistaa ettei Suomen 2017 virallinen kesäartisti Parkkosen Pete esiinny tänä vuonna RockCockissa. Nyt riittää Parkkosen Peten kohta satamiset. Vesiämpärit on jo täynnä tältä kesältä, joten Pete - nyt riittää.
Voin ilon kautta myös julistaa festivaalia ympäröivien sääilmiöiden olevan synttärisankarimme, Kuopion RockCockin kaltainen. Nuorikkomme elämän täyteisen teinikesän kunniaksi kutsutut sääilmiöt ovat verrattavissa 15-kesäiseen teinipojan mieleen: villi, vapaa ja voimakkaasti vaihteleva tunteesta toiseen.
Perjantaina iltapäivällä Väinölänniemen Rantalavan taivaan taistelee auki hevimpää metallia edustava Battle Beast. Kello 20.00 Puistolavalla puhisee 1980- luvun historialliset tuulet Rion autiotalon suunnalta Dingon alkuperäisessä koostumuksessa. Perjantaina festivaaialueella on asetettu voimakas Klamydia-vaara, joten jos ko.lta haluaa täydellisesti suojautua on vältettävä illan aikana oleskelua Rantalavan tuntumassa. Kello 21.00 Stadionlavan valtaa sata salamaa täydellisellä Rovaniemen Tuiskulla. Tuiskun jälkeen on pouta sää ja voimme kerätä pohjalaisen pitkiltä pelloilta Tähkän satoa syvälle sieluumme. Pohjalaisen Tähkän peltotuulien jälkeen taivas raukeaa ison Ameriikan malliin ja perinteisen metallin makuisesti Megadethin tahtiin. Ilmiö Megadeth sammuttaakin perjantaina Väinölännimen taivaalta valot mennessään, joten festivaalikansan on aika siirtyä sisätiloihin Kuopion keskustaan tai satamaan.
Lauantaina eli toisena rokkipäivänä kyllä Kuopiossa tarkenee kun urheiluhullurokkikansa raikaa poikamaisesti auringon alla iloitellen pienissä JVG:n häissä. Lauantaille on myönnetty pikkupunkkivaara Stadionlavalle levitettävän Apulannan vuoksi. Vahva avaruussää ja magneettikenttien aktiivisuus on äärimmillään lauantaina Rantalavalla klo 1645, joka tunnetaan parhaiten Monroe- ilmiönä. Ilmiön tuottamalta energialta ei voi Väinöläniemellä suojautua, ei sitten millään muotoa. Illan kasteen koko Kuopion ylle luo Juha Tapion sydämet ja kyynelkanavat avaavat sanoitukset. Kasteen vuoksi kosteus nousee alueella korkeimmillaan hipoen 89 prosenttia, joka aiheuttaa läheisyysherkkyyttä. Juhlayö onkin hyvä päättää Kuopiossa eksyneeseen Haloo Helsinkiä!- kyselevään sääilmiöön, joka leiskauttaa revontulet Väinölänniemen yöllisen taivaan ylle.
Yllä mainittujen vaihtelevien sääilmiöiden lisäksi viikonlopun aikana koetaan myös muita äärimmäisen kauniita ja voimakkaita sääilmiöitä, joista on lupa nauttia ja lupa rokata täysin rokkiheltoin.Paikallisesti merkittäviä ilmiöitä on syytä huomioida erityisin huomionosoituksin, joista tässä ennusteessa mainittakoon Turmion Kätilön, Kaikkeus sekä nuorempaa ja valovoimaisempaa rumputykitysilmiötä edustavaa Peräkorpea.
Vanha perinteinen suomalainen sananlasku "Sää on kuin morsian" pyyhitään näiden festivaalien myötä sääkartaltamme ja jätetään se historian kirjoihin ilman tulevaisuus mainintaa. Tämän rokin myötä uusi perinteinen suomalainen sananlasku sanoo: Sää on kuin RokkiKukko teininä: villi, vapaa ja voimakkaasti vaihteleva tunteesta ja ilmiöstä toiseen.
