Mielen hyvinvointia meditoimalla

Kuka sytyttää valot Savossa perjantaisin iltapäivällä?
Kuka koko valtakunnassamme?
Ja kuka maapallollamme aina valollaan loistaen avaruuteen saakka?
Se olen minä, pieni meditoija, oikea valoilmiö.
Tai jos mieheltäni kysytään kuvausta kuvitelmaani olevani valoilmiö , hän määrittelisi pallosalamaksi paremminkin. Lähetän valoa juurikin Sinulle, minulle ja meille kaikille sydämestäni meditoinnin avulla Kuopion Kansalaisopiston Meditaation Taito- tunnilta.
Hörhöjen hommia tuommoinen meditointi, eikös juu?
Mutta onko hyvän ajattelu ja pahasta luopuminen hörhöilyä ja vain hörhöille sallittua?

 

Lootuksen kukka 

Miksi mennä meditoimaan? Mennäkkö tyhjentämään vai täyttämään mieltä?
Itse menin hakemaan hiljaisuutta ja rauhaa juoksevaan mieleeni. Keväällä selailin Kuopion Kansalaisopiston kurssitarjotinta etsien itselleni hyvinvointia ja jotain uutta.  Ajattelin ensin etsiväni kehooni liikettä tanssin kautta mutta mieleni kaipasi (huusi) rauhaa.. Meditaation taito. Meditaation taito, jossa keskitytään mielen hyvinvointiin; Bingo!

Olen ensi kertaa Kansalaisopiston kurssilla mutta en aivan ensi kertaa meditoimassa. Sain tartunnan meditointiin Koh Samuin saarella kuusi vuotta sitten, jolloin lomamatkani aamut alkoivat meren rannalla meditoimalla ja joogaten. Silloin meditointi sai mieleni purkautumaan itkun kautta ja jouduin poistumaan kesken rauhallisen meditointihetken. Ystäväni tuli tunnin päätyttyä perässäni hotellihuoneeseemme ja ihmetteli että olinkin siellä enkä koirana rannalla, sillä tunnin jälkeen penkkini josta olin poistunut oli vallannut rannankoira. Jäin matkani jälkeen miettimään mikä minut sai itkemään meditoidessa? Teinkö matkan meditaation  avulla tuolloin meren rannalla mieleni tyhjyyteen vai ylikuormitukseen, joka purkautui itkun muodossa?
Tartunta meditointiin talttui kuudeksi vuodeksi herätäkseen uudestaan tähän syksyyn. Saa nähdä mitä mieleni sopukoista löytyykään syksyn kurssin aikana. Vai juoksenko mieltäni taas karkuun kesken tunnin, jolloin paikkani luokassamme vievät kaupungin oravat?

Tunnilla nautimme meditaation teorian ja käytännön  lisäksi joogasta ja mantralauluista 

 En uskokaan että saan juoksentelevan mieleni taltutettua vain hiljentymällä kerran viikossa Kansalaisopiston luokassa marraskuun loppuun mennessä vaan joudun/ saan jatkaa harjoittelua koko elämäni matkan ajan.
Ryhmämme opettajana toimii Kari Timonen. Hän on löytänyt meditaation ja joogan elämäänsä jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Hänestä opettajana huokuu opettajan taito elää kuten opettaa. Hänestä huokuu mielen ja elämän rauha. Epäilen että hän jo taltuttanut mielensä, ainakin osittain. Opettajamme Karin  mukana tunnilla saamme meditoinnin matkalla matkan myös joogaan. Joogan avulla avaamme kehoamme rauhoittumaan ja puhdistumaan meditointiin.

