”Kesä, jonka kerran elää sain…

…mielestäin ei haihdu milloinkaan”. Onnen ja ilon reseptejä on karttunut viime kuukausilta kosolti, vaikka suvisää on tänä kesänä ollut pikemminkin kirpeän kepposteleva. Vaihtelevista sääolosuhteista johtuen taivas on ollut usein erikoisen maalauksellinen. Leffaillan päälle antauduimme kullan kanssa leikkisästi ison rengaskeinun syliin Pikkukakkosen puistoon ihmettelemään rihmamaisia pilviä, tuumaillen oliko illaksi ennakoitu myrsky keräämässä niitä yhteen - vaan eipä niin käynytkään sillä kertaa. Luonnon tarjoamista suihkuista olen virkistynyt parikin kertaa työstä kotiin pyöräillessä. 

Kulttuurisista elämyksistä olen nauttinut aiempia vuosia runsaammin, mistä kiitosta menee myös tämän Lupa innostua –blogin piikkiin. Kesäteatterikokemukset Rauhalahdesta ja Vehmasmäestä, hulvatonta haitarishowta ja heittäytymistä Puhti-esityksen tiimoilta satamamakasiinista, erinäisiä lavatanssireissuja Ilveskasinolle ja Maaningalle. 

Luontoliitännäisiä hienoja hetkiä koin ainakin yöpyöräilyllä Kallaveden rantoja pitkin, Puijon metsässä ja Pilpalla liikkuen sekä veneilyretkellä lähirannastani Särkiniemestä Saaristokadun jäätelökioskille. On mahtavaa, että missä vain Kuopiossa liikut, saat nauttia veden ja luonnonkin läheisyydestä! Silkkiuikut tuntuvat jo kantakaupunkilaisilta.

Tätä kirjoittaessa tulossa ovat vielä Sataman yö ja Kansainväliset suurmarkkinat, Kuopio food festival sekä Kuopio juhlii elokuun viimeisenä viikonloppuna. Kun tänä vuonna jätin lomareissun ulkomaille toteuttamatta, on torilla hyvä tilaisuus tyydyttää kaukokaipuuta maistelemalla eri maista tulevia erikoisuuksia: herkkujuustoja ja leikkeleitä, strudelia, leipää ja makeisia. 

Kesän kaleidoskooppi

Yhdistää toisiinsa

ääniä, maisemia, tunnelmia.

Lintujen moninaisia lauluja,

veden liplatusta veneen kylkeen.

Lehtien havinaa puissa,

mopojen rällätystä.

Sinitaivas, ukkospilvi,

sateen suhina.

Auringonsäteen pilkahdus

viileäksi pimennetyssä huoneessa.

Ilakointia rannalla,

hiljaisuutta järvellä.

Odotusta tanssilavalla,

kun ilta on nuori.

Kaleidoskoopin kuvio

on kuin kristalli tai jalokivi.

Vain lopputulos ratkaisee -

yksittäisiä osia ei erota.

 

Ensi kertaa Kallavettä kajakilla

Olen melonut kaiketi viitisentoista vuotta ellen enemmänkin. Oma kajakki on ollut käytössä jo vuosia. Mutta vasta tänä kesänä, kohtuullisen värskinä kaapuntilaisena, pääsin ensi kertaa melomaan Kuopion vesiä. Tai olen kyllä tätä ennen meloa suhauttanut retkimelontana kaupungin ohi etelän suuntaan, mutta vasta nyt tein varsinaiset ensimmäiset päiväkruisailuni Kuopion vesistöillä. 

Kartasta katsomalla valikoituivat ne kaupungin keskustan läheisyydessä olevat alueet, jotka saattaisivat olla melojan kannalta kiinnostavia. Yhdeksi puolipäiväretken kohteeksi valikoitui Saaristokaupungin alue ja toiseksi Neulaniemen kärjen länsipuolinen vesistö.

Heinäkuussa sattui olemaan harvinaisen helteinen päivä, kun kolusimme Pirtin ja Saaristokaupungin pohjoisosan välisiä saaria. Sai meloa pieniä kapeikkoja saarten välissä, kivikkoja, suurta vettä ja selkää. Melominen oli vaihtelevaa, sillä välillä veden pinta oli tuulen yltyessä riisipuuromaista ja hidasta edetä, välillä tuli sivutuulta isolta vedeltä ja välillä selältä puhaltava kovempi vastatuuli pisti melan heiluttajan töihin. Onneksi välillä puhalsi myös vain hienoinen vastatuuli, jolloin matka tuntui etenevän.

Vesillä oli paljon muitakin mitä erilaisimmilla kulkuvälineillä. Meidän lisäksemme kohtasimme kolme muuta kajakkia. Kun kuului kova pörinä ja mitään ei näkynyt minuutteihin, tiesi kohtaavansa pian horisonttiin ilmestyvän vesijetin. "Saunamökkivenessä" taisivat olla saunanjälkeiset keskustelut kovimmillaan silloin, kun sen sivuutimme.

