tiistai 9. kesäkuuta 2015

Musiikkidiggari, tervetuloa kirjaston musiikkiosastolle!



Kun kuuntelet musiikkia, mielialasi kohenee, stressi vähenee, olosi piristyy ja keskittymiskykysi paranee. On todettu, että mielimusiikki hoitaa aivohalvausta, verenpainetta, muistisairautta, kipua, ahdistuneisuutta, masennusta ja yksinäisyyttä (Hyvä Terveys, 4.6.2015). Musiikkia voi kuunnella livenä, levyltä ja verkosta, tai soittaa ja laulaa itse. Pääkirjaston musiikkiosasto tarjoaa laajan kokoelman erilaisia musiikkiaineistoja ja neuvontaa musiikkiin liittyvissä kysymyksissä. Kirjastossa järjestettäviin musiikkitapahtumiin on aina vapaa pääsy.
 
LP-levykokoelmaa
Yhteistyökuvioissa näkyy musiikin laaja kirjo

Musiikkiosastolta löytyy musiikkia eri maailmankolkista: nuotteja, kirjoja, äänitteitä CD- ja LP-levyinä, kuvatallenteita ja lehtiä. Myös elävää musiikkia voi nykyään kuulla monessa kirjastossa, sillä se on samalla tavalla kirjaston sisältöjen avaamista kuin satutunnit tai lukupiirit. Olemme tehneet parin viime vuoden aikana yhteistyötä mm. Sibelius-Akatemian ja Kuopion konservatorion opiskelijoiden, Musiikkikeskuksen, Kuopion Kamarimusiikkiseuran, Levykauppa Äxän ja Kansalaisopiston kanssa. Kun vuonna 2012 järjestimme vain yhden tapahtuman, niin vuonna 2014 tapahtumia oli jo 20. Viime vuoden tapahtumissa vieraili tuhatkunta henkeä.

Tapahtumayhteistyö toteutuu nollabudjetilla, joten nimekkäiden artistien kirjastolle saaminen ei ole mahdollista. Toisaalta mielestäni juuri musiikin moninaisuuden esilletuominen on tärkeää, kun toimitaan kirjastossa: mitä järkeä olisi tarjota vain sitä lähes kaikilla radioasemilla soivaa listakamaa? Pääkirjastolla onkin soitettu luuttua, tulkittu Juicea, veivattu progea, kuunneltu saamelaista musiikkia ja Nilsiän Pussihousukerhon savolaisia ralleja. Pussihousukerho on esiintynyt kirjastossa myös kotipaikkakunnallaan Nilsiässä. Lisäksi Kaavin kirjastossa on järjestetty kaksi Kaavi Blues –konserttia.

Nilsiän Pussihousukerho kirjastolla tammikuussa 2015
Kuopion kaupunginorkesterin trio musiikkiosastolla maaliskuussa 2015

 ”Anna sen soida” – myös kirjastossa?

Joku saattaa kysyä, miksi kirjastossa pitää yleensä järjestää musiikkitapahtumia. Kuten aiemmin mainitsin, elävä musiikki on yksi musiikin ilmentymä nuottien, kirjojen ja äänitteiden lisäksi. Ei kirjaston ole pakko järjestää tapahtumia, mutta miksi se ei voisi? Jos kirjaston perustyö hoidetaan laadukkaasti, miksei kannattaisi laajentaa ja elävöittää toimintaa ja olla avoin yhteistyölle? Maksuttomat musiikkitilaisuudet istuvat luontevasti kirjaston toiminta-ajatukseen. Kirjastossa on helppo harrastaa kulttuuria ja musiikkia. Aiemmin mainittuja musiikin moninaisia terveysvaikutuksia ei kannata unohtaa. Kirjasto kaikille avoimena ja maksuttomana palveluna voi tarjota paljon myös musiikinharrastajalle. Tapahtumat tuovat kirjastoon uusia asiakkaita, jotka sitten ihastelevat, mitä kaikkea kokoelmiin kuuluukaan - myös paljon sellaista, mitä ei löydy verkosta tai kaupoista.