Mutta miksi lähetän valoa sydämestäni kun meditoin? Luon ja seuraan valoa alkaen sydämestäni  jatkaen avaruuteen mieleni avulla, jotta saan aivoistani kapasiteettia lisää käyttöön. Keskittyminen vain valoon on keino jättää mielestäni kaikki muut tapahtumat ja ajatukset ja on aika keskittyä vain hetkeen. Ajatukseni työntyvät hetkittäin (rytinällä jatkuvasti) mieleeni takaisin mutta palaan uudestaan seuraamaan vain valoani.
Voisin myös laskea numeroita taaksepäin tai vaikka käyttää yksinkertaista Om- tavua keinoina keskittymisen apuna, mikä vain itselle tuntuu sopivimmalta eli lainatakseni opettajamme sanoja: pääasia meditoinnissa on että se on hauskaa ja rentoa.
Opettajamme Kari kertoi että päivässä aivoissamme käsittelemme n. 60 000 ajatusta, joista 95% on vanhoja tapahtumia, ajatuksia, tottumuksia ja vain 5% uutta tietoa. Meditoinnin avulla on mahdollista tyhjentää tilaa aivoista uusille ajatuksille. Luovuus tarvitsee tilaa luodakseen ja kehittyäkseen.
En enää ihmettele miksi niinkin monet lääkärit, taitelijat ja  juristit harjoittavat meditointia. Heille "kovalevyn " puhdistaminen on vähintäänkin yhtä tarpeellista kuin kotiÄidinkin mielen taltuttaminen.




http://kansalaisopisto.kuopio.fi/fi/etusivu/

Syksyisellä mattopyykillä

Viime viikolla hoksasin kotia siivotessa, että matot oli jääneet tänä kesänä pesemättä. "Voi ei, mut minkäs teen, kesä on ohi, ei voi mittää". Seuraavana päivänä läksin lenkille Haapaniemelle. Se on vakioreittini, sillä se on yksi Kuopion kauneimmista rantateistä . Tavallisesti katselen kävellessäni järvelle päin, mutta tällä kertaa olivat matot vielä mielessä ja monesti silloin huomio kiinnittyy ajatuksiin liittyviin asioihin. Niinpä huomasin uuden matonpesupaikan. No vau, sattuipa sopivasti.

Kaksi vanhempaa rouvaa oli jo mattopyykillä, joten menin jututtamaan heitä ja tutustumaan paikkaan. Rouvat opastivat ystävällisesti mitä toimintoja pesupaikalla oli ja ihmettelivät miten en ollut huomannut, kun lehdessäkin on ollut juttua. Lisäksi he kertoivat, että pesuvesi on vesijohtovettä, joten puhdasta tulee varmasti.

Viikonlopuksi oli luvassa intiaanikesää, joten kipaisin saman tien kotiin matonhakuun. Nyt ne saisi kuivumaan nopeasti.  Monet tykkäävät matonpesusta, niin minäkin.  Siinä voi samalla nauttia lämpimästä kesäpäivästä, auringosta ja läträtä vedessä. Se näyttää olevan myös sosiaalista touhua, sillä monet ihmiset tulivat juttelemaan.  Ja niinpä pesun aikana olikin mukavia kohtaamisia hyväntuulisten ja myönteisten ihmisten kanssa.  Yhtään moitetta ei kuulunut, kiitoksia sitäkin enemmän. Siis kiitoksia kaupungille, joka on järjestänyt meille niin hienot pesumahdollisuudet.

Muutama nainen kävi kyselemässä paleltuvatkosormet. Eivät paleltuneet, sillä vesi ei ollut kylmää. Mäntynestesaippua tuoksui hyvälle, syksyinen kesäpäivä lämmitti ja maalliset murheet hävisivät pois mielestä mattoja hangatessa ja huuhdellessa. Se on parasta tietoisuustaitoharjoitusta, kun siinä ihan luonnollisesti keskittyy vain tähän hetkeen. Ja jos murheet ovat tiukemmassa, voi kokeilla mielikuvaharjoitusta, jossa mattoa hangatessa samalla puhdistaa mieltään ikävistä asioista.  

Koska seuraavana päivänäkin oli lämmintä, päätin jatkaa mattopyykkiä. Menin heti aamusta, mutta yksi pariskunta oli jo lopettelemassa omaa urakkaansa. He olivat keksineet tehdä pesuasut roskasäkeistä. Minun puseroni kastui molempina päivinä ihan likomäräksi, joten ensi kesänä aion pukeutua pariskunnan syysmuodin mukaiseen 250 litran roskasäkkiin. Rouvan asussa oli tosi trendikkäät korkeat ja terävät olkapäät ja miehellä upea köysivyö. Molemmilla oli myös mainio huumorintaju, joten pesun ohessa saimme muutamat makeat naurutkin.