Valoa, voimaa ja virtaa koko Kuopio RockCockin festivaalikansalle ja lämpimät onnittelut Kuopion rokeimmalle nuorikolle 15-vuotiaalle RokkiKukolle!
Sääilmiöiden ennustaja ja tunnustaja,
Kirsi Koponen
#rokkikuuluukaikille
Nyt kun kesä on parhaimmillaan, niin tenniksen "lampsuttelu" on kuntoa kohottavaa ja rentouttavaa. Kuopiossa on loistavat mahdollisuudet pelata tennistä aivan ilmaiseksi. Näin kesän aikana on Kuopion alueella seitsemän paikkaa, missä on useampi kenttä meidän kaikkien käytössä. Kentät löytyvät linkinstä: https://www.kuopio.fi/tenniskentat
Ohessa kuva Litmasen kentiltä Petoselta, missä on kolme kenttää pelattavana
Tämä on hieno kädenojennus Kuopion kaupungilta, joka antaa meille asukkaille mahdollisuuden pelata tennistä. Koska pelaaminen on maksutonta, niin kynnys pelaamiselle on matala. Tarvitaan vain maila, pallo ja pelitoveri. Vaatetuksena käy lähes mikä tahansa, kunhan on pitävät ja tukevat kengät. Itse olen pelannut tennistä lapsesta saakka ja sen myötä kannustanut muunkin perheen tenniksen pariin. Perheessämme on jokaisella oma maila, joten kiistaa pelivälineestä ei pääse syntymään.
Itse innostuneena
Kuten kuvasta näkyy, niin tennistä pelatessa hymy kasvoille leviää. Kun käy pelaamassa, niin kannattaa ottaa pelaaminen kokemuksena ja rentouttavana ajanvietteenä. Yleensä vain pomputtelemme palloa, ei sen enempää pisteitä laskien tai tarkkoja sääntöjä noudattaen. Tärkeintä on prosessi, ei niinkään lopputulos: vaimoani lainaten. Pelaaminen on rentouttavaa ja kuntoa kohottavaa. Vaikka kuinka hiljalleen vain pomputtelee, niin kyllä siinä sen verran innostuu, että hiki tulee. Vettä kannattaa varata mukaan vaikka aurinko ei paistaisikaan, sillä jano pelatessa tulee. Jokainen pelaa omien taitojensa ja innostuksensa mukaan. Pelaajia kentillä on laidasta laitaan. Sellaisia sunnuntai pomputtelijoista aktiiviharrastajiin. Aina kun olen käynyt pelaamassa, niin kaikki pelaajat ovat olleet iloisia ja innostavia. Ehkä suurin pelaajaryhmä ovat perheet lapset vanhempineen, jotka käyvät pelaamassa, kuten allekirjoittanutkin. Kun nyt on kesäaika ja tämä lysti on ilmaista, niin kehoitankin kaikkien, joita vähänkin kiinnostaa käydä kokeilemassa.
Pelivuoron varaus on helppoa. Jokaisella kentällä on kahden viikon kalenteri, johon voit merkitä ajankohdan milloin haluat tulla pelaamaan. Peliaika kannattaa varata pari päivää ennen pelaamista, sillä varsinkin hyvällä säällä kalenteri on monesti aika täysi. Tosin jos yhdellä kentällä on täyttä, niin toisella voi olla tilaa. Varauksessa ei sinänsä ole sääntöjä, mutta kannattaa noudattaa hyvää muita huomioivaa varaustapaa. Jos on sesonki ja varauksia paljon, niin on hyvä tapa varata max. 2h kerrallaan. Jos on hiljaisempaa, niin silloin tietysti voi varata hieman pidemmänkin ajan. Vinkkinä voisin sanoa, että ota varmuuden vuoksi varausta tehdessäsi oma kynä mukaan, sillä joskus kynä on kadoksissa.
