Irti arjen kiireistä Suovu-Palosen retkeilyreitillä

Olen asunut Kuopiossa nyt jo melkolailla tasan 5 vuotta - sitä ennen asuin Sonkajärven ja Vieremän rajalla, täysin luonnon keskellä koko lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni. Välimatkoista kertoo se, että lähimpään kauppaan oli n. 15km ja juna-asemalle taas 25km. Lapsuus meni pitkälti pihaleikeissä ja ala-asteella tehtävä kasvikansio oli mielestäni paras juttu ikinä - keräsin siihen vaadittujen kasvien lisäksi myös ylimääräisiä horsmia intoa puhkuen.

Kuopioon muuttaessa en oikeastaan osannut edes kaivata luonnon läheisyyttä; olihan se hienoa päästä asumaan omilleen 18-vuotiaana ja päästä kaikkien kauppojen sekä palveluiden äärelle. Eikä Kuopiossakaan luonto kovin kaukana ole - yllättävän lähellä jopa! Vasta viimeisen parin vuoden aikana olen tutustunut kunnolla Kuopion tarjoamiin luontoelämyksiin; mm. Neulamäen Vuorilampi-reitti on jo vakkarikamaa, Von Wrightin luontopolku on tullut tallattua pariin otteeseen ja Niittylahden reitin patikoimme tänä kesänä. Uskomattomia maisemia toisensa perään! Ei turhaan sanota, että Kuopiossa luonto todellakin on lähellä. Sellainen oikea luonto, minne ei kuulu liikenteen melua ja jossa luonto on säilytetty sellaisenaan, kuin se on.

Lammasjärven laavulta etäisyyksiä

Suovu-Palonen on ollut to-do listalla jo pidemmän aikaa, ja nyt viimein löysimme sopivan ajankohdan lähteä patikoimaan tämä reitti. Mukaan sain mieheni lisäksi pari kaveriamme, sekä yhden ihanan karvapalleron matkaseuraksi. Lauantaina herätyskello pirahti siis soimaan klo 6.45 ja ennen kahdeksaa olimme kurvanneet jo ensimmäistä kaveria noutamaan. Sää oli patikointiin lähes täydellinen, sillä saimme nauttia kuumasta auringonpaisteesta sekä tuulettomasta kelistä koko päivän!

Suovu-Palosen historiasta en tähän ala sen enempää jaarittelemaan, vaan siitä voi lukea lisää Kuopion kaupungin nettisivuilta (linkit tekstin lopussa). Annan ennemmin kuvien puhua puolestaan tästä kuvankauniista alueesta, joka löytyy tosiaan 20 minuutin ajomatkan päässä Kuopion keskustasta.

Ryönänkoski

Aloitimme reitin Suovun laavulta josta löytyy rannan ääreltä pieni parkkipaikka sekä laavu. Tästä lähtiessä reitin pituudeksi tuli vajaa 13km, mikäli sen 16km täysmittaisen haluaa taivaltaa niin aloitus on Susilehdosta (näkyy kartassa "Olet tässä"-pisteenä). Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään, eli ensimmäisenä laavuna vastaan tuli Ryönänkosken laavu, joka olikin todella kauniilla paikalla - harmiksemme auringonpaiste ei tälle laavulle kunnolla yltänyt puiden takia. 

Mukaan olimme varanneet runsaat lounastarpeet (kasvisnyyttejä, makkaraa, lihaa..) ja kyllä se on vaan totta, että nuotiolla/ulkona tehty ruoka maistuu vaan paremmalle.. Ryönänkoskelta lähtee myös monta eri luontopolkureittiä, jotka myötäilevät Vanhan sahasaaren suojeltua aluetta. 

Mikäli tahtoo patikoida vielä pidemmän reitin, niin ennen Ryönänkoskea olevassa risteyksessä voi lähteä heittämään ylimääräisen lenkin Nihtilahden laavulle.

Ryönänkosken laavu

Kasvisnyytit ovat mainioita retkievääksi!

Toinen stoppimme oli siis Lammasjärven laavulla, jossa nautimme termarikahvit kauniin järven rannalla. Laavulla törmäsimme pariin muuhunkin retkeilijään ja lähtiessämme paikalle saapui myös tomera partiolaisryhmä, jotka olivat tulossa yöpymään kyseiselle laavulle.