Mankelilla sain enimmät vedet pois ja sitten jätin vielä matot valumaan telineille. Hain kotoa lukemista ja syömistä ja tulin istumaan odotusajaksi rantapenkille. Mieli lepäsi viimeisen kesäpäivän lämmössä ja hyvässä mielessä – mukavista kohtaamisista, kivasta touhusta, hyvistä tuoksuista ja puhtaista matoista. Ihana päivä!

Kiitokset kaupungille!  Noin upeasta pesupaikasta on lupa innostua ensi kesänäkin.  

Matonpesuterveisin Tuula

www.Kuopio.fi

  

Maria Jotunin puistossa, Päivärannassa, Julkulassa, Jynkänlahdessa, Kirveslahdessa, Pitkälahdessa (Valkamanranta), Karttulassa, Vehmersalmella, Riistavedellä ja Nilsiässä on kuivalle maalle tehdyt viemäröidyt matonpesupaikat. Nilsiässä matonpesupaikka toimii Nilsiän virastotalon asiakaspalvelukeskuksesta saatavilla avaimilla, muut ovat vapaassa käytössä. 

Sukellus sienten maailmaan!

Lähdin mukaan Kuopion luonnontieteellisen museon järjestämälle sieniretkelle Neulaniemeen. Meidän oppaanamme toimi Luontopedagogi Mari Wikholm. Mari otti meidät ystävällisesti vastaan venesataman parkkipaikalla ja kertoi reitin, jota pitkin oli ajatus retkeillä. Meitä oli lähdössä mukavan kokoinen innostunut sienestäjä porukka. Mari ei luvannut isoja saaliita vaan tutustumista eri lajeihin. Ja totisesti niitä lajeja on. Niin paljon että jossakin vaiheessa olin jo ihan pää pyörällä.

Sieniretki voi alkaa...

Sieniretken vetäjä Mari Wikholm, Kuopion luonnontieteellinen museo

Matkaan pääsimme ja sukelsimme metsän siimekseen. Jo pian polun varresta löytyi ensimmäinen tunnistettava sieni. Mari kertoi yksityiskohtaisesti mistä sienestä oli kyse ja mitkä ovat sen tyypilliset tunnistettavat piirteet...sovimme että kun matkan varrelta löytyy mielenkiintoinen sieni, pysähdymme ja katsomme yhdessä mistä lajista on kyse. 

Matkaa jatkoimme syvemmälle metsään. Huomasin että harjaantuneemmat sienestäjät bongasivat eri sieniä tiuhaan tahtiin. Alkuun itsestä tuntui että silmä ei ole tottunut löytämään sieniä tarpeeksi tehokkaasti. Mutta tämä taito kasvaa, kun kuljeksii metsässä ja malttaa mennä tarpeeksi hitaasti eteenpäin. Reitin varrelta löytyi tunnistettavia lajeja ainakin noin 20. Marilta löytyi uskomattoman paljon sienitietoutta. Hän on "kävelevä sienikirja" :) Yksi tärkeimmistä ohjeista oli "älkää poimiko valkoisia sieniä, mikäli ette ole ihan 100% varmoja lajista!" Hyvä muistaa! Sienimyrkytykset ovat onneksi harvinaisia.

Taulakääpä! Taula eli taulakäävästä valmistettu aine,
jota käytettiin tulen sytyttämisessä tuluksilla.

Sienikori voi näyttää myös näin hienolta!

Suppilovahvero, Nam :)

Retkemme kesti kokonaisuudessaan noin kolme tuntia. Aika meni siivillä. Tänä syksynä olen innostunut sienestämisestä ja olen huomannut että metsässä ajantaju jotenkin häviää. Sieniretkellä menee kevyesti pari-kolme tuntia. Metsä itsessään toimii myös hyvänä rauhoittumisen paikkana. On ihanaa käveleksiä mättäillä ja yrittää löytyy mm. kanttarelleja, suppilovahveroita, lampaankääpiä ja vaaleaaorakasta. Nämä ovat suosikkejani & herkullisia ruokasieniä. 

Sienestämisessä hauskinta on juurikin löytämisen ilo!

Mesisieni!

Metsässä eväät maistuu superhyviltä!