Mitä isommat laivat, sitä pienemmät aallot ne saivat aikaan, koska ne etenivät niin rauhallisesti. Osmo ja useampi muukin risteilyalus kierrätti lomaansa viettäviä, ja me nautimme hetken niiden kuulutuksista keinuen leppoisasti peräaalloilla. Mutta jokusella pienellä veneellä tuppasi vauhtia olla enemmän, ja vastaavasti peräaallot olivat terävät. Kaikkein epämiellyttävintä oli tällä reissulla meloa Keilankannan kanavassa, sillä samaan aikaan ohitsemme kynti syvällä vedessä uiva isompi potski, joka ajoi tilanteeseen nähden ehkä vähän liian lujaa. Meidän ohitettuaan se sivuutti soutuveneen ja kokoluokassaan näiden väliin jäävän veneen. Tällöin kulkuvälineitä oli välittömästi edessämme kolme rinnakkain, me heti perässä. Kyntäjä jätti jälkeensä sellaisen ristiaallokon, että kajakkiparka koetti lastuna lainehilla olla törmäämättä vastaantuleviin veneisiin ja vältti niukin naukin törmäyksen reimarin kanssa.

Muualla oli kyllä mahtavaa meloa, sillä veneilijät pääsääntöisesti huomioivat kajakit ja toisaalta vauhdikkaimmat veneilijät oli helppoa kiertää kauempaa. Kajakilla liikuttaessa voi muutenkin etsiytyä rauhallisille vesille, pääsee paikkoihin, joissa on matalaa ja johon ei isommilla veneillä, saati edes soutuveneellä, ole asiaa.  Esimerkiksi Saaristokadun Anton Lindforssin sillan alla totesimme, ettei siellä ollut (vielä) geokätköä, sen sijaan pääskynpesä.

Kajakilla pääsee kulkemaan hiljaa ja lähellä luontoa. Nyt heinäkuun puolivälissä havaitsimme vesiltä käsin muun muassa telkkänaaraan poikasineen, kymmenkunta silkkiuikkua, useita rantasipiä, selkä-, kala- ja harmaalokkeja, kalatiiroja, isokoskeloita ja leppälintupariskunnan.

Lintujen lisäksi melojalla on aikaa havainnoida vesistön ja rantojen kasvillisuutta: keltamaksaruohokenttiä, kurjenmiekka-, vita-, järvikaisla-, ulpukka- ja  järvikortealueita. Ja ihastella rantakukkia. Kaikkein kiinnostavinta aluetta olikin mielestäni Savolanniemen kärjen tuntumassa olevan saarirykelmä, joka näyttäytyi lintu- ja kasvialueena.

Kurjenmiekkoja

Kurjenjalka

Keltamaksaruohoa

Rantakukka

Eipä silti, mielenkiintoista oli myös tutustua rantojen rakennuskantaan. Keilarannassa silmään tökkäsivät järkälemäiset kolossit, kerrostalot, koska monet muut rannan rakennukset sulautuivat maisemaan ja piiloutuivat lehtipuiden ja muun luonnon sekaan. Positiivista on se, että Saaristokaupungin rannoilla seisoo eri-ikäisiä ja -kuntoisia rakennuksia, on rakentamatonta, hoitamatonta ja hoidettua tonttia, on sekä vetoisia mökkejä, joissa varmasti sukat pyörivät jaloissa, että viimeisen päälle laitettuja asuintaloja. Savolanniemen torppa näkyy vesillä liikkujalle hyvin.

Kaupungin parhaalla paikalla sijaitseva jäätelökioski Saaristokadulla tavoittaa niin pyöräilijät, lenkkeilijät, autoilijat, melojat kuin veneilijätkin. Siellä pidimme tauon ja nautimme sumpit ja jäätelöt. Saaristokaupungin tuntumasta siintävät hieno Hietasaaren hiekkaranta, Puijo ja mäkihyppytorni, Väinölänniemi ja Rönö - Kuopio komeassa kesäsiluetissaan. Kiinnostavinta aluetta tämän melojan mielestä on kuitenkin Savolanniemen seutu: kärjen rikkonaisuus ja saaret, jotka ovat pesimälintujen valtakuntaa.

Elokuussa kajakki laskettiin vesille Neulaniemen kärjestä. Vuosi sitten uutena kuopiolaisena ihastuin Neulaniemen alueeseen, liikuin paikan päällä useampaan otteeseen ja suitsutin monelle muualla asuvalle ystävälleni sitä, kuinka mahtava Kuopio on: luonnontilainen näin iso alue näin lähellä keskustaa. 

Nyt kiertelimme kajakilla verkkaiseen tahtiin lähistön saaria ja kapeikkoja ja kävimme ottamassa hikeä pintaan isomman veden murtuvissa aalloissa. Heti rannasta lähdettäessä tuli tunne, kuin meloisi Etelä-Suomen merenrantoja pitkin, vastapäisen saaren mökeissä oli pieni pala saaristolaistunnelmaa: punaiset söpöt mökit rinta rinnan tiiviissä rykelmässä, liput liehuivat, kasvihuoneet kukoistivat ja emännät olivat touhukkaina pihoillaan.

Vesillä oli yllättävän hiljaista, vaikka sää oli mitä parhain. Nämä vedet ovat paikoin kivikkoisia, ja on mukavia retkisatamia, joita kävimme katsomassa. Reitin varrelle mahtui muutama mukava kapeikko-osuus.

Tästä kapeikosta ei mentäisi soutuveneelläkään, sen verran matalaa on.