Lammasjärvi

Lammasjärven laavu

Tiedonjanoisille löytyy infotauluja pitkin reittiä

Kokonaisuudessaan reissuun meni n. 5 tuntia, josta 3 tuntia patikointia sykemittarin mukaan. Reitti on siis juuri sopivan pituinen päiväreissulle - Ryönänkosken laavulle pääsee myös autolla ja Suovu-Ryönänkoski väli on helppokulkuista, lähinnä metsätietä. Toinen puoli reitistä taas oli ajoittain haastavaa kulkea, lähinnä kosteiden pitkospuiden vuoksi.

Lauantai-päivän reissu olikin täydellinen keino irrottautua työviikosta ja nauttia lounas luonnon helmassa - Kuopiossa toden totta luonto on todella lähellä ja sen mahdollisuuksia kannattaa hyödyntää!

Mikäli tälle reitille haluaa vielä tänä syksynä, niin se kannattaa tehdä ennen hirvenmetsästysaikaa (alkaa 24.9), sillä tällöin alueella liikkuminen ei ole suositeltavaa.

Lisätietoa:
Suovun historia
Retkeilyreitin kartta

Jottain pittäis tehdä... Nelikymppinen ja niin rähjä.

Jouduin jälleen kerran katsomaan totuutta silmiin, kun reilun viikon flunssan sairastamisen jälkeen palasin rakkaan hevosharrastukseni pariin. Ratsastustunnilla kroppa ilmoitti viikon makoilun tuloksena kipeästä alaselästä sekä muutoinkin varsin rautakankimaisesta ruodosta. Ja eihän se hevonen pysty raukka liikkumaan, jos ei tädin selkä liiku mukana mihinkään. Painokin taisi kurkkukipua helpottaneesta jatkuvasta jäätelönsyönnistä kitkahtaa ihan makoisasti yläviistoon.

Siitä se ajatus sitten lähti... Josko tämä julkinen esilletulo toisi lisämotivaatiota ja mahdollisesti vertaistukea varmasti montaa muutakin pohdituttavaan aiheeseen - omaan olemisen sietämättömään keveyteen ja hyvinvointiin. Sehän on toki monien - jokaiselle henkilökohtaisten - tekijöiden summa. Hyvin usein hyvinvointiin kuitenkin yhdistetään ensimmäiseksi fyysinen olemus/kunto ja ravinto, kuten tuosta alkuvuodatuksestanikin käy ilmi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa myös henkisiä voimavaroja ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

Esimerkiksi kulttuurin hyvinvointivaikutuksista on tehty useita tutkimuksia. Näiden tutkimusten keskeisimmän tuloksen voi tiivistää seuraavasti:  kulttuuriosallisuus lisää onnellisuuden kokemuksia ja elämän mielekkyyttä sekä vaikuttaa positiivisesti terveyteen ja pidentää elinikää.

Toki Sosiaali- ja terveysministeriökin meitä valistaa siitä, kuinka liikunta ja terveellinen ruoka ehkäisee sairauksia, lisäävät toimintakykyä ja parantavat terveyttä.

Näistä lähtökohdista minäkin lähden siis liikkeelle, mutta pienin askelin. Pienin askelin siksi, että tavoitteenahan on pysyvä elämäntapa, ei mikään kuuriluontoinen pyristely. Sen kultaisen keskitien löytäminen ei aina ole helppoa, sen olen huomannut jo moneen kertaan. Heittäydyn kyllä helposti mukaan moneen uuteen juttuun, mutta yhtä helposti ne on tullut heitettyä romukoppaan, milloin minkäkin tekosyyn siivittämänä.

Mitäpä siis mielessä? Sohvan syrjäyttäminen! Haluan pitää parempaa huolta itsestäni, kuitenkaan tekemättä siitä liian suurta numeroa. Pyrkimällä kiinnittämään huomiota asioihin, joita voin muuttaa parantaakseni omaa hyvinvointiani. Tekemällä tästä yhteisen asian, johon kuka tahansa voi lähteä mukaan kannustaen toinen toisiamme.

Tällä kertaa onnistun, pienin askelin ja ehkäpä juuri sinunkin tuella. Hyväksyvästi, muistaen olla itselle armollinen. Lähdetkö siis mukaan elämänkestoiselle hyvinvointimatkalle, syrjäyttämään sen sohvan? Innostutaan ja innostetaan toisiamme yhdessä!