Iloa yhteistyöstä – meneillään juuri nyt

Kesällä 2015 olemme mukana kahdessa Kuopiossa järjestettävässä festivaalissa: The Nordic Historical Keyboard Festivalissa ja BarokkiKuopiossa. Kesäkuussa kirjastolla soi klavikordi, heinäkuussa barokkimusiikki lastenkonsertissa. VB-valokuvakeskuksessa on esillä elokuun loppuun asti hieno A groovy kind of life –valokuvanäyttely, jossa näytteillä mm. Beatlesin, Rolling Stonesin, David Bowien, Elvis Presleyn ja Queenin kuvia. Musiikkiosastolle on koottu kesänäyttely Groovy kind of music, jossa on esillä samojen artistien äänitteitä ja elämäkertoja. Näyttelyä ja kirjaston muita musiikkipalveluja mainostetaan myös VB-valokuvakeskuksessa, eli markkinoinnista on iloa puolin ja toisin. 

Tämän kesän VB-keskuksen ”sisarnäyttelymme” Groovy kind of music


Yhteistyö ja yhteydenpito eri tahojen kanssa antaa lisämaustetta myös kirjaston näyttelyihin, kun voimme nostaa esille ajankohtaisiin musiikkitapahtumiin liittyvää aineistoa. Tästä hyvänä esimerkkinä jokavuotinen Savonlinnan Oopperajuhlat –näyttely, jota kysellään usein jo hyvissä ajoin ennen Oopperajuhlia. Yhteistyössä on voimaa ja sen kautta kirjaston musiikkiosasto on osa koko Kuopion musiikkitoimijoiden kenttää. Kiitos kaikille yhteistyökumppaneillemme!
 
Yleiskuva osastolta

Joten:

Jos haluat opetella soittamaan uutta soitinta tai rock-elämäkerrat kiinnostavat, kannattaa suunnata pääkirjaston musiikkiosastolle. Kirjastossa käynti on myös oiva keino laajentaa omaa musiikkimakua ja kuunnella vaihteeksi jotain ihan erilaista: miten olisi italialainen iskelmä, pohjoismainen jazz tai latinalaisamerikkalainen cumbia?

Tervetuloa tutkimaan musiikin pohjatonta aarreaittaa kirjastoon!


Asiakaspalautetta musiikkiosastolle



Juttu kirjoitettu Pink Floydin Meddle-albumin Echoes-teoksesta inspiroituen.


Laura Airaksinen
osastonjohtaja, Kuopion kaupunginkirjaston musiikkiosasto








Kuvat: Ulla Ritvanen, Laura Airaksinen

Lähteet:

torstai 4. kesäkuuta 2015

Kuopiolainen P.t.a. Ruotsin toiseksi suosituin brändi Volvon rinnalla!

Kun haluaa hetkeksi sukeltaa suomalaisen muodin ja glamourin maailmaan, kannattaa suunnata Kuopion kulttuurihistorialliselle museolle 14.5.-26.9.2015! Jos myös haluaa käydä tutustumassa yhteen suomalaiseen maailmanluokan muotibrändiin ja –yritykseen, niin suosittelen jälleen suuntaamaan kulttuurihistorialliselle museolle.  ”From Piretta with love. Kolme vuosikymmentä suomalaista muotia”-näyttely on parhaillaan käynnissä ja on tutustumisen arvoinen.



Kuopion kulttuurihistoriallinen museo on saanut Kuopion Rouvasväen yhdistykseltä lahjoituksena palan suomalaisen muodin historiaa. Lahjoitus sisälsi kuopiolaisen vaatevalmistaja Piretan tuotantoa, lehtileikkeitä yms. Nyt tämä kokoelma on meidän kaikkien ihasteltavana.

Minulla oli etuoikeutettu olo kun odotin Kulttuurihistoriallisen museon aulassa Helkaa. Intendentti Helka Väisänen oli tulossa kertomaan minulle From Piretta With love- näyttelystä kaikki parhaat palat. On muuten aivan mahtavaa päästä museoon ohjatulle kierrokselle museoalan erikoisosaajan kanssa. En ole koskaan aikaisemmin saanut mistään museokäynnistä niin paljon irti, kuin nyt Helkan kanssa. Nyt jaan parhaat palat tänne blogiin.

