Olen melonut kaiketi viitisentoista vuotta ellen enemmänkin.
Oma kajakki on ollut käytössä jo vuosia. Mutta vasta tänä kesänä, kohtuullisen värskinä
kaapuntilaisena, pääsin ensi kertaa melomaan Kuopion vesiä. Tai olen kyllä tätä
ennen meloa suhauttanut retkimelontana kaupungin ohi etelän suuntaan, mutta
vasta nyt tein varsinaiset ensimmäiset päiväkruisailuni Kuopion vesistöillä.
Kartasta katsomalla valikoituivat ne kaupungin keskustan läheisyydessä olevat
alueet, jotka saattaisivat olla melojan kannalta kiinnostavia. Yhdeksi
puolipäiväretken kohteeksi valikoitui Saaristokaupungin alue ja toiseksi Neulaniemen
kärjen länsipuolinen vesistö.
Heinäkuussa sattui olemaan harvinaisen helteinen päivä, kun
kolusimme Pirtin ja Saaristokaupungin pohjoisosan välisiä saaria. Sai meloa pieniä
kapeikkoja saarten välissä, kivikkoja, suurta vettä ja selkää. Melominen oli
vaihtelevaa, sillä välillä veden pinta oli tuulen yltyessä riisipuuromaista ja
hidasta edetä, välillä tuli sivutuulta isolta vedeltä ja välillä selältä
puhaltava kovempi vastatuuli pisti melan heiluttajan töihin. Onneksi välillä puhalsi myös vain hienoinen vastatuuli, jolloin matka tuntui etenevän.
Vesillä oli paljon muitakin mitä erilaisimmilla
kulkuvälineillä. Meidän lisäksemme kohtasimme kolme muuta kajakkia. Kun kuului kova
pörinä ja mitään ei näkynyt minuutteihin, tiesi kohtaavansa pian horisonttiin
ilmestyvän vesijetin. "Saunamökkivenessä" taisivat olla saunanjälkeiset
keskustelut kovimmillaan silloin, kun sen sivuutimme.
Mitä isommat laivat, sitä pienemmät aallot ne saivat aikaan,
koska ne etenivät niin rauhallisesti. Osmo ja useampi muukin risteilyalus kierrätti
lomaansa viettäviä, ja me nautimme hetken niiden kuulutuksista keinuen leppoisasti
peräaalloilla. Mutta jokusella pienellä
veneellä tuppasi vauhtia olla enemmän, ja vastaavasti peräaallot olivat
terävät. Kaikkein epämiellyttävintä oli tällä reissulla meloa Keilankannan kanavassa, sillä samaan aikaan ohitsemme kynti syvällä
vedessä uiva isompi potski, joka ajoi tilanteeseen nähden ehkä vähän liian
lujaa. Meidän ohitettuaan se sivuutti soutuveneen ja kokoluokassaan näiden
väliin jäävän veneen. Tällöin kulkuvälineitä oli välittömästi edessämme kolme
rinnakkain, me heti perässä. Kyntäjä jätti jälkeensä sellaisen ristiaallokon,
että kajakkiparka koetti lastuna lainehilla olla törmäämättä vastaantuleviin veneisiin ja vältti
niukin naukin törmäyksen reimarin kanssa.
Muualla oli kyllä mahtavaa meloa, sillä veneilijät pääsääntöisesti huomioivat kajakit ja toisaalta vauhdikkaimmat veneilijät
oli helppoa kiertää kauempaa. Kajakilla liikuttaessa voi muutenkin etsiytyä
rauhallisille vesille, pääsee paikkoihin, joissa on matalaa ja johon ei
isommilla veneillä, saati edes soutuveneellä, ole asiaa. Esimerkiksi Saaristokadun Anton Lindforssin sillan
alla totesimme, ettei siellä ollut (vielä) geokätköä, sen sijaan pääskynpesä.
Kajakilla pääsee kulkemaan hiljaa ja lähellä luontoa. Nyt
heinäkuun puolivälissä havaitsimme vesiltä käsin muun muassa telkkänaaraan poikasineen,
kymmenkunta silkkiuikkua, useita rantasipiä, selkä-, kala- ja harmaalokkeja,
kalatiiroja, isokoskeloita ja leppälintupariskunnan.
