Lukukoira innostaa lukemaan!

Lukeminen lisää hyvinvointia ja vähentää stressiä. Parhaimmillaan hyvään kirjaan uppoutuminen irrottaa ajatukset työasioista ja muista arkipäivän ongelmista. Lukeminen on myös halpa harrastus: kirjastokortin saa jokainen yli kuusivuotias, eikä lainaaminen maksa mitään, jos palauttaa kirjat ajoissa. Lukuvinkkejä joka makuun löytyy mm. verkkokirjastosta.

Lukutaito ja -innostus ovat tärkeitä myös lapselle. Jos lukeminen on vaikeaa eikä siihen jaksa keskittyä tai kirjat eivät vain kiinnosta, voi lukukoirasta olla apua.

Kuva: Ulla Ritvanen

Lukukoira ei kritisoi, ei korjaile virheitä eikä ala lukea lukijan puolesta. Koiralle voi jokainen lukea omalla tyylillään: hitaasti tai nopeasti tai vaikka kuiskaten, koira kuuntelee kaikkia. Koiran läsnäolo rauhoittaa ja auttaa keskittymään - lukuhetki on varattu yksinomaan lukemiselle. Ääneen lukeminen on hyvää harjoitusta eikä koiralle lukemista tarvitse jännittää niin kuin vaikkapa luokassa ääneen lukemista. Lukukoiralle lukeminen on erityinen juttu - ja ennen kaikkea koiralle lukeminen on mukavaa!

Lukukoiratoiminta alkoi Yhdysvalloissa 15 vuotta sitten ja on sieltä levinnyt ympäri maailmaan, nelisen vuotta sitten myös suomalaisiin kirjastoihin. Kuopion kaupunginkirjastossa lukukoiratoiminta alkoi viime vuonna ja tähän mennessä lukukoira Sylvin vastaanotolla on käynyt jo satakunta lukijaa. Lukukoiran vastaanotto on pääkirjastolla kaksi kertaa kuukaudessa torstaisin klo 16-18 sekä kerran kuussa lauantaisin klo 11 - 13.  Oman lukuajan voi varata pääkirjaston lastenosastolta (puh. 044-7182321). Lisätietoa täältä: http://kirjasto.kuopio.fi/Lukukoira

Tänä keväänä lukukoira Sylvi saa kunnian ryhtyä Kuopion kaupungin hyvinvointilähettilääksi. Sylvi innostaa kuopiolaisia paitsi kirjojen ääreen, myös huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan ulkoillen ja reippaillen. Pysykää kuulolla!

Kuva: Suvi Pitkänen

Jottain pittäis tehdä... Nelikymppinen ja niin rähjä.

Jouduin jälleen kerran katsomaan totuutta silmiin, kun reilun viikon flunssan sairastamisen jälkeen palasin rakkaan hevosharrastukseni pariin. Ratsastustunnilla kroppa ilmoitti viikon makoilun tuloksena kipeästä alaselästä sekä muutoinkin varsin rautakankimaisesta ruodosta. Ja eihän se hevonen pysty raukka liikkumaan, jos ei tädin selkä liiku mukana mihinkään. Painokin taisi kurkkukipua helpottaneesta jatkuvasta jäätelönsyönnistä kitkahtaa ihan makoisasti yläviistoon.

Siitä se ajatus sitten lähti... Josko tämä julkinen esilletulo toisi lisämotivaatiota ja mahdollisesti vertaistukea varmasti montaa muutakin pohdituttavaan aiheeseen - omaan olemisen sietämättömään keveyteen ja hyvinvointiin. Sehän on toki monien - jokaiselle henkilökohtaisten - tekijöiden summa. Hyvin usein hyvinvointiin kuitenkin yhdistetään ensimmäiseksi fyysinen olemus/kunto ja ravinto, kuten tuosta alkuvuodatuksestanikin käy ilmi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa myös henkisiä voimavaroja ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

Esimerkiksi kulttuurin hyvinvointivaikutuksista on tehty useita tutkimuksia. Näiden tutkimusten keskeisimmän tuloksen voi tiivistää seuraavasti:  kulttuuriosallisuus lisää onnellisuuden kokemuksia ja elämän mielekkyyttä sekä vaikuttaa positiivisesti terveyteen ja pidentää elinikää.

Toki Sosiaali- ja terveysministeriökin meitä valistaa siitä, kuinka liikunta ja terveellinen ruoka ehkäisee sairauksia, lisäävät toimintakykyä ja parantavat terveyttä.

Näistä lähtökohdista minäkin lähden siis liikkeelle, mutta pienin askelin. Pienin askelin siksi, että tavoitteenahan on pysyvä elämäntapa, ei mikään kuuriluontoinen pyristely. Sen kultaisen keskitien löytäminen ei aina ole helppoa, sen olen huomannut jo moneen kertaan. Heittäydyn kyllä helposti mukaan moneen uuteen juttuun, mutta yhtä helposti ne on tullut heitettyä romukoppaan, milloin minkäkin tekosyyn siivittämänä.

Mitäpä siis mielessä? Sohvan syrjäyttäminen! Haluan pitää parempaa huolta itsestäni, kuitenkaan tekemättä siitä liian suurta numeroa. Pyrkimällä kiinnittämään huomiota asioihin, joita voin muuttaa parantaakseni omaa hyvinvointiani. Tekemällä tästä yhteisen asian, johon kuka tahansa voi lähteä mukaan kannustaen toinen toisiamme.

Tällä kertaa onnistun, pienin askelin ja ehkäpä juuri sinunkin tuella. Hyväksyvästi, muistaen olla itselle armollinen. Lähdetkö siis mukaan elämänkestoiselle hyvinvointimatkalle, syrjäyttämään sen sohvan? Innostutaan ja innostetaan toisiamme yhdessä!

-Soile