Laivonsaaren pitkulainen, harjumainen kalliosaari on komea vesiltä käsinkin katsottuna. Saati mailta kuvattuna:

Melominen on harrastus, jossa mieli lepää, ajatus kulkee ja silmät näkevät enemmän. Lisäksi kiertoliike tekee kutaa keskikropalle. Kuopion etu melojan kannalta on se, että vettä on joka puolella. Todistettavasti kaupungin pääsee kiertämään kajakilla:  joku on tänäkin kesänä melonut Kuopion ympäri - ja vetänyt kolmisen kilometriä kajakkiaan maaosuuden läpi. Hatunnoston arvoinen ympyräreitti! Melojan kannalta onkin haasteellista keksiä sellaisia reittejä, että ei ole maaosuuksia eikä saman reitin kulkemista mennen tullen. Koska isoa vettä on kaupungin ympärillä paljon, on melominen kovasti kelistä kiinni. Kun tuulee, voi tuulla kovastikin.

Allekirjoittaneen seuraavana Kallaveden kohteena on eteläsaaristo.

Golfia Puijolla !

Puijo on varmasti meille kaikille Kuopiolaisille tuttu paikka, mutta kuka on käynyt pelaamassa golfia Puijon harjoittelukentällä ? Puijon 9 väylää ja harjoittelu alue, antaa hyvät mahdollisuudet harjoittelulle kaiken tasoisille golffareille ja golfin harrastusta aloittaville. Itse olen jo useamman vuoden Puijolla käynyt harjoittelemassa, koska se on lähellä, sillä ei mene 4-5 tuntia kierroksessa (kuten normaali kierroksessa yleensä), siellä on aina tilaa ja hinta on huokea.

Kuvassa oikealla harjoittelu väylä ja vasemmalla väylä 1.

Maisemat Puijolla ovat loistavat. Korkeuserot osalla väylistä ovat suuret väylien pituuksiin nähden. Välät ovat 90-180m pitkät, eli olemme par 3 kentällä. Aloitukset tehdään aina lyöntialustoilta, jota on jokaisella väylällä 3 kpl (punainen on aloittelijoiden joiden tasoitus on 54-36, keltainen on harrastajien joiden tasoitus on 36-10 ja valkoinen on vaativille harrastajille, joiden tasoitus on alle 10). Itse pelaan tasoituksella 27,4, joten keltaiselta alustalta aloittelen. Jos et tiedä omaa tasoitustasi, niin se on silloin 54.

Huomioi !

 Kentällä pelaaminen vaatii peliluvan, joita vartijat tarkastavat satunnaisesti (minulta on kerran tarkastettu viimeisen kolmen kesän aikana). Pelilupia saa kätevästi Puijon tornin myymälästä, kaupunginympäristön asiakaspalvelusta (Suokatu 42) ja Teboil (Rastaantie). Hinta on aikuisilta 16,10€/päivä tai 123,50€ kausikortti. Muut (kuten alle 18-vuotijaat, opiskelijat, eläkelläiset, varusmiehet, siviilipalvelusmiehet, työttömät ja Tarina golfin jäsenet) hinta on 10.20€/päivä tai 82,40€ kausikortti.
Kentällä voi pelata ja harjoitella, vaikka et olisi minkään golf-seuran jäsen tai sinulla ei ole green cardia. Jos kuitenkin pelaatte väylillä olisi hyvä olla ainakin yksi golfin sääntöjä ymmärtävä mukana. Aloittaville mieluisasti (ainakin itse) opastan jos apua joku pyytää, siis jos ette osaaa tai ymmärrä, niin kysykää rohkeasti muilta pelaajilta (mielestäni golfin harrastajat ovat hyvin avoimia ja helposti lähestyttäviä ihmisiä, joille jokainen harrastaja on tasavertainen tasosta riippumatta).
Puijolla ei ole Caddy Masteria tms. henkilökuntaa (ainostaan huoltohenkilökuntaa, jotka työskentelevät näin kesä aikaan lähes joka päivä (työaikana) väylien kunnosta huolehtien).

Ohessa näkyy taempana väylän 2 puttaus greeni ja edessä väylän 3 puttaus greeni

Väylät puijolla ovat kapeat, mutta mitä kokemattomampi pelaaja on sitä lyhyemmät ovat lyöntimatkat. Totta kuitenkin on se, että Puijon väylät ovat kapeita ja pallon mennessä pois väylältä on pallon löytäminen hyvin vaikeaa (siis kannattaa suhteuttaa aloitus alusta oman taidon mukaan). Itse olen hävittänyt tämän kesän aikana noin 60 palloa (joista suurin osa, ehkä noin 50 on hävinnyt Puijolle). Toki se hyvä puoli on, että kun pallo menee metsään ja sitä sieltä etsii, niin pallo löytyy kyllä, mutta harvoin se on se pallo jonka sinne itse löit. Siispä moni muukin sinne palloja on hävittänyt ja varmasti löytänyt muitakin kuin juuri oman pallon.

Ohessa väylälyöntiä valmistelemassa (kuten näkyy pukeutuminen Puijolla ei tarvitse olla "etiketin" mukaan).

Puttaus greenit ovat Puijolla hieman normaali kenttää vaativammat (eli aivan tasaisia ne eivät joka välällä ole). Mutta Puijo on harjoittelu kentäksi loistava ja siellä hyvän sään salliessa useamman kierroksen viikossa käyn pelaamassa. Golf kenttää kiertää paljon eri mittaisia lenkkipolkuja, eli jos perheessä ei kaikki halua pelata golfia, niin voi myös kierrellä hienoilla maisemilla varustettuja aarniometsä polkuja. Samalla kannattaa käydä tutustumassa itse Puijon torniin ja Puijon Majaan missä on tarjolla mm. maittavaa ruokaa.

Putti greenit Puijolla ovat joillain väylillä vaativia (kuten kuvasta näkyy) mutta hyvin hoidettuja.