RIISA - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo
Karjalankatu 1, Kuopio
info@riisa.fi
p.0206 100 266
avoinna ajalla 12.5. - 6.8.2017 ti-su 10 - 16
Kaiken, ortodoksisen kirkkomuseon ulkopuolella olevan, kauneuden edessä seisoin hiljaa ja painoin sydämeni silmiin näkymän, joka avautui edessäni. Ulkona kukkivat kukat, katoksen alla oleva kellorivistö ja koristeelliset ovet kutsuivat RIISAan. Astu peremmälle Pirjo sisällä kohtaat kauneutta, sielukkuutta, harmoniaa, hyvää oloa sekä arjessasi pyhyyttä. Tämä jäi viime kesältä pysyvästi mieleni uumeniin kun kävin RIISAssa. Mieleni on taas avoin, kun astun ulko-ovesta sisään ja otan kaiken vastaan mitä minulle nähtäväksi annetaan. Olen siunattu, siltä minusta tuntui.
RIISAn seinustalla kukkivat kukat kutsuvasti.
Valkoisia tulppaaneja.
Kellot rivissä.
Olin pyhyyden portilla ja siitä ovesta astuin sisään.
yksi
Euroopan huomattavimmista ortodoksisista kirkkomuseoista. Kirkkomuseon
tehtävänä on tallentaa, säilyttää, tutkia ja pitää näytteillä Suomen
ortodoksisen kirkon historiaan liittyvää ainutlaatuista
kulttuuriperintöä sekä hyödyntää sitä kasvatus- ja opetustarkoituksiin.
RIISA - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo
Karjalankatu 1, 70110 Kuopio
Avoinna tiistaista sunnuntaihin 10 - 16.
p. 0206 100 266 / info@riisa.fi
yksi
Euroopan huomattavimmista ortodoksisista kirkkomuseoista. Kirkkomuseon
tehtävänä on tallentaa, säilyttää, tutkia ja pitää näytteillä Suomen
ortodoksisen kirkon historiaan liittyvää ainutlaatuista
kulttuuriperintöä sekä hyödyntää sitä kasvatus- ja opetustarkoituksiin.
RIISA - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo
Karjalankatu 1, 70110 Kuopio
Avoinna tiistaista sunnuntaihin 10 - 16.
p. 0206 100 266 / info@riisa.fi
RIISAssa ovat esillä näyttelyt Pyhyyden portailla - kokoelmanäyttely, sekä Kohtaamisia - Suomalainen usko. RIISA tarjoaa 100-vuotiaan itsenäisen Suomen kunniaksi kauniin katselemuksen suomalaisesta uskosta. Suomalainen usko kuvastuukin teoksissa laajasti. Näyttelyssä on teoksia muun muassa Eero Järnefeltiltä, Akseli Gallen-Kallelta ja Juho Rissaselta. Kohtaamisia - näyttelyn tarkoituksena on juhlistaa RIISAn 60-vuotista historiaa.
Minua kiehtovat ikonit, niiden kauniit riisat eli vaipat,
jotka ovat kullattua hopeaa, helmiä, korukiveä ja koruommelta. Esimerkkinä
mainitsen koristelun monimuotoisuudesta Jumalanäidin Ennusmerkki ja Konevitsan
Jumalanäidin ikonien riisat. Olivat vaikuttavia ja kauniita. Myös votiivilahjat, rukouksen
yhteydessä annetun lupauksen mukaiset uhrilahjat ja sädekehän tapaan koristeltu
tsata-levy tulivat tutuiksi. Minulle kerrottiin myös Suojelijoiden sekä
Pariisista Kuopioon kantautuneen luonnokseksi jääneen alttaritaulun tarina. Oli merkille pantavaa myös se, että ortodoksisen kirkon alttaritaulut kuvaavat ylösnoussutta Kristusta, kun evankelisluterilainen kirkon alttaritauluihin on usein kuvattu Jeesus ristillä.