1960 –luku Piretan synty

Vuonna 1967 Veijo ja Pirkko Koponen perustivat Risto ja Piippa Lappalaisen kanssa Kuopioon lähes 2000 ihmistä työllistäneen Piretta Oy:n.  Tuolloin vaatteiden pääsuunnittelija oli yksi perustajista, Piippa Lappalainen. Muotituulet puhalsivat tuolloin vahvimmin Lontoosta, ei vielä Pariisista, eikä Milanosta. Piretan kohderyhmä oli nuoret naiset. Hameen mitta oli mini ja väreissä tuli olla kontrastia, musta-valkea oli in! Vaatteet olivat saaneet vaikutteita avaruustyylistä. Erilaisia materiaalikokeiluja tehtiin, esimerkiksi kernistä. Piippa Lappalainen suunnitteli myös takkeja, jotka kuluttajat ottivat heti omikseen.


1970- luku  Uudet tuulet

Piretta Oy palkkasi uusia vaatesuunnittelijoita. Muun muassa Pirkko Manninen (ent.Vienola) ja Ritva-Liisa Pohjalainen liittyivät maineikkaan Piretan riveihin. Tuolloin muotiin tuli turkis, luonnonläheiset ja kirkkaat värit, urheilullinen tyyli, leveät lahkeet ja vakosametti.


Vuonna 1967 Helsingin Töölössä järjestettiin myös Piretan ensimmäiset muotikuvaukset. Mallina oli Monica Wiik ja kuvaajana Mauno Hämäläinen. Kuvat ovat todella upeita, lähes taidekuvan kaltaisia. Yhdessä kuvassa Monica pitää sylissään kissaa ja toinen kissa makailee jaloissa. Kissasta tulikin Piretan ”maskotti”. Minun oli pakko ostaa kyseessä olevasta kuvasta tehty magneetti Kulttuurihistoriallisen museon kaupasta muistoksi Piretasta.

Kotimaan markkinoille suunnattuja tuotteita alettiin 1970-luvulla myydä vahvemmin myös ulkomaille. Piretan vaatteita myytiin länteen ja itään ja Ruotsi ja Norja olivat yrityksen merkittävimmät vientikohteet. Midi-mittainen villakangastakki oli Piretan menestyksen alullesaattaja. Vuonna 1975 myyntiin tuli Lappi-sarja, joka herätti huomiota Lontoon Harrodsin -tavarataloa myöten. Harrods otti Lappi-sarjan WAY-IN- trendiosastolleen Piretan muun malliston kanssa. Lappi-sarja suunnittelijana toimi Ritva-Liisa Pohjalainen. Sarjaan kuului muun muassa takkeja ja kellohelmaisia hameita.

Ritva-Liisa suunnitteli 70-luvulla DoubleFace-villakangastakkeja ja -viittoja, joita myytiin erilaisina variaatioina paljon. Kyseisen takin materiaalin suunnitteli Ritva-Liisa yhdessä kangasvalmistajan kanssa.

Vuonna 1978 haluttiin alkaa suunnittelemaan nuorekkaampia vaatemallistoja ja Piretan rinnalle perustettiin P.T.A. (Piretta teen age). Tuolloin suosikkimateriaaliksi nousi puuvilla. P.t.a. niitti mainetta lännessä ja erityisesti Ruotissa. Ruotsalaiset pitivätkin tuolloin P.t.a.-brändiä toiseksi suosituimpana merkkinä Volvon rinnalla!


1980-luku Murrosvaihe

80- luvun muodin kulmakiviä olivat olkatoppaukset, kapenevat lahkeet, korostetut vyötäröt, hiihtarihousut ja kerrospukeutuminen. Villa- ja villasekoitteet olivat materiaaleina suosituimmat.

