keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

-20 kg ja 2 vuotta sen jälkeen

Mietin pitkään haluanko kertoa näin henkilökohtaista julkisesti blogissa. Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen kuukausi sitten ja olen kirjoittanut ja deletoinut tekstiä sitä mukaa kun sitä on syntynyt. En ole asiantuntija kirjoituksessani vaan mutu-tuntija. Mietin pitkään mitä sukulaiset, ystävät ja tekstin äärelle pysähtyvät työkaverit miettivät minusta. Lopulta tulin siihen tulokseen, että jos saan edes yhden kuopiolaisen tai suomalaisen pysähtymään ja päättämään, että yrittää olla kahden vuoden päästä parempi versio itsestään niin silloin tämän kirjoituksen julkaiseminen on kannattanut.


Tammikuu 2013: 2 lasta ja mahakumpu


Tammikuussa 2013: parin viikon ikäinen vauva ja esikoinen 1v8 kk. Yksi harvoista kuvista mitä minusta on tuolta ajalta.

Olin ollut koko elämäni normaalipainoinen ennen kuin tulin raskaaksi ensimmäisen kerran 29-vuotiaana. Tammikuussa 2013 kuopuksen kohdalla synnytyssalissa puntari näytti hämmentävät 93 kg. Parin viikon päästä olin 10 kg kevyempi kuin synnytyssalin puntarilla, mutta loppu oli sellaista mitkä olivat kertyneet kahden raskauden aikana ja siinä välissä, koska syvä väsymys, koska nesteturvotus, koska jatkuva nälkä, koska selkäongelmat, koska liitoskivut koska koska koska.. Imetys ei ollut minun oikotie kevyempään elämään kummankaan lapsen kohdalla sillä hormonit pitivät kiinni kaikista kiloista joita olin haalinut runkooni. 


Marraskuu 2013: Herätys todellisuuteen pulla suussa


Facebook päivitys helmikuussa 2014.

Mitä sitten tein? 85% muutoksesta tuli ruokaremontista ja 15% liikunnasta. Aloin syömään runsaasti kasviksia, juureksia, vihanneksia, salaatteja ja marjoja. Sokerit tiputin minimiin ja viljojen määrän pyrin pitämään pienenä, koska totesin niissä olleen suurimman ongelman ruokavaliossani. Piilosokerien määrä yllätti kun aloin tarkemmin syynäämään tuoteselosteita kaupassa, joten ruoanvalmistus alkoi perusraaka-aineista eikä puolivalmisteista. En punninnut ruokia tai laskenut kaloreita. Pyrin vain siihen, että lautasella oli yli 75% kasviksia yms ja enintään 25% proteiinia jossain muodossa. Koko perheenä siirryttiin täysjyvä vaihtoehtoihin ja kun tein lapsille makaronilaatikkoa niin vuoan toiseen päähän tein kukkakaali-jauheliha version itselleni. Lasagnelevyjen sijaan käytin kesäkurpitsasiivuja ja iso salaatinlehti vehnäisen tortillalätyn sijaan. Hyvästä ruoasta ei tarvinnut kieltäytyä ollenkaan, sillä herkullisia vaihtoehtoja on olemassa maailma pullollaan. Itse asiassa söin paremmin kuin vuosiin.

Tsemppasin alussa itseäni mantralla: "Olen ansainnut itseni fyysisesti paremmin voivana ja jos nyt jätän tämän herkun ottamatta niin pidän itseäni maailman parhaimpana tyyppinä 6 kk:n päästä.". Mantraa toistelin varmasti 1001 kertaa ensimmäisen 6 kk:n aikana ja onnistuin ehkä 80% kerroista. Vuosikausien tottumusten muuttaminen ei tapahdu parissa viikossa vaan siihen vaaditaan maratoonarin kärsivällisyyttä ja satoja toistoja ja kymmenittäin epäonnistumisia. Vaikeinta oli leivän jättäminen pois. Vasta puolen vuoden jälkeen maustamattoman jogurtin syöminen marjojen kera aamuisin tuntui normaalilta tavalta aloittaa päivä.

2 vuotta sitten alkukesästä olin päässyt tavoitteeseeni eli -20 kg oli saavutettu. Sitten alkoi seuraava vaihe, jonka päättymistä voin nyt tuulettaa onnistujan elkein!

2014-2016: Painonpudotus helppoa, mielenhallinta hankalaa?


