Sisävesiristeilyllä koiran kanssa

Perjantaiksi lupailtiin kaunista ilmaa, joten päätimme kokeilla lukukoira-hyvinvointilähettiläs Sylvin kanssa, miten sujuu päiväristeily, kun matkaseurana on koira. Torstaina kyseltiin, pääsisikö johonkin laivaan myös neljalkaisen seuralaisen kanssa, ja Koski-laiva Oy toivottikin meidät tervetulleeksi M/S Osmon aurinkokannelle. Kuono kohti seikkailua siis.

Osmon kyytiin mahtuu peräti 250 henkeä, joten aurinkokannella oli hyvin tilaa. Asettauduimme ensin   peräkannelle, mutta siirryimme sitten laivan etuosaan, mistä oli paremmat näkymät joka suuntaan.

Laivalla tuuli sen verran, ettei tarvinnut huolehtia siitä, tuleeko koiralle kuuma. Vesipullo oli toki mukana, mutta laivakyyti näytti janottavan vain kannella istuskelevia ihmisiä. Sylvi matkasi tyytyväisenä ja haisteli tuulta. Jostain saaresta taisi tulla jotain erityisen kiinnostavia tuoksuja - oliko rannassa joku eläin vaiko grillattiinko mökin pihassa makkaraa..?

Laiva kulki satamasta Saaristokaupungin suuntaan. Missään aavalla ulapalla ei siis oltu, mutta tarjolla oli hienoja saarinäkymiä. Taivas ja vesi muuttivat väriä sen mukaan, oliko aurinko pilven takana vai paistoiko suoraan. Laiva kulki tasaista tahtia, ja saaret vaihtuivat.

Vaikka maisemat kiinnostivat meitä enemmän kuin arkkitehtuuri, oli ihan mielenkiintoista nähdä, miltä eteläinen Kuopio näyttää järveltä päin. Taloja oli yllättävän tiheässä ihan rannassakin (ja lisää rakennetaan); Saaristokaupungissa näyttää tosiaan toteutuvan se kuuluisa suomalainen unelma: koti kaupungissa mutta (lähes) järven rannalla.

Keilankannan kanavan jälkeen laiva teki täyskäännöksen ja suuntasi takaisin kohti satamaa. Puolitoista tuntia laivan kyydissä meni todella nopeasti, pitempäänkin olisi viihtynyt. Opastusta oli sopivasti: hiukan Haapaniemen, Lehtoniemen ja Saaristokaupungin historiaa, ja paluumatkalla Puijoa ja Kallavettä tietenkin. Henkilökunta oli ystävällistä, koira sai muutamalta turistilta rapsutuksia ja aurinko paistoi. Hyvä kokonaisuus siis.

Me palasimme rantaan, Osmo jäi odottelemaan seuraavia matkustajia. Kapteenille kiitos kyydistä, ehkä palaamme vielä joku päivä!

Lisätietoa risteilyistä: Koski-laiva Oy

Sylvi vinkkaa: Veneilyaiheisia kirjoja lapsille


PS. Vaikka olimme lounasristeilyllä, emme ruokailleet vaan joimme iltapäiväkahvit korvapuustin kera. Mutta koska nälkä alkoi jo hiukan vaivata, päätimme kotimatkalla piipahtaa pizzalla Sataman Helmessä, jonka terassille saa myös ottaa koiran mukaan. Hyvinvointilähettiläskin sai toki osansa pizzan reunoista, kun tarpeeksi kauan malttoi odottaa.