Eilen kävin Puijon metsässä ja löysin pienen korillisen vaaleaaorakasta ja kanttarelleja. Iltapalaksi tehty muhennos maistui taivaalliselta ruisleivän päällä.

Muhennoksen ulkonäkö ei ole niinkään houkutteleva,
mutta maku sitäkin parempi!

Syysterkuin & kiitos Mari opastuksesta!

Riikka

SuperCorner – SuperHelppoa (ainakin näin äidin näkökulmasta!)

Näin jälkikäteen en edelleenkään pääse yli siitä ymmärryksen mukanaan tuomasta pienestä ärtymyksestä: Miksi ihmeessä en ole aikaisemmin suostunut lasten loputtomiin pyyntöihin, tuskastumiseen asti jatkuvasta jankutuksesta huolimatta, järjestää syntymäpäiviä aktiviteettipuistossa!? Miten monet synttärit olisinkaan selvinnyt ilman hillitöntä siivoamista, sillä myönnettäköön, meidän lapsi-, koira- ja kissaperheessä ei todellakaan pysty syömään lattioilta tai edes pöydältä ilman luuttuamista ja puunaamista. Ja, mikä parasta, juhlavieraiden lähdettyä, äitikin voi poistua paikalta jättäen puolityhjät tarjoiluastiat, kaatuneet juomamukit, kiinnityksistään karanneet ilmapallot, lattiaan liimaantuneet puoliksi imeskellyt ja suusta naurusta tukehtumisen partaalla karanneet karkit, henkilökunnan siivottavaksi. Tiedättekö?! Suorastaan rentouttava kokemus!

Päätöksemme juhlistaa SuperCorner -aktiviteettipuistossa sekä 9- että 11-vuotissynttäreitä, helpotti meillä suunnattomasti lasten keskinäistä natinaa, sillä nyt molemmat saivat kutsua omat kaverinsa. SuperCorner –syntymäpäivien suunnittelu aloitettiin kahden juhlakalun kanssa jo hyvissä ajoin ennen suurta juhlaa ja samalla perheessämme alkoi ”tänään xx päivää jäljellä” –laskenta. Epäilenpä, että viimeiset päivät laskuri toimi tuntitarkkuudella.

Synttärivaraus olisi hyvä tehdä vähintään 2 viikkoa ennen suunniteltua ajankohtaa. Tuolloin meillä kaivettiin kartongit, sakset, tarrat ja muu kutsukorttirekvisiitta esille ja synttärikalut aloittivat kutsukorttien taiteilun. Molemmat saivat tehdä haluamansa kortit ilman SuperCornerista ennalta määrättyä yhteistä teemaa. Muutokset varaukseen ovat mahdollisia lähempänä juhliakin. Viikkoa ennen tapahtumaa tulee vielä vahvistaa mahdolliset erityisruokavaliot ja lopullinen osallistujamäärä, mikäli siihen tulee alkuperäisestä suunnitellusta määrästä muutoksia. Välillä kesken juhlien järjestelyn mietin, että olemmeko toteuttamassa Normandian maihinnousuun rinnastettavaa puolisotilaallista toimenpidettä, sen verran tehokkaasti juhlakalut käyttivät aikaa pienempienkin yksityiskohtien hiomiseen. SuperCornerissa on onneksi mitä ilmeisimmin totuttu vaativiin alle 140-senttisiin alaikäisiin asiakkaisiin…

Tervetuloa SuperCorneriin! Sanni ja Jani valmiina.

Kun pääsimme synttärisankareiden kanssa yksimielisyyteen kutsuttavien vieraiden määrän suhteen, saimme SuperCornerista juhlien suunnittelua helpottamaan selkeät ohjeet. SuperCornerissa järjestetään synttäreitä kaikenkokoisille ryhmille, mutta keskimääräinen ryhmäkoko on ollut n. 10 hlöä. Ryhmän mukana tuli olla vähintään yksi täysi-ikäinen valvoja. Valvojat pääsivät puistoon veloituksetta. Puistossa on tietenkin paikalla myös ohjaajia, mutta he huolehtivat pääasiassa puiston yleisestä turvallisuudesta ja toiminnasta. 