-Soile

Mökkitien ja Sirpan voimin ikää pidentämässä

Tiesitkö, että sosiaalinen osallistuminen ja kulttuurin harrastaminen edistävät terveyttä ja pidentävät ikää vähintään yhtä tehokkaasti kuin aktiivinen liikunta, laihduttaminen, tupakoinnin lopettaminen tai matalat kolestroliarvot?

Tämän väitteen paikkansapitävyyttä lähdettiin testaamaan sekä Mökkitien että Sirpan avulla! Tarkemmin sanoen, antauduttiin säkenöivien sanoitusten Arttu Wiskarin huumaan.

Konsertti Kuopion Musiikkikeskuksessa 22.2. oli Artun ensimmäinen konsertti, kuulemma ”oikein K_O_N_S_E_R_T_T_I_S_A_L_I_S_S_A, kuten Arttu itsekin painokkaasti totesi. Ja mikä parasta, saimme nauttia mukaansa tempaavista poljennoista kahden puoliajan verran. Arttu välispiikeissään kertoi, että hän oli sen verraan hullaantunut ajatuksesta oikeasta konsertista, joten päätti antaa kuulijoilleen yhdellä kertaa hiukan enemmän. Ja hänhän antoi.

Konsertin alussa Arttu huuteli, liekö katsomossa ketään onkaan, kun ei mitään kuulunut eikä hän pimeydessä istuneita nähnyt.  Loistavalla tilanneälyllä varustetut tekninenpäällikkö Kari Koponen sekä ääni- ja valomestari Tuomas Iskanius valaisivat samalla katsomon, joka sekin herätti omalta osaltaan katsomoa taputuksiin.

Arttu kävi mukavaa jutustelua katsomon kanssa läpi koko konsertin. Saatiin kuulla taustoja kappaleiden takana: kuultiin, miten laulajan uran alkutaipaleella levy-yhtiössä ihmeteltiin, miksi kaikissa kappaleissa kerrotaan tavalla tai toisella mummoista ja autoista tai miten Jarin rauta-kauppauralle kävi. 

Väliaikatarjoiluista vastasi menestyksekkäästi Kanresta. Ja koska kaukaa viisaina olimme tarjoilut tilanneet jo etukäteen, odottivat herkut pöydässä nimilapulla varustettuina.

Toisen puoliajan ja itse asiassa koko konsertin silmät kostuttavin hetki oli, kun Arttu pyysi salista halukkaat lapset mukaansa lavalle laulamaan, mitäpä muutakaan kuin Mökkitietä. Pienet tytöt kirkkaasti laulaessaan ”Faija anna mun ajaa mökkitie, lupaan, että saunaan vettä vien” sai yleisön suorastaan hullaantumaan. Tämä, jos mikä oli sitä ”Lupaa innostua”!

Encoressa, joka kuulemma oli vuoden ensimmäinen, kuultiin jälleen yksi autoaiheinen kappale Artun uudelta Sirpaleet –levyltä. Kappale, joka kertoo taksikuskin ja matkustajan välisen keskustelun: Auto 265.

Konsertin jälkeen Arttu tapasi fanejaan nimikirjoituksia jakaen. Arttu paljasti jo kevään tulevia tapahtumia sen verran, että kaikki Sirpat on kutsuttu yhteiselle keikalle. Milloin ja missä, sen hän piti vielä salaisuutena. Fanijoukosta ainakin kaksi Sirpaa lupasi paikalle saapua!

Omaa hyvinvointiaan Arttu ylläpitää keikkojen välisellä mahdollisimman normaalilla elämällä. Hyvinvoinnin keskiöön hän nostaa terveellisen ruokavalion keikkakiertueidenkin aikana, koska pieni poika taas kotiin palatessa pitää isänkin kiinni arjessa. 

Se, pidensikö Arttu Wiskarin ensimmäinen konserttisalikeikka meidän elinikiämme jää vielä todistamatta, mutta ainakin uskomme vahvasti näin. Terveyttä se varmasti edisti kulttuurin äärellä ihanien ystävien tapaamisen kautta.  

Kaisu ja Soile

#lupainnostua