Lintujen lisäksi melojalla on aikaa havainnoida vesistön ja
rantojen kasvillisuutta: keltamaksaruohokenttiä, kurjenmiekka-, vita-,
järvikaisla-, ulpukka- ja
järvikortealueita. Ja ihastella rantakukkia. Kaikkein kiinnostavinta
aluetta olikin mielestäni Savolanniemen kärjen tuntumassa olevan saarirykelmä,
joka näyttäytyi lintu- ja kasvialueena.
|
Kurjenmiekkoja |
|
Kurjenjalka |
|
Keltamaksaruohoa |
|
Rantakukka |
Eipä silti, mielenkiintoista oli myös tutustua rantojen
rakennuskantaan. Keilarannassa silmään tökkäsivät järkälemäiset kolossit,
kerrostalot, koska monet muut rannan rakennukset sulautuivat maisemaan ja piiloutuivat
lehtipuiden ja muun luonnon sekaan. Positiivista on se, että Saaristokaupungin
rannoilla seisoo eri-ikäisiä ja -kuntoisia rakennuksia, on rakentamatonta,
hoitamatonta ja hoidettua tonttia, on sekä vetoisia mökkejä, joissa
varmasti sukat pyörivät jaloissa, että viimeisen päälle laitettuja asuintaloja. Savolanniemen torppa näkyy
vesillä liikkujalle hyvin.
Kaupungin parhaalla paikalla sijaitseva jäätelökioski Saaristokadulla tavoittaa niin pyöräilijät, lenkkeilijät, autoilijat, melojat kuin veneilijätkin. Siellä pidimme tauon ja nautimme sumpit ja jäätelöt. Saaristokaupungin tuntumasta siintävät hieno
Hietasaaren hiekkaranta, Puijo ja mäkihyppytorni, Väinölänniemi ja Rönö - Kuopio
komeassa kesäsiluetissaan. Kiinnostavinta aluetta tämän melojan mielestä on
kuitenkin Savolanniemen seutu: kärjen rikkonaisuus ja saaret, jotka ovat pesimälintujen valtakuntaa.
Elokuussa kajakki laskettiin vesille Neulaniemen kärjestä. Vuosi sitten uutena kuopiolaisena ihastuin Neulaniemen alueeseen,
liikuin paikan päällä useampaan otteeseen ja suitsutin monelle muualla asuvalle
ystävälleni sitä, kuinka mahtava Kuopio on: luonnontilainen näin iso alue näin
lähellä keskustaa.
Nyt kiertelimme kajakilla verkkaiseen tahtiin lähistön
saaria ja kapeikkoja ja kävimme ottamassa hikeä pintaan isomman veden murtuvissa
aalloissa. Heti rannasta lähdettäessä tuli tunne, kuin meloisi Etelä-Suomen merenrantoja pitkin, vastapäisen saaren mökeissä oli pieni pala
saaristolaistunnelmaa: punaiset söpöt mökit rinta rinnan tiiviissä rykelmässä, liput
liehuivat, kasvihuoneet kukoistivat ja emännät olivat touhukkaina pihoillaan.
Vesillä oli yllättävän hiljaista, vaikka sää oli mitä
parhain. Nämä vedet ovat paikoin kivikkoisia, ja on mukavia retkisatamia, joita
kävimme katsomassa. Reitin varrelle mahtui muutama mukava kapeikko-osuus.
|
Tästä kapeikosta ei mentäisi soutuveneelläkään, sen verran matalaa on.
|
Laivonsaaren pitkulainen, harjumainen kalliosaari on komea
vesiltä käsinkin katsottuna. Saati mailta kuvattuna:
Melominen on harrastus, jossa mieli lepää, ajatus kulkee ja
silmät näkevät enemmän. Lisäksi kiertoliike tekee kutaa keskikropalle. Kuopion
etu melojan kannalta on se, että vettä on joka puolella. Todistettavasti
kaupungin pääsee kiertämään kajakilla: joku
on tänäkin kesänä melonut Kuopion ympäri - ja vetänyt kolmisen kilometriä
kajakkiaan maaosuuden läpi. Hatunnoston arvoinen ympyräreitti! Melojan
kannalta onkin haasteellista keksiä sellaisia reittejä, että ei ole maaosuuksia
eikä saman reitin kulkemista mennen tullen. Koska isoa vettä on kaupungin
ympärillä paljon, on melominen kovasti kelistä kiinni. Kun tuulee, voi tuulla
kovastikin.
Allekirjoittaneen seuraavana Kallaveden kohteena on eteläsaaristo.