Ikoneita.
Kullattu arkku.
Kaunis koruompeilen kirjailtu alttaripalvelusvaate
Jeesus ristillä.
Yläpuolellamme palvontamme kohde.
Kristus Kaikkivaltias.
Kahdella kielellä.
Poislähdön haikeutta.
Kiitos RIISAn henkilökunta.
RIISAssa on nähtävyyksiä vaativaankin silmään. Ainoastaan esineiden paljous sai minut lievän hämmennyksen valtaan "kaikkiko pitää kerralla katsoa?" Molemmat näyttelyt pysäyttivät ja olivat mielenkiintoiset sekä kokemuksena ainutkertaiset, - jäi mieleen. Hyvä olo vain hyrisi kananlihan muodossa ihollani, kun näitä museon tarjoamia aarteita silmäilin. Suosittelen, ja omin silmin jokaisen kävijän tämä kaikki on nähtävä.
Itse olen
suunnattoman iloinen amanuenssilta saamastani ohjauksesta, tiedoista ja opastuksesta.
Kävelimme
Bonbonin eli Mr. Pompun kanssa eräänä tuulisena aamupäivänä Kuopion torilla ja etsimme keskustasta
kahvilaa, jossa lämmitellä. Kahvilan myyjän kireä ilme ja huomautus
koirasta sai minut ja sylissäni olevan pienen leijonan poistumaan iso take
away -kahvi kourassa hyvin pikaisesti takaisin viimaan.
Suomessa tuo on
valitettavan tyypillistä. Koirat eivät ole useinkaan tervetulleita asiakkaita
yrityksiin, ei edes sylissä tai laukussa matkustaen nopeiden ostoksien ajaksi.
Tiesin sen toki jo etukäteen, kunhan kokeilin. Meidät on heitetty ulos kahviloiden
lisäksi niin huoltoasemalta kuin kioskiltakin. Kuopion matkustajasatamassa
tilanne on kuitenkin toinen. Onneksi.
Cafe Sataman auringon alla
Aurinkoisena
kesäpäivänäJari
huikkasi meille molemmille jo koiraystävällisen Cafe Sataman ovelta ”terve” ja Mr.
Pomppu käveli tottuneesti sisälle sinivalkeaan rakennukseen.
Snuffle -Dog Beer
Pomppu tuijotti hyllyssä näkyviä olutpullojaja
minä sivelin kädelläni kahvilan vankan puupöydän pintaa samalla, kun mietin
mitä haluaisin.
Kahvilan kalusteet on kuulemma savolaista käsityötä ja tehty kahvilaan
mittojen mukaan Kuopion metsistä kaadetusta puutavarasta. Paikallisen käsityöläisen taidonnäyte ja ihastuttava
yksityiskohta kahvilan tarinassa.
Tällä kertaa päädyin lasilliseen kylmää
juomaa jäillä, vaikka Cafe Sataman kesäkeittiön grilliherkut ovatkin aina
maistelun arvoisia. Pomppu taas päätti oluen sijaan tilata lounasta ja
nauttia sen aurinkoterassilla.
Emme ennättäneet istuutua kunnolla edes
paikoillemme, kun Pomppu oli jo kieputtanut itsensä pöydän pukkijalkaan ja Sille tarjoiltiin
kupillinen vettä sekä laitettiin
koirien oma à la carte -lista kirsun alle.
Se
mietti kanaherkun, kalkkunaherkun ja lihapullien välillä tovin, mutta päätyi
Jarin suosituksesta tilaamaan pienen annoksen kalkkunaherkkua.
"Yksi pieni kalkkunaherkku, kiitos."
Ruokahalusta
ja annoksen maittavuudesta päätellen isompikin annos olisi uponnut, kuten seuraavasta videonpätkästä on havaittavissa.