Vuonna 1980 P.t.a. erotettiin omaksi yhtiökseen. P.t.a.:n myynti kasvoi ja toiminta siirtyi Iisalmeen. Ritva-Liisa nousi P.t.a.:n pääsuunnittelijaksi 1980-luvun lopussa ja hänen vahva kädenjälkensä näkyi vaatteissa. Vuonna 1990 Ritva-Liisa sai kutsun Pariisiin muotiviikoille. Hänen mallistoaan esiteltiin nuorille lupaaville eurooppalaisille suunnittelijoille tarkoitetussa näytöksessä.  


Vuonna 1983 yhtiöt fuusioitiin ja syntyi Piretta-P.t.a. Oy. Vuonna 1985 Lappalaiset jättivät Piretan ja vuonna 1989 yrityksen seuraajaksi nousi Veijo ja Pirkko Koposen poika Heikki Koponen.  80-luvun loppupuoli oli Piretan vahvinta aikaa. Tuolloin perustettiin miesten vapaa-ajan asuja suunnitteleva St. Jacques-merkki ja vuoden verran suunniteltiin Biggest -merkin alla vaatteita lapsille.


1990- luku Yrityksen hiipuminen

Vuonna 1991 Neuvostoliitto romahti, joka ei vielä vaikuttanut Pirettaan negatiivisesti, koska Piretassa oltiin keskitytty  lännen vientiin. Designeri Ritva Falla suunnitteli 1980-1990 lukujen vaihteessa Avenue-malliston ja pop-kulttuuri väritti myös muotia. Turo jatkoi 1980-luvun lopulta asti miesten vaatteiden valmistusta.

1990-luvun alussa tuotantoa jouduttiin siirtämään Barcelonaan ja Viroon, eikä enää voitu valvoa tarkasti vaatteiden laatua. Suomalainen työvoima oli kallistunut. Muun muassa nämä seikat alkoivat tehdä säröjä yrityksen historiaan. Piretalla oli aina panostettu laatuun ja hyviin designereihin. Henkilökunta oli omistautunutta ja ompelimot huippuunsa viritettyjä. Sekuntinkin viive vaikutti koko prosessiin negatiivisesti. Kuitenkin vuoden 1991 lama iski myös Piretta-P.t.a.:han ja yritys ajautui konkurssiin. Avardo Oy otti kuitenkin yrityksen omistukseensa ja uudeksi nimeksi tuli P.T.A. Group Oy. Vuonna 2002 yhtiö haettiin konkurssiin ja P.T.A. merkki siirtyi virolaisomistukseen.  



Päällimmäisenä From Piretta with love –näyttelystä jäi mieleen se, kuinka kansainvälisesti merkittävästä suomalaisyrityksestä oli kyse. On uskomatonta, että täältä pienestä Kuopiosta ja kaukaa Suomesta on voitu vaikuttaa kansainvälisen muodin markkinoilla. Harva nykypäivän suomalainen vaateteollisuuden yritys yltää samalle tasolle legendaarisen Piretan kanssa. Näyttelyn kierrettyäni tunsin suurta ylpeyttä suomalaisuudesta, suomalaisesta yrittäjyydestä ja suomalaisesta muodista! Suosittelen näyttelyä lämpimästi! Ja erityiskiitos Helkalle upeasta kulttuurikokemuksesta! Innostuin!


From Reetta with love <3

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kulttuurin, historian ja luonnon perässä hautausmaalle


Hyvinvointia nostamaan hautuumaalle? Miksikäs ei. Luonto, kulttuuri ja henkilö- ja paikallishistoria tulevat tutummiksi opastetuilla hautausmaakävelyillä, joita Kuopion evankelisluterilainen seurakuntayhtymä on järjestänyt parikymmentä vuotta. 


Kuopion iso hautausmaa tuli itselleni, tuoreehkolle kuopiolaiselle, tutuksi jo viime talvella.  Silloin totesimme porukalla, että kalmiston kauneus, rauha, kasvillisuus ja linnusto houkuttelevat piknik-retkelle, niin groteskilta kuin se kuulostaakin. Nyt alkukesästä paikka on uhkeimmillaan, moni kukka värikkäänä ja linnut pesimäpuuhissaan, kuten männyn latvaan mökkinsä kyhännyt kalalokki. Päätimme osallistua opastetulle kävelylle, joka taisi olla piknikiä tahdikkaampi vaihtoehto tutustua alueeseen.