Synttärijuhliin voi sisällyttää myös synttäritarjoilut. SuperCornerin läheisyydestä rajattiin ja koristeltiin pöytä vain juhlijoiden käyttöön. 

Saimme valittavaksemme kolmesta synttärimenusta:

Synttärimenu 1  ( 16€/hlö)
(jäätelöä, sipsiä, popcornia, karkkia, minidonitseja, limua, mehua ja vettä)

Synttärimenu 2  (20€/hlö)
(jäätelöä, sipsiä, popcornia, karkkia, minidonitseja, dippikori (sis. ranskalaiset, nakkia, lihapullia, paneroitu broilerin pikkufile ja vesimelonilohko), limua, mehua ja vettä)

Synttärimenu 3  (20€/hlö)
(jäätelöä, sipsiä, popcornia, karkkia, minidonitseja, juustohampurilaisateria, limpparia, mehua ja vettä)

Synttärisankareiden omien mieltymysten mukaan päätyivät he menuvaihtoehtoon nro 2. Pientä mietintää aiheutti sipsien merkki sekä se, että onkohan karkit salmiakkia vai hedelmää. (Huom. Oli sekä salmiakkia että hedelmää.)

Kaikki menujen hinnat sisältävät päivälipun SuperCorneriin. Mahdollisuus olisi lisäksi ollut valita jotain muuta ABC Pitkälahden ravintolan laajasta tarjonnasta. (http://www.abcasemat.fi/asemat/abc-kuopio-pitkalahti/ruokailu) Linkin takaa löytyvät esimerkiksi uuden nakkiauton eli SmoothDog Machinen hotdog-valikoima sekä ABC Burgerin hampurilaisvaihtoehdot. 

Juhlien ruokatarjoilun lisäksi on mahdollista tilata myös synttärikakku. Valikoimassa on mansikka-, vadelma-, suklaa-, marsipaani-, hedelmä- ja kinuskikakkuja. Hinnat ovat seuraavanlaiset:

6-8 hlön kakku 32€, 12-15 hlön 40€ ja 16-20 hlön  47€.

Meidän juhlakalut päättivät jättää kuitenkin kakkuvaihtoehdon väliin (kuuntelin sivusta heidän suunnitelmiaan, ja suurimpana syynä kakun poisjättämiseen tuntui olevan, että ”kakun syötyään eivät jaksaisi enää hyppiä”).

Synttärijuhliin on mahdollista tilata myös ohjattua toimintaa, joka sisältää hauskoja leikkimielisiä kisailuja, esimerkiksi polkuautorallia, temppukisaa ja volttimontun ylitystä. Ohjatun toiminnan hinta on 20 e/h. Päätin helpottaa ennestään omaa osuuttani juhlien järjestelyssä ja varasin juhlijoille ohjattua toimintaa.

Kun ”vain xx päivää jäljellä” –laskurissa kilahti viimeinen tunti käyntiin oli jännitys käsin kosketeltavaa. Autolla Pitkälahteen kurvattuamme, takapenkin hihityksen siivittäessä matkaamme, kävelimme vain sisääntuloon ilmoittamaan saapumisestamme. Aikaa on hyvä tässä kohtaa varata niiden vanhempien kontolle jäävien osuuksien hoitamiseen.

Vieraiden saavuttua paikalle, jätettiin synttärilahjat juhlijoille varatun pöydän viereen sijoitetulle pikkupöydälle, henkilökunnan valvovan katseen alle. Jokainen juhlija sai käteensä rannekkeen, jota sisääntuloportilla vilauttamalla pääsi sisälle (mutta yhtälailla myös puiston puolelta takaisin ravintolaan).

Pienoisen hypästelyn (tai itse asiassa ei niin pienenkään) saatteleman joukkion SuperCornerin Jani otti haltuunsa juhlijoiden jätettyä takkinsa ja kenkänsä niille varattuun naulakkoon tai lukolliseen kaappiin: heti alkuun oli ohjattujen kilpailujen aika. Juhlijat jaettiin joukkueisiin etsimään ensin aarteita Seikkailukaupungin syövereistä. Näin korkeanpaikan kammosta kärsivänä päätä huimasi jo pelkästään katselu, kun juhlijat painelivat pitkin Kiipeilykaupunkia! Pilvenpiirtäjän kattoon kohoava huippu ei juhlijoiden päätä huimannut!