Cafe
Sataman noin 150 vuotta vanha rakennus on palanen Kuopion historiaa. Toimittuaan
aikoinaan yli 140 vuotta satamatoimistona, rakennukselle annettiin remontin
myötä uusi elämä ja se uudistettiin ravintolakäyttöön kesällä 2013.
"Saanko maistaa?"
Cafe
Satamassa on tällä hetkellä 140 asiakaspaikkaa, joista suurin osa löytyy ulkoa satamatorin
puolelta erittäin viihtyisältä valkoisin puukalustein kuorrutetulta terassilta. Satamamiljöö on todella upea. Sitä ja kimaltavaa järvenpintaa katsoo ilokseen ruoan ja juoman nauttimisen yhteydessä.
Satama on ollut minulle aina yksi Kuopion kauneimpia ja viihtyisimpiä paikkoja. Jo pienenä rattaissa istuen kävin usein satamatorilla äitini kanssa. Joskin meillä oli kielto mennä torille ilman isoveljeäni (joka oli kiellon antaessaan myös alle kouluikäinen), koska hän ei luottanut siihen, että äitini osaa ilman häntä huolehtia, etten päädy satama-altaaseen.
Cafe Satama seisoo upealla paikalla satamatorin laidassa ja rakennuksen remontti
sekä sisustus on toteutettu kunnioittaen sataman historiaa. Ja kuten jo totesin, minua viehättää erityisesti ajatus paikallisen työvoiman ja materiaalin käytöstä muun muassa Cafe Sataman kahvilan kalusteissa.
"Mmmm."
Ilahduttavaa on myös
se, että terassia on edelleen laajennettu, joten Kallaveden äärelle
rennon palvelun Cafe Satamaan mahtuu aiempia kesiä enemmän kiireettömiä, hyvän
ruoan, juoman ja musiikin ystäviä.
Koiraystävällisyyden
ja mielenrauhaa tuovan ympäristön lisäksi Cafe Sataman viihtyvyyttä lisäävät muun muassa useat ulkotulet, lämpimät viltit ja kesäisin terassilta löytyvä vanha jukebox,
joka laulaa asiakkaiden mieltymysten mukaan veloituksetta. Juomaa ja ruokaa voi
tilata niin ulko- kuin sisätiskiltä.
Pieni kesäsadekaan ei terassinautintoa
haittaa, sillä ulkotulien ja vilttien lisäksi osa terassista on suojattu
katoksin. Iltaisin
auringon säteiden hiipuessa myös Kallavesi on usein tyyni eikä tuuli
haittaa Cafe Satamassa istumista. Silti viltin alle on miellyttävä
käpertyä. En ole joutunut tai oikeastaan ennättänyt kertaakaan edes pyytämään vilttiä, sillä
joko Jari tai James on aina ollut minun ajatusta nopeampia ja jompikumpi on aina
tuonut viltin hartioilleni. Heillä onkin tapana kiertää asiakkaiden
joukossa kysymässä kuulumisia sekä tiedustelemassa onko tarvetta viltille tai pepun alle laitettavalle
pehmusteelle.
Koirien Facebook -pidetään satama siistinä
Historiallisen kahvilarakennuksen lisäksi Kuopion historiaan pääsee kurkistamaan Cafe Satamassa myös satama-aiheisen
valokuvanäyttelyn avulla. Kuvat ovat kahvilassa lainassa Kuopion Kulttuurihistoriallisen
museon arkistoista.
Cafe Satama tekee kuitenkin joka päivä uutta historiaa
olemassaolollaan. Sosiaalisessa mediassa monet meistä ovat jo nähneet
esimerkiksi kahvilan yrittäjien tämän kesän innovaation Koirien Facebookista, jonne Mr.
Pomppukin kävi tekemässä päivityksensä lounaan jälkeen.
Cafe
Satama on avoinna kaksi- ja nelijalkaisille otuksille toukokuun alusta elokuun
puoleen väliin saakka. Kahvila aukeaa yleensä puolen päivän maissa sään näin
suosiessa ja ovet ovat tavallisesti auki niin kauan kuin asiakkaita riittää. Viikonloppuisin
ovet ovat auki vieläkin pidempään kuin arkena.