Kesän ensimmäisen kävelyn aiheena oli luonto. Väkeä lappoi paikalle solkenaan jo puoli tuntia ennen aloitusta. Kaikkinensa seitsemisenkymmentä kiinnostunutta kerääntyi kuulemaan, kuinka Seija Kukkonen opasti kasvien maailmaan ja Eelis Rissanen havainnoi meille lintuja. Kuulijoita oli sen verran, että vaikka oppaiden tukena oli mikrofoni, ääni ei aivan koko ajan riittänyt takarivin korville.

Douglaskuusen käpy

Sanansa saivat hyvin ilmoille linnut, etenkin peipot, joiden tuttu laulu peitti muita ääniä alleen. Myös esimerkiksi punakylki- ja räkättirastailla, harmaasiepolla, naakoilla ja kyyhkyillä oli illan aikana kerrottavaa. Harvinaisin lintuhavainto oli nokkavarpuspari.


Räkättirastas Isolla hautausmaalla talvella 2015

Kasvikierroksen annista hautausmaan monet puut ja pensaat ihastuttavat. Vanhimmat houkuttelevat muhkuroineen ja röhelöisine pintoineen myös hyönteisiä, jotka puolestaan kiinnostavat lintuja. Monipuolisesta perennatarjonnasta Kukkonen valikoi kiinnostavia poimintoja esiteltäväksi.

Kevätkaihonkukka, varjoisassa viihtyvä lemmikin näköinen kaunotar

Nuorin kuuntelija eli allekirjoittaneen vauveli viihtyi peräti puolitoista tuntia, ennen kuin alkoi kitistä kotiin paluun ja iltapuuhien perään. Hän innostui eniten taivaalla lentävästä lokista ja maassa viipottavasta oravasta. Myös muut kierrokselle tulleet luomakunnan kaksijalkaiset kiinnostivat.

Tuomi kukassaan

Hautausmaan luonnosta riittäisi tarinan aihetta moneen kierrokseen. Itsenäisen kasviretken pohjaksi löytyy seurakunnan internet-sivuilta mainio opas:

'Kuolemankouria' eli 'kuolleenvuoteita'

Kesän seuraavilla opastetuilla hautausmaakävelyillä painottuu kulttuuri ja historia. Tällöin voi tutustua muun muassa kuopiolaisiin edesmenneisiin kauppiaisiin ja kirjailijoihin. https://www.kuopionseurakunnat.fi/hautausmaakavelyt2015.


sunnuntai 31. toukokuuta 2015

von Wrightin veljesten jalanjäljissä

Jos tuntuu, ettei tiedä mitä tekisi, kannattaa mennä kaupungin nettisivuille tutkimaan liikunta - ja ulkoilukarttoja. Sieltä löytyy mm. linkki Haminalahden kulttuuripolun kotisivuille. Vähän yli kymmenen km päässä Kuopion keskustasta on 2006 avattu kulttuuripolku, joka kulkee von Wrightin veljesten maisemissa ja esittelee Ferdinand, Magnus ja Wilhelm von Wrightin taideteoksia. Seudun maisemat ovat vahvasti vaikuttaneet veljesten tuotantoon ja osa heidän maalauksistaan esitellään opastauluissa niillä paikoilla, mistä ne on maalattu. Kulttuuripolku kulkee metsäpolkuja ja kyläteitä pitkin ja sen pituus on 4.3 km.  


Polun ovat suunnitelleet Haminalahden kyläläiset ja sen on rakentanut Kuopion kaupunki yhteistyössä Haminalahden asukkaiden kanssa. Polun suunnittelussa ja rakentamisessa ovat kyläläiset tehneet talkootyötä noin 500 tuntia. Näitä asioita on kerrottu kulttuuripolun kotisivuilla ja siellä voi perehtyä jo etukäteen reitin varrella oleviin opastauluihin.