Seuraavaksi kisailtiin vuorotellen polkuautoilla vauhti korvissa vinkuen ja frisbee-golfilla maalin ketjuja kilisyttäen.

Yläkerran Game Cornerissa päästiin testaamaan KalPan maalivahtina juhlijoiden jääkiekkomaalivahdin taitoja torjumalla interaktiivisia kiekkoja ja tasapainoilua tasapainolaudalla.

SuperCornerin Jani piti koko kisailun ajan kirjaa pisteistä ja jakoi kolmelle parhaalle karkkipalkinnot ruokailun yhteydessä.

Apsi-apinan tervehdyksen jälkeen juhlijat houkuteltiin pöydän ääreen maistelemaan herkkupöydän antimia. Dippikorista parhaiten kauppansa tekivät…. hmmmm… kaikki. Meidän juhlakaluista toisen mielestä parasta korissa oli paneroitu broilerin file ja ranskalaiset, toisen mielestä lihapullat ja vesimeloni. Kaikkia herkkuja ei vieraisiin saatu millään mahtumaan yrityksistä huolimatta. (Muistutuksena itselleni ensi vuoteen: Vieraille on hyvä mainita kutsukortissa mahdollisesta ruokatarjoilusta, ettei kukaan erehdy ennen juhlia vielä käymään äidin lihapatojen äärellä.)

Ruokailun jälkeen juhlijat säntäsivät jälleen puistoon. Osa hyppi volteilla juustomonttuun (foam-allas), osa puki kypärät päähänsä ja testasi scoottitramppia, osa syöksyi vielä kiipeilykaupungin korkeuksiin.

Juhlien kestoksi suositellaan 2-3 tuntia. Hiusten märkyydestä ja poskien punoituksesta päätellen, uskallan todeta, että aika oli erittäin optimaalisesti mitoitettu. Tokikin, ajan lähestyessä loppuaan, pienoista ”ei lähdetä vielä” -murmatusta alkoi kuulua.

Toistan itseäni, mutta…. MIKSI EN OLE AIKAISEMMIN JÄRJESTÄNYT SYNTTÄREITÄ NÄIN?!?!?

Lisätietoja: http://www.superpark.fi/pitkalahti/etusivu.html
 

Saanen esittäytyä: Kuopio Maratonin Voittaja

"Kympin juoksee kuka vaan. Ei siihen mitään harjoittelua tarvitse." Näin kertoi minulle ajatuksiaan juoksemisesta juurikin Suomen Puolustusvoimain noin vuoden mittaisen kuntokoulun käynyt nuori mieshenkilö. Niinpä niin. Itse olen juuri käynyt reilun viisi vuotisen alkeiskurssin Suomen vauvakorkeakuntokoulun ja en pysty samoin kuvaamaan kymmenen kilometrin juoksun helppoutta kuin tämä huippuunsa viritetty nuori miesyksilö. Itse olen myös jonkinmoisen harjoittelujakson käynyt valvomisesta ja sen jälkeen toiminnasta kuten Puolustusvoimain koulutusohjelmassakin harjoitellaan, mutta metsässä juoksentelut itsellä on jäänyt viideltä vuodelta täysin. Yöjuoksua maitokaapille ja Prisman käytäviä hyökkäillen hyökkäisvaunuilla edestakaisin harjoituksia on tullut useitakin satoja kertoja.

Kuopion kauneus on luotu juoksuun

Aloitin juoksun harjoittelun kahdensantoista viikkoa sitten.Tavoitteita ei sinänsä alussa ollut muuta kuin että saan puoli tuntia nauttia hiljaisuudesta metsäpolulla hölkäten. Mutta ilman tavoitetta ei itseltäni onnistunut juoksun harjoittelu vaan aloin helposti lipsumaan kävelyn puolelle juoksulenkkini. Otin kuukauden hölkkäilyn jälkeen tavoitteeksi Kuopio Maratonin kymmenen kilometriä, mutta malttamattomana en jaksanutkaan odotella syyskuulle asti vaan kävin elämäni ensimmäisen kympin matkan juoksemassa heinäkuussa Varpaisjärven Yömaratonilla. Kymppi meni lämpöisessä kesäillassa kauniissa maalaismaisemassa aikaan 1tunti 14 minuuttia, joka itselle oli voitto. Koskaan aiemmin, en edes ala-asteen pakollisissa juoksukisoissa saanut mitalia mutta nyt sain mitalin, joka todellakin tuntui kullalta vaikken ajallisesti ollutkaan ensimmäinen. Itseasiassa luulin olleeni viimeinen, mutta tulikin vielä yksi juoksija jälkeeni.