Cafe Satamaa ei kannata unohtaa
kesäkauden jälkeenkään, sillä syksyllä ja talvella kahvila toimii
tilausravintolana ja on auki erilaisten tapahtumien ajan. Niin talven
kuutamoluistelussa kuin Ice Marathonin aikanakin kannattaa siis piipahtaa Cafe
Satamassa kuuman tai kylmän juotavan äärellä.
Talvea ennen annetaan
kuitenkin kesän helliä meitä. Ehkäpä viime kesän innoittamana tänä kesänäkin Cafe
Satamassa päästään nauttimaan kakkubuffasta (tämä olisi niiiin jees!) ja erilaisista live-esiintyjistä. Varmaa
on ainakin se, että Jari ja James ottavat jatkossakin myös koira-asiakkaat vastaan ilolla
ja lupsakalla asenteella.
Jari, James ja Mr. Pomppu
Cafe Satamaa kiittäen aurinkoisin terkuin Tytti ja Pomppu
Osui ja upposi.
En nimittäin koskaan ole sietänyt naisten saunailtoja, jotka jo olomuodossaan edellyttävät tyhjännauramista ja nykytermein sanottuna "avautumista". Katsomossa naurattaa ja itkettää yhtaikaa kun näytelmän Terhi (Heli Lyytikäinen) saa primitiivisen kohtauksen naisten avautumisesta.
Kuopion Uuden kesäteatterin Katri Helena Laulajatyttö rakentuu tarinasta ja tarinoista. Käsikirjoitus limittää yhden elämän ja monta elämää. Tyttöjen saunailta kulkee nykypäivässä ja paljastaa äidin ja tyttären, Pirkon (Tiina Paakko) ja Jannican (Riikka Voutilainen) suhteen ristiriidat. Pirkko äitinä on kykenemätön hyväksymään tyttärensä erilaisuuden. Hän koteloituu ja haluaa olla huomionkohteena edes viinanhuuruisessa sökellyksessään.
Pirkko ei pysty puhumaan rintasyövästään läheisilleen. Niinpä Katri Helenan biisit tulevat lohduksi ja turvatyynyksi. Katri Helenan kappale on osa hänen sairauskertomustaan. Korvamatona soiva syksyn sävel taas on muistutusTerhin kuolemanpelosta.
Miten pohjaan asti musiikki koskettaakaan ihmisen tunnetiloja, itkua ja puhumattomuutta. Enemmän kuin oljenkorteen siihen tartutaan.
Viisas ja oivaltava käsikirjoitus (Johanna Keinänen, Sami Kojonen, Kimmo Virtanen) ei ole pelkästään Katri Helenan elämäkerta. Musiikkinäytelmä tarttuu elämän käänteisiin, sen pakahduttaviin ensisuudelmiin, mutta myös elämän mukanaan kuljettamiin kipukohtiin kuolemaa ja luovuttamista myöten.
Kuka on Johanna Keinänen, kysyy väliajalla samaan kahvipöytään osunut tuttava. Ilomielin kerron kaiken, minkä tämän laulunäytelmän tähdestä tiedän - Tyyne Kettusta unohtamatta. Sillä onhan Johanna Keinänen tämän näytelmän Tähti. Ei liikaa yritä olla kuin Katri Helena, mutta tulkinnoissaan onnistuu satasella.
Katri Helena kantaa mukanaan Suruksi ristimäänsä mielikuvituseläintä. Kuopiolaisena kannan surua siitä, että tämä on Kuopion Uuden kesäteatterin jäähyväiskesä kahdeksan teatterikesän jälkeen.
Paras kiitos ja hatunnosto kesäiselle ammattiteatterille on se, että täytämme Rauhalahden Teatteriareenan katsomon nyt kun se vielä on mahdollista.