Puijon kentän ohjeet

 Kuten kaikkialla urheilu- ja vapaa-ajan paikoissa, jokaisessa on omat ohjeet. Myös Puijon golf kentällä on omat ohjeet, jotka ovat kerätty tauluun, joka on sijoitettu helposti havaittavaksi heti parkkipaikalta kentälle tullessa. Ohessa kuva taulusta (mistä tarkasti zoomamalla pääset niihin tutustumaan). Huom ! Lue taulun ohjeistus ennen kentälle menemistä ja toimi niiden mukaan, jolloin kaikilla on kentällä turvallista, hauskaa liikkua ja harrastaa.
Kenttä sijaitsee Puijon majalle ajettaessa noin puolessa välissä kääntyy oikealle (missä on kyltti Puijon Golfkenttä). Hiekka tietä on noin 500m, missä on tien kahta puolen parkkipaikat, johon voi auton jättää (olitpa menossa kiertelemään lenkkipolkuja tai golf kentälle). Täällä jos missä on golfin aloittamisen kynnys alhaalla, eli jos vähäänkään kiinnostaa golfin aloittamien (ja vaikka ei kiinnostaisikaan, niin kerran kannattaa käydä kokeilemassa) on Puijo siihen oikea paikka. Itse olen pelannut 7-8 vuotta ja en missään nimessä olisi halunnut aloittaa tai edes kokeilla golfia, mutta kerran hyvä ystävä sai minut huijattua kentälle. Tässä sitä ollaan...golf "kärpäsen" puraisemana aina valmis kentälle jos joku mukaan pyytää (ja vaikka ei pyytäisikään, niin silloin itsekseen menen...aina siellä on muitakin golfiin "höynähtäneitä", jotka puhuvat samaa kieltä ja lyövät palloa silmät kiiluen). 

Terve Kuopio -kioskilla perusterveenä kuopiolaisena

Kesäloman hitaina hetkinä on tullut pohdittua omaa hyvinvointiyhtälöä. Mietittyä kulunutta kevättä ja suunniteltua tulevaa syksyä. Millä eväillä mennään, kun arjen oravanpyörä taas koulujen alkamisen myötä käynnistyy ja kalenterit täyttyvät?  Kartalle aina vaan paremmin pääsemiseksi tulee kerrattua niin vanhoja toimintatapoja kuin etsittyä uutta tietoakin. Netti on pullollaan hyvinvointiin liittyvää tietoa, joskus tuntuu, että ihan ähkyksi asti. Kuopion kaupungin palveluita tutkimalla huomaan, että meillä Kuopiossa on kuitenkin myös paikka, jossa hyvinvointineuvontaa saa livenäkin. Terve Kuopio –kioski, matalan kynnyksen monipalvelupiste, meitä kuntalaisia varten aina valmiina palvelemaan. Kioskin tehtävänä on tukea opastuksen ja ohjauksen keinoin kävijöidensä omia taitoja terveytensä edistämisessä. Kioskille voi mennä ilman varsinaista terveysongelmaa ja ajanvarausta. Halutessaan asiointi on mahdollista myös anonyymisti ja pelkkä hymy riittää kiitokseksi. Siispä ottamaan selvää, olisiko kioskilla jotain tarjottavaa myös minulle ihan hyvin jo voivalle perusterveelle 40+-vuotiaalle kuopiolaisellekin.

Kello käy kahdeksaa ja olen melkein aamun ensimmäinen asiakas. Odotellessani omaa vuoroani katselen kioskin ”tarjottavia” näyteikkunasta. Tuttuja ravintoasioita havainnollisesti ja vähän raflaavastikin esitettynä. Silmiinpistävintä minulle makean ystävänä ehkä on, miten paljon sokeripaloja karkkipussi ja oma suosikkisuklaani sisältävät. 350 gramman karkkipussissa on sokeria saman verran kuin 117 sokeripalassa ja 100 grammassa suklaatakin liki 20 palaa. Ei mikään uusi tieto, mutta tarpeellinen muistutus. Vyötärölle kesän aikana levinneen pehmeyden salat alkavat tulla julki.

  

Terveydenhoitaja Anja Paasisalo

Terveydenhoitaja Anja Paasisalo vapautuu ja istahdan kertomaan asiani. Koska varsinaista ongelmaa ei mukanani ole, Anja valottaa minulle vähän kioskin toimintaa.  Aamulla ja aamupäivällä kioskilla mitataan muun neuvonnan ohessa paastoverensokereita. Mittaukseen voi tulla kuka tahansa, jos oma verensokeri vähänkin mietityttää. Varsinaisessa verensokeriseurannassa ei tarvitse olla. Jotta mittauksessa saadaan kiinni paastoarvo, täytyy kuitenkin muistaa, että ravinnotta täytyy olla 12 tuntia ennen kuin tulee mittaukseen. Itse olen syönyt aamupalan, joten sokeriarvot jäävät mittaamatta.  Aion kuitenkin käydä mittauksessa jossain vaiheessa myöhemmin, vaikka varsinaisia riskitekijöitä minulla ei tällä hetkellä ehkä olekaan.  Keskustelemme Anjan kanssa vielä hetken jatkuvasti korkean verensokerin haitoista ja siitä, mikä yleensä on korkea sokeriarvo. Asia kiinnostaa, sillä verensokeriasiat ovat olleet juuri edellisenä viikonloppuna keskustelussa lähipiirissäni. Anjan kertomat faktat vain vahvistavat käsitystäni siitä, että sen, jota asia koskee, kannattaisi tehdä asialle jotain.  Ensimmäinen askel on kuitenkin jokaisen itse otettava. Vaikka Terve Kuopio-kioskin suuntaan, jos lääkäriin meno tuntuu liioitellulta. Kioskilla ei hoideta, mutta mitataan ja neuvotaan sekä ohjataan jatkohoitoon, jos aihetta on.