  Kuopio Maratonille harjoittelin kolme kertaa viikossa juosten 30-40 minuutin lenkkejä. Lihaskunnonharjoitteet itsellä jäi melkein täysin väliin, mutta nyt kympin juoksuni jälkeen tulen ottamaan kuminauhan, lankutuksen ja kahvakuulat harjoitteluuni mukaan. Juoksullisesti harjoittelin ennakkoon mielestäni maltillisesti kehoa kuunnellen. Odotin ja jopa jännitinkin Kuopion kympille osallistumista ja myöskin kaksi viikkoa pelkäsin etten edes pääse juoksemaan: lapset flunssassa ja yöt todella räkäisen rikkonaisia. Mutta ei kaatanut minua räkärokki ennen lähtölaukausta vaan odotettu lauantai  05.09. koitti, puuro mahaan ja juoksupöksyt jalkaan ja kohti Kuopio-hallia meno onnistui.

Minnan avulla maaliin juosten

Kuopio Maratonille tavoitteekseni otin kaikki alle 1 tunti14 minuuttia on hyvä. Ja pääsin tavoitteeseeni alittamalla ajan viidellä minuutilla eli 1tunti 9minuuttia.Harmitus omaan juoksuun silti jäi. Kuuden rivakasti juostun kilometrin jälkeen alaselkä alkoi kipuilla ja kovasti. Mielessä oli vain että maaliin vaikka hampaat irvessä kontaten.  Mutta pääsin maaliin ilman konttailua ystäväni avustuksella, joka kiinni juostessaan tarjosi kipulääkettä ja olo helpottui. Kokonaisuudessaan olen Kuopio Maratonin kympin Voittaja siis yksi Voittajista. Ajallisesti voitin itseni. Paras palkinnoista itselle on että olen ottanut juoksun omakseni ja juoksen nykyään säännöllisesti. Juostessa tunnen itseni vapaaksi. Juostessani olen käytettävissä vain itselleni.

Kuopio Maraton oli minulle ensimmäinen iso urheilutapahtuma olla itse osallistujana ja olen kyllä Onnellinen Osallistuja. Kuopio on täydellinen kaupunki järjestää suuria urheilutapahtumia: puitteet, luonto ja ammattitaito.

Tapahtuman plussia:
+ Kuopio-halli erittäin toimiva tapahtuma-alueeksi
+ Kaunis reitti Kallaveden äärellä
+ Selkeästi järjestetty: ensikertalaisenkin helppo tietää tapahtuma-alueella mitä tehdä
+ Osallistumismaksuun kuuluva hieronta
+ Yleinen ilmapiiri ihanan iloinen
+ Ihmisten kannustus melkein koko reitin varrella

Miinuksia:
- Ohjatun alkuverryttelyn äänentoisto

Kuopio Maratonin jälkeen tavoitteeni on keväällä 2016 juosta puoli maratoni ja maratoni sitten myöhemmin tulevaisuudessa. Tälle syksylle houkuttelisi lokakuun Tahkon Vuorijuoksu ja matkana kaksi kilometriä. Mieheni sanoi että se on kyllä todella rankka reitti. Mutta eihän tämän juoksemisen tarvitsekaan olla pullamössöä, pitäähän sitä vähän rankkaakin olla että hyvä olo tuntuu hyvältä.

Juoksuaikani jatkuu.

Hieronta ennen ja jälkeen juoksun oli taivaallista.

http://www.kuopiomaraton.com


Taustatietoja syistä Juoksuaikani alkuun saat lukemalla aiemmat blogini alla olevista linkeistä:

http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/05/40-rasvaa-sokeritaudilla-meno.html
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/04/heratys-kirsi-nyt-on-aika-nukkua.html