Taulujen kuvat muuttuvat elävämmiksi, kun lähtee paikan päälle kulkemaan, katsomaan ja nauttimaan. Auton voi jättää Haminalahden leirikeskuksen parkkipaikalle, jossa on myös opaskartta. Reitti on merkitty metsoviitoilla, joten sitä on helppo kulkea.

Takana oli kiireinen viikko ja sen myötä rasittunut mieli. Pyysin mukaan ystäväni Ritun ja ajatuksena oli päästä päätä lepuuttamaan pois kaupungin hälystä hiljaiseen luontoon, mutta se toive ei toteutunut. Alkumatkasta oli traktori peltotöissä, apumiehinä kymmeniä lokkeja ja lopun matkaa kuului autojen ääniä lähellä kulkevalta tieltä. Tosin niitä ei jäänyt kuuntelemaan, kun huomio kiinnittyi kauniiseen luontoon ja sen ääniin. Matkan varrella on hakattu metsää, joka teki reitistä niiltä kohdin vähän siivottoman näköisen, toisaalta taas hakkuitten ansiosta näki kauemmas kauniiseen maisemaan.  

Reitti kulkee näköalapaikoille, joissa näkee kauas; metsää ja järvenselkää, suomalaista luontoa upeimmillaan. Suopeltovuoren päälle on laitettu aidat ja ne on tarpeen, sillä päätä huimasi, kun kurkistelimme pitkää pudotusta. Magnus von Wright on maalannut taulun vuoren laelta. Opastaulussa on kuva maalauksesta ja siellä tunsi todella olevansa taiteilijan jalanjäljissä.

Kävely luonnossa tekee hyvää mielen lisäksi myös keholle, joka on tottunut kulkemaan tasaisia katuja ja lenkkipolkuja. Reitti kulkee osin metsäpoluilla ja kävellessä on katsottava mihin astuu, ettei kompastu juurakoihin. Reitti on tehty helppokulkuiseksi, vaikka korkeuseroja onkin. Rinteissä on puurappuset ja vähän matkaa päästään kipittämään pitkospuita pitkin.
Matkan varrella ihailimme puiden naavapartoja, käppyräisiä oksia ja arvailimme kevään kukkasia. Huomasimme, että olisi voinut ottaa mukaan luonto-oppaan, kun kouluajan opit ovat unohtuneet tai ehkä ne eivät aikoinaan kiinnostaneetkaan. Harmittaa, kun kasveja ei tunnista, eikä lintuja. Käen kukunta sentään on tuttua ja pörriäisten sirinän erottaa lintujen laulusta.
Luontoretkellä pitää aina olla mukana eväät. Kaikki maistuu retkellä paremmalta. Meillä olikin leuhkat eväät, sillä Ritu otti evääksi suklaakakkua. Ja että kaikki olisi ollut lähes täydellistä, myös lautasliinat ja kakkuhaarukat oli mukana, vain sihijuoma puuttui. Jälkiruuaksi oli espanjalaisia pensasmustikoita. Metsäinen tunnelma toi niihin hitusen oman maan mustikan makua.
 


Toukokuussa kevät on muovautumassa kesäksi. On vuoden paras aika. Puut ovat vihreän eri sävyissä, metsätähdet kukkivat, aurinko paistaa järven kimalteiseksi ja taivas on sininen ja valkoinen. Luonnon kauneus, lintujen laulu ja hyvän ystävän seura sai mielen levolliseksi ja pään tyhjenemään viikon rasituksista. Siitä saavat kiitoksen myös Haminalahden kyläläiset ja talkoolaiset, jotka ahkeroivat hienon kulttuuripolun!


 

 
Kulttuuripolulla retkeili Tuula
 

lauantai 30. toukokuuta 2015

Improteatteria!

Tästä se lähti Anssin ja Sarin matka tuntemattomaan, improteatterin saloihin.

Kuopion kaupungin teatteri
Jännitys oli käsinkosketeltavissa, mutta kääntyä ei voinut. Toisaalta, kun tällainen mahdollisuus järjestyi, niin ei sitä halunnut perääntyäkään.