Anja kertoo, että kioskilla mitataan myös verenpaineita. Käytössä kioskilla on kaksi mittauspistettä, joissa voi käydä omatoimisesti mittaamassa verenpaineensa. Jos mittari on ennestään tuttu, edes kioskilla työskentelevien opastusta ei tarvitse odottaa, vaan mittauksen voi tehdä täysin omatoimisesti. Omat paineeni näyttävät normaalia ja nyt kun osaan mittaria käyttää, niin ohikulkiessani voin painetasoni aina silloin tällöin tarkistaa jatkossakin. Ehdottomasti osaksi jokanaisen puolivuotishuoltoa.

Minut yllättää, että kioskilla myös rokotetaan. Rokotusohjelman mukaiset rokotteet ovat kuntalaisille veloituksettomia. Lisäksi kioskilla pistetään asiakkaan toiveesta yleisimpiä omakustanteisia rokotuksia, kuten hepatiitti- ja punkkirokotuksia. Eksoottisten lomakohteiden edellyttämät erikoisrokotukset hoidetaan sen sijaan rokotuspolilla. Omakustanteiset rokotteet hankitaan itse ennakkoon apteekista ja kioskin työntekijät hoitavat pistämisen. Tällöinkään ajanvarausta ei tarvita. Rokotusasia on tuonut tänään kioskille myös Eemeli-pojan, jonka pikkuveli tarvitsee rokotuksen. Kioskilla rokotetaan kaikkia yli 1-vuotiaita, joten myös neuvolaikäiset kuuluvat palveluiden piiriin.

Kioski tarjoaa myös fysioterapeutin palveluja. Fysioterapeuttina kioskilla työskentelevä Pia Aikio kertoo, että yleisimmin kysytään neuvoja niska-hartiaseudun ongelmiin sekä polvien ja olkapäiden vaivoihin. Lisäksi jonkin verran annetaan asentohuimausohjausta. Normaali toimintatapa on, että asiakkaan ongelmat ensin kartoitetaan ja usein mukaansa saa sitten ”kotitehtäviä” juuri omiin ongelmapaikkoihin. Tarkoituksena on myös kannustaa asiakasta löytämään niitä liikuntamuotoja, jotka sopivat hänelle parhaiten juuri tämän hetkisessä tilanteessa.

  Fysioterapeutti Pia Aikio

Ravintoasioista emme ennätä tällä kertaa juurikaan jutella, mutta niistäkin tietoa ja osaamista kioskilta löytyy. Myös kaupungin ravitsemussuunnittelijan palvelut ovat käytettävissä parina päivänä kuukaudessa.  Ravinto- ja liikunta-asioista minulle mieleen jäävät elämäntapamuutoksen ja painonhallinnan ohjaukseen tarkoitettu Verkkopuntaripalvelu sekä Menox-liikuntaneuvonta. Molemmat ilmaisia palveluja.

Niin, minun ihan hyvin voivan ja perusterveen kuopiolaisen piti mennä Terve Kuopio-kioskilla vain uteliaisuuttani piipahtamaan, mutta yllättäen huomaan, että juttutuokiomme on kestänyt jo tiiman verran. Asiaa tuli paljon ja paljon jäi vielä kuulematta. Sulateltavaa siis riittää. Päällimmäiseksi ja ”perheti” toimenpiteitä varten jäivät mieleen rokotusasiat. Niiden ajantasaisuus pitää meidän perheen aikuisten osalta tarkastaa. Myös joidenkin omakustanteisten rokotusten ottaminen jäi mietityttämään. Verenpainemittaus oli hyvä juttu. Kaltaiseni pääsääntöisen normaalipaineinen mittaaja ei omaa mittaria tarvitse, vaan voi käydä tsekkaamassa painetasonsa aina silloin tällöin kioskin ohi kulkiessaan.  Konkretiapuolesta jäivät mieleen kioskin näyteikkunan karkit sokeripaloina. Tämä havainnollistetaan myös kotikeittiössä tavoitteena pussit pienemmäksi ja levystä patukka. Uutta käyntiä jäivät vielä odottamaan istumatyöläisen niska-hartiaseudun taukojumppaohjeet.

Uskon, että Terve Kuopio-kioskilla on jotain annettavaa ihan jokaiselle kuopiolaiselle, joka on kiinnostunut oman elämänlaatunsa parantamisesta. Kioskin kynnys on matala, sitä ei itse asiassa edes ole. Se korkein kynnys eli ensimmäinen askel on kuitenkin jokaisen otettava itse.  Kun Kuopion päättäjät ovat mahdollistaneet meille kuntalaisille näin monipuolisen ja helposti saatavilla olevan hyvinvointipalvelun, niin käytetään sitä ihmeessä hyödyksemme! 

Lisätietoja:

http://www.kuopio.fi/web/terveyspalvelut/terve-kuopio-kioski

www.verkkopuntari.fi

www.facebook.com/tervekuopio

Terve Kuopio –kioskin keskustan palvelupiste sijaitsee alatorilla kauppakeskus Apajassa Kuopio Infon vieressä. Kioski on avoinna maanantaista torstaihin klo 8-16.30 ja perjantaisin klo 8-15.   Kioskilla on kiinteä toimipiste myös Nilsiässä ja teemapäiviä Karttulassa ja Maaningalla sekä keskustan alueellakin erilaisten tapahtumien yhteydessä. 