Tutkimusten mukaan noin 20% ihmisistä onnistuu elämäntaparemontissa. Se on pelottavan pieni luku. Kun on saavuttanut tavoitepainonsa niin vasta kahden vuoden päästä siitä voi arvioida onko onnistunut. Ajattele.. jos nyt olet kevään tsemppauksen ja upean painonpudotuksen jälkeen tavoitteessasi niin 2 vuoden päästä voit kertoa onnistuneesi. Tyyyyyylsän pitkä aika, eikö? Minä olin tuossa tilanteessa kaksi vuotta sitten ja ahdistunut ajatuksesta: "Täytyykö tähän hommaan oikeasti sitoutua vielä 2 vuodeksi?"

Painonpudotus ja elintapojen muutos ei ole sprinttikisa vaan tuskastuttavan pitkä maraton. Nykyisessä maailmassa, jossa kaikki pitäisi olla nyt-heti-välittömästi tapahtuvaa on vaikea asennoitua siihen, että onnistumisen voi todeta vasta parin vuoden päästä. Mutta aika kuluu kuitenkin, päivä kerrallaan sinne kahden vuoden päähän. Joka päivä voi tehdä valinnan millainen ihminen haluaa olla kahden vuoden päästä. Viimeiset kaksi vuotta olen jokaisena päivänä valinnut, että haluan olla nykyisissä mitoissa tästä hetkestä kauas tulevaisuuteen. 

Elämässä tulee olla nautintoja, mutta kohtuullisessa määrin. Itselleni painonhallinta on ollut myös mielenhallinnan opettelua. Koska rakastan hyvää ruokaa enkä aio kieltäytyä siitä ikinä niin viimeiset kaksi vuotta olen etsinyt tasapainoa mielihalujen ja hyvinvoinnin välillä. Olisiko elämäntaparemontin tehneiden ja painoa pudottaneiden onnistumisprosentti isompi, jos keskityttäisiin ruokavalion hallinnan lisäksi mielenhallintaan ja etsittäisiin keinoja miten jokainen voisi pitää itseään onnistujana 2 vuoden päästä?

 
Kevättalvella 2016 lomareissulla perheen kanssa

Kesä 2016: Aina on jotain parannettavaa..


Nyt kun urakalla olen tässä kehunut ja taputellut itseäni selkään voin samalla myös heristää sormeani. Vuosi sitten keväällä tehtiin Kuopion kaupungin liikunnanohjaajan kanssa kehonkoostumusmittaus kun starttailtiin hyvinvointilähettiläiden elämää. Ajattelin olevani "laihaläski", sillä reilun neljän kotiäitivuoden aikana liikkumalla liikkuminen oli jäänyt lähes kokonaan. Yllättäen mittaus osoitti, että minussa on keskimääräistä huomattavasti enemmän lihasta. Lasten kanssa jatkuva liikkeellä olo aamusta iltaan ja tavallinen hyötyliikunta riittivät loistavaan tulokseen. 

Vuosi sitten heinäkuun alussa hyppäsin ruuhkavuosiputkeen. Syyskuussa 2,5 kk töiden aloittamisen jälkeen seuraavassa kehonkoostumusmittauksessa todettiin, että 8 tuntia päivässä istumatyötä olivat verottaneet lihasmassaa. Damn..

"Eihän sinun tarvitse tehdä mitään kun olet hoikka.". Tähän lauseeseen on helppo tuudittautua ja nyökytellä mukana. Kuitenkin tänä vuonna 35-vuotta täyttävänä on todettava, että ikää alkaa tulla ja kropan ja terveyden kannalta lihaksilla on suuri rooli terveyden ylläpitämisessä. Joka päivä voin tehdä valinnan millainen ihminen haluan olla 2 vuoden päästä. Olisiko se tällä kertaa se, että olen vahvempi ja paremmassa kunnossa kuin nyt? Kuinkas se minun mantra nyt menikään? Olen ansainnut itseni fyysisesti paremmin voivana?

Mikä motivoi sinua omassa elämässäsi? Millainen ihminen haluisit olla juhannuksen alla 2 vuoden päästä 22.6.2018? Se on ihan oikeasti mahdollista! Jokainen noista päivistä kuluu kuitenkin, joten eikö olisi sama päättää tehdä niinä päivinä jotain mikä saa tämän hetken sinut pitämään itseäsi mahtavana tyyppinä parin vuoden päästä? 

2 kommenttia:

  1. osu ja upposi !!!
    Viisaita sanoja. Olen ansainnut itseni paremmin voivana Juhannuksena 2018 ! Hyvää Juhannusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein ihanaa juhannusta myös sinulle Tiina! Oliko kommenttisi lupaus? :D Juhannuksena 2018 ollaan vahvempia ja paremmin voivia? Tsemmpiä tuleviin päiviin!

      Poista