Improteatteri ei kertonut minulle (Anssi) mitään, ehkä pieni aavistus asiaa kohataan kuitenkin oli olemassa.

Meidät peloteltiin ennen esitystä kauhun kankeaksi "pääsette...joudutte osallistumaan", "ette tiedä mihin lupauduitte...jouduitte" jne.. Kokemus olikin aivan muuta. Ilmapiiri oli rento, kotoisa ja odottava. Esiintyjät olivat ammattitaitoisia ja iloisia.

Improteatteri vaatii näyttelijöiltä täydellistä hetkessä läsnäolemista ja rohkeaa heittäytymistä. Improssa eivät kuitenkaan mahdolliset pienet ”mokatkaan” haittaa vaan tekevät esityksestä usein entistä hauskemman. Väliaikakeskustelussa näyttelijöiden kanssa pohdimmekin, kumpiko teatterin laji on haastavampaa: yrittää muistaa ulkoa kaikki etukäteen opetellut ja harjoitellut kohtaukset vuorosanoineen, ilmeineen ja liikkeineen vai mennä näyttämölle tietämättä lainkaan, mitä tuleman pitää. Totesimme, että molemmat lajit ovat vaativia, niiden haasteet ovat vain erilaisia.

Taitavasti näyttelijät kuitenkin impron haasteista selvisivät! Myös Improklubin yleisö oli hienosti mukana esityksessä heittelemällä näyttelijöille hauskoja ja kekseliäitä ehdotuksia heidän pyytämistään aiheista. Mukava oli huomata myös se, että yleisössä oli eri ikäryhmien edustajia ja esitys sopikin hyvin sekä nuorisolle että varttuneemmalle väelle.


Kuvassa improteatterin näyttelijät sekä Anssi ja Sari (mustissa)

 Väliajalla pääsimme yhteiskuvaan ammattilaisten kanssa...ja kuten huomaatte, että yksi mies (mustissa) on ainoa joka ei juurikaan ole kuvissa aikaisemmin ollut (poseeraus...hmm ontuu), noh hauskaa kuitenkin oli.

Anssi Puhelintoivekonsertissa
Osallistuminen oli kuitenkin vapaehtoista tai siis kysyttiin "haluaako joku osallistua puhelintoivekonserttiin ?". Siksipä tänne lähdettiin "kaikki tai ei mitään" meiningillä => siis eikun (Anssilla) käpälää kattoon ja lavalle. Sydän hakkasi ja ajatus harhaili... mihinkähän itseni oikein laitoinkaan. Lavalla kuitenkin valot olivat niin kirkkaat, että yleisö näkyi vain harmaina täplinä valojen katveessa olevassa katsomossa. Puhelin korvalle ja olin suorassa lähetyksessä "livenä, äimän käkenä"...Haloo, haloo! kuka siellä soittelee?

Koin onnistuvani hyvin improteatteri "depytissä", sillä yleisöllä oli hauskaa... en nyt tiedä, johtuiko se ammattilaisten loistavasta asenteesta ja jutuista, minun jutuista vai pelkästään minusta. Toisaalta väliäkö hällä => improteatteri on itsensä nolaamista ja  likoon laittamista (esittäjien puolesta) ja myötähäpeän sekä hauskuuden tunnetta yleisössä.

Olemme syksyllä menossa varmasti ainakin yhteen esitykseen, sillä jokainen esitys on erilainen ja uniikki. Hyvät ihmiset! Älkää päästäkö tätä mahdollisuutta käsistänne, sillä Improklubin esitykset jatkuvat taas kesälomien jälkeen teatterin syyskaudella. Esitysajat näet Kuopion Kaupunginteatterin nettisivuilta osoitteesta http://kuopionkaupunginteatteri.fi/ Jos et ole koskaan improteatterissa ennen käynyt, niin nyt kannattaa kokeilla – voit hyvällä tuurilla päästä itsekin osaksi esitystä! Improklubissa on tuttujen kasvojen lisäksi mukana jokaisella esityskerralla vaihtuva tunnettu tähtiesiintyjä. Jokainen esitys on lisäksi ainutkertainen eli toista samanlaista esitystä ei ole koskaan ennen ollut eikä tule koskaan olemaankaan.