WILHELMIINA HONKANEN
Kirjoittaja on päätoimittaja (eläkkeellä) sekä Kuopion kaupungin hyvinvointilähettiläs.
KATRI HELENA LAULAJATYTTÖ
Rauhalahden teatteriareena
Ohjaus: Kimmo Virtanen.
Esitykset 13.8. saakka
Johanna Keinänen on musiikkinäytelmän Katri Helena.
Ikimuistoiset ja vaikuttavat kesänäyttelyn valokuvat.
Yksi harrastuksistani on valokuvaus. Minusta on erityisen mukavaa katsella myös muiden ottamia valokuvia. Tänään päätin lähteä katsomaan VB-valokuvakeskukselle kansainvälistä kesänäyttelyä, joka oli ensimmäistä kertaa Suomessa VB-valokuvakeskuksessa Kuopiossa. Tuumasta toimeen ja niinpä perille päästyäni silmittelin siellä 50
upeaa valokuvaa, piipahdin Viktorin Ateljeessa ja viivähdin tuokion ihastuttavassa puutarhassa.
VB-valokuvakeskuksen kansainvälinen kesänäyttely
50 Greatest Photographs of National Geographic vie suurenmoiselle ja
värikylläiselle maailmanympärysmatkalle halki maiden, mantereiden ja
merien. Näyttely oli vaikuttava ja jätti jälkeensä mukavan muiston.
National Geograpihic Society on yksi maailman suurimmista yleishyödyllisistä tieteen ja kasvatuksen järjestöistä. Se on myös merkittävin kiertävien näyttelyiden järjestäjistä maailmanlaajuisesti.
Kesänäyttely on ajalla 2.6.-27.8.2017 ja avoinna: ma-su klo 12-18.
VB-valokuvakeskuksen
valokuvat herättivät minussa suuria tunteita, niin iloa kuin surua. Valokuvat olivat
taitavasti ja onnistuneesti kuvattuja, sekä jokaisella valokuvalla oli oma tarinansa, jonka kuvaaja oli kertonut. Erityisesti mieleeni jäivät muotokuva afgaanitytöstä pakolaisleiriltä Pakistanista, kookas puu jonka rungolla oleili ihmisiä, luolasukeltajat, sekä valokuva Titanic-laivan keulasta Pohjois-Atlantin syvyyksistä. Vaikuttavin valokuva oli tutkijasta ja simpanssista, se oli kaunis, herkkä ikoninen valokuva. Sen oli ikuistanut Nick Nicholsin.
Puutarhasta napattua. Värien loisto on mitä kaunein.
VB:n ateljeen oven vieressä kukki vaaleanpunainen ruusu.
Viktor Barsokevitsch ateljee.
Kellarinäyttely avautui kertomuksella Barsokevitscin perheestä sekä talosta ja esillä olivat myös hänen tunnetuimmat Ateljeessa otetut valokuvat. Näyttely on esillä ajalla 16.6.-29.10.2017.
Kannattaa totella.
Lupa innostua.
Huomasin VB-valokuvakeskuksessa myös pienen puodin, jossa oli myytävänä mm. lahjatavaroita, kirjoja ja postikortteja.
Tänä vuonna Viinijuhlat aloitti perjantaina Roope Salminen & Koirat sekä Jari Sillanpää. Lauantaina päästiin nauttimaan Lauri Tähkästä sekä Antti Tuiskusta. Vuosi sitten olin menossa Antti Tuiskun keikalle Viinijuhlille, mutta silloin se harmillisesti peruuntui. Lauantaina odotukset olivat sitäkin korkeammalla ja koska säät hellivät vielä ihanasti juhlakansaa, niin lauantaina oli pääsyliput myyty loppuun iltapäivään mennessä ja portilla oli lippuja vähemmän myynnissä kuin mitä olisi ollut tulijoita.
Street food.... mmmm... mitä tekisi mieli? Hotdog, burgereita.... jotain hyvää ja ihanaa.