Lämmöstä ja auringosta nautitaan Väinölänniemessä ja Pitkäsiimassa!

Tänä kesänä emme valitettavasti ole saaneet juuri nauttia hellepäivistä, mutta toisaalta meidän perheen kesäsuunnitelmiin ei niiden puuttuminen ole juurikaan vaikuttanut. Kesästä ja lomasta täytyy yrittää nauttia vaikka aurinko ei paistaisikaan sillä ilmojahan me emme saa valita. Lämmön puuttuminen on tosin vähentänyt rantapäiviä. Olemme suunnanneet rannalle heti kun aurinko on vähänkin lämmittänyt, kun ei tiedä jos seuraavana päivänä taas sataa. Varsinkin perheemme 5-vuotias uimamaisterimme nauttii uimisesta ja kylmä vesi ei ole ollut esteenä pulikoinnille...hän on uinut sydämensä kyllyydestä huulet sinisenä. 

VÄINÖLÄNNIEMI, vain kiven heiton päässä ydin keskustasta...

hellepäivinä rannalla viihtyy useampikin auringonpalvoja

kahvilan terassilta voi seurata rantaelämää...

uskaltaisitko sinä hypätä?

hiekkakylpyjä

Väinölänniemi "Vänäri" on loistava ranta kaikinpuolin. Sinne on helppo mennä ja rantaa riittää kaikille. Omat pyyhkeet saa levittää hiekalle rannan tuntumaan tai kauemmas nurmikolle. Hiekka on puhdasta ja roskia ei juurikaan ole. Vain muutama yksittäinen tuulen mukana lentänyt. Näin lapsiperheen silmin katsottuna on tärkeää että olo tuntuu turvalliselta ja paikat ovat puhtaat. Lapset saavat juosta vapaana ja hiekassa ei ole lasinsiruja tai muuta vastaavaa johon kuka tahansa voisi satuttaa varpaansa. Rantavahti kiertelee rannalla, joka omalta osaltaan luo turvallista ilmapiiriä. Välillä ihmisiä on niin paljon että ei koskaan tiedä jos joku lapsi tai aikuinen joutuu yllättäen pulaan. Silloin on hyvä että useampi silmäpari seuraa vedessä olevia uimareita.

herkkusuille maistuu jätski! kahvilassa on hyvä valikoima ja loistava palvelu!

rantapäivää on mukava viettää kavereiden kanssa!

Rannalta löytyy loistavat wc-tilat pukutiloineen (erittäin siistit) ja kiva kahvila isoine aurinkoterasseineen. Kahvilan valikoima on loistava. Löytyy suolaista ja makeaa jokaiselle varmasti jotain mieleistä välipalaa. Useampana rantapäivänä olemme ostaneet kahvilasta jätskiä ja kahvia. Palvelu on ollut ystävällistä ja rentoa. Taustalla soi letkeää kesämusiikkia, joka luo tunnelmaa...ja kiva lisä on rantalelujen vuokraus. Lapset olivat näistä aivan innoissaan. Lisäksi löytyy hyppytorni josta uimamaisterimme jo haluaisi kovasti hypätä. 5m, 7,5m ja 10m on kaikki vielä liian korkeita hypättäväksi. Ei auta kuin odottaa että ikä karttuu ja uimataidot paranevat.

PITKÄSIIMA (Kirveslahti)

Pitkäsiima sijaitsee asuinalue Petosen kupeessa. Ranta alue on iso ja nurmikkoalueelta löytyy muutamia kiikkuja lapsille ja penkkejä jalkojen lepuuttajille. Rannan tuntumassa on iso parkkipaikka jonne autot saa hyvin mahtumaan ja pyörillekin löytyy paikka rannan tuntumasta. Pitkäsiimaan meillä on ollut tapana pyöräillä, koska Saaristokaupungin kodistamme ei matkaa tule kuin pari-kolme kilometriä. 

kivillä on hauska taiteilla...

pikkumiehen hiekkalinna!

Ranta on kaikinpuolin siisti vaikka uimakopit ovatkin jo aikansa eläneitä. Kyllä niissä kuitenkin vielä uikkarit vaihtuu. Erillisiä wc-tiloja ei löydy eikä kahvilaa/kioskia josta saisi ostaa suuhun pantavaa. Olemmekin joka kerta ottaneet omat eväät mukaan ja nauttineet piknik-tunnelmasta. Uintialue on rajattu poijuilla, joka luo turvallisuutta. Kukaan ei eksy liian syvälle tai veneväylälle. Kiva ranta!

Kuopiosta löytyy useita hyviä rantoja joihin on helppo tulla. 

Nautitaan vielä parhaista kesäkeleistä,

Riikka

https://www.kuopio.fi/web/liikunta-ja-ulkoilu/uimarannat

#lupainnostua #vänäri #väinölänniemi #kuopio #uimarannat #kirveslahti #pitkäsiima

Kuopio Rockcock ensikertalaisen silmin ja korvin

"Keski-ikäiseksi piti kasvaa ennenkuin elämäni ensimmäisen kerran rokkifestareille innostuin lähtemään", voisi tämä savolaistäti todeta. En ole koskaan - edes teininuorena - tuntenut suurta kutsumusta lähteä festareille, joille pitää ajella satoja kilometrejä ja joilla yövytään mutapellolla teltassa hirveän mökän keskellä. Mukana on vielä raahattava jättimäistä rinkkaa sisällään kaikkea tarpeellista sekä tarpeetonta, jota ehkä matkalla sattuisi tarvitsemaan. Ehkä todellisuus nyt ei aina ole näin karua, mutta tällainen mielikuva festareista minulla pahimmillaan oli, etenkin jos sattuisi vielä sateinen viikonloppu kohdalle. 