Anssi & Sari 

perjantai 29. toukokuuta 2015

Kaikilla kielillä

Tämän kevään erilaisista mahtavista musakokemuksista innoittuneena suunnittelin blogitekstiä musiikista. Ainekset alkoivat itää mielessä illalla unille mennessä, arjen puuhien lomassa, työhön pyörällä polkiessa. Kuten usein koettuani jotain hienoa ja saatuani idean ajatukseni eivät enää suostu pysyttelemään päässäni vaan pyrkivät sormenpäistä paperille, tai no, näppäimistölle. Olen maistellut muistellen kuulemiani konsertteja, kypsytellyt blogitekstiä kuin juhlaillallista ja viimein keksinyt jotain ällistyttävää: suomalaissanaston kolme kieltä sopivat yhteen kuin alkupalat, pää- ja jälkiruoka! Jotain samankaltaisuutta on siinäkin miten syntyy teksti, ruoka tai sävelmä. Ensin haetaan aineksia, maistellaan erilaisia vivahteita ja mausteita, lisätään jotain uutta ja maistellaan taas. Lopulta koko keitos säädetään valmiiksi.


Kieli. Se suussani oleva, jota tarvitsen nauttiakseni ruoasta ja juomasta.  
Kieli. Ne sanat, joita käytän puhuessani ja kirjoittaessani – eikä unohtaa sovi ajattelemistakaan!
Kieli. Erilaisten soittimien ääntä tuottavat säikeet, joista syntyvät sulosoinnut tai raastavat purkaukset.

Missä muussa kuin suomen kielessä tämä on mahdollista?!

Puhaltajat Peräniemen kasinolla
Konserttikavalkadini taisi alkaa Urban City Blues Festivalista, 
mistä huikeimpana jäi mieleen Tomi Leino trion revittely yön myöhinä tunteina – hyppysellinen (un pizzico) yleisöä ei estänyt häntä soittamasta kitaraansa lähes kappaleiksi.
Seuraavaksi tuli Kuopion konservatorion rytmimusiikin Liekeissä!-festivaali, jonka näyttämönä oli Kallamarinan Kesämakasiini satamassa. Jokaisena viitenä iltana maestroja oli useita. Uudet sovitukset ovat riemastuttavia: se tunne, kun kuulet jotain etäisesti tuttua ja yhtäkkiä hoksaat kuuntelevasi sävelmää aivan erilaisena kuin ennen. Tällaisena löysin ensimmäisen illan alkupalavalikoimasta (antipasti misti) sähkökitaralla Markus Venehsalon soittaman Merikannon kansanlaulun Soi vienosti murheeni soitto. Yhtä mieleenpainuvaa oli Elina Tikkasen muuntautuminen kainosta portugaliksi sambaa laulavasta tytöstä Whitney Houston –artistiksi, puhumattakaan Salla Saarisalon ja kumppaneiden Steely Dan –tulkinnoista, minulle aikoinaan isoveljen levykokoelmasta tutuiksi tulleista kappaleista. Raskaampi musiikki – esimerkkinä Nightwishiä à la Everdream ja Maiju Tiirikainen - oli sopivasti ’al dente’. 

Aurinko pelehti vanhan talon kattorakenteissa kristallikruunu kavaljeerinaan.
Jälkiruoan (il dolce) nautiskelin Peräniemen kasinolla kauniina kevätiltana, tiiviissä tunnelmassa ja seisaaltani, Atso Almilan johtamaa kaupunginorkesterin Suvisoittoa kuunnellen. Istumapaikat olivat menneet jo ajat sitten. Eturivissä pikkuneiti loikoili isänsä sylissä sävelpolkuja seikkaillen – toivon hänen muistavan sen sadunomaisen tunnelman vielä vanhuksena. Tähdet meren yllä, Sinua sinua rakastan, Päivänsäde ja menninkäinen.  

Thank you for the music! Kiittäen ja kumartaen, Pirjo