Vuonna 2000 on edellisen kerran ollut teemana Kalifornia jossa tuotetaan 90% Yhdysvaltojen viineistä. Yhdysvallat on neljänneksi suurin viinimaa maailmassa. Tämän vuoden viineissä maistui niin Pohjois- kuin Etelä-Amerikka. Tämän vuoden Taste of America tuo streed food -kadulle amerikkalaisia pikaruoka herkkuja burgereista lähtien erilaisilla valmistustavoilla. Itse nappasin ruokarekasta älyttämän hyvän hampurilaisen. Suosittelen! Kannattaa piipahtaa myös Salakapakassa sekä samppanjan myyntipisteellä hakemassa pientä ekstraa juhlafiilikseen.
Edellisvuosien kävijöiden toiveesta tänä vuonna on päädytty siihen ettei sateenvarjoja voi tuoda alueelle. Onneksi Viinijuhlien aloituspäivät kuuluivat tämän kesän kauneimpiin kesäpäiviin. Aurinkoinen mieli ja sää kyllä näkyi myös juhla-alueella. Tuttuja oli paljon liikenteessä ja monesti sai pysähtyä morjestamaan ja vaihtamaan kuulumisia.
Lauri Tähkä esiintymässä, ei tarvinnut olla yksin
Koska viinijuhlaliput oli myyty loppuun niin se kyllä myös näkyi alueella. Artistien keikkojen aikana siirtyminen street food alueelta ravintola Wanhan sataman päätyyn ja takaisin vaati rauhallista ja varmaa etenemistä väentungoksessa. Onhan se toki vaihtelua suomalaiseen mentaliteettiin... joutaa sitä talvella taas seisomaan -25 asteen pakkasessa bussipysäkillä vähintään metrin etäisyydellä muista ihmisistä.
Lauri Tähkä
Lauri Tähkä veti keikan läpi rautaisella ammattitaidolla ja tuttujen laulujen sanat raikuivat koko yleisön suusta.
Lauri Tähkän ja Antti Tuiskun esitysten välissä oli tarjolla tanssiesityksiä sekä Jimmy Cole Feat. Veeti. Taukojen aikana ruuhka tuntui eniten bajamajojen päässä pitkinä jonoina. Artistien keikkojen aikana jonoja ei ollut jonoja juuri yhtään, joten kannattaa ajoittaa piipahdukset suosikkiartistien keikkojen aikana, jos vain mahdollista.
JA ANTTI TUISKU..?
No olihan se aika hemmetin hyvä... mentiin eikä meinattu kahden vuoden edestä.
Kaikille yllätyksenä kesken esityksen Antti kosi faninsa puolesta tämän rakastettua:
"..Silti sinä näit jotain ja nostit minut ojasta, syliisi ja otit kanssani kulkemaan. Sen hetken jolloin rakkauteni sinuun leimahti. Sen hetken jälkeen olemme kulkeneet ylä- ja alamäkeen kohdaten paljon hyvää mutta myös niitä vaikeita asioita. Silti aina ylös nousten raivanneet tiemme tähän hetkeen. Jolloin haluan osoittaa kaikille miten paljon sinua rakastan. Hetkeen jolloin kysyn sinulta näiden vuosien jälkeen, Tahdotko sinä...."
Taisi Marjo tahtoa Pyryn... <3 Jos itselle tämän kesän Viinijuhlat oli todella ikimuistuinen juhla ystävien kanssa niin ainakin olen varma, että en ollut ainut.
Kiitos Kuopio Wine Festival huikeasta illasta! Olkoon koko viikko aurinkoinen, viini ja ruoka maistuvia sekä artistit yhtä mahtavia kuin lauantaina. Maanantaina 3.7 Viinijuhlat jatkuvat Michael Monroen ja Haloo Helsingin kera. Vielä on lippuja myynnissä, mutta kannattaa olla nopea ettei jää ilman.