Nyt olen sitten Kuopio Rockcockin nautiskellut ja makustellut ja mielikuvat ovat kyllä muuttuneet positiivisempaan suuntaan. Teltassa en kuitenkaan yöpynyt, kun vaihtoehtona oli kivenheiton päässä sijaitseva oma kotipesä ja siksi Kuopiorock sopii meille mukavuudenhaluisemmillekin. Kätevästi pääsee rokkailemaan kotoa käsin ja pitempimatkalaisille on kävelymatkan päässä runsaasti muitakin majoitusvaihtoehtoja kuin telttakylä. Lauantain välillä viileähkö sadesääkään ei haitannut, kun oli varustautunut sadetakilla, vaihtosukilla ja lämpimillä vaatteilla. Coolista rokkimuodista joutui moni tosin sadekuurojen vuoksi tinkimään, sillä lauantaina festarimuoti näytti ajoittain tältä (symppispisteet ja ekstrapeukutus lisäksi sille rokkihenkisesti pukeutuneelle pitkätukkaiselle partaäijälle, joka oli suojautunut sadepisaroilta vaaleanpunaisella sadeviitalla):

Sataa, sataa, ropisee, vaan ei haittaa!

Viikonlopun festariohjelma ei kuitenkaan jättänyt ketään kylmäksi, sillä niin paljon oli huippuesiintyjiä ja hiki tuli lavojen väliä juostessa! Varsinkin perjantaina emme toisen hyvinvointilähettilään eli Kirsin & kumppaneiden kanssa ehtineet nauttimaan kaikkea musiikkitarjontaa, jota olimme suunnitelleet seuraavamme. Esimerkiksi paikallinen roots & rock’n’roll –orkesteri Hole In The Head sai meidät innostumaan niin, että Apulannan keikkaa ehdimme valitettavasti kuuntelemaan vain viimeiset biisit. Hyvä, että edes nekin, sillä Apulantaa en ole ennen livenä nähnyt ja muutaman biisin perusteella on todettava, että pakko on kyllä joskus päästä heidän koko settinsä nauttimaan. 

Hole In The Head

Apulanta

Kuva: Jyri Hoffrén

Kaija Koon keikan ehdimme katsomaan alusta loppuun ja tehotyttö bändeineen oli taas kerran vauhdissa ja sai yleisönkin lantiot liikkeelle. Hauskoja olivat myös kerronnalliset välispiikit. Mielenkiinnolla odotamme Kaijan alaselän tatuointipaljastusta, mikähän teksti tuleekaan valittua... 

Kaija Koo

Kuva: Jyri Hoffrén

Myös toinen tehotyttö eli oman kylämme Jenni Vartiainen sai meidät svengaamaan mukana reippaasti. Eksyipä lavalle myös "nelijalkainenkin otus" rokkaamaan ja kiva yllätys oli se, että keikkakiireiltään Jenni ehti minun ja Kirsin kanssa yhteiskuvaan. Taisi Marc Sabat ottaa viikonlopun aikana meidän kuvamme lisäksi melko monta muutakin kuvaa "Jennistä" ja hänen faneistaan.

Jenni Vartiainen

Kuva: Jyri Hoffrén

”Jenni”, minä ja Kirsi

Kuva ja kuvankäsittely: Marc  Sabat

Hienoa oli huomata, että tapahtumassa oli huomioitu myös esteettömyysseikat, sujuva siirtyminen eri lavojen välillä sekä rokkirakkaus. Montaa minuuttia ei mennyt siirtymiseen, kun usean keikkalavan väliä sukkuloimme. Pyörätuolin käyttäjille oli rakennettu invakorokkeet ja ainakin rantalavalla sieltä oli hyvä näkyvyys lavalle ja screeneille. Näin ainakin kertoi pyörätuolia käyttävä tuttavani ja itsekin kävin korokkeella näkyvyyttä testaamassa. Rakkauden lähettiläät lupasivat välittää videoterveisesi rakastetullesi tai sait käydä hänen kanssaan valokuvattavana. Ja niitä kesäkumejakin oli portilla jaossa. Tämä täti tosin ei katsonut koriin tarkemmin ja luuli siellä olevan korvatulppia, joita meinasi kahmaista varmuuden vuoksi kourakaupalla. Olisi niitä sitten kavereillekin jaettavaksi, jos ovat omansa kotiin unohtaneet. Onneksi "korityttö" oikaisi täti-ihmistä ja korvatulppiakin lopulta löytyi ja riitti kaikille niitä tarvitseville.

Rantalavan invakoroke

Rokkirakkautta

Rokatessa iski välillä jano, nälkä ja vessahätäkin, mutta ruoka- ja anniskelualueiden tai bajamajojen jonoissa ei onneksi tarvinnut nälkäisenä, janoisena tai jalat ristissä kärvistellä oikeastaan lainkaan. Jonoja pääsi harvoin syntymään ja jos muutama henkilö joskus jonossa minua ennen sattui olemaankin, niin kauaa ei tarvinnut seisoskella odottelemassa. Sen vuoksi vähän ihmettelimmekin, kun eräs "herrasmies" meni heittämään vetensä bajamajan vierustalle, vaikka olisi ollut vessakin käytössä ihan ilman jonottamista. Ensi kesäksi pitänee bajamajojen viereen laittaa vielä niiden käyttöohjeet tai vaihtoehtoisesti sisäänheittäjät bajamajojen oville...? Onneksi em. toiminta näytti kuitenkin olevan harvinainen erhe ja sekä tapahtuma-alue kokonaisuudessaan että myös vessat pysyivät viikonlopun ajan hämmästyttyvän siisteinä. Mitään muitakaan järjestyshäiriöitä ei vastaan tullut, vaikka 10 tunnin päivät alueella vietimmekin.

Peruutuksilta ei festareilla valitettavasti vältytty, kun Leila K viimetipassa ilmoitti jäävänsä tulematta. Minulla oli kuitenkin lauantaina festareilla mukanani oma "Leila K" eli ystävättäreni Leila K., joka nimensä puolesta olisi hyvin passannut aidon artistin tuuraajaksi. Valitettavasti hän ei kuitenkaan jostain kumman syystä ottautunut idealle, vaikka mikäs nykytekniikalla olisi ollut ongelmana, kun on taustanauhat, pelit ja vehkeet. Onneksi Haloo Helsinki! energisyydellään ja Elastinen positiivisella fiiliksellään sai peruutuspettymyksen äkkiä unohtumaan.

Alunperin Kuopiorock kuitenkin on ollut raskaamman rokin ja hevin festari ja vaikka ohjelma on vuosien saatossa monipuolistunut, ei tanakamman musiikin ystäviä ollut unohdettu tänäkään vuonna. Itsekin olen musiikin suhteen lähes kaikkiruokainen ja siksi päätin ennakkoluulottomasti kuunnella festaritarjontaa laidasta laitaan. Vaikka Turmion Kätilöt on myös täältä kotiseudultani lähtöisin, niin  tunnustan, että se oli minulle uusi tuttavuus. Lenkkikaverini Leilan kanssa pohdimme, että saisimme Puijon porrastreeniin hyvää buustia Kätilöiden tanakasta paukutuksesta. Jotenkin ulkonäöllisestikin samaistuin ajatuksissani Kätilöihin ja illalla ripsiväriä poistaessani tajusin, että katson juuri yhtä "turmion kätilöä" peilistäni.

Savolainen heavybändi Verjnuarmu jäi harmittavasti vielä tänä vuonna väliin, kun Neljä Ruusua meni sen kanssa päällekäin, mutta onneksi ehdimme sieltä Popedan koko keikalle. Teininä olen viimeksi herrojen keikalla ollut ja täytyy todeta, että vaikka olivat silloinkin kovia äijiä, niin nyt olivat kyllä vielä kovempia! Ja Sonata Arcticaan tykästyin, he saivat minusta uuden ihailijan!

Popeda

Kuva: Jyri Hoffrén

Niinkuin Kirsikin blogijutussaan tunnusti, myös minulle pääesiintyjä Accept oli aivan outo tapaus ennen festareita. Tykkään kyllä rokimmasta sekä hevimmästäkin musiikista ja esimerkiksi AC/DC:n keikalla on tullut käytyä pariinkin otteeseen, joten uskaltauduin myös Acceptia kuuntelemaan. Ja hyvin bändi miellytti myös keski-ikäisen täti-ihmisen korvia! Monta uutta hyvää bändiä siis rokkipäivinä löysin ja valitettavasti monta mielenkiintoista bändiä jäi aikatauluongelmien vuoksi vielä kuulemattakin. Haaveenani olisi saada nuorisokin joskus äidin mukaan rokkaamaan - tänä vuonna eivät vielä oikein innostuneet "äitirokista".  Mutta ehkäpä jo ensi kesänä...

Accept

Kuva: Jyri Hoffrén

Accept

Video: Jyri Hoffrén

 
Lopuksi vielä festareiden plussat ja miinukset tiivistettynä:

Miinukset:

• "Liikaa" hyviä bändejä esiintymässä yhtä aikaa, kaikkia ei ehtinyt millään katsomaan (HUOM! Tämä on kuitenkin positiivinen ongelma, johon en oikeasti toivo "parannusta"!).
• Toiminnallisia pisteitä olisi voinut olla enemmänkin ja muutakin kuin extreme-toimintaa.

Plussat:

• Huippuesiintyjät.
• Kaunis Väinölänniememme on huippupaikka tapahtumalle.
• Hyvä, leppoisa tunnelma ilman järjestyshäiriöitä.
• Sujuvuus - ei tarvinnut paljoa jonotella.
• Helppo ja nopea siirtyminen esiintymislavojen välillä.
• Monia odottamattomia kohtaamisia  + mukavaa jutustelua ystävien, tuttavien ja muun festariväen kanssa.
• Alueen siisteys. 
• Tapahtuma sopii kaikenikäisille.
• Vesipiste hyvin sijoitettuna ja riittävästi vesihanoja.
• Monipuolinen ruokatarjonta.

Lisäksi kiitokset ystävättäreni pojalle Jyri Hoffrénille, joka ystävällisesti antoi festareilla ottamiansa kuvia ja videonpätkän blogikäyttööni!

Tavataan taas vuoden päästä rokkitunnelmissa,

Sari 
http://www.kuopiorock.fi/etusivu/